sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Paskoja popoja ja jänniä uneja


Huh, äippäpäivät vietetty ja herkkuja syöty ähkyyn asti. Äippäpäivien vittumaisin osa on aina käydä toisella mummolla, sillä joka kysyy joka kerta onko töitä löytynyt ja katsoo rumasti kun vastaa kieltävästi. Aina kun sinne menee, odottaa vain milloin se kysymys tulee ja sitten kun kysymys on esitetty ja siihen vastattu, on helvetin huono olo koko loppu vierailun. Noh, sellasta se on.


Mua on meinannut ihan itkettää kun huomasin ettei mulla taida olla enään yhtiäkään ehjiä kenkiä. Siis kahtokkee ny näitä surkeita töppösiä! Ongelma tässä hommassa on se, että meikäläinen on vähä sellanen huono laittamaan mitään roskiin. Ihan sama vaikka risat onkin, ne on silti käyttökelposet tai jotain sinne päin. Hyviä tekosyitä löytyy aina. Ukko moittii mua monesti niin kenkien kuin vaatteiden osalta. Tuo joutaa roskiin, ostetaan sulle uusia. Ei nuita voi enään käyttää, meeppä katteleen netistä uudet tilalle. Niin paljon kuin rakastankin nettishoppailua tai yleensäkkiä uusia kamppeita, oon tosi paska hankkimaan uusia. Koen jotenkin esim. uudet popot pelottaviksi, vanhat on ollut niin hyvät ja kyllä niillä vielä voi läpyttää vaikka pohjat jää kohta välille. Kaitpa sitä kehittää jotain tunteita hyvin palvelleihin kamppeisiin. Ihan sairasta touhua. Toinen seikka mikä vaikeuttaa uusien kamppeiden hankkimista on se, että en koe, että ansaitsin jotain uutta. Kyllähän meille jatkuvasti ostetaan jotain uutta ja ihan pelkästään mullekkin, mutta aina musta tuntuu, etten mää ansaitse mitään. Ukko kehottaa, että tillaa tai osta ja saatankin jotain kahtella vaan ylleensä se siihen jää. Kolmas asia mikä tällä hetkellä vaikeuttaa tilauksien loppuun viemistä on raha. Nyt kun ollaan kumpikin työttömiä ressaan rahasta ihan äärettömän paljon. Vaikka lasketaan selvät budjetit ja katsotaan tarkalleen mitä jää vuokran, laskujen, ruuan ja kissan tarpeiden jälkeen, tuntuu silti niin vaikealta sijoittaa niitä "ylimääräisiä" rahoja edes siihen tarpeelliseen. Onkai se perkele vaikiaa ku siitä ihte tekkee nii hankalaa.


Postikortteja kirjotelessa yhtenä päivänä koin kummastuttavia tuntemuksia. Lukasin kortin saajan profiilin ja mulla välähti heti päähän minkä kortin valitsen ja heti perään pettyneesti päässäni tokaisin, että määhän laitoin sen kortin jo aiemmin jollekkin toiselle. Selailin kortteja ja harmittelin ettei mulla ollut sitä korttia joka tupsahti ekana mieleeni. Selasin melkein koko läjän läpi kunnes sormiini osui kortti joka mulla oli mielessä alunperin. Oon ihan satavarma, että mulla oli vaan yksi kappale sen näköistä korttia ja oon todella varma, että pistin sen jo aiemmin menemään. Mun on hemmetin vaikea hahmottaa, että muistanko vaan väärin vai oonko nähnyt unta. Ja se vituttaa. Kyllä sitä on pöpi. Mulla on joskus muksuna käynyt vähän sama homma yhden barbin vaatteen kanssa. Barbin vaate meni rikki leikkiessä ja mua harmitti tosi paljon kun se vaate oli ihan superhieno. Myöhemmin kun olin leikkimässä taas barbeilla ja vaihdoin barbille vaatteita sormiin tarttui se rikki mennyt vaate. Se ei enään ollut rikki vaan ehjä. Muistan kuinka häiriintynyt olo mulle tuli silloinkin kun en tiennyt oonko vaan kuvitellut koko asian vai tapahtuuko mun elämässä kummia. :D Herkästi rupeaa ajattelemaan, että kuinka pahasti mulla oikeesti viiraa päässä ja mikä on todellista ja mikä ei. Ehkä noi on vaan jotain typeriä sattumia. Ehkä. 


