torstai 11. tammikuuta 2018

Neurohommia

Noniin. Neurologilla käyty. 

Matkaan piti lähteä jo ennen kukon pieremää, koska aika oli heti aamusta. Matkalla ei jännitystä, mutta kun poliklinikalle päästiin niin siellä sitten mieli ja sydän alkoivat laukkaamaan kilpaa. Onneksi varattu aika piti suht kutinsa, joten kauaa ei tarvinnut odotella. 

Lääkäri oli nuorehko, mutta ei sellainen tosikko tai jäykkis kuin muut nuoret lääkärit joilla olen käynyt. Lääkäri selvitti mulle, miksi oon tullut vastaanotolle ja mitä me tullaan tekemään. Melkeenpä heti hän läväytti mulle, että selkäydinnestenäytekkin pitäisi ottaa. Ensimmäinen ajatus, ei helvetissä, mutta hetken tuumittuani kysyin voiko sen ottaa nyt samalla kertaa ettei tarvis kokoajan rampata tuolla lääkärissä. Eihän se samalla kertaa onnistunut ja aika sille tulee maaliskuulle. Jutustelujen ja erinäisten tenttailujen jälkeen lääkäri teki mulle testejä tyyliin: sulje silmät ja kosketa paikkaa x. Ihan simppeleitä juttuja ja kaikki meni niinkuin normaalisti pittääki mennä. Multa tosiaan suljetaan nyt kokonaan pois se MS, vaikka siihen mitään viitteitä ei ollutkaan magneettikuvisa. 

Kävin nyt lukemassa lääkärin lausunnon kannasta mun käynnistä. Lausunnolla luki jokakuinkin niin, että mun lähdettyäni lääkäri huomasi mun tiedoista, että mulla on kaksi muutosta aivoissa. Tarkastin radiologin lausunnon joulukuun alulta jolloin kävin niissä magneettikuvissa ja kyllä, siellä oli sellaista faktaa, että mulla on kaksi n. 1,5 cm kokoista kystaa eri paikoissa päätä. Jippii saatana. Eikä kukaan lääkäri aiemmin ole voinut mulle tätä asiaa kertoa. Kokoajan on puhuttu vain yhdestä kystasta, eikä aiemmissa lausunnoissakaan siitä mitään ole kirjoitettu. Jonkilainen shokki iski. Nyt kun kyseessä on kaksi yhden sijaan, niin tuntui, että pelkokin tuplaantui. Voi vitun vittu, muuta en osaa sanoa. 

Kesäkuun alkuun oli jo varattu mulle uus aika magneettikuviin. Jos jotain positiivista siitä pitää keksiä, niin onneksi sentään sen ajan sain tänne omalle kylälle ettei tarvi sillon lähteä ajelemaan tuonne 100 kilometrin päähän. 

Tiedän, että on ihmisiä jotka on paljon sairaampia. Ihmisiä, jotka joutuvat elämään kipujen kanssa joka päivä. Niitä joilla on oireita, oireita mille ei keksitä syytä eikä ihmistä voida hoitaa. Ihmisiä joille annetaan ennuste kuinka pitkään on aikaa. Ensisijaisesti mun kystathan on harmittomia, eikä ne välttämättä tarvi toimenpiteitä. Voi olla ettei niiden luonne muutu tai ettei niiden koko tule kasvamaan. Silti mua pelottaa ja huomaa miettivänsä, tässäkö tämä elämä nyt oli. Tai on mahdollista, että mut operoidaan joskus ja sen jälkeen kaikki on hyvin. Tai sitten ei todellakaan ole. Huoh.

Mua turhauttaa. Koen olevani hyödytön. Aiheutan vaan huolta mun läheisille. Mun sairaalakäynneistä tulee vain kuluja. Oon joutunut olemaan töistä pois ja jatkossakin niitä poissaoloja tulee.

Mitäs seuraavaksi?

6 kommenttia:

  1. Voimia muru <3 uskon et tommone pelottaa ja mun mielestä on turhaa verrata omaa tilannetta jonkun toisen tilanteeseen koska me kaikki ollaan yksilöitä ja meillä kaikilla on oikeus tuntea omalla kohdallamme juuri niin kuin tunnetaan!! Muutoinhan sitä saisi aina aatella, et en voi tuntee näin kun joku jossain päin maailmaa voi vieläkin huonommin!! -_-'
    Mutta onneksi sinua nyt tutkitaan ja tarkkaillaan, tiedetään puuttua asioihin vaatimalla tavalla <3 kun taas jos näitä ei olisi huomattu niin olisiko tilanne voinut jossain kohtia mennä siihen pisteeseen et seuraukset voisivat olla paljon huonommat?
    Tsemppi hali rutistus täältä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja oikeassahan sinä oot! ♥ Tämä mieli on vaan niin typerä, jonkinlainen romahus ja shokki ollut päällä nyt muutaman päivän.. Toivottavasti pitävät musta hyvää huolta, sellaisen pinkan maksoin juuri noita lääkärikuluja, että parempi ois. XD

      Kiitos ja kiitos kun oot ollut tukena! ♥

      Poista
  2. Hyyyi selkäydinnestenäyte... Alko omaa selkää karmimaan vaikkei sinne ollakaan neuloilla tökitty. Toivottavasti se menee nopeesti ohi eikä niitä tartte kun sen yhen.
    Turha niistä möykyistä on huolestua jos ne kerta on pieniä ja ne on nyt jo huomattu niin niitä voi tarkkailla. Pahempaa se olis jos olis joku iso mökäle jossain, joka löydetään vasta kun mitään ei voi enää tehä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniiiiiin!! Toivottavasti itse toimenpide ei loppusissaan ole niin kamalaa kuin ajatus siitä. Hyi perse.

      Ja oikeassa oot, kuha tämän pässin pää ny vaa sais järjen kulkemaan, että vois noin aatella. :D Tosihan on, että ne on voineet olla mulla vaikka kuinka pitkään eivätkä oo menoa haitanneet.

      Poista
  3. Varmasti kuumottelee tuo tilanne, mutta toisaalta positiivisen kautta mietittynä tosi hyvä että asia on tutkittavana. Tsemppiä! Niin ja huomasin vasta nyt, että oot palannut kirjoittamaan blogia taas. Olikin jo ikävä sun kirjoituksia!
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ja onpa kiva olla täällä taas kun on kaivattukki! ♥

      Opettelen kovasti ajattelemaan asiaa niin, että hyvä kun hoijettaa ja tutkittaa kunnolla. Kerkesin tässä jo unohtaa lääkäri asiat ja sitte ne muistu mieleen ku tajusin seuraavan ajan lähestyvän.. PLÄÄ.

      Poista