lauantai 7. toukokuuta 2016

Ölppää

Humalainen mieleni on vähän typerä. Se tahtoo sanoa maailmalle yhtä sun toista. 

Olin tänään pitkästä aikaa ystävän luona ihan kupittelemassa. Aluksi en meinannut lähteä edes käymään, mutta lopulta luovutin kun ystävä pyysi niin kovasti. Hän sanoikin kun saavuin, ettei uskonut minun tulevan. Ystävä piti huolta siitä, ettei lasi ehtinyt olemaan tyhjänä eikä tietenkään meikäläinen osaa sanoa ei. Lupasin mennä hetkeksi, mutta jotenkin siinä meni niin, että palasin kotiin vasta kun kun oli pimeää. Harmitti jotenkin tosi paljon kun olin aikonut palata vielä valoisaan aikaan. Ja harmittaa se juominen, vähempikin olisi riittänyt. 

Mulla oli ihan kivaa, se oli lähinnä sellaista kuin ennen vanhaan. Mietin vaan, haluanko nykyisen olevan sellaista. Oon jotenkin kokenut kasvaneeni sellaiseksi fiksuksi aikuiseksi ja huomasin, etten ole sitä mitä kuvittelin olevani. Mua harmittaa, etten ole sen fiksumpi ku ennen. Kun alkoa kaadetaan, sitähän otetaan. 

Olin nuorempana melkoinen pesusieni. Aina piti olla kännissä, tai no se ei riittänyt, piti olla perseet olalla. Join ja hölmöilin. En piitannut mistään. Aivot piti saada sammuksiin kaikesta paskasta. Toisinaan pahoitin toisten mielet kun "pidin hauskaa". Humalassa tunsin itseni itsevarmaksi ja sellaiseksi tyypiksi joka mun piti olla. Puhelias ja iloinen. Vasta vanhenmuuten olen huomanut, etten vaan kerta kaikkisesti ole sellainen. 

Toki tänään iloitsin aidosti, fiilistelin vanhojen suosikki biisien mukana, liikehdin ja lauloin.. Kotiin tullessa tunsin morkkista. Tunnen itseni epäonnistukseeni. Humalainen mieleni toi mieleen sen vanhan Nännin joka ei voinut hyvin. En voi hyvin kun huomaan sen. 

Toisinaan mietin, että olisi kiva pitää hauskaa kunnolla. Ryypätä ja rellestää, päästään irti langat puikoista. Mutta pitääkö sen olla näin helvetin pelottavaa? 

Lähtökin oli saatanasta. Se tuli yllättäen, en ole extemporea harrastava ihminen. Lähdin silti uhmaten itseäni. Ennen lähtöä vedin varmaan lähemmäs kymmenen rundia läpi asunnon. Töpselit irti, hella sammuksissa, vessan ovi kiinni niin ettei pojat saa sitä auki. Jääkaapin ja pakastimen ovet kiinni. Niin, olenko kertonut, että nykyään joudun lähtiessäni tarkistamaan myös kylmälaitteiden ovet? Luulin jo päässeeni näistä asioiden tarkasteluista, turhaan

Kiitin ystävääni illasta. Tarkoitin sitä, vaikka kotiin päästessäni mieleni valtasi ahdistus. Sanoin ystävälle, että toivoin että olisimme enemmän voineet jutella keskenämme, sitä odotin. Toivottavasti seuraavalla kerralla, sillä kerralla kun pidättäydyn pitämään pääni selvempänä. 

Olen paljon pohdiskellut alkoholin käyttöäni. Toisinaan tulee otettua saunaölppä, harvemmin juotua muutama lasillinen punkkua, yleisimmin yömyssyksi lasillinen tai kaksi viskiä. Se sopii mulle. Toisaalta koen siltäki saralta itseni nykyään huonoksi kun en uskalla päästää irti kontrollista. Olen kuullut paljon kavereiden suusta olevani tylsä kun en juo niin paljoa. Miksikö annan tällaisen haitata itseäni niin paljon? Tunnen itseni ulkopuoliseksi ja erilaiseksi jossen juo muiden juodessa. En koe juomisen olevan mitenkään coolia, mutta ryhmäpainostus toimii niin saatanallisesti tässä tilanteessa. 

Olen joskus mietinnyt postailevani yleensäkkin kannastani alkoholia kohtaan. En ole löytänyt sille tarvittavia sanoja, mutta nyt voisin näin tiivistettynä kertoa, että.. 

