perjantai 22. toukokuuta 2015

Hieno otsikko

KÄÄK! Mihin tää aika oikeen menee? Tarvitsisin todellakin vuorokauteen lisää tunteja. Ei oo tarpeeks aikaa pelata, ei lukea eikä katsella sarjoja eikä aikaa päivittää blogia, ei varsinkaan nyt kun ollaan otettu ukon kanssa tuo liikkuminen ja ulkoilu osaksi jokaista päivää. No en valita, hyvinvointi ennen kaikkea! 


Oon ollut jotenkin hirmu motivoitunut tähän hyvinvoinnin edistämiseen, en halua sanoa, että laihduttamiseen tai elämäntapa muutokseen, koska ne on aina sellasia sanomisia joita ei sitten millään pysty pitämään, ja ilostellut niistä pienistä tuloksista mitä näitten viime viikkojen aikana on tullut. Kropan suhteen ei näennäisiä muutoksia ole tapahtunut, mutta sisäisesti tunnen voivani niin paljon paremmin. Nukun paremmin, en kärsi niin paljon päänsäryistä ja jokseenkin energiaa piisaa helekutin palijon. En tiedä oisko jopa tuolla arskallakin osansa tähän hyvinvointiin, kaitpa siihen ajatukseen on pakko totutella, että kesä onkin ihan kiva vaikka aina sitä niin kovin vastustan. 


Mitä oon viime aikoina tehnyt ja mitä mulle kuuluu? 

No pääsääntöisesti ihan hyvää kuuluu. Vittumaisuuksia viime aikoina ovat olleet mm. kela ja napakorun pienoinen repeytyminen ihan vaan siksi, että oon läski. Edellä mainitut asiat kyllä kääntyivät loppusissaan parrain päin, kelahommelit rullaavat ja napakin näyttää jo suht koht hyvälle ja eikä mun silmiin näytä, että se hirveästi ois päättänyt repsun myötä ulkoistua. 


Pelien saralla ilostelin kun Diablo kolmosessa päästiin ukon kanssa käymään erityisessä lehmulandiassa, lootti oli kyllä aika paskaa, ja Steam pelejäni selatessa päätin asennella Deadlightin joka yllätti mut positiivisesti. Neljä tuntia sitä meni ahertaessa ja täytyypä myöntää, että ukon piti pari kohtaa mulle siitä mennä, mutta hyvät fiilikset kokonaisuutenaan siitä jäi. 


Kirjojen ihanassa maailmassa olen ehtinyt iltaisin vain hetken piipahtaa ja tällä hetkellä lueskelen Hulluuden historia -nimistä teosta joka vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Vaikka aikaa onkin ollut niin vähän lukea eikä tilanne varmaan tule siitä kovin muuttumaan, on lukulistani kasvanut taas äärettömän paljon. Erityisesti odottelen nyt Gillian Flynniltä kuun vaihteessa ilmestyvää kirjaa. 

Iltaisin ollaan hetkeksi aina rauhoituttu katsomaan My Little Ponya. Kyllä, luitte oikein. En uskonut, että nykyaikainen piirretty voisi olla hyvä, mutta toisin kävi. :D 


Huippu juttuja tällä hetkellä ovat myös leipominen ja sapuskan laitto. Mun tekis niin mieli leipoa vaikka joka päivä! Mutta täytyy nyt yrittää intoa rajottaa ettei lähe ihan lapasesta herkkujen kanssa. Voihan tuota intoa yrittää kanavoida vaikka siivoukseen.. Sellainen suursiivous tulis kyllä enemmän kuin tarpeeseen nimittäin kohta täällä ei ole hyllyissä mitään muuta esillä kuin p ö l y ä. Mutta alkuperäiseen aiheeseen, eli leipomiseen! Alkuviikosta pyöräytin kaksinkertaisen satsin pullaa ja kolmen suklaan juustokakun. Juustoinen kakku oli kyllä jopa ärsyttävän herkkulia, tuli ihan älyttömästi ahdettua sitä omaan napaan vaikka meillä kävi vieraita auttamassa sen syönnissä ja veinkin sitä kakkua porukoilleni eteenpäin. 


