keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

S e k a m e t e l i s o p p i e n s o p p a

Hoi hoi pitkästä aikaa! 

Pitkästä aikaa oon siinä mielentilassa, että voisin tänne vähän naputella kuulumisia. Musta tuntuu, että mulla on niin saatanasti asiaa etten tiedä mistä ois hyvä alottaa. 

Jos vaikka alotan siitä, että oon viime aikoina ollut niiiiiiiiin saatanana kyllästynyt ihan kaikkeen. Kaikkeen. Painotinhan nyt varmasti, että kaikkeen? 

Oon kyllästynyt ehkä eniten itteeni ja omaan saamattomuuteeni. Tiedän, että mun pitäis tehä tota ja tätä, mutta asioiden lykkääminen on vaan niin paljon helpompaa. Kaikki itessä on jotenki tosi pielessä. En oo tarpeeksi hyvä, käyttädyn välillä kuin kakara, turpoan kuin pullataikina enkä kehity missään. Vihaan sitä etten saa mitää aikaiseksi. Aion, aion ja aion. Yritän tehdä asioita joista pidän, mutta tärkeät asiat jää sitten taka-alalle. Tottakai ittensä sättiminen on helppoa ja sitäkin turhempaa. 

Välillä oon tuntenu itteni jotenki tosi yksinäiseksi vaikka mulla on ukko ja pojat tässä kokoajan ympärillä ja ihana ystävä jonka kanssa vaihdetaan viestei aamusta iltaan. En tiedä miten selittäisin tätä tunnetta joka hiipii mielen perukoille välillä. 

Toisinaan mietin, oonko minkää arvoinen. Sitäkin enemmän mietin, miksi epäonnistun kaikessa? Onko se kohtalo vai omaa mokaa. 

Oon kyllästynyt joihinkin ihmisiin ja musta välillä tuntuu, että voiko tässä maailmassa olla noin idiootteja ihmisiä? Hauskinta tässä on, etten välttämättä edes tunne näitä ihmisiä ja päätän oikopäätä että ne on universumin suurimpia idiootteja. :D 

Oon tavallani kyllästynyt myös moniin blogeihin, en välttämättä niihin joita itse lukemalla luen, mutta esimerkiksi facen kautta syötteeseen tulvii paljon postauksia eri bloggaajaryhmistä. Kyllästyttää nää suositut blogit joissa on päivästä toiseen vaan yhteistyöpostauksia ja kaikki on nii upeetamahtavaaihanaa! En ole sitä vastaan, että bloggaaja tekee yhteistyötä ja mainostaa, mutta eikai kaikki voi aina olla niin ihanaa? Ja jos blogin sisältö rupeaa olemaan pelkästään niitä saatujen tuotteiden huokailuja niin.. No, onneksi voin itse päättää mitä luen, joten turhastapa tuota valittaa. 

- - - 

Yhtenä päivänä mietittiin ukon kanssa sitä miten on aina ollut jotenkin erilainen kuin muut. Silloin kun muut tytöt leikkivät prinsessoja ja ratsastivat upeilla mielikuvitus polleillaan, minä kuvittelin olevani lohikäärmeen selässä. Silloin kun leikittiin jotain seikkailuleikkejä, minä kuvittelin olevani jonkinsortin maagi, saatoin elehtiä niinkuin olisin isolla sauvalla tehnyt taikoja tai käsilläni saanut aikaan ikäänkuin tulipalloja, muiden mielestä se oli tyhmää eikä silleen voinut leikkiä, muilla oli mielikuvitus jouskarit. 

Toisena päivänä mietittiin ukkosen kanssa sitäkin, että pitääkö jopa kaverit mua jotenkin tyhmänä? Olipa asia melkein mikä tahansa, sitä saatetaan epäillä, voiko asia mennä niin, onko se totta? No vittu, päästänikö mä keksin kaiken. Myös senkin jos kysytään minkä värinen punainen paita on ja mä vastaan, että punainen? 

- - - 

Oon ollut viime viikkoina myös h e l v e t i n ahdistunut ja ressaantunut. Mulle tuli työkkäristä työtarjous, eli oli pakko hakea yhtä työpaikkaa. Ei siinä mitään, aluksi katoin jopa ihan innoissani, että täähän kuulostaa hyvältä, paikka on omaa alaa vastaava ja osa-aikainen, mutta tottahan siinä oli sellaisia asioita joista tiedän etukäteen jo etten selviytyisi. Laittelin hakemuksen, en ylistänyt itseäni mitenkään ja edelleen odottelen lopullista päätöstä paikan täytöstä. 