Pelkäsin pienempänä ja pelkään edelleenkin tavallani humalaisia ihmisiä. Varsinkin vieraita humalaisia miehiä. En osaa selittää mistä nämä pelot johtuvat sillä olen lapsuuteni viettänyt aika turvallisessa ja ns. alkottomassa ympäristössä. Toki alkoholia oli, vanhempani ovat aina ottaneet päivittäin ennen nukkumaan menoa yhdet oluet, välillä myös siihen päälle jotkin terävät. En ikinä pienempänä kiinnittänyt siihen huomiota enkä ollut kiinnostunut niistä keittiönpöydälle ilta aikaan nököttävistä pulloista. Se oli mulle normaalia. Opin jo pienenä siihen, että saunan päälle sai lasillisen limua kun aikuiset ottivat sen joka iltaisen normaalin oluen. Ja meillä porukat tosiaan siemailivat sitä yhtä olutta melkein parin tunnin ajan, välillä käyden television katselun lomassa keittiössä ottamassa huikat jo siitä lämmenneestä oluesta. Ala-asteella mulle selvisi, että joidenkin vanhemmat ottivat niitä ruskeita lasipulloja vaan viikonloppuisin ja enemmän kuin yhden pullon. Ja ne joi siihen päälle vielä sitä kirkastakin juomaa siitä isosta pullosta, jopa sen pullollisen. 

Kiinnostuin alkoholista samaan aikaan kuin tupakasta. Kun muitakin kiinnosti. Ymmärsin, että alkoholi oli pääsy pois niistä kamalista oloista mitä koin jatkuvasti. Tajusin, että alkoholia ottaneena uskallan puhua ja olla asioissa mukana. Kun olen kännissä, kuulun porukkaan. 

Aika surullista. 

Näin viisastuneena ymmärrän, ettei mikään noista edellisistä väittämistä pidä paikkaansa. Ei millään tasolla. 

Silloin kun tapasin ukon, olin jatkuvasti humalassa. Selvinpäin en uskaltanut nähdä edes koko ihmistä. Jossain välissä kuulin ukon huulilta sanat juoppo ja lihava. Silloin aloin laihduttamaan ja alko jäi. Parhaita päätöksiä ikinä. Toki alkoa meni, mutta harvemmin. Aiemmin tissuttelin päivästä toiseen ja olin tillin tallin. Alkoholi käyttö jäi viikonloppuihin jolloin olin kavereiden kanssa. En halunnut olla tylsimys. Jossain vaiheessa ne kaverit jäi ja siinä samalla se syntinen ölppä. Voin paremmin vaikka kaipasin alkoa ja sen tuomaa itsevarmuutta. 

Nykyhetkeä ajatellen, baarissa en ole käynyt pitkiin aikoihin ja alkoa tosiaan menee vain rentoutumis tarkoituksiin. Tällähetkellä mä olen tilantessa, jossa mä olevan vain lihava. Juuri nyt, itseensä pettynyt läski. Huoh. 

En ole varma, oliko tässä postauksessa mitään järkeä, mutta halusin avautua. Toivon myös, ettei ystäväni ota tätä mitenkään itseensä tai pahalla,  sitä en tällä mitenkään hakenut. Kiitos ja anteeksi, kaiken varalta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sellaisia viime öisiä aivoituksia. Mietin, hävitänkö koko luonnoksen ja tajusin, että eihän sille ole mitään syytä. Tämmönenhä mä oon joten miksen näitä ajatuksia toisi tänne kaikkien nähtäville. Semmotia.

14 kommenttia:

  1. <3 kuin olisi omaa pohdintaa lukenut! Tässä tuli liiankin tiiviisti vedettyä enne ku tuo Julle ilmoitti tulostaan. Koitti vaa viinalla sivuuttaa arjen murheet ja nyt kun on ollu vuoden ilman, ni ei tee edes mieli ja sitä huomaa kuinka sumussa sitä on elänyt! Viel ku sais tuon yhen tajuamaan saman..
    Muistan kans ku joskus poltin siitä syystä ku halusin kuulua porukkaan, että arvostettaisiin tai pidettäisiin coolina.. no sehän jäi kun silloinen ihastus minulle sanoi kuinka on pettynyt siihen että näkee minut polttavan.. tupakki jäi sen siliän tien ja tajusin ettei muiden arvostamine ole siitä kii oonko samanlaine ku muut vai en..