Eilen käytiin heti aamusta jonottamassa Tokmannilta itsellemme ylläriämpärit! :D Ja kyllä kannatti, ämpäreistä löytyi kaikkea mukavaa ja ihan hyödyllistä tavaraa. Jotenkin vaan paikanpäällä iski nolotus kun mentiin tosiaan tuntia ennen myymälän aukeamista odottelemaan ettei varmasti jäädä ilman.. Porukkaa rupesi kerääntymää paikalle siinä vasta vähää vaille tasan, että joo. :D Mutta saatiinpas ämpärit ja tyytyväisiä oltiin! Eilen vierailin myös ystävän luona teellä. Sovittiin ensi kuulle illanistujaiset ja mua hirvittää jo valmiiksi se turvotus ja rapelo mikä siitä varmasti seuraa. :D 




Tänä aamuna otin kameran mukaan kävelylle. Alkuperäinen ajatus oli, että onpahan matkassa jos sattuu jotain kuvattavaa tulemaan vastaan. Kotiin palatessa huomasin, että olin kantanut melkein koko matkan kameraa käsissäni laukaisu valmiina. Ja kannattihan se, matkan varrella satuimme näkemään pikkuruisen kurren joka uhkarohkeasti pomppeloi pitkin ja poikin autotien ylitse. Yhdessä vaiheessa jouduin pidättämään todella hengitystäni kun luulin, että pikkuinen jää oikeasti auton alle vaan sehän pomppeloi menemään kuin ilman huolen häivää ja ihan pikkuriikkisen alkoi tuntumaan siltä, että se tahallaan teki kiusaa autoilijoille puikkelehtiessaan tien yli ees ja takaisin. 


Mainittakoon nyt vielä tuksusta sen verran, että ei hyvää päivää taas mitä säätöä. Edelleenkään en ole saanut saavutettua sitä sävyä hapsuihini minkä haluaisin ja tällä hetkellä homma näyttää kovasti siltä, että ajelen joko pääni kokonaan kaljuksi tai sitten länttään päähäni kaapista sinisen värin jämät. Jälkimmäinen ratkaisu taitaa olla se järkevämpi. 

Aurinkoista viikonloppua kaikille! ^^ 



maanantai 11. toukokuuta 2015

Tuksu hömppää!

Alkuun suurkiitokset Sarille muksulista haasteesta! ♥


1. Milloin muutit hiusmalliasi ensimmäisen kerran?

- Hmmmm... Tää on paha. Luultavasti eka radikaali muutos malliin tuli joskus yläasteella. Muksuna äiti leikkas mulle aina pottatukan (polkkatukka+ohtis) ja ala-asteen lopulla taisin alkaa kasvattamaan hiuksiani pitkiksi. Jossain välissä oli pakko saada jotain muutosta! Yks ihanimpia hiusmalleja mulla tais olla yläasteella edestä pitemmät ja taakse lyhenevät hiukset. Mä oisin halunnut, että multa ois niskasta ajeltu karvoja poikkeen, mutta parturi ei halunnut tehdä sitä mulle. :D

2. Milloin värjäsit tai raidoitit hiuksiasi ensimmäisen kerran?

- Joskus ala-asteella kampaajalla. Oli luxusta! Luultavasti mulle ekana laitettiin jotain punertavaa.. Tulikin mieleen lämpimiä muistoja ala-asteelta kun Lelun kanssa värjättiin hiuksia sellaisilla vaahtomössö sävytteillä, muistatko? :D



