keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Tammikuun tyhmät

(tyhmät = tyhjät) 

Heh, enpä olisi ikinä uskonut säilöväni roskia ja naputtelevani niistä tänne juttua. Oon joskus tainnut joillekkin kirota näitä postauksia. Mutta! Sitte hokasin, että onhan tämmöset aika kivoja ja tykkään lueskella näitä muilta, monta kertaa oon saanut hyviä tuotevinkkejä, joten miksipä ei tököttien suurkuluttajana itekki näistä vois jotain raapustella. 

Joten.. Mennäänpä asiaan!


Clinique Liquid Facial Soap Mild kasvosaippua 200 ml 

Tästä on tullut mun luottoputsari. Ei kuivata ja putsaa hyvin. Ihosta tulee pehmoinen ja "kirkas". Huomattavasti epäpuhtaudet vähentyneet kasvoissa kun tätä aloin säännöllisesti käyttämään. Hinta n. 30 € voi tuntua tyyriiltä, mutta tuote on riittoisaa. Ukko tykkää ja suosittelee myös! Mutta, koska haluan testailla myös uusia tuotteita, ostin nyt muun merkkistä putsaria tilalle. Uskon, että tulen vielä palaamaan tämän pariin.

Garnier Skin Active 32g Black Tissue Pure Charcoal Black Tea puhdistava ja kosteuttava naamio 

Käytän aika paljon kasvonaamioita, joko kankaisia tai tuubimöhnää. Garnierin kangasnaamiot on aina ollu mulle vähän sellainen, etten tiiä sopiiko ne mun naamaan vai ei. No, ainakaan naamio ei ole ylililluva kun sen ottaa pakkauksesta ja se pysyy hyvin kasvoilla. En oikein tiedä, lunastiko tää lupauksiaan. Ihan ok perusnaamio, en usko ostavani jatkossa.

Urban Decay All Nighter Longwear Foundation Makeup meikkivoide 119 g 

Hyvin peittävä ja levittyvä meikkivoide. Kevyt ja kestävä. Sävy ei ehkä ollut just mulle, tulen melko varmasti joskus ostamaan uuden putilon, mutta kokeilen ehkä toista sävyä. Plussaa myös siitä, että kun tuotetta pumppailee niin pohja mukana! Tiiättäkö mitä tarkoitan? Ei mee tuotetta hukkaa. :)

W7 Selfie! Pressed Powder 6g

Tykkäilin kyllä tästä. Hyvää ja halpaa. Toki jos erehtyy liikaa sutimaan nassuun, niin saattaa tulla vähän sellainen liiankin sinertävä lopputulos.. Mutta kun maltillisesti käyttää, niin ajaa asiansa hyvin! Saatanpa ostaa jatkossakin.

Urban Decay Naked Skin The Illuminizer Translucent Pressed Beauty Powder viimeistelypuuteri 7,4 g 

Oi, tähän puuteriin rakastuin! Kaunis hehkuva viimeistely kasvoille, ei kasaannu ja pysyy hyvin. Toki jos tätä liikaa sutiloi, niin lopputulos saattaa olla hitusen liian kimalteleva. Mutta saa kai sitä blingiä olla?!

 Lemon Juice & Glycerine 100g jalkakuorinta 

Oi kyllä! Kylläkylläkyllä! Aivan loistava jalkakuorinta, ostan ehdottomasti jatkossakin. Ei sisällä muovirakeita, joten siitäkin plussaa. Joissakin jalkakuorinnoissa on niin tahmea koostumus, että huuhtoessa ei tahdo lähteä, mutta tämä kyllä vaahtoutuu ja huuhtoutuu mukavasti. Eikä hintakaan ole paha. 

Cutrin Halla Cold Protecting Sugar Spray, 200 ml

Tämä tuli napattua kampaamon alelaarista. Ihan ok tuote, ei mikään ihmeellinen. Ihan hyvästi antoi rakennetta ja sellaista joustavuutta. Ei kuitenkaan mikään maailmaa mullistava suihke, jatkossa ostan jotain muuta merkkiä kokeille. 


