keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Pelkään..

... sammakoita

... sitä kun puhelimeni soi

... yksin oloa

... pimeää

... kaloja

... sosiaalisia tilanteita

... tuntemattomia miehiä

... sitä, että mun läheisille tapahtuu jotain

... lihomista

... vakavasti sairastumista

... verikokeita

... uusia asioita

... yöllä vessassa käymistä

... muumimörköä

... sitä, että menetän kaiken

... sitä, että saan paniikkikohtauksen

... tilannetta, jossa oon menossa yksin jossain ja mun akku loppuu ja mulle sattuu jotain

... olevani tylsä

... ettei musta pidetä

... sitä, että joku huomaa ahdistuksen tai pahan olon jota yritän piilotella

... olla auton kyydissä talvella

... raskaaksi tulemista

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Löysin mun luonnoksista tämmösen raapustuksen jonka oon alotellut tänne jo joku pari vuotta sitten. Ja edelleen on ihan paikkansa pitävä lista! 

Aattelin, että voisin vähän availla joitakin kohtia enemmän eli kertoilla mikä just siinä asiassa pelottaa ja onko sille jotain syytä. 

Puhelimen soiminen on ollut ahistavaa ainakin siitä asti kun mua yläasteella kiusattiin. Se jatkuva kiusaajien pommitus soittelemalla, jättämällä vastaajaan viestejä ja laittelemalla tekstareita on jäänyt tuonne pään perukoille muhimaan. Toinen asia mikä mua on aina puhelimessa puhumisessa ahistanut on ollu se, että ikinä ei tiedä kauanko se jupailu jatkuu ja miten sen puhelun saa lopetettua. Siis mulla ainakin on aina ollut se puhelimessa höpöttäminen sellasta et ku heipat sanotaan niin lätistään vielä lisää ja sitten taas ollaan lopettamassa, mutta ei sitten lopetetakkaan ja siihen tilanteeseen jää jumiin. Tällä hetkellä kykenen luontevasti ainostaan puhumaan puhelimessa ukon ja äitin kanssa. Välillä jos puhelinmyyjä sattuu soittamaan saatan vastata vaan purkaakseni höyryjä. Viralliset puhelut saan hoidettua vähän niin ja näin, niistä ainaki tiiän ettei ne kestä kauaa, mutta tottakai jännittää ihan pirusti ja tuntuu, että puhe takeltelee eikä asiat mee perille oikein. 

Pimiässä mulla lähtee AINA mielikuvitus laukkaamaan sellasia reittejä et huhheijaa. Asiaa ei yhtään auta uskomukset ja pienet kokemukset yliluonnolliseen.. Huomasin kyllä nyt vasta, että vaikka ois perkele valot päällä ja on yö ja joutuu olemaan yksin niin yhtälailla sitä kyllä pelekää sillonki ku pimiässä. Nukkumaa mennessä pimeys on kauheutta, millon sitä kuvittelee liikoja ratinoista ja pörinöistä ja millon taas on varma, että joku tuijottaa. Oon turvautunut kotona siihen, että kaikki on hyvin jos kissat on rauhassa. Pöhkön kuulosta, mutta niin se vaan menee. Ulkona ollessa säkkipimeässä tulee kauhea pakokauhu. Varsinkin aikasemmin kun meidän talonyhtiössä ei ollut ollenkaan sellaista yhteistä pihavaloa joka ois aina ollut päällä pimeässä, kotiin tulo pimeällä sai melkeen purskahtamaan itkuun. Oikeesti. 

Kalat on mun mielestä aina ollut jotenkin pelottavia. Silti haluan akvaarion ja sitte kaikkia hurjan näkösiä ja rumia kalasia! 

Kerran kun on ollut kunnon fätti niin sitä ei halua enään kokea uudestaan. Ja voi jösses ku mä oon hyvää kyytiä palaamassa takaisin niihin vanhoihin mittoihin, ihan varmasti. Puntarilla en uskalla käydä ja mittanauha pysykööt piilossa. Typeryyttä vaan kun huomaa lihoneensa niin sitä syö vaan lisää siihen suruun ja pettymykseen kun pitäisi enemminkin julistaa ihtelleen joku nälkälakko. 

Oon varma, että mulla on kaikki mahdolliset ja mahdottomat sairaudet. Mua pelottaa ihan ylikaiken, että oon tai tuun joskus niin sairaaksi, että mua joudutaan hoitamaan jollain ihan hirveillä toimenpiteillä. Kamalimmat asiat on piikitykset ja kaikki silmiä koskevat asiat, hyi vittu. Niin ja katetri!!! Joo, ei siitä enempää tai muuten pyörryn tai vähintäänkin alan yrjötä. 