Hyvään saumaan sattui aika pollatätille, olin varannut sen jo aiemmin ja itse aika sattui samalle viikolle kuin tuo työpaikan hakeminen. 

Pollattimelle meno oli ahdistavaa koska tilat olivat eripaikassa. Uudet tilat ovat kaikenlisäksi ihan perseestä. Kuka idiootti on voinut suunnitella odotustilan pieneksi akvaarioksi jossa vajaa kymmenen penkkiä ovat tiiviisti vierekkäin. Silloinkin kun itse siellä ukon kanssa odottelin oli odottamassa meidän lisäksi yksi ihminen ja musta tuntu, että pitää saada tilaa. 

Kolmisen varttia pollattimen kanssa meni kohtuu sutjakkaan, olihan mulla paljon asiaa. Puhua pälpätin niin paljon, etten kerennyt ainakaan tällä kertaa huomaamaa että pollatin ois kyllästyneen oloisena hiplaillut käsiään tai vilkuillut kelloa. Aika paljon sain ymmärrystä ja pollatin painotti, että mulla on oikeus tuntea niinkuin tunnen ja lateli mun ongelmat kuin apteekin hyllyltä ja totesi, ettei ihmettele niiden saralla vaikka ahdistaakin ja sen etten pysty toimimaan. 

- - - 

Aina kaiken paskan keskelle mahtuu jotain hyvääkin. Oon saanut tosi paljon voimaa pääsiäisen tulosta. Hypistelen kaupassa onnessani kaikkia niitä suklaita ja haaveilen munakori-pääsiäiskukka-kissanruoho-asetelmasta. Mulla on ideoita pääsiäisen meikkiin, kynsiin ja jopa hiuksiin. Hiuksia tosin en varmaan ala nyt väkertämään, sain ne just värjättyä taas pinkeiksi. En oo ikinä välittänyt pääsiäisestä, eikä se tavallansa merkkaakkaan mulle mitään, mutta ehkä mä oon heikko ja markkinointi tepsii muhun jotenkin tavallista enemmän. :) 

Mieltä piristää myös ystävä, joka on ihan korvaamaton, se jaksaa aina kehua, piristää ja saa surkumielen pyyhittyä pois.

Edelleenkin meikit on myös suuri mielen lämmittäjä. Saatan viettää parikin tuntia naamaani maalaten ja joka kerta koen joitain oivalluksia tai onnistumisen tunteita. Harmi, että oon edelleenkin niin arkaliini, epävarma itestäni ja tekeleistäni etten kehtaa jakaa kuviani sen ihmeemmin esim. instaa.

Keittiössä puuhastelu miellyttää myös taas, oon saanut niin paljon irti taas kokkailuista. Ihan joku lihan maustaminenki tuntuu huippuhommalta, parasta on kun näkee ruuan maittavan ukolle. 

Mieltä piristää myös ukon lähestyvä aika uuteen tatuointiin, mäkin pääsen pitkästä aikaa varaamaan itelleni uuden ajan. Oikeastihan tää lähestyvä aika olis ollut mulle, mutta luovutin sen ukolle kun ukon aika peruuntu tatuoijan toimesta joulukuussa. Mikäpä kiire tässä, ikuisuusprojektihan tää ittensä leimaaminen muutenkin on. 

- - - 

Mä en oo kokenut nyt mitään blogistressiä, ei mulla oo ollut hirveästi aikaa ees vierailla bloggerissa. Yhden asian kuitenkin olen huomannut nousevan mieleeni välillä. Mä oon huolissani siitä, oonko mä jotenkin muuttunut? Oonko mä enää se sama tyyppi kuin vaikka pari vuotta sitten? Mikä musta on tulossa, oonko menettänyt otteeni, oonko kadottanut itseni? Sinänsä tää juttu ei oo mikään uusi, oonhan mä aiemminkin jo murehtinut siitä kun oon kadottanut itseni, mutta.. Tätäkin on jotenkin vaikea selittää. Voisko tähän vastata vain itselleen, että ihmisenä kasvaa ja kehittyy kokoajan? 