    Ihana teksti ja arvostan suuresti avautumistasi <3 ihana oot, älä oo liian kriittinen itsellesi <3 *haleja*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvällä tavalla tulikin katkaistua se kierre ja hyvä että huomasit kuinka turhaa se koko ottamine on ollutki! Ihana Julle tuli arjen piristeeksi. ♥

      Hyvä, että tuo sinun polttaminen jäi siihen ennenkuin ilmeisesti kunnolla oli ehtinyt alkaakkaan? Oispa joku mullekki sillon sanonut noin. Mä kyllä ite kiinnostuin jo tosi varhain tupakasta, tykkäsin sen hajusta penskana (:DDDDD) ku porukat on aina polttanu. Toki sen aloittamista vauhditti nimenomaan ryhmäpaine, ku kaikki muut niin minäkin. Perkule ku ois osannu olla fiksu kakara ja pysyny niissä omissa oloissaa eikä hakenut hyväksyntää..

      Sinä se ihanuus oot, kiitos ku jaksat aina piristää ja tsempata! ♥ *kaappaa halaukseen ja rutistaa kunnolla*

      Poista
  2. Mä olin aika samanlainen nuorempana, olin ujo ja mulla oli tosi huono itsetunto, alaikäisenä en ikinä juonut kiitos sen hetkisen kaveriporukan, ne oli tyyppejä jotka oli tuntenut ihan pienestä asti, mutta sitten amiskassa ollessa ja siitä eteen päin piti aina alkoholilla peitellä sitä ujoutta ja epävarmuutta kun ei enää ollut se sama tuttu kaveripiiri. Baarissa piti rampata monta kertaa viikossa ja aina ihan tillin tallin, olisin muuten ollu niin ahdistunu täydessä baarissa tuntemattomien seurassa. Kai sitä haki jonkinlaista hyväksyntääkin, don't know. Sit muistan kun yhtäkkiä vaan alko tursua korvista toi elämäntyyli, emmä siitä oikeesti nauttinu. Tuli vaan semmonen random havahtuminen että what the fuck ei kai tää on mun koko elämä. :D Miks vietän kaikki vapaa illat baarissa ja lääpin jotain random tyyppejä ja seuraavana päivänä kauhee olo ja silti kaikki uusiks? Nykyään ei kiinnosta baarit tai alkoholi yhtään, illanistujaisissa tai ravintolassa/terassilla voin yhen tai pari ottaa, mut eipä muuta. Humalahakuinen juominen ei kiinnosta enää, en tuomitse niitä jotka sitä aina välillä harrastaa, mutta ärsyttää semmoset tyypit jotka tulee lässyttää että hemmetti sää oot tylsä ku et kännää plaaplaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oispa mullakin mennyt noinkin hyvin ettei alkoon ois "tarttenu" koskea ennen amista. Iha hirveetä aatella kui pentu sitä on ollut ku ekat känninsä joi.. Ja se tunne, kun uskaltaa avata suunsa. Kun mä oon kännissä, mä voin puhua kelle vaan ja mitä vaan! Mulla on niiiiiin surullinen olo ku miettii, kuinka paljon nykyään on nuorissa niitä "meikäläisiä". Haluaisin vaan huutaa nuorisolle, että olkaa vittu kunnolla, älkää tehkö tyhmyyksiä. Jos oot ujo, niin sitte oot, on muitaki keinoja yrittää päästä siitä ku alko. Tosin ilmeisesti nykyään nuoret ei oo niin kovia kupittelemaan, mutta huumeiden käyttö on lisääntynyt? En tiijjä, kuiteski.

      Pahimpaan baareilu aikaan juominenki piti alottaa hirviän aikasin, että ees uskals sinne lähtä. Kunnon pohjat ja fiilis kohilleen. Baaris ku juomistahti hidastu juomien kalleuden takia ja huomas välillä vähän selvenevänsä nii piti rynnätä tiskille ottaa jotai mahollisimman päähän menevää tasasin väliajoin. Ei kyllä kiinnostais enää yhtää tommone.. Mielummin oon sit se tylsä kotihiiri. En ees tajua mistä sitä rahaa aina riitti siihe ainaiseen ryyppäämisee?!

      Parin vuoden sisään onneksi on kaveripiiristä karsiutunut muutamia ihmisiä pois joita kiinnosti aina vaan se bilettämine ja ne oli just niitä jotka aina määki vaa ettei saa olla tylsä ja pittää juuva enemmän. Ny ku näitä ihmisiä ei oo enää nähny nii on tajunnu ettei mitää oo ees menettäny vaikkei ne enää kavereihin kuulukkaa. :D

      Mulla kyllä on parantamisen varaa tossa, että ottaa vaa oikeesti parit ku johki lähtee. Tai se, että ymmärtää, että voi sitä lähtä illanistujaisiin vaikkei joiskaa!