Uudet asiat pelottaa. En tiä miksi. Älyluurin hankinta oli ihan saatanasta ku mua pelotti etten osaa enkä opi sitä käyttämään. Mua pelotti, että painan jotain vahingossa niin, että tapahtuu jotain peruuttamatonta ja sitten oon lirissä. Kaikkeen uuteen on se pelko, etten osaa tai en tykkää ja etten varmasti opi. Se on oikeesti aika perseestä. 

Muumimörköä on varmasti monet muutkin pelännyt, mutta kuka saa vielä tänäkin päivänä siitä pelon väristykset muumeja kahtoessa? Oikeastaan nyt aikasena itse mörkö ei oo niin pelottava, mutta ne mörkö mussiikit saa aikaan sen pelon ja paniikin. 

Jatkuvasti sosiaalisopuloidessani joudun ylisuorittamaan sopulointia vaan siksi, että pelkään olevani tylsä ja aattelen ettei musta tykätä. Sekin on varmaan jäänne jostain nuoruus ajoilta ja sitä tunnetta on vahvistanut ryyppyreissut kavereiden kanssa jolloin joku alkaa hokea, että juo lissää ja elä oo noin tylysä. Muttako mää oon tämmönen! 

Mun olon saan tosi nahkeeksi monesti jos sattuu kysymään just ku oon kauheen ahistuksen partaalla, et onko kaikki hyvi. Täytyy vakuutella, että on. Ei voi sanoa, että vittu nyt on kaikki ihan päin persettä, että mää en jaksa! Ei voi näyttää, että on h e i k k o. En voi vaivata muita ihmisiä mun olotuksilla ja huolilla. Jos päästän ilmoille sen kaiken paskan sisältä, niin sitte mä voin huonosti. Kun se on visusti sisuksissa syvällä piilossa voin uskotella ihtellenikin, että kaikki on ok. 

Autoilu on mua aina pelottanut. Oon aina miettinyt kauhuisia skenaarioita, mitä voi sattua tien päällä. Erityisesti nykyään pelkään talvella liukkailla keleillä auton kyytissä oloa kun yhtenä vuonna kaveri veti autolla pienessä vauhdissa pylvääseen mun ollessa kyydissä. Mitään ei sattunut, mutta säikähdys oli kova ja sen verran oli peltit rutussa etten meinannut päästä ulos autosta. Kamaluuksia. Monet kerrat oon mielessäni jossitellut, mitä ois voinut sattua. Jos vauhtia olis ollut enemmän. Jos auto olis kimmonnut eri tavalla. Jos jos jos.  

Raskaaksi tuleminen ois mun kohdalla hirveintä ikinä. Musta ei vaan ois äidiksi. Kissojen mammailu on kivaa, mutta vastuun ottaminen oikeesta kakarasta?! Eieiei. Enkä muutenkaan tykkää lapsista. Tuttujen kakarat menettelee eikä mulla sinänsä oo mitään lapsia vastaan, oonhan ihtekkin ollut lapsi, mutta omalle kohdalleni en niitä halua. Tehkööt ihmiset lapsia niin paljon ku huvittaa tai olkoot tekemättä ollenkaan, ihan sama mulle.

Pelkään myös paljon mm. tulipaloa vaikkei sitä koskaan ole omalle tai läheisten kohdalle sattunut. Pelkään myös klovneja, nukkeja ja yliluonnollisuuksia, vaikka ne kiinnostaa mua ihan pirusti. Pelkään, etten voi kontrolloida tilannetta. Pelkään portaita kävellessäni kaatuvani. Pelkään pelätä...

Loppuuko ne pelot tähän? No ei, mutta tässä nyt ois ainakin osa niistä. Mitä te pelkäätte? 

