lauantai 9. toukokuuta 2015

Ne

Tässä postauksessa puhun niistä, eli pomppijaisista eli s a m m a k o i s t a. Ne inhottavat ällöttävät otukset ovat taas täällä tekemässä mun elämästä vaikeampaa. 

Ekan havainnon tein jo tuossa pari tai jopa kolme viikkoa sitten. Oltiin normaalisti iltalenkillä ukon kanssa ja viime metreillä kotia palatessa sellainen inhotus napotti kävelytiellä. Hoksasin kauempaa, että tiellä on joku möntti, mutta kohdalla vasta näin mikä möntti se on. Ja se oli juuri se inhake miksi en olisi sitä mönttiä tahtonut uskoa. Ohi kävely meni ikäänkuin hidastetusti. Vaikka näköni on surkea, näin selkeästi kaikki sen muodot ja kuinka sen olomuoto kohoili sen hengittäessä. Olen varma, että se katsoi suoraan muhun. Puolittainen paniikki iski päälle enkä kykene muistamaan millä tavoin liikehdin loppumatkan kotiin. Arvelen, että ukko piti mua kädestä kiinni ja askeleet olivat ehkä enemminkin varpasillaan tepastelua. Kun pääsin kotiin sisälle, musta tuntui, että mun maailma romahtaa. Musta tuntui, etten mä ole turvassa edes omassa kodissani. Oksetti ja heikotti. Koko ajan ennen sänkyyn menoa olin helvetin jännittynyt ja tarkkailin lattioita ettei niitä vaan ole missään sisällä. Jos niistä joku luikahti sisälle samalla oven avauksella. Tai jos joku matkusti mun kengän nokassa sisälle ja mä en vaan huomannut. Kamalasta olosta huolimatta marssin koneelle ja pistin googleen hakusanan sammakot

Jollain tasolla mun olo helpottui hiukan kun sain tutkittua niiden elintapoja. Tieto kutemisajasta ja liikkumis ajankohdista tulivat tarpeeseen. Pystyin tekemään suunnitelmia. Mulla tuli siinä tutkiessa mieleen pollatätin ehdotus siedättää itseä katselemalla niiden kuvia. Katsoin kuvia pitkään ja hartaasti, totesin itsekseni ettei ne kuvat mua pelota, ne oikeasta vastaantulevat hirvitykset pelottavat, koska en voi tietää mihin ne on juuri sillä hetkellä liikkumassa. Niiden arvaamattomuus pelottaa mua. Päättelin tekstien perusteella, että kesäkuun alussa kutuaika on jo ohi ja silloin on hieman turvallisempaa. Ne ei palloile missä sattuu etsien kutupaikkoja yms. Niiden sanottiin liikkuvan pääsääntöisesti yöllä tai hämärällä ja varsinkin kostealla säällä eli toisinsanoen täällä liikutaan vain päiväsaikaan ja mieluusti aurinkoisina, kunnolla porottavina päivinä. 

Yöllä näin kamalia unia niistä. 

Seuraavana päivänä tein toisen havainnon päiväsaikaan. Huomasin ettei se kadulla möllöttävä ällötys pelottanut mua niin paljon, koska oli valoisaa. Pimeässä ne on selkeästi paljon pelottavampia. Tällä kohtaamis kerralla vältin ällötyksen katsomista. Kirosin koko matkan ukolle niitä. Kotona tupakoidessa sanoin ukolle, että mun on helpompi puhua niistä jos niistä puhuessa ei käytetä niiden oikeaa nimeä. Siksi kutsun niitä vain ne tai pomppijaiset tai ällötykset tai mikä sana nyt sattuukaan sillä hetkellä tulemaan mieleen niitä kuvaamaan. 

Jotenkin mua turhauttaa just nää kevät- ja syysajat kun joudun pelkäämään niin paljon. Ja turhauttaa, hävettää ja vituttaa kun mun pelko sattuu nyt olemaan kohdistunut sellaiseen mitä suurpiirtein muut ihmiset rakastaa. Okei, ei nyt ehkä ihan niin, mutta harmittaa kun kukaan ei tunnu ymmärtävän mikä niissä ällötyksissä on niin kamalaa. 