3. Hiustuote, jota ilman et voisi elää?

- Jospa vastaan, että kuivashampoo. Sillä saa kuitenkin äkkiä hiukset puhtaan olosiksi ja hyvät kuivashampoot ajaa mulla myös hiuspuuterin asiaa (varsinnin sillon kun hiuspuuteri on loppu.). :D

4. Hiustuote, jonka ostoa kadut?

- Joku öklö kauhee hiuslakka! Hiuslakkoja ostellessa on kyllä tullut tehtyä niin monta hutia, että huhhuh. Osa tekee hiuksista ihan kypärän ja osa haisee ihan järkyttävän pahoille + menee henkeen, yäk. Jotkut lakat taas on jämähtänyt hapsuihin niin, ettei sitä lakkaa oo meinannut saada pois millään! Pitäs tehdä itelle joku hiuslakka muistio, nimittäin aika monesti hairahtuu uudestaan ostamaan jotain ihan paskaa tököttiä vaan siksi ettei muista, että se on paskaa.

5. Millaisiksi haluaisit värjätä hiuksesi?

- Kokonaan kirkuvan punaisiksi. Sitä tässä olenkin yritellyt vaan ei saatana noilla marketin vehkeillä tee yhtikäs mittää!


6. Minkä hiustenhoitotuotteen haluaisit hankkia?

- Öööööö.. Tällä hetkellä hiuspuuteri on loppu, jotenkas jonkin sellaisen.

7. Hiustuote, joka ei toiminut hiuksillasi?

- Tigin shamppoot ja hoitikset + Lorealin Prodigy hiusväri. Ikkää ollu tukka nii karmiasa kunnossa ku Tigin tuotteilla pestynä tai tuon hiusvärin käytön jälkeen.

8. Mitä mieltä olet hiustenpidennyksistä?

- Jees jees. Haaveilin joskus ihtellekki kunnon pidennyksiä, vaan enpä oo ikkää saanu aikaseksi laitattaa. Klipsejä on tullut käytettyä, mutta jotenkin niitten kanssa värklääminen oli vähän sellasta ja tollasta.


9. Hiustenhoitosääntö, jota hyvin harvoin noudatat?

- Voisko joku kertoo mulle miten ohjekirjan mukaan hiuksia pitää hoitaa?! :D No, lämpösuoja on ainaki sellanen juttu etten oo ikinä omistanut enkä käyttänyt. :D

10. Käytätkö vitamiineja hiustesi kunnon parantamiseksi? Ovatko ne auttaneet?

- En käytä.

11. Kuka on hiusidolisi?

- Kääk, tää on paha. Sanotaanko, että tällä hetkellä blogimaailman punahiuksiset kaunottaret mm. MillaMarjutNiina ja ketähän niitä muita nyt oli keitten hiuksia oon tässä kuolaillut ja jotka on saaneet mut haluamaan punaiset hiukset! :D Iinyn hiukset ovat kans tooooosi ihanat, vaihdetaanko hiuksia? ♥

Että semmotia! Haastaakki kuulemma sais, jotenka nakitetaanpa viimeseen kysymykseen mainitut kauniit naikkoset kertoilemaan ihanista hiuksistaan! Niin ja Lelu, koska ollaan yhressä niin paljon värkätty hiusten kanssa. Ja tietysti kaikki jotka haluaa haasteen tehdä, niin olkaatten hyvä. 

Kysymyksethän ovat siis samat, eli: 

1. Milloin muutit hiusmalliasi ensimmäisen kerran?
2. Milloin värjäsit tai raidoitit hiuksiasi ensimmäisen kerran?
3. Hiustuote, jota ilman et voisi elää?
4. Hiustuote, jonka ostoa kadut?
5. Millaisiksi haluaisit värjätä hiuksesi?
6. Minkä hiustenhoitotuotteen haluaisit hankkia?
7. Hiustuote, joka ei toiminut hiuksillasi?
8. Mitä mieltä olet hiustenpidennyksistä?
9. Hiustenhoitosääntö, jota hyvin harvoin noudatat?
10. Käytätkö vitamiineja hiustesi kunnon parantamiseksi? Ovatko ne auttaneet?
11. Kuka on hiusidolisi? 