- - - 

Työnantaja ilmoitti etten tullut valituksi. Huh. Samalla hän kertoi, että heille on nyt eräs henkilö tulossa neljäksi kuukaudeksi, valmiiksi jo hirvittää onko edessä sama rumba sitten muutaman kuukauden päästä?

- - -

Ukon tatskakin saatiin haettua. Mä kävin sillä välin lonimassa kirpparin läpi ja löysin kolme paitaa. Olin iloinen, ne tuli kustantaa yhteensä alle vitosen. Anopin kanssa ajanvietto oli mukavaa ja outojen ihmisten seassa on paljon helpompi kulkea. Ei tarvi miettiä koko ajan, tuleeko joku tuttu vastaan.

Mulle varattiin aika tatskattavaksi sitte kesäkuulle. Jipii, kesä ja pitkähihaset, täältä tullaan. Ei kyl haittaa yhtään, enpähän palellu sit sisälle. Suunniteltiin jo tatuoijan kanssa paikkaa kuvalle ja vähän ideoitiin mimmonen siitä tulee.

Ostettii liikkeeltä yks tauluki mikä jäi mun mieleen kummittelemaan ku käytii siel puol vuotta sitte. Olin aivan ihmeissäni kun se oli vielä siellä!

- - -

Pääsiäinen lähestyy eikä mulla oo sitä varten mitään,  edelleen olisin hirmu innokkaana laittamaan niit kukkasia ja munakorei esille, mutta.. Saas nährä. Äiti onneks kasvattaa pojille kissanruohon, mulla sen kasvattamisesta ei tuliskaan mitään ku pojat kävis sen tuhoomas ennenku se edes alkais kasvamaan. :D

- - -

Elkää kivittäkö mua, tästä tuli sekametelisoppien soppa. Niin sekavaa pään ulostusta etten pysy enää itekkää perässä. Mutta mä tein sen, sain jotain tännekki aikaseksi, vaikka menihän tänkin rustailussa monta viikkoa.

Jepulis jee, kiva juttuli jos jaksoit lukea tänne asti ja muksulia päivää!

Ps. kirjeprojektiin viel mahtus porukkaa ja nimimerkki Nothing, laittasitko mulle sähköpostiin tulemaan sun osoitteen, en ainakaan tähän mennessä sitä vielä ole saanut. :)

22 kommenttia:

  1. !!!! ♥♥

    olen ikävöinyt postauksiasi ;_____; ja sinua. ghuhdsgd yhyhyhyyhyyyy anteexi kun olen gagga jne. :'---)

    mietin että mitä nyt sanoisin ja kommentoisin, tämä kun oli - kuten sanoit - aika sekametelisoppa :--D mutta ainakin että et ole tyhmä? vaan hurmaava ja ihanainen otus! :3 ja tuo tunne siitä, että muuttuu, on aivan ja täysin normaali. ei vain ole mahdollista pysyä yhtenä ja samana ikuisesti - paitsi ehkä jossain tyhjiössä, enkä nyt usko että sekään oikein... toimisi. joten. se on ihan normaalia. epämukavaa ajoittain, kyllä. mutta normaalia.

    gägägägägägägää toivottavasti sulla riittää jonkinmoista... intoa? kirjoittaa jatkossakin :3

    ps. laitan sulle sähköpostia ihan justkohtanyt; tahdon kirjeen!!

    (tästä kommentistakin tuli sekava, hmmh :'----DD)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äää, apua! Ihana, kiitos! ♥ Mulla on ollut ikävä sua ja meijjän stiimikeskusteluita, oon vaan ollut ny heikkopeikko enkä oo saanut mitään sanotuksi, möh, anteeksi. :c

      Soppiensoppapa hyvinkin. :D Mietin pitkään julkaisenko edes tätä, mutta toisaalta, ehkä tää taas tavallaan kertoo hyvinkin paljon viime ajoista ja on sitä mua.

      En oo ikinä pitänyt itseäni täysin "tyhmänä", jotenkin hassua että pitää epäillä jos mää oonkin kun mun sanomiset on noin "epäilyttäviä"... :DD

      Musta on jotenkin pelottavaa muuttua. Kai se on hyväksyttävä, että sitä kasvaa ja kehittyy ihmisenä. Kypsyy. Mätänee kuin hedelmä. Muussautuu mömmöksi. Mitä? Aivotaivot. Mulla on päässä kuva mustuneesta ja löllöksi menneestä päärynästä. Oonkohan mää päärynä?