Yhtenä yönä mä näin unta, että Iiny tuli meille kylään. Sanoin, että oisitpa ottanut kissatkin mukaan. Iiny sitten meni nurkkaan ja avasi jonkinsortin teleportin josta hän onki kissansa tänne meille. Katselin vierestä, että onpa kätevää. Siinäpä sitten meillä palloiltiin kera kissojen. Orbit söi poikien kaikki ruuat ja katit veti mahotonta rallia. 

Toisena unena heti perään näin unta, että täällä Oulaisissa oli asiat päin helvettiä. Kaduilla oli mellakoita ja ihmiset oli tuhannen pillun päissään heilumassa naulaisten laudanpätkien kanssa. Porukka tappo toisiaan. Isä sanoi, että mun pitää mennä hakemaan sen auto kyliltä, hän pelkäsi porukan pistävän siitä lasit sisään. Lähdin siis sniikkaillen hakemaan autoa ja autolla huomasin, että mulla ei oo siihen avaimia. Oli palattava iskän luo ja iskä lähtiki mukaan ninja puvussa. Selvittiin hengissä joten loppu hyvin kaikki hyvin.


Että sellasia ajatuksia tällä kertaa. Kerrotaas ny vielä sekin, että nähtiin meijjän pihalla siiliperhe ja mun tuksu on edelleen karsee vaikka värjäsin reuhkan uusiksi. Ja koska se on karsee ällömöllö jätetääs nyt taas sellaset kuvat pois missä vois tuksu näkyä eli lärtsättimet.

10 kommenttia:

  1. oh, onpa ihana tuo ensimmäinen kisu kuva! Ja tuo on kanssa hirveän hauska missä vauhti päällä :D voi kisulit! <3

    Mä kiinnyn kanssa ihan jotenki käsittämättömällä tavalla kaikkiin tavaroihin, vaatteisiin varsinkin, ja oon ihan hirveän nirso hankkimaan uutta! Ja jos uutta hankkiikin rikki menneen tilalle niin sen pitäsi olla samanlainen :D Nyt oon vähän kyllä hullaantunut tuon ebayn kanssa kun sieltä saa kaikkea kivaa ihan muutamalla eurollakin, mutta siltikään mitään vanhaa ei haluaisi heittää pois :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. ^___^ Mua häirittee ekassa kuvassa ettei tuo toisen puolen varjo laskeudu niin tasaisena kuin olisin halunnut koska kissa ei ymmärrä käskyä "käänny hitusen" ja koska mulla ei oo itellä mitään kunnon ohjelmaa muokkaukseen. :D Muutenkin kissan kuvaaminen ainakin meillä on niin hätäistä hommaa ja sellaista sormien napsuttelua ilmassa ja lässytystä, että kahtoppa tuonne ja tänne ja sinne. :D

      Mua joskus nauratti ajatus saman tuotteen ostamisesta moneen kertaan, nykyään toivos, että olis lempparivaatteista ja kengistä oottamassa kahdet ellei kolmetkin käyttämättömät kappaleet. :D Vaan eipä sitä aina arvaa mistä tulee ihtelle just niitä rakkaimpia kamppeita ostoa tehdessä ja kävishän se aika kalliiksi jos kaiken ostais vähintään tuplasti. xD

      Mä oon onneksi pysynyt ebaysta kaukana pitkän aikaa.. :D Siellä pyöriessä vähän liiankin herkästi painaa osta-nappulaa vaan siksi, että kaikki on ihanaa ja halpaa. Jösses ku jälkeenpäin oon aatellut kaikkia niitä roinia mitä sieltä on kotiuttanut (leggareita, sukkiksia, paitoja, koruja, kynsijuttuja jnejne...) niin on niillekkin sitä yhteishintaan äkkiä sitten kertynyt lyhyessä ajassa paljon! :D

      Poista
  2. Mun mies on aivan samanlainen noiden tavaroiden kanssa, että se ei raaskii mitään heittää pois vaikka kuinka rikki olis. :D "Tätä voi vielä tarvita, mä korjaan tän!" Mua aina ahdistaa kauheasti ostaa uusia vaatteita tai kenkiä, ihan sama vaikka olisin kaupassa tai netissä kattelemassa... Päähän tulee sit aina sellanen ajatus että enhän mä tätä tarvii, vanhat jutut on vielä ihan hyviä. Ja se raha... miten se jaksaa aina stressaa niin paljon. :/

    Ihania uniakin oot nähnyt! XD Jos Orbi sinne teille tulisi, niin aivan varmasti söisi teijän kissojen ruuat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, onneks en oo ainut höntti.. :D Mäki oon kova puhumaan korjailusta, mutta tahtoopa aina käydä niin, että jää kaikki rikki menneet kamppeet ja tavarat korjaamatta. XD Ja just tuo ajatus on tuttu, että enhän mää tarvi! Vaikka oikeesti vois tarvia esim. uudet lenkkarit. Kaikista paras ois ku nakkos vaan helevettii kaikki risat ja turhat kamppeet ja tavarat ja hankkis sit tarpeen mukaan uusia jotka tulis oikeasti tarpeeseen!