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Paskoja popoja ja jänniä uneja


Huh, äippäpäivät vietetty ja herkkuja syöty ähkyyn asti. Äippäpäivien vittumaisin osa on aina käydä toisella mummolla, sillä joka kysyy joka kerta onko töitä löytynyt ja katsoo rumasti kun vastaa kieltävästi. Aina kun sinne menee, odottaa vain milloin se kysymys tulee ja sitten kun kysymys on esitetty ja siihen vastattu, on helvetin huono olo koko loppu vierailun. Noh, sellasta se on.


Mua on meinannut ihan itkettää kun huomasin ettei mulla taida olla enään yhtiäkään ehjiä kenkiä. Siis kahtokkee ny näitä surkeita töppösiä! Ongelma tässä hommassa on se, että meikäläinen on vähä sellanen huono laittamaan mitään roskiin. Ihan sama vaikka risat onkin, ne on silti käyttökelposet tai jotain sinne päin. Hyviä tekosyitä löytyy aina. Ukko moittii mua monesti niin kenkien kuin vaatteiden osalta. Tuo joutaa roskiin, ostetaan sulle uusia. Ei nuita voi enään käyttää, meeppä katteleen netistä uudet tilalle. Niin paljon kuin rakastankin nettishoppailua tai yleensäkkiä uusia kamppeita, oon tosi paska hankkimaan uusia. Koen jotenkin esim. uudet popot pelottaviksi, vanhat on ollut niin hyvät ja kyllä niillä vielä voi läpyttää vaikka pohjat jää kohta välille. Kaitpa sitä kehittää jotain tunteita hyvin palvelleihin kamppeisiin. Ihan sairasta touhua. Toinen seikka mikä vaikeuttaa uusien kamppeiden hankkimista on se, että en koe, että ansaitsin jotain uutta. Kyllähän meille jatkuvasti ostetaan jotain uutta ja ihan pelkästään mullekkin, mutta aina musta tuntuu, etten mää ansaitse mitään. Ukko kehottaa, että tillaa tai osta ja saatankin jotain kahtella vaan ylleensä se siihen jää. Kolmas asia mikä tällä hetkellä vaikeuttaa tilauksien loppuun viemistä on raha. Nyt kun ollaan kumpikin työttömiä ressaan rahasta ihan äärettömän paljon. Vaikka lasketaan selvät budjetit ja katsotaan tarkalleen mitä jää vuokran, laskujen, ruuan ja kissan tarpeiden jälkeen, tuntuu silti niin vaikealta sijoittaa niitä "ylimääräisiä" rahoja edes siihen tarpeelliseen. Onkai se perkele vaikiaa ku siitä ihte tekkee nii hankalaa.


Postikortteja kirjotelessa yhtenä päivänä koin kummastuttavia tuntemuksia. Lukasin kortin saajan profiilin ja mulla välähti heti päähän minkä kortin valitsen ja heti perään pettyneesti päässäni tokaisin, että määhän laitoin sen kortin jo aiemmin jollekkin toiselle. Selailin kortteja ja harmittelin ettei mulla ollut sitä korttia joka tupsahti ekana mieleeni. Selasin melkein koko läjän läpi kunnes sormiini osui kortti joka mulla oli mielessä alunperin. Oon ihan satavarma, että mulla oli vaan yksi kappale sen näköistä korttia ja oon todella varma, että pistin sen jo aiemmin menemään. Mun on hemmetin vaikea hahmottaa, että muistanko vaan väärin vai oonko nähnyt unta. Ja se vituttaa. Kyllä sitä on pöpi. Mulla on joskus muksuna käynyt vähän sama homma yhden barbin vaatteen kanssa. Barbin vaate meni rikki leikkiessä ja mua harmitti tosi paljon kun se vaate oli ihan superhieno. Myöhemmin kun olin leikkimässä taas barbeilla ja vaihdoin barbille vaatteita sormiin tarttui se rikki mennyt vaate. Se ei enään ollut rikki vaan ehjä. Muistan kuinka häiriintynyt olo mulle tuli silloinkin kun en tiennyt oonko vaan kuvitellut koko asian vai tapahtuuko mun elämässä kummia. :D Herkästi rupeaa ajattelemaan, että kuinka pahasti mulla oikeesti viiraa päässä ja mikä on todellista ja mikä ei. Ehkä noi on vaan jotain typeriä sattumia. Ehkä. 