16 kommenttia:

  1. Mie pelkään hämähäkkejä, liukuportaita ja puhelimella soittamista sekä aina välillä jopa virallisten sähköpostien lähettelyä. Jotain muutakin on jota pelkään mut nuo on tällä hetkellä ne pahimmat pelot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kuullu aika monen pelkäävän noita liukaportaita! Mikään pelko ei oo kiva. :( Muaki saattaa vähän jännittää noi viralliset sähköpostit, jotenkin tuntuu ettei saa asiaansa kirjotettua selkeästi ja asia sit ymmäretään väärin. Tai että se sähköposti hukkuu johonkin, se jänskää aina. :B

      Poista
  2. Hyi se muumimörkömusiikki on ihan saatanasta :F Kamalinta on kuitenkin se "Varokaa heikkoa jäätä"- paska lapsuudesta!
    Mä pelkään mm. luonnonvesissä uimista, hämiksiä, ryhmälle puhumista/esittäytymistä, nukkeja, tukehtumista, hissejä, syöpää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on! Joskus kaverilla laitettiin ihan täysillä soimaan niitä mörkömusiikkeja pimiällä ja voi kauhia ku se tuntu ahistavalta. :D Mulla ei onneksi tunnu olevan siitä jää hommasta mitään traumoja, oha se kyl melko skitso juttu jos sitä alkaa enämpi miettii tai sattuu sen jostai kahtomaa. :D

      No justii tuu esiintyminenhä mun listalta uupuu! Amiksessa mun piti sopia opettajien kanssa esitelmät niin, että yks kaveri ja ope oli ainoastaan mun yleisönä..

      Poista
  3. Tässä oli paljon samoja kuin itselläkin, onneksi löytyy muitakin joilta näitä pelkoja löytyy :D Yleensä kuulen olevani vaan outo kun pelkään vähän kaikkea. Ehkä oudoin jopa omasta mielestäni on uppoavien laivojen näkeminen tai hylkykuvat ja hylyt muutenkin, hyh. ja sammakot, hyi kamala. Meillä oli yks päivä jäätävä rupikonna sisällä ja säikähdin sitä niin paljon, että aloin jopa itkemään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole outo! ♥ Meitä on moneksi ja pelkoja piisaa vaikka minkälaisia. :D Lohduttavaa, että pystyit saimaistumaan moneen kohtaan. :)

      Voi kuule jos meille tulis ees joku "söpö" samppi sisälle niin mää varmaan sekoaisin aivan kokonaan! :D Pari vuotta sitten eteiseen pomppas joku ihan kauheen ruma ja iso samppi ku olin menosa tupakille, sieltä kai ne pelot on lähtenyt kun säikähin sitä kamaluutta nii palijo... :B

      Poista
  4. Tuttuja pelkoja aika moni. Esim. yksin nukkuminen on ihan kamalaa! Mullon aina valot tai telkka päällä ja en voi nukkua kyljeltään kun en tiä mikä sielä takana hiippailee. Sit lähtee mielikuvitus lentämään kunnolla ja rupeen selällä makoillessa kuvittelemaan että sängyn allakin on jotain. Nuku siinä sitten! :D
    Kaikkein inhottavin ja isoin asia: mulla on zombie fobia. Eihän se muuten haittais niin paljoa normaalielämää, muttakun nyky-yhteiskunta mässäilee zombie-kulttuurilla, joten niihin törmää haluamattaan vähän kaikkialla, jopa mainoksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä saatanasta ehtiä se asento, missä uskaltais nukkua. :D Mä oon kokenut et kylellää nukkuminen ois paras kun käpertyy kunnon sykkyräsikiöksi ja toivoo vaan niin perkeleen kovaa ettei siellä takana oo kettää. XD Mä aattelin viimeks yksin nukkumaa mennessä et jätän valot päälle.. Sitte rupesin pelkämään et se lamppu syttyy tulee jos se on koko yön päällä?!?!?!?! :DDDdd

      Tuo zombitus ei kyllä kuulosta yhtään kivalta kun niiltä välttyminen on nykyään niin hankalaa.. :/ Tsemppiä sen pelon kanssa, elä anna zombien pilata sun elämää! ♥

      Poista
  5. Hyvä postaus ja mukava, kun kerroit nuista peloista enemmänkin pohtivasti! <3 Mie pelkään muurahaisia ja se pelko on ehdottomasti yli muiden. Muuten autolla ajaminen ja isompien koirien kanssa oleminen ovat sellaisia asioita, mitä en mielelläni tee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit! ^^

      Meillä just käytii kauhee taisto murkkujen kanssa ja tulitkin siinä mieleen ja ajattelin, että toivottavasti teillä ei oo ollut minkäänlaisia murkkulais ongelmia! Minä en kyllä uskaltais ikinä rattiin enkä varmasti tule koskaan edes korttia hankkimaan ihan vaan sen takia ku pelottaa kauhiasti! Kyllä taas eilen mietin kun oltiin ukon kanssa tuolla liikenteessä, että on toi autoiluki vaarallista tai oikeastaan ne autoja ajavat ihmiset. Yksikin ohitti meidät ja pitkän rekan samalla kertaa ja ehti nippanappa sinne rekan eteen ennenkuin kolaroi vastaan tulevan auton kanssa.. Kyllä mulla sydän tykytti. En ymmärrä miksi pitää ottaa liikenteessä riskejä!