      Oli kyllä melkosia uneja.. :DDd Ei Orbit vois kaikkia ruokia syyvä, ei sellanen söpöliini jaksais eikä kehtaiskaa. ♥

      Poista
  3. Tuo on niiiiin ärsyttävää ku isovanhemmat kyselee ja tuppautuu asioihin jotka ei niille kuulu. :/ eivät taida ymmärtää ettei oo nykyään niin yksinkertasta saada töitä ku niitten nuoruudessa...
    Kuulostaapa tutulta tuo et menee unet ja todellisuus sekasin :D älä huoli mulki menee välillä! Sitte sitä on iha pönttö sekasin ku tajuaa et joku onki ollu vaa unta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niiiiiiiinpä. Mun toinen mummo ei kysele turhia, ehkä siksi se onkin niin ihana. Se kyllä tietää, että kerron jos on jotain kerrottavaa ja varmasti arvaa, että utelut tekkee vaan tukalan olon. Ehkä vanhemmat ihmiset ei osaa ajatella, että nykyään on tosi paljon paikkoja syönyt koneellistaminen ymp ku eihän niitten aikaa sellasia helpotuksia ollut. :B Tai mistä noista tietää miten ne aattelee, kovia ne on ihmettelemään kun töitä ei MUKA löydy.

      Niin ärsyttän tuntosta ku joutuu oikeesti miettii ja pinnistelemään, että mitenköhän tää homma nyt meni ja onkohan tätä nyt oikeesti tapahtunut vai mitä vittua! :D

      Poista
  4. Oulainen! Mun yks kaverin on Oulaisista. :D Oon muuten ittekin välillä tosi huono heittämään mitään roskiin, nimenomaan niitä rikkinäisiä juttuja. "No jos mää ny säilytän tän ja vien suutarille.." yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cool! :D

      Oivoi, sinä päivänä kun meikä saa vietyä mun kenkut korjautukselle tai rupeen ite korjailemaan jotain rikki menneitä kamppeita nii se on kyllä yks ihme.. :D Oon kyllä hyvä tekemään näitä väliaikasia korjauksia esim. pyöräyttämään jeesusteippiä kenkun ympärille ettei pohojat putua välille............................... "mää sitte myöhemmin vaikka liimaan nää pohjat". :D

      Poista
  5. Haha, kaikki rikkinäiset voi jotenki käyttää uudestaa ja jos se on viel lempivaate/kemgät mitä vaan, kaikki korjaus tavat kelpaa! Budjetointi on ihan pyllystä ja mä en sitä osaa, voisit opettaa mullekki :D ja Se on sama onko töissä vai ei rahat menee ja se stressaa! Sit jos teet miljoonasti töitä voit saada rahaa ku et kerkee käyttää, mut sit ku sitä rahaa on se menee sekunneissa!
    Mulle on käyny vaik kui monesti tollai samanlai et luulen et se on heitetty pois tai jotain ja yhtäkkiä se löytyyki ja se on ehjä tai muuta tollaista välil tuntuu et onks se deja vu vai onko pöpi mut sit ajattelee et ehkä se on normaalia!

    hihi, kai katoit mitä toi uni tarkottaa? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa aiemman kommentin vastauksessa mainihtin nuo jesseteipatut kenkut, muistatko ku mulla kesken koulupäivän sillon joskus lähti mun sen aikasista lemppari kenkuista pohoja irti? :D

      Mää oisin ihan hermoraunio jos meillä ei yhtään laskettas miten saadaan aina kuukaudeksi varat riittämään! :D Tulehan tänne niin opetellaan budjetointia! XD Jos meillä kävis kumpikin töissä niin luultavasti rahaa ois niin paljon, että ressaisin jo siitäki et miten se käytetään. :DDDDDDDDDDd

      Ehkä se on sit ihan normaalia kerta en oo ainut jolle käy noin! :D

      No en, meinasin sulle laittaa viestin et tulkkaappa mitä noi mun unet tarkottaa! :D

      Poista