tiistai 22. toukokuuta 2018

Neulahommia, taas

Töttöröö-röö. Täällä ollaan ja elossa pistelyiden jälkeen.

Tuossa kuukausi sitten kävin uusinta reissulla Oulussa. Ja sepä meni tällä kertaa suht hyvin. Ennen kukonpierua piti jo lähteä matkaamaan, ennen kello kahdeksaa piti olla jo ilmoittautunut neuropolille. Siellä mut esilääkitsi ihana hoitsu viime kerralta, olinkin oikein toivonut, että hän olis mun mukana anestesiavalvomossa. Lääke ei tuntunut purevan taaskaan vaikka kolmisen varttia se ehti vaikuttaa. Jännittänyt ei oikeastaan muuten, mutta vessassa piti rämpätä yhtenään joka tavallaan on noloa kun samat tyypit on kokoajan aulassa odottamassa vuoroaan. Jospa ne aatteli, että tuopa on ripatilla. Kuitenkin, mun mukaan anestesiavalvomoon lähti neurolta ihana hoitsu sekä myöskin todella ihanainen sairaanhoitajaopiskelija. Neurolta tuntui olevan pitkä matka anestesiapuolelle, mutta se kävi näppärästi pyörätuolissa matkustaessa ja hoitajien kanssa keskustellessa niitä näitä. Lohkaisin, että tässähän tuntee ittensä jotenkin yllemmäksi kun saa oikein kyydityksen ja kaikki väistävät tieltä. Aika pian olin kyllä sitä mieltä, että porukka kattoo mua säälien ja miettien, kuinka paha sairaus mulla on. :D 

Anestesiavalvomoon pääsyssä oli omat vaikeutensa kun hoitsujen kulkulätkät eivät sinne käyneet eikä kukaan ollut meitä vastassa saatika tullut avaamaan ovea kun pimputeltiin. Hoitsu sai onneksi yhden ohi rynnivän lääkärin (?) pysäytettyä ja avuliaasti vilauttamaan lätkäänsä jolloin päästiin vihdoin sisään. Ihana hoitsu varoitteli mua kyllä matkan varrella ettei toimenpiteeseen välttämättä pääse ihan heti vaikka aika onkin varattu sillä kiireellisiä tapauksia voi ilmaantua koska vaan. Se vähän jänskätti, joutuuko pitkään odottamaan ja vessaankin pitäisi pian taas päästä. 

Pääsimme sisään toimenpidehuoneeseen jossa oli sen pään hoitsu mulle jo valmistellut paikkoja. Hoitsut vaihtoivat tietoa minusta kun opiskelijan avustuksella kapusin toimenpidesängylle. Anestesia puolen hoitsu oli tulossa laittamaan mulle kanyyliä kun neuron hoitsu sitten puuttui tilanteeseen nähdesään mun kauhistuneen ilmeen. Pitkän aikaa siinä kävivät vääntöä onko mua tarpeellista laittaa tippaan vai riittääkö mulle anettu esilääkitys. Anestesia hoitsu luovutti, mutta lätki mulle ympärikehoa sellaisia tarroja ja piuhoja, että rupes monitorista käyrät näkymään. Tuumasinkin, että jotenkin täällä on karua ja kolokkua. 

Alunperin oltiin sovittu neuron naisten kanssa, että opiskelija saa olla vaihtamassa näyteputkia ja ihana hoitsu rauhoitella mua. Anestesialääkärin saapuessa paikalle suunnitelmat menikin toiste päin eikä se ollutkaan yhtään huono juttu. Vanha, luiseva, oikein hevosen hymyinen suojavaatetettu lääkäri esitteli mulle itsensä ja alettiin katsoa mulle hyvää asentoa näytteen antoon. Tuttu litania käytiin läpi, sano jos tuntuu siellä tai täällä, kerro jos vointi huononee, muista hengittää, vedä napa tiukasti selkärankaan... Ja yht äkkiä lääkäri ilmoitti, että nyt pistää. Ja sitä se tekikin. Kaksi kertaa mua pistettiin ja mulla rupes olo menee heikoksi ja epätoivoiseksi kun näytettä ei ruennut tulemaan. Sinnikkäästi opiskelija hyssytteli mua, hyräili mulle, silitteli ja hymyili mulle jutellen taukoamatta. Aivan mahtava ihminen. Neuron ihanuus hoitsu jutteli hiljaa anestesia tyyppien kanssa ihmetellen pitkän aikaa, kaikkean en kuullut edes. Lääkäri päätti, että vielä yksi pisto ja jollain erikoispitkällä neulalla. Siinä vaiheessa mulla oli jo itku lähellä, että jos ei vieläkään niin mitä tässä tapahtuu, lyökö ne multa tajun kankaalle ja poraavat ittensä sinne nesteen tykö. :'D 