Design.Me Puff.me Volumizing Powder
 
Lemppari hiuspuuteri! Tykkään kun tää on suihkutettavaa, ei tarvitse sormiin tai tukkaan sirotella vaan voi suhauttaa just sinne minne tätä haluaa. Oon käyttänyt tätä jo monta putelia ja yhden ison miinuksen huomannut.. Aika herkästi sumutin menee käyttökelvottomaksi/tukkoon, joten loppu täytyy kuitenkin käyttää sirotteen tapaan. Hintakin on aika korkea, n. 20 egee, mutta sen verran hyvää kamaa, että ostan jatkossakin. Putilokin on söpö! 

Avon Senses Oriental Zen suihkugeeli

Tälle suihkugeelille en lämmennyt.  

Koostumuksen C- ja B5-vitamiiniyhdiste sekä tuoksuvat jasmiinin ja vihreän teen aromit vievät sinut rentouttavaan ja rauhanomaiseen Aasiaan. Suihkugeeli kosteuttaa ihoasi ja jättää sen puhdistetuksi, hennosti tuoksuvaksi sekä raikkaaksi, jolloin tunnet itsesi rentoutuneeksi ja rauhoittuneeksi.

En jotenkin allekirjoita yhtään. Musta koostumus oli tosi huonosti huuhtoutuvaa ja iho jäi ennemmin likaisen tuntuiseksi kuin puhtaaksi. En huomannut mitään kosteutusta enkä rentoutunut tuoksusta. Ei jatkoon. 

Avon Naturals Body Care: Shimmering Warm Spice Vanilla Swirl Body Lotion

Ihanan tuoksuinen ja kivan kimmeltävän pinnan jättävä vartalovoide. Tykkäsin. Kosteuttaa riittävästi eikä jää ihon pintaan tahmaksi. Tais olla jo toinen puteli minkä käytin tätä. 

 NIVEA 6pcs Daily Essentials Refining Clear-up Strips

Nokkamato lappuja meni peräti kaksi pakettia tässä kuussa. Luottotuote! Hamstraan aina alesta näitä useamman paketin varastoon. 

KC Professional Color Mask sävyttävä tehohoito 200 ml
 
Sävynä mulla oli Plum joka oli ehkä hitusen tummanpuoleista, käytin kuitenkin koko putelin. Kestää ihan hyvin tukassa ja miellyttävä käyttää. Ei ehkä mun mieleen mikään paras maski, mutta voisin ostaa toistekkin. 
 
Tigi Bed Head Urban Antidotes Recovery
 
Shampoo & hoitsikka. Nuorempana mun tukka ei tykännyt yhtään Tigin tuotteista ja ostinkin nää vähän epäilyn kanssa jostain alesta.. Ja kas, rakastuin! Ihana tuoksu, hyvä koostumus ja erityisen hyvät mun hiuksille! Hiukset sai ihan uutta silosuutta ja kiiltoa, muotoilukin oli helpompaa jälkikäteen. Oi kylläpä ostan jatkossakin kunhan saan nuo tukkapesuvehkeet kulutettua varastosta. 

IdHAIR Colour Bomb - sävyttävä hoitoaine 250ml 
 
Aluksi en ollut tästä yhtään varma, mutta loppua kohti opin tästä tykkäämään. Sävynä mulla oli Crazy Violet joka sopi tosi hyvin ylläpitämään mun väriä. Saattaapa lähtä toistekkin mukaan kampaajalta, ehkä kokeilen toista sävyä. 

 
Semmotia! Vaa olipa se hölymyä kerätä roskia. Ukkokin moneen kertaa ehti kysymään, että miksei nää oo roskiksessa ja mitä mää näillä oikein teen. 

torstai 11. tammikuuta 2018

Neurohommia

Noniin. Neurologilla käyty. 

