keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Kuulumisiakuulumisiakuulumisia

Jos olisin lahjakas, löytäisin jostain paikkani. Toiset ovat lahjakkaita laulamaan, toiset maalaamaan ja toiset taas laskemaan. Sitten on niitä monilahjakkaita ihmisiä jotka rämpyttää kitaraa samalla kun tuhertavat kynä varpaissaan jotain uutta luonnosta jostain lahjakkaasti suunnitellusta vaatekappaleesta ja kiroilevat päässään kymmenillä eri kielillä kun aikaa on liian vähän toteuttaa itseään...


Viikonloppu meni hyvin syöden ja juoden. Lauantaina piti pitkästä aikaa heittäytyä ja siemaista ilojuomaa vähän enemmänkin kuin normaalisti. Kaveri kävi kylässä ja puhuttiin paskaa. Tuli kyllä pikku nollaukset tarpeeseen, vaikka oon edelleen sitä mieltä, että meidän punkku oli huijausta. Se ei noussut edes päähän eikä siitä tullut rapulaa. No, parempi ehkä niin. 

Niissä pienen pienissä pieruissa ennen nukkumaan menosa vilkaistiin yksi jakso Daredeviliä eikä se tehnyt muhun mitään vaikutusta. Harmi sinänsä, oon niin paljon hehkutusta kuullut siitä. Ehkä sitä pitäis jaksaa katsoa enemmän kuin yksi jakso, että se avautus. 

Sunnuntaina pidettiin kunnon möhköpäivä ja katottiin koko kolmos kausi American Horror Storya. Ykkös kausi oli mun mielestä ihan loistava ja kakkonen täys fiasko. Kakkos kausi onkin ollut se syy miksi kolmos kautta ei oo tullut aiemmin katottua. Ois kyllä kannattanut, tykkäsin todella paljon! 

Hirveesti ois nyt katottavaa kun saatiin meillekkin Netflix, ei vaan passaa täysin liimata persettään kiinni tuohon sohvaan. :D


Toissapäivänä mulle tuli Lorealilta hyvityspaketti kun jouduin antamaan vähän huonoa palautetta yhdestä hiusväristä. Lopputulos ei ollut yhtään sen suuntainen mitä olisi pitänyt olla ja mun hiukset kärsi siitä ihan helvetisti, koskaan aiemmin ei oo tullut noin huonoa hiusväriä vastaan, luulen et mun väri oli joku maanantaikappale. Toivottavasti uudella hiusvärillä saan edes vähän paremman lopputuloksen aikaan.. Jos tää ei tästä parane yhtään niin täytyy sitten tilailla läjä taas shokkivärejä kaappiin, ne ei ainakaan aiheuta mulle pettymystä. *takoo nyrkillä puuta*

Eilen mä kävin leikkaamassa mun mamman tuksun lyhyemmäksi ja haaveilin itelleni kesäksi jotain uutta räväkkää hiustyyliä. Toivottavasti mun kampaajalla loppuu kohta sairasloma ja hommat rupiaa pyörimään normaalisti, siihen asti täytynee kulkea pipo päässä.  Eilen mä oon iloinnut hyvästä, toki yksinkertaisesta, ruuasta. Eilen illalla mä rämmin ennen nukkumaan menoa Kingin Liseyn Tarinan loppuun. Rämmin, kyllä. Puolessa välissää kirjaa tokasin ukolle, että mitä helvettiä se on vetänyt tuota kirjoittaessaan. Ukko korjasi, että mitä se on jättänyt vetämättä kun on noin puuduttavan kirjan saanut aikaiseksi. Hehheh. Olin toissapäivänä jo viittä vaille valmis jättämään kirjan kokonaan kesken ja sormet hapuilivat viimeisiä sivuja, voisinhan sentään lukaista miten kirja päättyy, mutta ei, ei tämä pässin pää suostu jättämään edes paskaa kirjaa kesken. Möh.

Tänään mä oon katsonut Hannibalia ja vähän pelaillut, käynyt ukon ja anopin kanssa kaupassa ja pohdiskellut ihmisiä.

Huomenna mä aijon jännätä postia. Tuleeko postin mukana kirjeitä tai kortteja tai tilaamiani asioita. Toivottavasti!

Mitä teille kuuluu? 



tiistai 28. huhtikuuta 2015

Bablo & Pöppis: Me ollaan karvamopoja!

Moikka! 