      Kyllä mä nyt pyrin kirjoittamaan useammin, kuviakin haluaisin ottaa ja länttäillä tänne, mutta noh.. Jos nyt välillä saisin ees puristettua jokusen rivin itestäni alkuun silloin tällöin, blogi on kuitenkin jeejee.

      Ei sun kommentti ollut yhtään sen sekavampi kuin mun tekstikään. XD Ja jee joo, kiitos osoitteesta, tuli perille. ♥

      Vastasinkon mää ny kaikkee? En oo varma, mää oon jotenki "äääää.. sniffsnifff..byhyy.. ♥♥♥" tällä hetkellä. :D

      Poista
    2. ...jos olet päärynä, mää oon persikka. MÄTÄÄNNYTÄÄN MOLEMMAT MUSTIXI!!1
      ...sitten ei olla enää hedelmiä vaan koiria.

      heh.
      hehheh.
      HEH.

      Poista
    3. ...... XDDDDDDD Ei voi lopettaa naurua. Kiitos. XD

      Poista
  2. Olen lukenut blogiasi ny jnkin aikaa ja yksi suuri syy, miksi pidän tätä kiinnostavana on juuri se, että kirjoitat suoraan miltä mielestäsi tuntuu. Rehellisesti niin hyvät kuin pahat jutut. En itse pidä kamalasti ns." suosituista" blogeista, kun niissä on kamalasti maisemia ja elämä yhtä kukkakedolla elämistä.
    Tosta kijeprojektista olet jossain tekstissäsi kertonut, mutten muista milloin ja missä? Mitä kaikkee siihen kuului? Ralastan hyvin paljon perinteisiä kirjeitä ja oisi ihanaa saada kirjoittaa ajatuksiani sillä tavalla jollekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! ♥ Koitan mahollisimman paljon kirjotella tuntemuksista, vaikka välillä tuntuu, että päkätän vaan yhtä samaa uudestaan ja uudestaan. Mutta tämmöstähän tää on!

      "Kirjeprojektiin" sanassa oli suoraan linkki siihen postaukseen, tässä vielä linkki erikseen http://kusipaisyydenmultihuipentuma.blogspot.fi/2016/01/haluatko-kirjeen-minulta.html. Tarkotuksena oli, että laittasin joka kuukausi yhdelle ihmiselle kirjeen piristämään päivää, toki mulle kelpaa se vaihtokin, jonkun verran mulla on kirjeenvaihto kavereita ja mikseikös joukkoon lisää mahu jos haluaa mulle vastatakkin. :) Laita mulle mailiin sun osoite nii kirjoittelen sulle jossain vaiheessa, jos haluat voidaan rueta säännöllisesti kirjoittelemaan toisillemme. Sähköposti on: haipuli@hotmail.com.

      Poista
  3. Kiva oli taas lukea sun sekametelisoppia! :') ♥ Eikä tartte pelätä jos sitä muuttuu parissa vuodessa, ainaki itestäki huomaa kun selaa omaa blogiani. :'D Sitä kehittyy koko aja (köh vanhuus) ja kasvaa (köh leveyttä). Mutta niin, tuosta yksinäisyydestä, että mulla on ollut ihan samanlaisia fiiliksiä. Vaikka koko aja ympärillä mies ja kanikka ja ystäviin yhteydessä niin silti! Onko se tämä kevät joka sekoittaa päätä vai mikä, mutta se on inohottavaa tunne. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nella! ♥ En tiiä miksi se "muuttuminen" pelottaa nii paljon.. Haluaisin kaiken aina pysyvän ennallaan. :D Täytyy vaan hyväksyä, että ihmisenäkin pitää kasvaa ja kehittyä. :) Köhköh, mulla onki jo iha mummo olo ja leveyttä tulee ihan kuin itsekseen. XD Tosi hankala käsitellä ja selittää tota yksinäisyyttä, miksi sitä tuntee vaikka eikai sille pitäisi mitään syytä olla.. :( Syytetään kevättä! :D

      Poista
  4. Juu, mä lähes järjestäen kierrän kaukaa suositut blogit (bellablogit, fitfashion ja mitä herrannimeenniitänyton), kirjottajalla täytyy todella olla mua kiehtova elämäntyyli, sisustusmaku tms. jotta jaksan sellasia lukea. Ja ne bloggaajat jotka siitä saa rahaa, joutuu kirjottamaan useammin, ei mua ainakaan kiinnosta joka päivä lukea mitä yks suomalainen on tehnyt x) Mieluummin pysyttelen tässä pienessä piirissä ja meissä tavallisissa tallaajissa :)