Matkaan piti lähteä jo ennen kukon pieremää, koska aika oli heti aamusta. Matkalla ei jännitystä, mutta kun poliklinikalle päästiin niin siellä sitten mieli ja sydän alkoivat laukkaamaan kilpaa. Onneksi varattu aika piti suht kutinsa, joten kauaa ei tarvinnut odotella. 

Lääkäri oli nuorehko, mutta ei sellainen tosikko tai jäykkis kuin muut nuoret lääkärit joilla olen käynyt. Lääkäri selvitti mulle, miksi oon tullut vastaanotolle ja mitä me tullaan tekemään. Melkeenpä heti hän läväytti mulle, että selkäydinnestenäytekkin pitäisi ottaa. Ensimmäinen ajatus, ei helvetissä, mutta hetken tuumittuani kysyin voiko sen ottaa nyt samalla kertaa ettei tarvis kokoajan rampata tuolla lääkärissä. Eihän se samalla kertaa onnistunut ja aika sille tulee maaliskuulle. Jutustelujen ja erinäisten tenttailujen jälkeen lääkäri teki mulle testejä tyyliin: sulje silmät ja kosketa paikkaa x. Ihan simppeleitä juttuja ja kaikki meni niinkuin normaalisti pittääki mennä. Multa tosiaan suljetaan nyt kokonaan pois se MS, vaikka siihen mitään viitteitä ei ollutkaan magneettikuvisa. 

Kävin nyt lukemassa lääkärin lausunnon kannasta mun käynnistä. Lausunnolla luki jokakuinkin niin, että mun lähdettyäni lääkäri huomasi mun tiedoista, että mulla on kaksi muutosta aivoissa. Tarkastin radiologin lausunnon joulukuun alulta jolloin kävin niissä magneettikuvissa ja kyllä, siellä oli sellaista faktaa, että mulla on kaksi n. 1,5 cm kokoista kystaa eri paikoissa päätä. Jippii saatana. Eikä kukaan lääkäri aiemmin ole voinut mulle tätä asiaa kertoa. Kokoajan on puhuttu vain yhdestä kystasta, eikä aiemmissa lausunnoissakaan siitä mitään ole kirjoitettu. Jonkilainen shokki iski. Nyt kun kyseessä on kaksi yhden sijaan, niin tuntui, että pelkokin tuplaantui. Voi vitun vittu, muuta en osaa sanoa. 

Kesäkuun alkuun oli jo varattu mulle uus aika magneettikuviin. Jos jotain positiivista siitä pitää keksiä, niin onneksi sentään sen ajan sain tänne omalle kylälle ettei tarvi sillon lähteä ajelemaan tuonne 100 kilometrin päähän. 

Tiedän, että on ihmisiä jotka on paljon sairaampia. Ihmisiä, jotka joutuvat elämään kipujen kanssa joka päivä. Niitä joilla on oireita, oireita mille ei keksitä syytä eikä ihmistä voida hoitaa. Ihmisiä joille annetaan ennuste kuinka pitkään on aikaa. Ensisijaisesti mun kystathan on harmittomia, eikä ne välttämättä tarvi toimenpiteitä. Voi olla ettei niiden luonne muutu tai ettei niiden koko tule kasvamaan. Silti mua pelottaa ja huomaa miettivänsä, tässäkö tämä elämä nyt oli. Tai on mahdollista, että mut operoidaan joskus ja sen jälkeen kaikki on hyvin. Tai sitten ei todellakaan ole. Huoh.

Mua turhauttaa. Koen olevani hyödytön. Aiheutan vaan huolta mun läheisille. Mun sairaalakäynneistä tulee vain kuluja. Oon joutunut olemaan töistä pois ja jatkossakin niitä poissaoloja tulee.

Mitäs seuraavaksi?

tiistai 9. tammikuuta 2018

Kykloopin kurinat

Heh. Otsikosta saatte kiittää Eniä

Näin se vaan tämäkin päivä tuli vastaan. Päivä, jolloin uskallauduin tänne palaamaan. Tai oikeastaan niin, että tuli sellainen olo, että mun on saatava taas tää homma käyntiin. 

Koko sen ajan kun oon ollut poissa, oon kaivannut takaisin. Monta kertaa olen kirjautunut sisään ja samantien ulos. Enään ei ole tarvetta kirjautua ulos. Nakit vilistäköön näppäimistöllä! Huraa huraa. 

Sitä en tiedä, johtaako tämä paluu mihinkään, mutta katsotaan. Voihan se olla, että seuraavana päivänä olen hävinnyt taas kuin pieru saharaan. 

Onko täällä bloggerin ihmeellisessä maailmassa enään muutenkaan kyllä ketään? Huhuu, nyt saa hihkaista! Mulla voi mennä hetki päästä taas kaikesta kärryille. 

Missä oon ollut, mitä oon tehnyt, mitä mulle kuuluu? 

Tätä näppäillessä tuumiskelen vielä, annanko palaa tähän kunnon perinteisen sekametelisopan vai jaanko näitä asioita omiin postauksiin.


Viimeisimmästä postauksesta on aikaa hurahtanut yli vuosi. Sanomattakin selvää, että paljon on kerennyt tapahtua. Oon mietiskellyt muuttuneeni varmasti paljon siitä mitä oon ollut kun viimeksi oon tänne postaillut, mutta kun noihin vanhoihin teksteihin palasin, ymmärsin, että enpä juurikaan.

Suurimpia asioita mitä oon tehnyt mun poissaolon aikana.. Oon karsinut mun elämästä myrkylliset ihmiset pois ja voinut niiiiiiiin paljon paremmin. Ei enään mun voimavarojen viemistä eikä mun kuormittamista, ihmissuhteissa sen pitää olla molemmin puolista yhtälailla, antaa ja ottaa, tukee ja olla tuettu, puhua ja kuunnella ja.. Sellainen viha ja inho mulla vielä pyörii sisällä, mutta en osaa sanoa, onko se mua itteäni kohtaan kun oon antanut itestäni niin paljon ottaa vai onko se niitä ihmisiä kohtaan jotka ovat käyttäneet mua vaan omien ongelmien vuodatuskanavaksi. Minäkin olen arvokas ja minä ansaitsen ympärilleni ihmisiä jotka hyväksyvät mut vikoineni ja ottavat mut huomioon. En ole pelkkä kuulotorvi joka levittää kätensä suureen halaukseen. Olen toki sitäkin, mutta en pelkästään vain ja ainoastaan sitä.

Toinen suuri asia, ainakin mulle.. Oon päässyt töihin. Kyseessä on vuoden pesti, mutta tämän 3 kuukauden aikana mitä olen töissä ollut, olen saanut kipinän mahdollisesti uudesta ammatista jota lähteä tavoittelemaan jossain vaiheessa.

Mainittakoon sekin, että nyt viime kesänä me muutettiin isompaan kämppään. Kaikki asiat parantuivat, sijainti, asunnon koko ja kunto, vuokra nousi edelliseen verrattuna vain 55 euroa ja.. Vuokranantajat tässä kämpässä ovat todella hyvät. Ehkäpä jossain välissä voisin vilauttaa, millainen tämä "uusi" kotikolo nyt on, kiinnostaako teitä nähdä? Laitettiin tänne melkeinpä kaikki huonekalut uusiksi ja uusia sistustusjuttuja ostetaa kokoajan. Kissatkin viihtyvät täällä paremmin, on tilaa rällätä ja takapihalla on lasitettu terassi joten pojat pääsevät ikäänkuin ulkoilemaan.


Voisin myös avata tuota otsikkoa, jonka tosiaan Eni avuliaasti mulle kekkasi. Noin kuukausi takaperin multa lähti toisesta silmästä lähes kokonaan näkö. Aluksi oli pari huonosti nukuttua yötä joiden seurauksena mulle tuli näköhäiriöitä ja migreeni. Melkeen viikko meni ennenkuin lähdin lääkäriin. Päivä päivältä näkö meni huonommaksi oikeasta silmästä sen viikon aikana. Herättävä hetki oli meikatessa kun en nähnyt sutia luomivärejä vasemmalle. Miettikää nyt, peili nokan edessä etkä nää vaikka kuinka tihrustat.

Mulla oli tosiaan silmässä ihan sokea palkki ja ympärillä kaikki oli sumuista. Menin paikalliseen terveyskeskukseen itsenäisyyspäivän jälkeen ja mulla oli ajatuksena, että eipä täsä mittää, ne antaa mulle jotku tipat johki tulehdukseen ja pim, olen kunnossa. Tk:sta laittoivat kiireellisenä lähetteen Oulun yliopistolliseen sairaalaan jonne isä lähti viemään samantein.

Silmäpolilla multa otettii paineita, tarkasteltiin näöntarkkuutta, juoksutettiin ees taas odottamaan ja takaisin lääkärin tai hoitajan puheille, silmät kuvattiin, tutkittiin mikroskoopilla, osoiteltiin lampulla, pelattiin pelejä näkökenttätutkimuksissa.. Silmäpoli ehti mennä jo kiinni ennenku kukaan ees sano mulle, mikä mussa on vikana. Lopulta päivystävä erikoistunut lääkäri tuumasi, että optikusneuriitti eli näköhermotulehdus mahdollisesti. Silmäpolilta jouduin siirtymään osastolle odottamaan magneetikuviin pääsyä, enpä hoksannut kysyä miksi magneettiin, eikä kukaan kertonut. Enkä hoksannut edes jännittää kuviin menoa. Olihan se jännää kun lopulta sinne pääsin. Kaikista kamalinta koko tuubiin menossa oli kun korvat peitettii melko huolella ja päähän laitettiin häkkyrä. Mikäs siinä sielä tuubissa köllötellessä hurinaa kuunnellessa. Kuvien jälkeen lääkäri oli sitä mieltä, että pitää jäädä odottamaan radiologilta tulokset kuvista, vaan minä tuumasin, että vitut ja lähdin kotia nukkumaan. Sovittiin, että soittavat kun tulokset tulevat ja minä palaan paikanpäälle, mikäli tarve vaatii. Vaikka sitten keskellä yötä. No yöni sain rauhassa koisia omassa sängyssä ja seuraavana päivänä soittivat, että kuvista löytyi kuin löytyikin se arveltu optikusneuriitti sekä sivulöydöksenä 13 mm kysta. Eikä MS - tautiin liittyviä viitteitä ollut. Siinä vaiheessa alkoi vasta googlettelu.

Soiton jälkeen piti siis palata OYS:siin ja silloin mulla oli tiedossa, että sinne pitää jäädäkkin. Ensin kävin silmäpolilla lääkärin puheilla ja silloin mulla oli sellainen lääkäri, joka selvitti ja kertoi mulle tarkkaan mistä on kyse. Pisteet siitä hänelle. Jotain kokeita taisi sinäkin päivänä olla ennenkuin lähdin asettumaan osastolle. Osastolla olin, koska mulle laitettii suonensisäisesti kortisonia kolmen päivän ajan.

Osastolla olo ei kyllä ollut mitään mukavaa, mutta ei mitään niin kamalaakaan kuin olen aina pelännyt. Aiemmin mun ei siis ole tarvinnut olla sairaalassa yötä. Osastolla jolla olin, oli kyllä huiput hoitsut sekä ensimmäisen yön ihanat huonetoverit. Ne auttoi jaksamaan, kun kotiin oli kamala ikävä ja huoli siitä, mitä mulle vielä tulee tapahtumaan.