Me päästiin pitkästä aikaan kirjoittamaan teille. Me ollaan kyllä tooooosi kateellisia Jupiterille, Orbitille ja Lennille ku ne saa joka keskiviikko kirjotella niitten mamman blogiin! Ihan epistä, meki haluttas hakata tassuilla näppäimistöä päivittäin.. Mutta nii, mennääs asiaa! 

Me saatiin mummulta uus lelu ja ollaa oltu siittä niiiiiiiiiin onnellisia! Se on paras lelu ikinä! Siinä on semmonen tikku jota on kiva järsiä ja sit tikun nokasa on pitkä karvamato jota on pakko jahata! Ja sit ihan parasta ku siin karvamadon päässä on höyheniä ja pallukoita, koitetaan aina nykkiä ne irti! Me mennään ihan pöhölöiksi ku meitä aletaa leikittää sillä ja välillä ku mami unohtaa laittaa sen lelun piiloon nii me leikitetää toisiamme sillä! Tajuutteko kui hauskaa se on ku toinen meistä vetää sitä lelua perässää ja toinen pääsee saalistaa?! Välillä me kyllä ruetaa nahitelemaan ku ollaan jompikumpi sitä sieltä et toinen saa leikkiä sil lelul enemmän ja sit mami yleesä laittaa sen lelun piiloo et rauhotutaa.. Ollaa tarkkaa katottu mihin mami sen lelun laittaa ja ollaa ihan varmoja et jonai päivänä keksitää miten me saadaan se sieltä piilosta pois! Se piilo on sellanen yläkaappi jote me tarvittas jokku tikkaan tapaset et päästää tarpeeks korkeelle ja sit meijjän pitäs keksiä mite me saadaa se ovi auki.. Ollaa mietitty jos otettas hampailla kii siitä rivasta! 

Mami otti meistä yhtenä päivänä hulluna kuvia sillä tyhmällä mömpelillä mistä me ei oikeen tykätä, me ei olla mitää poseeraus katteja eikä me jakseta ikinä olla paikollaa tai hienona ku se mööpeli naksuu tai räpsyy. Nyt me ei keretty ees aattelee sitä mööpeliä ku isi leikitti meitä samalla ku mami otti kuvia! Meijjän mielestä mamin pitäs mennä johki opettelee kuvien ottoa ennenku tulee ottaa meistä niitä.. Mami kyl sano, että ollaa vaa nii karvamopoja ettei meistä kerkiä saamaan mitää hienoja tai tarkkoja kuvia, tyhmä! Ei kai me hidastetusti voida sinkoilla karvamadon perässä. Mut täs näitä kuvia nyt ois, meistä nää on kyllä vähä tyhmiä ku ollaan niin urpon näkösiä näissä ja kaikki on ihan tärähtäneitä mut mamin mielestä se hauskuus piilee just niis hauskoissa ilmeissä vaikka kuvat oiski ihan suttukakkaa! 





Siiiiis toooooosi kivoja kuvia, meki opetellaan käyttää tota mööpeliä ja otetaa kuvia ku mamilla on suu auki ku se vahtaa jotai tai jos sillä muute on naama ihan vammasesti! Okei, oli nää meistäki ihan hauskoja, siis eihä me naureta ihtellemme vaan toisillemme! Hehehehe. 

Huhuh, olipa täs taas urakkaa, ehk me ei haluttaskaa iha joka päivä tänne naputtaa, nää tämmöset satunnaiset näppäimistön paukutukset on ihan jees! Nyt ku me ollaan uurastettu ni mami antaa meille ihan varmasti jotain hyvii herkkui! 

Terkkui kaikille karvakamuille! 

- Bablo ja Pöppis 

torstai 23. huhtikuuta 2015

Minäkö muka töihin?

Niin. Näin nimesin yhden luonnoksen viime viikonloppuna, tarkoitus oli tulla jakamaan mietteitä töihin menosta, mutta nyt kun kävikin ilmi etten saakkaan sitä paikkaa mikä mun piti saada niin... En voi sanoa muutakuin, että vituttaa. Sinä päivänä kun sain tietää etten paikkaa saakkaan vitutti niin rajusti, että olisi tehnyt mieli repästä kunnon känni päälle. Kerrotaanpas nyt kuitenkin mistä oli kyse..

Jo aiemmin tänä vuonna tuttavani kyseli olisinko halukas tulemaan palkkatukella töihin erääseen paikkaan keväällä kun paikkoja avautuu. Tuttavani kyseli minua siis toiminnanjohtajan puolesta ja tiedusteli lasketaanko minut jo pitkäaikaistyöttömäksi. Ilmoitin, että nyt keväällä minulla tulee 500 päivää täyteen maksettua peruspäivärahaa ja sovittiin, että ollaan yhteyksissä tarkemmin sitten kun sävelet ovat selvät, milloin päiväni tulevat täyteen. Tasaiseen tahtiin viime kuukausien aikana keskusteltiin tulevista töistä. Viime viikolla oli puhe taas tarkemmin töistä ja tuttavani kyseli minulta tietoja toiminnanjohtajan puolesta. Kerroin, että saan hommat selviksi tälle viikkoa, että ilmoitan tarkemmin sitten. Alkuviikosta lähestyin tuttavaani uutisilla, että ensi viikolla päiväni tulevat täyteen ja seuraavana sain kuulla, että paikka onkin jo täytetty. Tuttavanikin myönsi, että hänestä tuntuu todella törkeältä teolta ottaakkin joku muu täyttämään paikka johon minua oltiin odotettu. Paikka josta periaatteessa oli ennalta alustavasti sovittu. Minulta kysyttiin haluaisinko tulla ja minä vastasin myöntävästi. Perusteet toisen tyypin ottamiseen olivat, että työntekijää tarvittiin heti. Ei varmaan hommat olisi kaatuneet siihen jos minua olisi pitänyt vielä odotella se viikko.. 

Tympäsee todella paljon. Väistämättäkin tulee mieleen, ettenkö vaan kelvannut sittenkään johtuen esimerkiksi ulkonäöllisistä syistä tai siitä, ettei nimeni vaan miellyttänyt. Eniten tässä vituttaa se kun olen tuhlannut ihan liikaa energiaa etukäteen stressaamiseen. 

Mitä mää tänne alunperin olin tulossa kirjoittamaan kun olin vielä niissä luuloissa, että töihin oon menossa? Olisin jakanut innostuneita ajatuksia, hehkuttanut sitä kuinka reippaaksi tunnen itteni kaikista "ongelmistani" huolimatta, kuinka positiivisesti oon suhtautunut aloittamaan työt, purkanut ressaavat asiat mm. paperihommat kelan kanssa ja kertonut kuinka se raha motivoi mua siihen työhön sekä mitä olin jo ehtinyt päässäni suunnittelemaan tulevista hankinnoista niillä rahoilla. 

Kaikista vittumaisinta musta tässä hommassa on se, että mulle tarjottiin hommia ja mua odotettiin sinne ja sitten saankin kuulla, että paikka täytettiinkin jo. Mun tuntemukset ois ihan erilaiset jos olisin hakenut jotain paikkaa ja sieltä olis tullut vaan ilmoitus ettei mua oo valittu, silloin olisin voinut ajatella, että parempi onni seuraavalla kerralla. 

Vitut siis töistä ja työttömyys jatkukoon. 

ps. pahoittelen viivästyneitä vastauksia edellisten postausten kommentteihin, vastailen niihin ajatuksen kanssa kunhan tältä työttömyydeltä kerkiän. :DDdd

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Otsikoton

Voihan vaalit. 

Niitä tuli odotettua ja niiden vuoksi intoiltua, kannatin pienpuoluetta ja petyin kun äänimäärät eivät riittäneet. 

Noh, niin tai näin. En usko, että mitään hirvittäviä muutoksia tulee tapahtumaan, istuipa siellä eduskunnassa kuka tahansa. Lupailla voi vaikka pikku-ukkoja, toinen asia voidaanko niitä lupauksia pitää. Kannattamallani puolueella oli kuitenkin mielestäni hyvät aatteet, asiat mitä ajaa ja perusteet niille asioille. Harmittaa ihan sikana. Seuraavia vaaleja odotellessa.. 

Huomasin kuitenkin tuolla äänestysreissulla etten jännittänyt paikalle menemistä yhtään. Ukolle naureskelin myöhemmin käsieni tärinää lappua sujauttaessa laatikkoon jänskien fiiliksien takia. Ukko luuli käsieni vapinan johtuneen sosiaalisistapaineista. Musta oli kiva todeta, ettei moisia paineita ollut ollenkaan, olin vaan niin intopiukeena ja fiiliksellä suorittamassa tärkeää tehtävää. 


Ps. lauantaina oltiin perinteisellä iltalenkillä jolloin katellaan matkan varrelta tyhjiä pulloja, koska rahnati on kivvaa ja roskaaminen on tyhmää. Sattuipa kerrankin pullomummeli samoille apajille meidän kanssa. Arvatkaa kuinka meinasin revetä nauruun kun mummo kiihdytti vauhtia tyhjää tölkkiä kohti kun huomasi ukon sitä lähestyvän. Ukko kuitenkin ehti ensin paikalle ja koppasin tölkin mukaansa. Mummon naama venähti ja minä tokaisin, että kerettiinpäs ensin. Pohdin ukolle jatkettuamme matkaa, oliko juuri tapahtunut väärin tehty. Mietin, ottiko mummo nokkiinsa ja tuleeko seuraavat kaksi viikkoa kotkottamaan kaikille kuunteleville kuinka nuorukainen kolppasi nokan edestä 15 senttiä. Paapatin vanhempien ihmisten kunnioittamisesta ja ties mistä. Ukko tokaisi, että hän ei edes huomannut koko mummelia kun syöksyi vaan kohti tölkkiä rahankiilto silmissään. :D Johtopäätös, kyllä, tämä oli hauskaa ja toivottavasti mummokin ajattelee, että seuraavalla kerralla pitää pistää isompi vaihe silmään kun lähtee säntäämään kohti tyhjää lonkkutölkkiä. 

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Möh.

Mulla on varmaan jonkin sortin b l o g i m a s e n n u s. Yäk, olipa se kauheeta kirjottaa. Oon yli kaks viikkoa jotenkin koittanut vältellä koneella bloggerin avaamista, puhelimella oon kyllä käynyt muiden blogeja lukemassa. 

Jotenkin oon kokenut etten oo tarpeeksi hyvä kirjoittelemaan tänne. Musta tuntuu ettei mulla oo mitään annettavaa, siinä yhdessä samassa paskassa vellomista vaan. 

En ole kateellinen muille, mutta jotenkin surullinen itseäni kohtaan kun luen muiden postauksia. Niissä on sisältöä. Niissä on kauniita ja tarkkoja kuvia. Niissä on mielipiteitä ja erilaisia näkökantoja. Niissä on kaikkea mitä mun blogissa ei oo. 

Pienenä haaveilin, että musta tulee isona kirjailija. Jossain välissä musta tuntui, että otan hyviä kuvia ja että mulla olis sellaista silmää kuvien ottamiseen. Nyt musta tuntuu etten mä osaa mitään. Mulle kirjoittaminen ja valokuvaus on aina ollut sellaisia juttuja. Nyt mä oon siinä tilanteessa, että kamera pysyy laukussaan ja välttelen bloggeria. 

En mä mun blogia oo kuoppaamassa, mun pitää vaan ottaa itteäni niskasta kiinni. Kaivaa kamera laukusta ja antaa jutun tulla. Löytää taas se bloggaamisen ilo. 

Mitä mä oon tehnyt sillä välin ku oon ollut hiljaa? 

Mä oon innostunut bataatista ja pelannut enemmän kuin tarpeeksi. Musta tuntuu, että oon jotenkin paennut oikeeta mailmaa pelimaailmaan. 

Mä oon lihonut ja purissut kissojen kanssa kilpaa. 

Mä oon värjännyt hiukseni räikyvän punaisiksi. Tosin paskalla värillä, heti ekan pesun jälkeen mun upeet punaiset hiukset kulahti lohenpunaisiksi joista paistaa paikoin vaalea läpi. 

Mä oon vittuuntunut ötököistä ja toivonut talvea takaisin. 

Ja koko ajan mä oon halunnut tulla tänne jakamaan kaikkea paskaa, vaikka oon potenut ahdistusta bloggerin takia.

--

Näin kirjottelin luonnoksen tyngän tänne joku viikko sitten varmaan.

Nyt musta alkaa taas tuntumaan siltä, että ideoita ja intoa vois taas alkaa piisaamaan. Sain kamerankin ulos laukusta ihan pari päivää sitten ja räpsin kissoista kuveja. Samalla pohdin jo tulevien aurinkoisten päivien antamia mahdollisuuksia ulkokuvaukseen.