    Kiva kuulla susta pitkästä aikaa. Mullakin oli pitkään sellanen aika, etten ees käynyt Bloggerissa, mutta jospa tää tästä. Ei kyllä blogin kirjottaminenkaan tunnu enää yhtä tärkeeltä kuin pari vuotta sitten, mutta toisaalta oon tehnyt tätä jo huimat 12 vuotta, niin ei osaa lopettaakaan :D Kuitenkin toimii jonkinlaisena päiväkirjana ennemmin kuin minään muuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! Välillä tulee vaan tosiaan tuolta lärvikirjan kautta eksyttyä ties mihin blogeihin silmäilemään ja aina tulee mietittyä, että MIKSI?! Vaikka näissä suosituissa blogeissa on kiivas päivitystahti niin niissä ei tunnu olevan sitä tarttumapintaa eikä oikein mitään normipulliaiselle..

      Mä oon niin hämmentynyt ku lueskelen teijjän kaikkien kommentteja! Ei vaan päähän mahu, että mua ois voitu "ikävöidä". Höh. ♥

      Tuota bloggerittomuutta on ilmeisesti ollut liikkeellä. Mokoma bloggeriflunssa. :D Härregyyd, sä oot kirjoitellut todella pitkään! Wau, ihan sikapitkä aika! Toivottavasti mäki pääsen sanomaan joskus, että blogi on kuulunut mun elämään tavalla tai toisella noin pitkän ajan!

      Poista
  5. Oikeesti, Aivan mahtava lukea sun tekstejä, ne on suoraa sua ihtees, eikä mitää ällötyspostauksia jossa hehkutat asioita joista et pidä. VAAN just sitä mitä ajattelet OIKEASTI! Vaikka me pietää kui paljon yhteyttä ja varmaa aika monesti käy nii et mä oon äänes, musta on parasta kuulla sun ajatuksia ja lukea myös täältä sun ajatuksia. <3 uusia tekstejä odotellessa! <33

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Kiitti Ellu, muuta en osaa tähän hätään sanoa! ♥

      Poista
  6. Olet upea ja A-R-V-O-K-A-S juuri tuollaisena kuin olet. Mäkin tykkään lukea sun blogia juuri sen vuoksi, että olet "erilainen". Ulkopuolisuuden tunteet on tosin tuttuja, eikä niitä myönteisimpiä. Saamattomuus on kans perseestä, kun se vaikuttaa niiden asioiden kohdalla eniten, joita haluaisikin itse saada tehdyksi. Kai se on sitä alemmuuden ja vajavuuden tunnetta, jota käsittelee välttelemällä. Epäonnistuminen on helpompaa, kun ei yritä tosissaan. :( En sano, että juuri sinun kohdallasi se olisi noin - voin vain arvailla sen perusteella, mitä olen itse kokenut ja nähnyt. Musta on hienoa, että sä ainakin olet pysynyt aidosti omana itsenäsi bloggaamisen alusta asti, etkä yritä ahtaa itseäsi johonkin tylsään lokeroon! Itsekään en voi käsittää sitä yhtään, että kehutaan maasta taivaisiin ne tuotteet, joita saadaan lahjuksina ja haukutaan niitä, joita ei olla lähetetty ilmaiseksi. Sitten ollaan vielä niin ollakseen ja tietävinään laadusta, pyhpah. Ihan naurettavaa touhua sellainen! :'DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äää, voi ihana sun kanssa. ♥ Kiitos. ♥ Ja tottahan sää turiset koko kommentin täydeltä! Lokerointi on yleesäkki iha perseestä, enkä kyllä oo ikinä pitäny itteeni mitenkää "normaalina".. :D Niinpä, ja sitten ollaan hetken päästä myymässä jossai kirpulla niitä ilmaseksi saatuja tuotteita ku ei niistä oikeesti tykättykkää. -.- :D

      Poista
  7. Äää! Täällä kanssa yks joka on kaivannu siun juttuja!♥ Sun blogi on ihana kun olet just sitä mitä olet! Monet super suositut blogit osaa kyllä olla aika puuduttavia kun iskee sellanen "hitto en mä pysty tollaseen täydellisyyteen, tai siis en kyllä haluakkaan mutta eieiei". Ja höpöhöpö nyt nainen todellakin oot arvokas ja monelle varmasti myös tärkeä! Haleja sinne !♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥♥♥

      Nojoo mäki kyllä koen tommosia ajatuksia välillä niitä selatessani, onneksi aina järki huutaa sitte, etten kyllä haluaiskaa olla tommone.. :D Jos jotai ihailen noissa, niin panostusta ja viitsimistä sekä tosi säännöllistä tahtia postailla.