Yhtenä yönä mä näin unta, että Iiny tuli meille kylään. Sanoin, että oisitpa ottanut kissatkin mukaan. Iiny sitten meni nurkkaan ja avasi jonkinsortin teleportin josta hän onki kissansa tänne meille. Katselin vierestä, että onpa kätevää. Siinäpä sitten meillä palloiltiin kera kissojen. Orbit söi poikien kaikki ruuat ja katit veti mahotonta rallia. 

Toisena unena heti perään näin unta, että täällä Oulaisissa oli asiat päin helvettiä. Kaduilla oli mellakoita ja ihmiset oli tuhannen pillun päissään heilumassa naulaisten laudanpätkien kanssa. Porukka tappo toisiaan. Isä sanoi, että mun pitää mennä hakemaan sen auto kyliltä, hän pelkäsi porukan pistävän siitä lasit sisään. Lähdin siis sniikkaillen hakemaan autoa ja autolla huomasin, että mulla ei oo siihen avaimia. Oli palattava iskän luo ja iskä lähtiki mukaan ninja puvussa. Selvittiin hengissä joten loppu hyvin kaikki hyvin.


Että sellasia ajatuksia tällä kertaa. Kerrotaas ny vielä sekin, että nähtiin meijjän pihalla siiliperhe ja mun tuksu on edelleen karsee vaikka värjäsin reuhkan uusiksi. Ja koska se on karsee ällömöllö jätetääs nyt taas sellaset kuvat pois missä vois tuksu näkyä eli lärtsättimet.

lauantai 9. toukokuuta 2015

Ne

Tässä postauksessa puhun niistä, eli pomppijaisista eli s a m m a k o i s t a. Ne inhottavat ällöttävät otukset ovat taas täällä tekemässä mun elämästä vaikeampaa. 

Ekan havainnon tein jo tuossa pari tai jopa kolme viikkoa sitten. Oltiin normaalisti iltalenkillä ukon kanssa ja viime metreillä kotia palatessa sellainen inhotus napotti kävelytiellä. Hoksasin kauempaa, että tiellä on joku möntti, mutta kohdalla vasta näin mikä möntti se on. Ja se oli juuri se inhake miksi en olisi sitä mönttiä tahtonut uskoa. Ohi kävely meni ikäänkuin hidastetusti. Vaikka näköni on surkea, näin selkeästi kaikki sen muodot ja kuinka sen olomuoto kohoili sen hengittäessä. Olen varma, että se katsoi suoraan muhun. Puolittainen paniikki iski päälle enkä kykene muistamaan millä tavoin liikehdin loppumatkan kotiin. Arvelen, että ukko piti mua kädestä kiinni ja askeleet olivat ehkä enemminkin varpasillaan tepastelua. Kun pääsin kotiin sisälle, musta tuntui, että mun maailma romahtaa. Musta tuntui, etten mä ole turvassa edes omassa kodissani. Oksetti ja heikotti. Koko ajan ennen sänkyyn menoa olin helvetin jännittynyt ja tarkkailin lattioita ettei niitä vaan ole missään sisällä. Jos niistä joku luikahti sisälle samalla oven avauksella. Tai jos joku matkusti mun kengän nokassa sisälle ja mä en vaan huomannut. Kamalasta olosta huolimatta marssin koneelle ja pistin googleen hakusanan sammakot