Heppahymy ilmoitti taas, että nyt pistään ja hetken päästä päästi voitokkaan äänähdyksen melkein yhtä aikaa neuron ihanuuden kanssa, nyt tulee! Ja mikä parasta, en tuntenut mitään. En kipua, en painetta, en mitään inhottavaa. Olin niiiiiiin helpottunut ja onnellinen. Se tunne oli niin mahtava. Mun piti varmistaa vielä, että ihan oikeastikko tulee johon neuron hoitsu totesi, että kyllä, niinkuin vanha hana tippasisi. 

Pian olinkin jo jalkeillani ja iloisesti lähdettiin kurvailemaan takaisin neuropolille. Kiittelin ja ylistin hoitsuja minkä kerkesin ja naurettiin melkein koko matka hassuille jutuille. 

Neuron aulassa mua odotti kaksi kysymysmerkkiä, ukko ja isä. Ilmeet kysyivät, onnistuiko ja vastauksen annoin nyökäten ja lähdin omin jaloin kävelemään. Helpottuneen näköisiä miehiä. Kävin viellä hoitsun tykönä hoitamassa paperiasioita ja sen jälkeen pääsin käymään kahviossa ennen labraan menoa. Labrassakin sain oikein mukavaa ja hyvää palvelua. Puolilta päivin oltiin jo kovasti kotia kohti köröttelemässä. 

Ohjeistettiin juomaan paljon nesteitä, varsinkin kofeiinia, että nesteen kierto sekä vaje palautuvat normaaliksi. Varoitettiin, että voi tulla koviakin jälkipäänsärkyjä. Mahdollisuus olisi myös, että pistokohta jää tihkumaan nestettä jolloin voisi joutua hakemaan veripaikan. Autossa mulla tuli kotimatkalla vähän huono olo, oksetti ja huippas. Kotona nakkasin suoraan maaten ja tankkasin lisää nesteitä.. Seuraavana päivänä menin jo normaalisti töihin. 

Pitkä aika oli odotella lausuntoa kokeista. Pari päivää sitten sen sain vasta ja sitä onkin tullut fiilisteltyä. 

"Likvorissa yksi IgG-juoste, jota ei tule esiin seerumissa. Lisäksi pari sijainniltaan indenttistä IgG-juostetta likvorissa ja seerumissa. Löydös ei viittaa keskushermostoperäiseen oligoklonaaliseen IgG-synteesiin. Likvornäytteessä ei siis todettu poikkeavaa. Pään MRI-tutkimuksen kontrollointi suunniteltu ja pään MRI-tutkimuksen vastauksesta kirjevastaus."

En noista juosteita ymmärrä, enkä niistä tiedä, mutta alleviivaan nyt vaan tuota

  "Likvornäytteessä ei siis todettu poikkeavaa"

ja uskon, että jos jotain hälyyttävää noissa juostehommissa olisi, niin kyllähän sieltä olis jo soitettu ja laitettu aikaa johonkin tutkimuksiin. 

Semmotia, nyt varmaan jaksaa taas keskittyä muihinkin asioihin kuin tulosten odotteluun. Parin viikon päästä on 6 kk kontrolli magneettiin vaan sieltäpä saa tulokset nopiasti. Seuraavaksi jo pääsis rustaileen jotain muutakin kuin näitä sairashommia, huhti- ja toukokuun tyhmistä tulee ainakin yhdistetty kilometripostaus.