Mua on neuvottu, että pelot pitää kohdata. Miten mä voin kohdata tommosen pelon? Menemällä etsimään niitä ja menemällä niiden lähelle? Täyttämään paljun niillä ja pulahtamalla niiden joukkoon? Ei, musta tuntuu, että jokin tuollainen kokemus sais laukaistua jotain sellaista mistä en toipuis ehkä ikinä. :D Ehkä tääkin ongelma on taas niitä, että sen kanssa pitää vaan oppia elämään menemällä ja tekemällä asiat vaikeimman kautta ja tottua siihen toimintatapaan. Ehkä mä en vaan ikinä pääse mun pelosta. 

Ymmärrätte varmaan, että haluan tästä jättää aiheeseen sopivat kuvat pois vaikka vakuutinkin jo ylempänä etten niitä kauhistele. :D 

Mitä te pelkäättä? 

8 kommenttia:

  1. Muurahaiset
    Niitä ei oo ikinä vaan yks vaan niitä on monta, monet luulee että tää on semmone tyttömäinen "hyi ötökkä" juttu ja vähän mulle naureskellaankin kun ikää on 20vuotta eikä 13 :D. Muut ötökät, hämähäkit yms on mulle vaan luontokappaleita ei edes haittaa vaikka semmonen kulkee kotona sisällä, mutta muurahaisia en siedä ulkona tai edes kuvissa, liekö eskarissa kavereiden yllyttämänä tehty muurahaiskeossa istumis kilpailu vaikuttanut asiaan? (niitä oli muuten sitten _ihan_ jokapaikassa)En osaa sanoa sillä muistan kammonneeni noita jo ennen sitä....
    Jollain tasolla voin samaistua tekstiisi :) toivottavasti sammakot kiertävät sut kaukaa tänä kesänä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis toi on niin ärsyttävää kun aatellaa noin! Ukon kaverit aina kiusaa mua sammakko jutuilla eikä ne taia yhtään älytä, että mää pelekään oikiasti, ne varmasi aattelee et ne on mulle sellanen iik hommeli vaan siksi ku oon akka! :B Mörr...

      Hyi kauhia, en ihmettele yhtään vaikka murkut puistattaaki, jos aiemmin ne on olleet sulle inhotuksia niin en kyllä ihmettele vaikka ne on enemmän ku inhotuksia tuollaisten kokemusten jälkeen. Yllytys on kyllä saatanasta. :D

      Toivottavasti säkin saat olla rauhassa murkuilta! (myrkytä ne kuoliaiksi.. :D)

      Poista
    2. Muurahaiset inhottaa täälläkin ihan huolella! Hämpyissä ja vastaavissa ei nyt mitään oo, mutta jos muurahaisia tulee vastaan sisällä niin ne myrkytetään. Meillä on pihalla ihan järjettömän paljon niitä ihan pieniä murkkuja joka väreissä, niitä pesiä yritetään myrkytellä ihan tästä pihalta, mut ei paljoo auta kun on niin paljon niitä. :( Ei oo kovin kiva, jos poika polkee punaisten pikkumurkkujen pesään. Tavalliset vielä sietää joten kuten, mut nuo pienet ovat pirullisia ja purevat vaan... Yöks. Enää en sentään kilju ja kiipeä ylemmäs, jos murkkuja nään, mutta saatan juosta pois. :D Kuvat puistattaa myös, enkä voi esim. telkusta katsoa lähikuvia nuista otuksista. Hyi.

      Poista
    3. Hyi joo muaki kammottaa nuo värikkäät murkut, ovat jotenkin niin inhottavia. Onneksi meillä tuholaistorjunta pelaa sisällä hyvin jos sattuukin niitä perus murkkulaisia sisälle jostain pääsemään. :D Vielä kun kotona asuin, kesät oli kamalaa aikaa kun niitä saakelin öttiäisiä puski joka rööristä sisälle. En uskaltanut sukkasiltaan kulkea sisällä ollenkaan ja iltaisin nukkumaan mennessä sain kauhuisia kuvia päähäni, että ne murkkulaiset kipittävät mun suuhun ku oon nukkumassa. :D Ja tarkkaan piti kahtoa mitä suuhunsa pisti kun ne murkkulaiset tykkäs kipittää keittiön kaappeja myöten, puistattaa ajatus vieläkin siitä kun otin pöydältä palan mustikkapiirakkaa jossa oli murkkuja............Onneksi hokasin ne ennenku pistin suuhuni. :D

