perjantai 7. joulukuuta 2018

Potun versot 1 v

Näin on vuosi vierähtänyt siitä kun mulla todettiin näköhermontulehdus ja sivulöydöksenä magneettikuvista löytyi kaksi muutosta aivoista, eli tutummin minun nimeämänäni, potun versot. 

Vuosi on pitänyt sisällään jännitystä, epätoivoa ja vitsailua versoista. Monia unettomia öitä, jolloin olen miettinyt elämääni ja mitäs sitten jos jonain aamuna en herääkkään. Myötätuntoa tutuilta ja tuntemattomilta.

Versot on opettaneet mulle paljon musta itsestäni ja saaneet mut näkemään asioita eri tavalla. 

Tänä päivänä en jaksa muistaa edes versojen olemassa oloa. En jaksa pelätä. Mennään jos on mennäkseen. Mutta aina tulen muistamaan tämän itsenäisyyspäivän jälkeisen päivän jolloin painelin lääkäriin enkä arvannut minkälainen hulabaloo on edessä. 

 Joulukuu 2017, kiva kortisooni nassu

Noh, se versoista. Siirrytään nyt muutamalla sanalla tähän päivään. Juuri kun kerkesin täällä rääkäistä, että vittu, niin samana iltana entisestä työpaikasta tuli viestiä, että pääsisinkö nyt muutamaksi päivää töihin. No totta helvetissä pääsen! Tämän viikon töissä olleena olen taas elossa enemmän kuin koskaan. Jopa taas hirvittää kun tämä pätkä loppuu. Koululta laittelivat sähköpostia, että keksittäisiinkö mulle jokin muu reitti, sellainen minkä työkkärinpersekki hyväksyis. Pessimisti ei pety, mutta jospa ihan pienesti voisin antaa toivoa asialle! 

Marraskuu 2018

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti