lauantai 13. elokuuta 2016

Muutaman kerran sais toivoa


Meikkaaminenkin voi olla näemmä vaarallista. Ripsiä taivutellessa taivuttimet sano nakspoks, ote lipsesi ja ripset lähti siinä mukana. No kerran elämässä pitää kai kokea jotain tällaistakin. Alkushokki oli kamala, mutta nyt jo naurattaa. Mulle on opetettu, että jos saa irronneen ripset kiinni ja ottaa sen sormen päähän, voi sen pois puhaltaessaan toivoa. Muutaman kerran sais siis toivoa. 

Höpönpöpön. 

Mutta jos jotain toivoisin, toivoisin ukolle jaksamista selvitä koulusta, harrastuksista ja työstä. Toivoisin, että äidin ressi helpottaisin. Toivoisin, että olisin parempi valitsemaan sanojani ihmisten kanssa jutellessani. 

Ostoslistalle merkkaan nyt uudet taivuttimet, täysin metalliset sellaiset.

Muita ripsiään menettäneitä?

Kuolema

Mä oon elämäni aikana miettinyt paljon kuolemaa. Varsinaisesti itsemurhaa en ikinä ole lähtenyt yrittämään, vaikka se on elämän eri jaksoissa ollut vahvasti jyskyttämässä takaraivossa. 

Muistelen jo nuorempana ajatelleeni, että olisi mukava mennä illalla nukkumaan ja olla heräämättä aamulla. Varsinkin ala-asteen loppu puoliskolla alkoi tietynlainen alamäki ja pahoinvointi jolloin toivoin ettei mua olisikaan. Yläasteella aloin viillellä tunteakseni jotain, mutta ikinä en käynyt lähelläkään sitä rajaa, että olisi pitänyt edes tikattavaksi lähteä.  

Vaikeina aikoina, oon toivomalla toivonut, että sairastuisin johonkin tappavaan tautiin tai että joutuisin onnettomuuteen. Ikinä oikeastaan en ole ajatellut tappaa itseäni itse, tosissani, vaikka ajatus on pyörinyt päässäni. On ollut hölmöä toivoa sairautta tai onnettomuutta. Joskus niihinkin ajatuksiin palaa ja tuntee lopulta itsensä typeräksi. 

Erittäin vahvasti toivoin kuolemaa esimerkiksi niinä aikoina kun mua kiusattiin koulussa. Viime vuosista muistan, että eräässä työharjoittelussa olin niin ahdistunut, että olisin mielummin tappanu itseni kuin mennyt enää päiväksikään töihin. 

Ehkä eniten mun luonteenpiirre on estänyt mua edes pyrkimään yrittämään omaa hengenriistoa. Ajattelen liikaa muita. Oon miettinyt sitä surua minkä toisin vanhemmilleni. Se ei olis oikein. Aina oon päättänyt, että parempi kitua itse kuin antaa muiden kitua mun takia. 

Pitkään aikaan en ole miettinyt sinänsä itsemurhaa, omaa kuolemaa kylläkin, miten se tapahtuu, milloin tapahtuu, ketä tänne jää, muistaako mua kukaan sitten ku oon mennyt. Viime vuosina oon kaivannut vaan terän kulkemista iholla. Pienenkin himon ilmaantuessa, kiellän sen itseltäni. Luultavasti en tule ikinä pääsemään eroon himosta kokonaan. Otin taipeeseeni jo joku aika sitten tatuoinnin muistuttamaan, että mun on turvallista käsitellä teriä, etten enää sorru viiltämään itseäni. Päätös tatuoinnin ottamisesta syntyi kun olin päässyt ns. pahimman himotuksen yli ilman viiltämistä. Voisinpa jopa sanoa, että se on auttanut pysymään mua päätöksessä. En viiltele enää. Jos viiltäisin, olisin tosi pettynyt itseeni enkä ansaitsisi pitää tuota kuvaa ihollani. Enkä todellakaan halua ryhtyä juustohöylällä sitä itsestäni irroittamaan. :D 

Valaistaanpa sen verran, etten varsinaisesti partaterällä ole ikinä itseäni viiltänyt. Mattopuukko ja erilaiset veitset ovat olleet ne mun juttu. Enimmäkseen olen viillellyt jalkojani sen vuoksi, että ne on ollut helppo pitää piilossa. Toki käsiäkin on tullut naarmutettua, mutta aina on ollut pelko kiinni jäämisestä. Ukon ja mun seurustelun alkutaipaleella viilsin muutaman viillon rintaani.

Toisaalta näin jälkikäteen pohdiskeltuna, mun olis pitänyt saada apua silloin nuorempana. Vaikka se oli mun suurin pelko. Sanoa ääneen ongelmat ja päästä hoitoon. Ehkä mä olisin tänä päivänä paremmassa kunnossa. 

Tuohon kuolemaan palatakseni. Mun mielestä jokaisella pitäis olla oikeus päättää omasta elämästään. Jos joku henkilö tahtoo tosissaan päästä pois, miksei sitä voida hänelle suoda? Itsemurhat voisivat olla kauniitakin tapahtumia, eikä niitä rumia musertavia kaikessa hiljaisuudessa tapahtuvia. Tokikaan se ei saisi tapahtua hetken mielijohteesta, vaan oikeasti harkittuna. Jos ihminen kokee vuodesta toiseen haluavansa kuolla, eikä saa mistään mitään apua eikä iloa, miksei hän saisi omasta lähdöstään päättää. Samoin heikkenevä vanhus voisi mun mielestä laatia jonkin asiakirjan, jossa voisi tahtoa itselleen nukutuksen kun terveys menee tiettyyn pisteeseen. Tiedän, asiat on monimutkaisia ja olen pähkäillyt asioita monelta eri kannata, eikä ne asiat ole niin yksinkertaisia vaikka niitä kuinka yrittää perustella.. Mun mielipide on siltikin se, että jokaisen pitäisi itse saada päättää elämästään, eikä sen tarvis aina olla paha asia. 

tiistai 2. elokuuta 2016

Jatkellaanpas lauseita!

Parempi myöhään kun ei milloinkaan, tämän aikoinaan bongasin Homonuken blogista ja kopsailin samantien luonnoksiin odottamaan täyttöpäivää. Tässäpä tää nyt ois!


En ymmärrä.. autolla kaahailua. Tai millään muullakaan ajoneuvolla hurjastelua ja liikennesääntöjen rikkomista. Joka päivä törmään tähän ilmiöön, varsinkin näin kesällä kun autolla paahdetaan ihan keskustassakin käsittämättömiä nopeuksia. Meidän viereinen tie on pitkä suora joten mikäs sen mukavampaa kuin kiihdytellä. En ymmärrä, miten kuski voi olla niin itsekäs? Mitä jos homma lähteekin lapasesta ja onnettomuuteen joutuu sivullisiakin. Toisinaan yöaikaan jolloin liikkennettä ei niin paljoa ole, toivon että ohi menevät kaaharit menettäisivät hallinnan ja ottaisivat opikseen. Liikenteessä ei pelleillä! Saatana. Jos oikeasti on kiire johonkin, niin lähe jumalauta sinne aikaisemmin.

Seuraavaksi ajattelin... lähteä poksujahtiin. Tai pelata hetken Harry Potteria. XD Jospa kuitenkin ihmistäytyisin.

Viime aikoina... olen miettinyt, millainen ihminen olen oikeasti. Olen kasvanut ja kehittynyt ihmisenä enkä oikein osaa määrittää itseäni. Ärsyttävää on, että saatan esimerkiksi pitää jostain asiasta mitä ennen vihasin. Käyn kokoajan kamppailua itseni kanssa, voinko pitää siitä jostain asiasta nyt jos en pitänyt siitä ennenkään.

En osaa päättää... ikinä mitään värejä koskevia asioita. Meikkaaminen on joskus turhauttavaa kun ei millään tahdo osata päättää käytettäviä värejä ja ovatko ne keskenään toisiinsa sopivia. Plää. Tokikaan en osaa ikinä päättää myöskään kaupassa, mitä mun tekee mieli.

Noloa myöntää, mutta... sotkeudun todella helposti sanoissani ja välillä tuntuu, että ärräkin jää pärisemättä.

Viikko sitten... käytiin kaverin synttäreillä. Muistaakseni.

Kaikista pahinta on... kun huomaa, ettei asioista enää puhuta etkä sä tiedä enää mistään mitään.

Muistan ikuisesti.. mun ja ukkelin ensikohtaamisen, poikien tulot kotiin, kun tein oikeita valintoja... Erityisesti muistan ikuisesti sen päivän kun sain puhelun, että meidän Pöppis on löytynyt. ♥

Salainen taitoni on... on olla taidoton. En tiedä. En vaan oikeasti pysty tunnistamaan itsestäni mitään kykyjä. Ehkä mä oon taitava näkemään asioiden paskat puolet. 


Jos saisin yhden toiveen, se olisi... oma kartano keskustassa jossa on takapihan terasille kissoille ulkoilutarha. Kyllä, olen alkanut vihdoin ja viimein haaveilemaan omasta mökistä.

Minulla on pakkomielle... tarkastella asioita. Sanottakoon nyt tuo tuhkis, mistä kautta aikojen kaverit ovat jo vitsailleet ja vittuilleet. Jep, päähän ei mahdu, ettei se sammutettu tumppi sieltä tiukasti suljetusta lasipurkista mihkään roihahda, mikä aiheuttaa pakkomielteisen kurkkupurkin heiluttelun, että varmasti se vesi siellä kastelee sen tumpin. Yksin kotona ollessa pitää vielä käydä keittiön ikkunastakin kurkkimassa, että eihän siellä mitään pala.

Päivän paras juttu... oli huomata, että mun kenkulipaketti tulee illalla.

Söin tänään... aamupalaksi karjalanpiirakkaa.

Ärsyttävintä on.. kun tilaat itelles esim. livboxia ja sit näät sen sisällön joko facen tai instan kautta ennenku oot saanu omaa pakettias. Voi perkele.

Tekisi mieli... hussata kaikki rahat kaikkiin ihaniin meikkeihin ja kenkiin. Mulla on joku alkava kenkämania kun annoin itselleni (ukko antoi) luvan ostaa kalliit kengät. Nii ja tekis mieli riisipuuroo!

Minusta on söpöä... kun kissat nukkuu. Voisin tollottaa vaikka kokonaisen päivän kun kissa vaan tuhisee unissaa, ehkä näkee unia niin että tassut sätkivät ja suusta pääsee pieniä äänähdyksiä tai murinaa.

Hävetti... kun anoppi kaakatti jostain ihmisestä isoon ääneen ja se henkilö varmasti kuuli kaiken. No, ei tää viimesin hävetys vaa ois tylsää vaa todeta, että hävetti ku oltiin jahtaamassa poksuja.

Olenko ainoa jonka mielestä... ingmariini merisuola rasvaseos on nii hyvvää, että sitä tekis mieli syyä pelkästään?

maanantai 1. elokuuta 2016

Turhuuksien turhuudet

Välillä vastaan tulee tavaroita tai tuotteita joilla ei tee vittuakaan tai eivät toimi niinkuin pitäisi, ainakaan omalla kohdalla. Mulla kasvaa välillä kyrpä niin ohtaan näitten turhuuksien kanssa, että ajattelin jakaa kokemukseni teillekkin.


 Rexonan PersePirantti. 

Rexona Maximum Protection Clean Scent on tehokas antiperspirantti naisille. Voidemainen antiperspirantti tarjoaa 48 tunnin suojan käyttäen edistyksellistä ruumiinlämmöstä aktivoituvaa TRIsolid™-teknologiaa. Valitse Cleant Scent -antiperspirantti, jos haluat erittäin tehokkaan ja puhtaan tuoksuisen antiperspirantin.

Rexona Maximum Protectionin TRIsolid™-teknologia mukautuu kehosi mukaan, ja se muodostaa sekä verkkomaisen kalvon hikirauhasten päälle että syvemmän suojakerroksen. Parhaan tehon saavuttamiseksi käytä kainaloihin ennen nukkumaanmenoa. Levon aikana TRIsolid™-teknologia mukautuu kehosi mukaan, ja vaikutus kestää koko seuraavan päivän — myös suihkun jälkeen. Voit myös käyttää Rexona Maximum Protectionia aamulla.

Sain tän dödön äitiltä joskus kun se oli saanut tän jostain ilmaiseksi ja sillä itellä oli just tämmönen käytös. Ilmeisesti äiti on tästä tykännyt kovasti, mutta minä en! Tän pitäis siis tehdä jonkilainen kalvo kaikkuun ja sen kyllä huomas, musta tuntu et mun kaikut meni ikäänkuin tukkoon tästä. En ollut edes perehtynyt tän toimintaan ennen käyttöönotto, vasta sen jälkeen kun ihmettelin miksi kaikut tuntuu niiiiiiin oudoilta. Toisekseen, sain tästä hillittömän tarpeen raapia kainaloita. Kutinaa ei varsinaisesti ollut, mutta se tukkoinen tunne ajo ronkkimaan kaikkuja ja siitä rapsuttelusta seuras itessää se kutina. Jatkoin kuitenkin tuotteen käyttämistä sitkeästi, nimenomaan iltaisin. Pyh pah, kainalot lemus ku viimestä päivää tätä käyttäessä. Tätä ei siis jatkossa tule hankittua ja tämä vajaa putilo lentää nyt roskiin. Eipähän tartte tätä hankkia lisää kun se ei vaan yksinkertaisesti toimi mulla. Onko teissä lukijoissa joku joka käyttää tätä ja omaa positiiviset kokemukset? 

Tää on sitä pirkka lehen kategoriaa jossa ihmiset sanoo lihapullaväkkäräkauhan olleen turhin ostos keittiöön. Ostin joskus tän suurehkon teepallukan halpparista enkä aatellut näissä olevan mitään eroja, kaikinpuolin ulkoisesti vilkaistuna näytti olevan ihan ookoopätevä. Kuinkas kävikään, täähän päästää kaikki röpölit läpitte! Hyih. Roskiin tämäkin, irtoteen valmistan jatkossa keittimellä tai hankin sellaisen pallukan mistä ei pääse läpi tulemaan röpönröpöä. 


Voihan perse.. En tiedä miksei tää joka puolella ylistetty levy uponnut muhun ollenkaan? Tilasin levyn julkasupäiväksi ja siitä etiäpäi oon koittanut ottaa kiinni tästä ja saada tän avautumaan mulle. Vitut. Ei kolaha, ei aukee. Vituttaa myös tuon helvetin kotelo. Meikä tykkää niistä perinteisistä levykoteloista, olkoot vaikka kuinka hieno idea tahasa nii ei saatana paljo kiinnosta että kotelosta saa taiteiltua sen vitun kuution. :D Niin ja sain melkeen ton levyn pidikenupinkin jo hajotettua ja revittyä irti kun se oli niin ufo. Onneksi sain tän levyn ilmaseksi musiikkikerhon boonuspisteillä.

Oon nämä turhuudet luonnostellut tänne jo aikapäivät sitten ja näyttäspä siltä, että voisin piakkoin tehdä toisen moisen, hutiosteluita on nimittäin tullut tehtyä! Kinostaako?