tiistai 5. toukokuuta 2015

Hei on mulla asiaa

Tai no, emmä ny tiijjä onko mulla mitään sen erikoisempaa asiaa, kuhan tulin naputtelemaan tänne jotain paskaa niinku ylleesä. :) 

Vaput oli ja meni, aika turha päivä mulle. Se ei kosketa mua millään lailla joten enää hirviän tarpeellisena nää se juhlimista. Munkkia ois kyllä voinu turpaansa ahtaa vaan eipä tullut ostettua eikä jaksanut ite alkaa tekemään. 


Viime päivät on menneet niin siivillä ettei perässä pysy. Ollaan alettu ukon kanssa kääntämään unirytmejä ns. mummomaisiksi eli pyrkimys olisi rueta nousemaan ennen kukon pierua ja nukkumaan sais laittaa jo pikku kakkosen jälkeen. No, ei ehkä nyt ihan niin, mutta suurinpiirtein. Parina aamuna ollaan ponkastu ylös hyvissä ajoin ja käyty heti aamussa pienellä kävelyllä ja siitä sitten pitkin päivää koitettu pysyä aktiivisina käymällä vielä toinen ja kolmaskin kävely. On ihan saatanasta huomata miten sitä on jumahtanut perse liimoissa tietokonneen etteen tai sohvalle, nää pari päivää ovat tehneet tosi hyvää yleiselle hyvinvoinnille. Toivottavasti saadaan hommat rullaamaan yhtä mallikkaasti jatkossakin.

Toisena asiana täytyy mainita Borderlands The Pre-Sequel joka on saanut ajan kulumaan niin nopsakkaa. Ja Hannibalin toinen tuottis. Ja intoinen himotusnus lukea kirjoja. 

Vähän tuolla takaraivossa on haahuillut taas ajatus aloittaa salilla käyminen. Mutta kun aina kaikkeen löytyy se mutta. Täytys ehkä ottaa ihtiä niskasta kiinni ja kahtella oisko kesälle mahdollista saada varattua vuoroja ja koittaa sovittaa ne niin, ettei ne menis ukon kamppailujen kanssa päälekkäin.


Tältä päivää täytyy kyllä kertoa sellainen naurettava juttu joka sattui tuossa päivällä pelaillessa. Mua ärsytti pelissä yks kohta oikeesti niin paljon, että mulla palo käpy niin hurjasti, että aloin itkeä. Lol.  :D Voitteko kuvitella, että jokin mieleinen tekeminen saa sellaisen tunne myrskyn aikaiseksi, että samaan aikaan vituttaa niin lujaa, että ihan itkettää ja seuraavaksi naurattaa. Voisin melkeen kutsua tätäkin tapahtunutta eräänlaiseksi nörtteyden asteeksi kuten myöskin sitä kun avaan nettiselaimen ja pistän vasemman käpälän sormet valmiiksi AWD- näppäinten tuntumaan. :D Kaikkia sitä. 

Oon odotellut sitä hetkeä kun luonto rupeaa puhkeamaan kukkaan. Mä halun kuvaamaan. Nyt heti. Ihania aurinkoisia päiviä on ollut (en kyllä aurinkoisista päivistä perusta, mutta se luonnovalo on ihan loisto juttu kuvatessa!), mutta jotenkin joka paikka näyttää vielä niiiiiiiin rumalta. Kesän tulo on noin niinku muuten kyllä ruennut vituttamaan urakalla nimittäin yhtenä päivänä meidän ulkoseinä oli täynnä koskensonneja ja toisena päivänä taas meidän vessassa oli erakoitunut mehiläinen eli just sellanen jätti iso ja tosi äkänen. Onneks ukko pyydysti sen purkkiin ja vei pihalle palloilemaan. Saa olla kyllä ilma-aukko koko kesän kiinni, hyh. Sitten on vielä se kolmas kauheus jota vihaan keväällä, mutta siitä taidan sepostaa oman postauksen johonkin väliin tänne. Varsinkin vanhemmat lukijat ja lähipiiri varmasti tietävät mistä tässä vihjailen. :D 


Jepulis jee, olipa taas sellasta sekametelistä soppatia vaan eipä se mittää! Tää lähtee nyt mönkiin kohti höyhensaaria eli ukkupaapaamaan. 

Muksutia päivvää kaikille! 

2 kommenttia:

  1. Tuommoset pienet kävelylenkit kyllä varmana piristää! Eihän sitä tarvi ees mitään hikilenkkejä vetästä, vähempiki riittää ja tulee ulkoiltua. :D oon kans miettiny tuota salia mut se siirty nyt varmaan kuukaudella ainakin kun olin leikkauksessa että jooh! Taijan keskittyä nyt myös mummoiluun ja köpötellä omaa vauhtiani xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin. ^^ Oon aiemmin ollut pitkien hikilenkkien kannalla, mutta tää 2-4 x päivässä lyhyt lenkki kyllä tekee niiiiiiin hyvää! Ehkä lenkkeilyynkin pätee se sama kui syömiseen, eli kannattaisi ruokailut jakaa pitkin päivää pienemmille aterioille eikä syödä kerralla mahotonta vuorta ruokaa. :D Otaha iisisti ja mummoile menemään, joutaa sitä sitteki liikkumaan kun oot toipunut täysin leikkauksesta! :D

      Poista