Jollain tasolla mun olo helpottui hiukan kun sain tutkittua niiden elintapoja. Tieto kutemisajasta ja liikkumis ajankohdista tulivat tarpeeseen. Pystyin tekemään suunnitelmia. Mulla tuli siinä tutkiessa mieleen pollatätin ehdotus siedättää itseä katselemalla niiden kuvia. Katsoin kuvia pitkään ja hartaasti, totesin itsekseni ettei ne kuvat mua pelota, ne oikeasta vastaantulevat hirvitykset pelottavat, koska en voi tietää mihin ne on juuri sillä hetkellä liikkumassa. Niiden arvaamattomuus pelottaa mua. Päättelin tekstien perusteella, että kesäkuun alussa kutuaika on jo ohi ja silloin on hieman turvallisempaa. Ne ei palloile missä sattuu etsien kutupaikkoja yms. Niiden sanottiin liikkuvan pääsääntöisesti yöllä tai hämärällä ja varsinkin kostealla säällä eli toisinsanoen täällä liikutaan vain päiväsaikaan ja mieluusti aurinkoisina, kunnolla porottavina päivinä. 

Yöllä näin kamalia unia niistä. 

Seuraavana päivänä tein toisen havainnon päiväsaikaan. Huomasin ettei se kadulla möllöttävä ällötys pelottanut mua niin paljon, koska oli valoisaa. Pimeässä ne on selkeästi paljon pelottavampia. Tällä kohtaamis kerralla vältin ällötyksen katsomista. Kirosin koko matkan ukolle niitä. Kotona tupakoidessa sanoin ukolle, että mun on helpompi puhua niistä jos niistä puhuessa ei käytetä niiden oikeaa nimeä. Siksi kutsun niitä vain ne tai pomppijaiset tai ällötykset tai mikä sana nyt sattuukaan sillä hetkellä tulemaan mieleen niitä kuvaamaan. 

Jotenkin mua turhauttaa just nää kevät- ja syysajat kun joudun pelkäämään niin paljon. Ja turhauttaa, hävettää ja vituttaa kun mun pelko sattuu nyt olemaan kohdistunut sellaiseen mitä suurpiirtein muut ihmiset rakastaa. Okei, ei nyt ehkä ihan niin, mutta harmittaa kun kukaan ei tunnu ymmärtävän mikä niissä ällötyksissä on niin kamalaa. 

Mua on neuvottu, että pelot pitää kohdata. Miten mä voin kohdata tommosen pelon? Menemällä etsimään niitä ja menemällä niiden lähelle? Täyttämään paljun niillä ja pulahtamalla niiden joukkoon? Ei, musta tuntuu, että jokin tuollainen kokemus sais laukaistua jotain sellaista mistä en toipuis ehkä ikinä. :D Ehkä tääkin ongelma on taas niitä, että sen kanssa pitää vaan oppia elämään menemällä ja tekemällä asiat vaikeimman kautta ja tottua siihen toimintatapaan. Ehkä mä en vaan ikinä pääse mun pelosta. 

Ymmärrätte varmaan, että haluan tästä jättää aiheeseen sopivat kuvat pois vaikka vakuutinkin jo ylempänä etten niitä kauhistele. :D 

Mitä te pelkäättä? 

tiistai 5. toukokuuta 2015

Hei on mulla asiaa

Tai no, emmä ny tiijjä onko mulla mitään sen erikoisempaa asiaa, kuhan tulin naputtelemaan tänne jotain paskaa niinku ylleesä. :) 

Vaput oli ja meni, aika turha päivä mulle. Se ei kosketa mua millään lailla joten enää hirviän tarpeellisena nää se juhlimista. Munkkia ois kyllä voinu turpaansa ahtaa vaan eipä tullut ostettua eikä jaksanut ite alkaa tekemään. 