Osastolta pääsin pois kolmen päivän tiputtelujen jälkeen, sain kaksi viikkoa sairaslomaa ja kontrolliajan joulun jälkeen. Kortisoni lääkitys jatkui kotona tabletti muodossa.

Pikku hiljaa näkö alkoi palautumaan silmään, silmäpolillahan mulla visus eli näöntarkkuus ekana päivänä oli alle 0,05 joka arvoltaan luokitellaan sokeaksi. En nähnyt edes värejä tuolla silmällä. Ensimmäisenä yönä osastolla huomasin vessassa, että kaakeleissa on värit. Nopealla tahdilla näkökenttä rupesi kirkastumaan, ensin ympäriltä ja sitten keskeltä hävisi palkki jonka takaa en nähnyt mitään. Kontrollissa pystyin suoriutumaan näkökenttätutkimuksista ja tekemään jopa värinäkötestit joita aiemmin ei voitu tehdä ollenkaan. Kontrollissa visuksen arvo oli 0,8 eli normaali. Sain lopettaa lääkityksen eikä uudelle kontrollille ollut tarvetta, lääkärin sanoin mun tilanne oli parempi kuin monella muulla tässä ajassa. Toki mun näköhermossa vielä voi turvotusta olla, mutta sen pitäis sieltä lähteä ja näkökin voi vielä tasaantua vaikka koen näkeväni jo lähes yhtä hyvin ennen tulehtumista.

Toki lääkärissä ravaaminen jatkuu ja tuskinpa kaikki inhottavat kokeet ja koettelemukset tässä vielä olivatkaan. Mulla on nyt neurologille aika ja siellä koitetaan selvittää, mistä mun tulehdus johtui. En tiedä yhtään mitä siellä tullaan tekemään ja montako reissua se vaatii. Toinen varattu aika mulla on korvalääkärille ja siellä aiheena on sivulöydöksenä esille tullut kysta. Sanoisinko, että lobotomia, täältä tullaan!

Ihan pöhkyä kun pysähtyy miettimään miten mä oon voinut joskus toivoa itselleni jotain vakavaa sairautta. Ehkä tappavaa sellasta. Nyt kun näitä sairasteluita on ollut, mä oon vaan toivonut, että olisin terve. Ja toivon, ettei se kysta vaadi operaatiota. Haluan vaan, että se haihtuu itekseen mun päästä vittuun. En halua enkä jaksa rampata sen takia vuosittain magneetissa. En halua, että mua sörkitään. Alustavasti lääkärit ovat puhuneet, ettei se vaadi muutakuin seurannan, mutta mistäpä tuota tietää mitä sen kanssa vielä tapahtuu.


Mutta onpa mulla iloisiakin uutisia ja tuoreita sellaisia! Me mentiin ukon kanssa vihdoin ja viimein naimisiin! ♥ Ihan hissukseen ja vaatimattomasti kaksin käytiin maistraatissa vaan pitipä sielläkin vähän verenpaineita nostattaa kun luukulla sanottiin, ettei vihkiminen onnistu kun mun henkilökortti oli mennyt vanhaksi. Phuuh. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, naimisissa onnellisesti ollaan. ♥

Jaja.. Mitäs sitä nyt muuta näin äkkiseltään keksis, paljonhan tässä tuli jo asiaa ja näemmä kunnon sairaskertomus. Ketä täällä bloggerissa vielä pyörii?! Lukkeeko kukkaa ennää blogeja? Viskaappa alle kommenttia jos tämän luit. :)

Ps. jotain pitäis tehdä tälle ulkoasulle, mutta jotenkin musta tuntuu ettei se oo kuitenkaan ihan heti työn alla... Hmmm. 

Pps. vois joskus rustailla tänne jotain kosmetiikkajuttujakin, kiinnostasko teitä?