      Poista
  3. Mäki join enne tosi paljo ja usein.. Nyt se on onneksi jäänyt ja kaikki rahat mitkä olis mennyt baariin oon käyttänyt matkustamiseen tai muuhun kivaan!:) Hyvää pohdintaa sulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toihan on kiva, että niille ryyppyrahoille on tullut paljon järkevämpi käyttökohe! Nii sitä pitää! :3

      Poista
  4. Todella mielenkiintoista pohdintaa taas! :)

    Itsellä oli täysi-ikäistymisen jälkeen noin vuosi sellaista aikaa, että tuli aktiivisemmin käytyä baareissa ja illanistunaisissa. Sitten se pikkuhiljaa jäi kun ei enää jaksanut krapuloita, kännisiä kanssaihmisiä jne. Nykyään tulee joskus harvoin juotua yksi tai kaksi siideriä. Edellisen seurustelukumppanin ja hänen kavereidensa kanssa tuli juurikin sellainen ilonpilaajafiilis. Olin aina se joka sanoi "Jos ei nyt mentäisi baariin/ Ei olla myöhään/ En viitsi juoda enempää". Nykyinen poikaystävä on onneksi aika samoilla linjoilla kuin minäkin, niin on sellaisilta tilanteilta vältytty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaapa meillä jokaisella olla jonkinlainen villityskausi jossain vaiheessa elämää, mulla on kyllä ollu ihan liian varhain alkanut ja pitkään kestänyt villitys. :D Onneksi ei enään!

      Ihana kuulla, että nykyisen kumppanin kanssa linjat on samat, vaikuttaa siltä, että oot löytänyt elämälles oikean suunnan! ♥ ^^

      Me ukon kanssa alkuun kännättii paljo kumpikin, mutta aika pian ne reissut rupes jäämään ja meistä tuli kummastakin yhtä "tylsiä".. :D Kumma, että meitä kukaan enää ees vaivautuu mihinkään kutsumaan.. :D

      Poista
  5. Pahoitteluni, et ilta meni enemmän musiikkia kuunnellessa, kuin jutellessa.. Oot sä paljon juoman kanssa aikuistunut siitä mitä joskus olit. Eli paremmilla jäljillä mennään ;)(en siis tarkoita pahalla). Taisit isoimman osan nähdä meillä, kun iskä joi ja jankutti.. Toivoisin joskus "kerkeävän" niin et voitas sivistyneesti nauttia ja jutella<3 vaikka vain kahistaan ilman muita hörökorvia.. eikä vain juua ja kuunnella vanhaa. hyvä teksti silti, sellaisia ajatuksia joita kaikki voisivat välillä miettiä. Mutta älä mollaa itseäsi läskiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sdonmomdslmsd en kykene vastaamaan tähän mitään järkevää, olis helpompi jubailla näistä asioista ihan kasvokkai! :D

      Poista
  6. Älä oo liian ankara itselles ♥

    VastaaPoista
  7. Kuten Sarikin jo kommentoi; älä ole liian ankara itelles!
    Ei kannata myöskään ahdistella ylimääräisiä tuosta tarkisteluneuroosista. Otat vaan hieman enemmän aikaa sille ja hoidat sen läpi. Olkoon kuinka naurettavaa tahansa. Extemporelähdöt toki ovat hankalia sen kanssa, tiedän, sillä itse olen varmaan pahin lähtöneurootikko. Mä uskon kuitenkin, että se helpottaa joskus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muttaku niiiiiii...!!!

      Kiitos, oli tosi kivasti sanottu tarkasteluista. ♥ Eikä vaan silleen niinku monet sanoo, että "lähet vaa.". Rupeen nykyään kyllä hyvissä ajoin ennen lähtöä käymään asiat läpi, mutta siinäkin on huonona puolena se, että vaikka on itsensä vakuuttanut nii silti lähtee vielä katsomaan kaikki läpi vaan siksi, että ehtii. Oon koittanut löytää sellasen ajan, missä ehdin tehdä ne pakolliset rundit ettei aikaa oo liian vähän eikä liikaa. Asiat pitää tehdä omalla tavalla, sillä pärjää pitkälle.

      Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato. Tai joku. Kyllä mä uskon, että tulee vielä helpottamaan, vahvistuvat vaan oireet kun on enemmän ressiä tai muuta. :)

      Poista