Viime päivät on menneet niin siivillä ettei perässä pysy. Ollaan alettu ukon kanssa kääntämään unirytmejä ns. mummomaisiksi eli pyrkimys olisi rueta nousemaan ennen kukon pierua ja nukkumaan sais laittaa jo pikku kakkosen jälkeen. No, ei ehkä nyt ihan niin, mutta suurinpiirtein. Parina aamuna ollaan ponkastu ylös hyvissä ajoin ja käyty heti aamussa pienellä kävelyllä ja siitä sitten pitkin päivää koitettu pysyä aktiivisina käymällä vielä toinen ja kolmaskin kävely. On ihan saatanasta huomata miten sitä on jumahtanut perse liimoissa tietokonneen etteen tai sohvalle, nää pari päivää ovat tehneet tosi hyvää yleiselle hyvinvoinnille. Toivottavasti saadaan hommat rullaamaan yhtä mallikkaasti jatkossakin.

Toisena asiana täytyy mainita Borderlands The Pre-Sequel joka on saanut ajan kulumaan niin nopsakkaa. Ja Hannibalin toinen tuottis. Ja intoinen himotusnus lukea kirjoja. 

Vähän tuolla takaraivossa on haahuillut taas ajatus aloittaa salilla käyminen. Mutta kun aina kaikkeen löytyy se mutta. Täytys ehkä ottaa ihtiä niskasta kiinni ja kahtella oisko kesälle mahdollista saada varattua vuoroja ja koittaa sovittaa ne niin, ettei ne menis ukon kamppailujen kanssa päälekkäin.


Tältä päivää täytyy kyllä kertoa sellainen naurettava juttu joka sattui tuossa päivällä pelaillessa. Mua ärsytti pelissä yks kohta oikeesti niin paljon, että mulla palo käpy niin hurjasti, että aloin itkeä. Lol.  :D Voitteko kuvitella, että jokin mieleinen tekeminen saa sellaisen tunne myrskyn aikaiseksi, että samaan aikaan vituttaa niin lujaa, että ihan itkettää ja seuraavaksi naurattaa. Voisin melkeen kutsua tätäkin tapahtunutta eräänlaiseksi nörtteyden asteeksi kuten myöskin sitä kun avaan nettiselaimen ja pistän vasemman käpälän sormet valmiiksi AWD- näppäinten tuntumaan. :D Kaikkia sitä. 

Oon odotellut sitä hetkeä kun luonto rupeaa puhkeamaan kukkaan. Mä halun kuvaamaan. Nyt heti. Ihania aurinkoisia päiviä on ollut (en kyllä aurinkoisista päivistä perusta, mutta se luonnovalo on ihan loisto juttu kuvatessa!), mutta jotenkin joka paikka näyttää vielä niiiiiiiin rumalta. Kesän tulo on noin niinku muuten kyllä ruennut vituttamaan urakalla nimittäin yhtenä päivänä meidän ulkoseinä oli täynnä koskensonneja ja toisena päivänä taas meidän vessassa oli erakoitunut mehiläinen eli just sellanen jätti iso ja tosi äkänen. Onneks ukko pyydysti sen purkkiin ja vei pihalle palloilemaan. Saa olla kyllä ilma-aukko koko kesän kiinni, hyh. Sitten on vielä se kolmas kauheus jota vihaan keväällä, mutta siitä taidan sepostaa oman postauksen johonkin väliin tänne. Varsinkin vanhemmat lukijat ja lähipiiri varmasti tietävät mistä tässä vihjailen. :D 


Jepulis jee, olipa taas sellasta sekametelistä soppatia vaan eipä se mittää! Tää lähtee nyt mönkiin kohti höyhensaaria eli ukkupaapaamaan. 

Muksutia päivvää kaikille!