      Ei muutako myrkyt pöhisemään ja sisälle murkkubaareja jos jostain tiensä sinne löytävät! Niin ja simmut kiinni ötökkä ohjelmien aikana. :D

      Poista
  2. Huhhuh kuulostaa pahalta fobialta! :( Itsellä ei ole mitään hajua kun en oikein pelkää mitään konkreettista... Periaatteessa isoja hämähäkkejä ja ampiaisia ja iiisoja lukkeja :D Mutta kyllä mää neki kestän, eikä ne mua vaivaa. Semmonen perus "hyi"-refleksi. Nojoo on mulla toi gynekologipelko ehkä pahin noista konkreettisista! Siis voi kauhia sitä kipua, en tajua minkä takia se just mulla pitää sattua niin paljo ja monilla muilla ei. Nytki parkasin ja melkeen itkin ku piti ennen leikkausta käydä gynellä. KAMALAAAA ja tärisin sen jälkeen. Pahin kipu koko leikkausoperaatiopäivänä. O___O Kaikki muut piikitykset ja mahan tökkimiset kyllä kestin ja haavakivut mutta toi gyne oli aivan kauhiaa. Muuten sitte pelkään enemmän semmosia ei-niin-konkreettisia juttuja kuten läheisten vakavaa sairastumista/kuolemaa yms yms. Mut ei mulla oo tapana pelätä ja vatvoa niitä asioita ONNEKSI. :D Sulleki tsemppiä tohon sammakkohommaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää pelkäsin "terveellä tavalla" ennen hämppejä, mutta yhtenä kesänä kun olin kesätöissä siivoojana niitä hämppejä piisas kyllä vitutukseen asti.. Mutta siellä ei auttanut kiivetä niitä karkuun jakkaran päälle, vetelin siis niitä mielissäni imuriin. Imuri oli muuten sellanen Henry imuri ja siitä saikin hyvän vitsin kun hämppejä tuli vastaan, Henryllä on ruoka-aika! Hehehe. Melekee nauratti. :D

      Ymmärrän kyllä tuo kun monet naiset pelkää ja inhoaa gynellä käyntiä. Itelle se ei oo onneks ollut ikinä vastenmielistä. Ehkä siihen jotenkin tottu kun yhteen väliin jouduin rämppäämään harvase viikko haaristelemassa kun mun näytteestä löydettiin jotain mitä ei ois pitänyt löytää. Toista kertaa ei kyllä sellasta näytettä tullut, että.. :D Mutta voin vaan kuvitella tuon sinun olotuksen. :( Mutta hyvinhän sä selvisit ja jospa sun ei tarvis vähää aikaa haaristellakkaa gynelle! :)

      Oon kans joskus ihan hysteerisesti pelännyt, että läheisille käy jotain. Onneksi siitä oon päässyt yli, enkä vaivaa sillä enään päätäni. Jos jotain vakavaa sattuu niin sitten sattuu, eipä sitä auta etukäteen harmitella/ootella/pelätä, perseestähän se aina on kun ja jos jotain sattuu tai tapahtuu. :/ Sä oot menettänyt läheisen joten en ihmettele yhtään sun huolta! Hyvä kuulla, ettet oo kuiteskaa sellanen vatvoja.

      Kiitos. ♥ Ehkäpä jonaki päivänä luen iltsikasta, että sampit on kuollu sukupuuttoon eikä mun tarvi enää pelätä. XD

      Poista
  3. hyi helvetti, ymmärrän sun ällötyksen.. koska minä ja kotilot ei voi olla missäään lähekkäin. mua alkaa ihan oksettaa ja saan paniikkikohtauksen.. ja koko ajan menee vaan pahemmaksi.. mä en ainakaa kohtaa kotiloita ei ne sillä lähe mun ällötyksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tuli ihan kauhee olo ku muistin miten mää oon härnänny sua niillä kotiloilla! Anteeks. :D No ne kotilot ei ainakaan saa sua juosten kiinni, että koitaha pärjätä sen pelon kanssa. ♥ Ei se oo heleppua. Ja en todellakaa usko, että näihin pelkoihin auttaa niitten kohtaaminen! Pahenee vaan. :D

      Poista