      Poista
  6. Apua miten paljo! Mää oon nii lepsukka etten oikeestaa pelkää mitään. Tietenki läheisten menettämisen pelko on jonkilainen varsinki ku äiti on ny lähteny nii jotenki tuntuu et jos jotai tapahtuu jolleki nii sitä en ennää kestä. :( Ja pelkään kans autolla silllon ku on ihan liikaa vauhtii ja liukasta! Sillon pelottaa oikeesti jos on iha joku hullu kuski ja se ei tajua yhtää ees että nyt mennää vaarallisilla vesillä jos on sata lasissa talvella hirveessä lumipyryssä eikä nää kunnolla etee. Ja pelottaa myös yliluonnollisuuet ku sattumoisin oon ite kokenu vaikka mitä nii oon alkanu uskomaan niihin nii sitte pimeessä hyyiii... :D Vaikka periaatteessa ei niissä oo ees mitää pelättävää. Jos yliluonnollista esiintyy luonnossa niin sehän on sitte itseasiassa luonnollista? Mut se on pelottavaa ku välillä kissat menee oudoksi ja tapittaa johonki kohtaa ja häntä on niiku oravalla ja tietää et apua onko täällä kämpässä ny joku ylimääränen. Mut lohduttaudun sillä et ehkä se on mun äiti tai mummu tai pappa ja ihmisen olemattomat aistit ei niitä huomaa. :D Tosin jotku ihmiset on herkempiä ja tiiän muutamia jotka kyllä vaistoaa heti jos jossain on joku henki! Itehä en huomaa mitään... Huomaan sen vasta sitte ku kissat käyttäytyy oudosti mut voiha ne kissat kyllä skitsoilla muuten vaa, eihän täällä välttämättä mitää oo. :D Mut aika usein kissat tapittaa jotaki ja pää pyörii ja silmät seuraa jotaki mut ite ei vaan nää että mitä! Joskus se voi olla vaan joku minihyönteinen. :D Tuleepa ny sepustusta taas... XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä tässäkään vielä kaikki.. :D

      Nuo on ihan ymmärrettäviä pelkoja! Mua pelottaa noi huonot ajokelit vaikka kuski ajas tosi nätisti... :D

      Mulla on ollut sellasia "asitimuksia" yliluonnollisuuksista jo pienestä pitäen, tokikaan ei voi tietää onko ne tosia vai ei. :D Rauskilla tuli aika paljon nähtyä ja koettua kaikenlaista. Jopa täällä meidän kämpässä oli aluksi jotain outoa! Oon käsittänyt, että äidin puolelta on paljon porukkaa joilla on yliluonnollisia kokemuksia, mukaan lukien erityisesti äiti ja vaari.

      Yliluonnollinen on musta nimenomaan luonnollista! :D

      Sehä se on ku esim. kissajuttu voi olla jotain siihen vittaavaa tai sitten ei, samoin ku jos aistii/tuntee jotain nii se voi olla just sitä tai kuviteltua.. :D Mä kyllä uskon ihan täysillä kaikkii näihin juttuihin!

      Hyvät oli sepustukset! ^^

      Poista
  7. Pakko korjata tuo autoilu.. Me törmättiin ensin hiekotusastiaan ja siittä puuhun.. Keula vain meni ruttuun

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pylväs puu, samapa tuo, törmättiinpä kuiteski. Peltit oli sen verran rutussa, että en meinannut päästä pois sieltä autosta.

      Poista
  8. Pelkään ihan älyttömästi vieläin näinn aikuisena muumien mörköä, varsinkin niissä pikkuruiset vieraat jaksoissa ja kirjoissa. Olen koittanut lieventää tätä pelkoa vaan useammin niitä katsomalla ja lukemalla, mutta pakko myöntää että edelleenkin mörkö aiheuttaa kylmät väristykset, se kammottava musiikki on varmasti yksi syy siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mörkö on pelottava! Mutta samaan aikaan niin surullinen hahmo, se on niin reppana.. :'( Hieno kuulla, että oot yrittänyt siedättää itseäsi! Jospa jonain päivänä mörkö ei enään aiheuttaisi niiiiiin pahoja väristyksiä!

      Poista