      *ottaa halauksen vastaan* Kiitos! ♥

      Poista
  8. Tsemppiä arkeen! ♥ Murr, oot just ihana tuollasena kun olet. Kesän lähestyessä itellekkin tulee jotenki enempi stressiä kuin ennen - ja tuo saamattomuus - tuttu tunne täälläkin. Miehekkeelle valitan kun en näe ketään tai en tee mitään, mutta kun ei vaan kiinnosta mikään.

    Muttaniin, sun blogi on niitä harvoja joita jaksan enää seurata, sun kuulumisia on aina mukava lueskella! En jaksa innostua tollasista "tänään tein mannapuurovatkulia aamupalaksi ja leikkasin hiuksista 0,01cm pois ja tää uusi look on niin erilainen, mitä mieltä te ootte?" -blogeja, sulla on täällä hyviä asiapostauksia, ja kerrot suoraan mitä mieltä olet. :) Ja sulla on niin ihana tyyli, tykkäilen kovasti. Mukavaa kesän odotusta sinne, ja rapsutukset kisuille! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiiiitos! ♥ Sustakaa ei kyllä oo pitkäää aikaa kuulunu mitää, vai onko mulla jotai jääny näkemättä? Kiva ku heitit kommenttia, on tullu välillä mietittyä ootko hävinny iha niinku pieru saharaa.. XD

      Ja juurikin noin, valivali mut sit ei vaa kiinnosta/viitsi/jaksa/äääääh.

      Kiiiitos. ♥ Ihanaa kesän odotusta sinnekkin. ♥

      Poista
  9. Voi sekametelisoppa sinun kanssasi <3 <3 Ihanaa kun kirjoitit pitkästä aikaa, oon välillä pohtinut ja jopa pelännyt et eihän sulle oo mitään sattunut kun ei susta oo kuulunu mitään pitkään aikaan :( En tie mikä kevät ketutus on liikkeellä kun ittelläki on myös ollu ku ei saa mitää aikaseks! :( Mut ei oteta ressiä <3 Mut oot kyl ihana ja sun tekstejäs ja kirjeitäs on niin parasta lukea ku ne on niin aitoja ja rehellisiä. Ja muutokset on kyl itessä hämmentäviä ja kai kuuluu elämään. Täytys vaa koittaa jotenkin tutkiskella omaa sisintään et mimmone on ja mistä oikeesti tykkää ja just pohtia et onko jokku piirteet semmosia mikkä tulee puhtaasti siitä et itte haluaa vai onko ne semmosia juttuja mitä tekee/aattelee/käyttäytyy vaa sen takia kun muutki niin tekee tms... en tie osasinko selittää :D Mut joo, sua on kaivattu paljon ja oon miettinyt et laitan sulle kohta viestii et missä nainen piileksii kun ei oo mitään kuulunu :) Oot tärkeä <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua ihanuutta, höpsö oot ku tommosia oot ehtinyt pohtimaan ja pelkäämään. ♥ Mä kirjottelen sulle pian, oon oottanu hyvää hetkeä rauhoittua paperin eteen, luulenpa että on pitkä raapustus tulossa! :D

      Saathan sä siellä paljo aikaseksi ku pikkusen kanssa pörräät, ei ressitä! ♥

      Osasit selittää ja hyvin selititki! Juurikin niin. :)

      Hö, sä oot tärkiä ku mikä, halauksia! ♥ ♥ ♥

      Poista
  10. Ajattelin eilen sua, kun ajoin ohi/läpi kotipaikkakuntasi (muistan sen, kun annoit osoitteesi korttia varten) matkalla poikaystävän sukulaisten luo ja koitin katsella josko sua näkyisi vaikka todennäköisyys olikin häviävän pieni. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hö, oispa ollu hauska ku oisin tuol jossai viipottanu ja oisit saanu sit lällättää et mut on nähty! :D Kiva ku oon käyny mielessä! ^_^

      Poista