Eilen mä mieti, että ei oikeesti kukaan varmaan ees huomaa vaikka hetken jossain blogissa onkin hiljasta. Tai no kyl varmaa sellaset supersuositut ja päivittäin päivittyvät blogit jotka hiljenee hetkeksi saa ihmiset ihmettelemään, mutta meitsin peruspaskavittupillupliiplöö -lätinöitä tuskin kukaan on osannut edes kaivata. :D  

Jepodijee, jospa tää tästä lähtee taas rullaamaan, onks teillä ikinä tämmösiä tuntemuksia? 




torstai 2. huhtikuuta 2015

Aprillia ja muuta paskaa

Oonko mä ainut jonka mielestä aprillaus on yhtä paskaa? Musta on tosi ärsyttävää, että ihmiset leikkii yhtenä päivänä vuodessa vakavillakin asioilla ja saadessaan uskoteltua mahdollisimman monelle ihmiselle esim. jonkin onnettomuuden huudahtahtavat APRILLIA! ja sitten kaikkia naurattaa, tai no lähinnä varmaan sitä aprillaajaa. Mitä hauskaa siinä on? Seurasin aprillipäivää aika maltilla ja kaikki ns. aprillipilat tunnistin etukäteen mitä satuin lukemaan tai näkemään ja mietin vaan, että miksi vitussa kukaan haluaa vääntää vitsiä jostain vakavasta asiasta kuten auton romuttamisesta? Musta aprillipilat on niin kauan kivoja kun niissä on jotain huumoria eikä ne käsittele vakavia asioita. Mä en vaan pysty näkemään mitään onnettomuuspiloja mitenkään hauskoina.


Asiasta toiseen, sain vihdoin ja viimein pelattua Witcher kakkosen läpi. Täytyy kyllä kehaista, että paskan maku jäi suuhun kun peli loppui kuin aivan yllättäen kesken. Juuri kun olin päässyt peliin "sisälle" ja kokenut sen viihdyttäväksi eikä kontrollit enään tuottaneet vitutuksen alkujakaan - peli loppui. Jo ajallisesti pelikokemus tuntuu kusetukselta. Mielestäni tein aika hyvin sivutehtäviä ja pitää ottaa myös kankeuteni alussa huomioon.. Pelitunteja kertyi alle 20. Vaikka niin kovin Witcheri maailmasta tykkään, tämä peli aiheutti jonkinlaisen pettymyksen. Eniten ehkä vituttaa se konsolinhaju pelissä. No en toki ihan paskaksi peliä kehtaa haukkua, siinä oli omat puolensa, mutta silti ykkönen hakkaa kakkosen mennen tullen ja palatessa, ainakin tuplasti. Jokseenkin mulla on kovat odotukset kolmoselta, kuhan joskus vaan pääsen sitä jollain koneella pelaamaan. Epäilen, tai siis tiedän, että mun kone tulee leipomaan kiinni jo pelkässä pelin käynnistys vaiheessa. :D


Asiasta vielä kolmanteen, tänään on ollut aika hyvä paksutipäivä! Päivällä saapui zooplussalta lähetys kissanhiekkaa ja iltasella noudettavaksi saapuivat uudet peliluurit. Ei paskempi päivä, vaikka kaupassa käydessä harmitti sikana kun melkeen kaikki munat oli loppu! Ihan paska pääsiäinen ku ei oo ees muneja. :D


Ja paksutista kun mieleen juolahti niin viime viikolla saapui tuotteet jotka tilasin Lushin lahjakortilla jonka siis voitin Shadoun blogiarvonnasta. ^^ Toimikoot kuvat Lushin tuotteista tämän postauksen täytekuvina. :D Mulla on ennenkin ollut jotain Lushin saippuoita, ne on aina hyvejä, mutta kuorintatökötti huulille oli mulle ihan uutta! Kuorinta on kyllä tosi ihanaa, niin söpö purnukka, herkullisen tuoksuista ja toimii hemmetin hyvin! Tulee varmaan jatkossakin ostettua.


Ja tyytyväisyydestä päästään epätyytyväisyyteen. Tilasin Ruohonjuuresta vasta teetä ja sain kaupanpäälle Hurraw! Moon Balm - huulivoiteen. Oon lukenut näistä rasvoista paljon hyvää ja ollut hyvin kiinnostunut kokeilemaan. Nyt kun tätä yövoidetta testasin, olin ehkä hieman pettynyt. Ehkä mä ootin rasvalta liikaa tai jotain, mutta mun mielestä ainakaan tämä Moon Balm ei ole sen kaiken hypetyksen arvoinen. Tuoksu ja maku on ihan ok, mutta ainakaan mulla tämä rasva ei tunnu kosteuttavan y h t ä ä n huulia. Taidanpa jatkaa Nivean Lip Butterin käyttöä öisin, sillä ainakin huulet pysyvät hyvin kosteutettuina koko yön ja aamulla huulet ovat ihanan pehmoiset.

Vaikka en tästä tykännyt, haluaisin testata muita Hurraw!:eita. Jospa toi Moon Balm vaan sattui olemaan sellainen ettei se ollut mua varten. :D