tiistai 31. maaliskuuta 2015

Väpätivää

Niin, väpätivää. 

Pitkästä aikaa ukon kanssa kaupassa käydessä iski ahdistus. En tiedä johtuiko se siitä, että olin niin hemmetin epävarma mun ulkonäöstä vai mistä. Ei mulla yleensä oo ongelmaa liikkua ilman meikkiä kylillä, mutta tänään tunsin itteni ihan joksiki hörhöksi tuolla. Tai siis sen näköiseksi. 

Kauppaan lähtö ei ollut mikään ongelma. Kun päästiin kaupan ovista sisään, TSÄDÄÄM, se oli siinä.

Voi vittu mille mää näytän. Toivottavasti kaupassa ei oo ketään tuttuja, että tarvis niitänäitä höpötellä. Miksi täällä on tähänä aikaan näin paljon porukkaa? Katsooko nuo ihmiset mua, mitä ne miettii musta?

Kassalla ollessa kaikki oli ihan ok. Moikkasin myyjää ja menin pakkaamaan ostoksia. Ukko maksoi ostokset ja sit oltiinki jo menossa pihalle. Kävelin ukon kanssa osan matkasta yhtä matkaa. Lähtiessämme eri suuntiin alkoi väpätys. Väpätystä seurasi hengitysvaikeudet. Tuntui, että jalat pettää alta. Auto tulee vastaan, mä katson muualle. Kirjaston nurkalla norkoilee ihmisiä, kiihdytän vauhtia ja pidän katsen maassa. Pitkän suoran meidän asuinkatua koitan saada henkeä. Yritän hengittää suun kautta ja huomaan, että yhden rivarin pihalta joku ihminen katsoo mua. Se luulee varmaan, että mulla on huonokunto, se luulee mun olevan hengästynyt. Pidätän hengistystä ja viuhdon niin lujaa kuin vain tutisevin jaloin pääsen eteenpäin. Kotiin päästyäni puran kauppakassin pikaisesti ja painun pihalle tupakille. Tupakalla ollessa yritän hengitellä normaalisti ja ajattelen, että on ihanaa olla kotona.

Poltaessani syöpäkäärylettä mietin, miksi mä oon tämmönen ja tuunko pääsemään tästä ikinä. Voiko musta tulla ikinä normaalia. Mietin, mikä on edes normaalia. 

Jotenkin oon luullut, että oon päässyt jo eteenpäin. Sitten kun huomaan olevani edelleen se sama heikkopaska, mua rupeaa vituttamaan. Ja hävettämään, mua hävettää olla tällainen. 

6 kommenttia:

  1. mua ärsyttää. mä kirjoitin omasta mielestäni ihan hyvän kommentin ja se hävis.. :( nyt en osaa muotoilla asiaa samoin tavoin..
    tiedän tunteen ku vaatteet on huonot, meikkiä ei oo ja on alaston olo. epä varma. kaikki kattoo vaik ei kattoiskaan. se epävarmuus lähtee pienestä. mut luottamuskin lähtee pienestä. sä selvisit vaik se oli tuskaa, mitään pahaa ei käynyt. ole ylpeä itsestäsi joka kerta ku selätät tollaisen, niinkuin nyt tai eri tavoin. sä et oo heikkopaska vaik asia ei mene kuin oppikirjassa. sä oot vahva, ja susta tulee vahvempi, joka kerta. mä oon ollu asiakaspalvelus yli viis vuotta.. mä nään erilaisia ihmisiä ja kuulen heidän tarinoita, milloin mistäkin. vaik ne välil sanoo et tää oli tässä olen paska ne nousevat, päivän-kuukauden-vuoden päästä siitä, välil mennään ylä mäkeen ja välil ala mäkeen. joka päivä ei voi mennä parhaiten, koska et sä osais arvostaa niit oikeesti hyviä päiviä jos aina ois hyvää. Mikä on normaalia? mä en osaa sanoa, osaako kukaan? kaikilla ihmisillä voi olla oma käsitys normaaliudesta. mut mitä sitten sä oot sä juuri tuollaisena ja ole ylpeä et sä selvisit siitä kauppa reissusta, eikä kukaan sua syönyt <3 :) - toivottavasti ymmärrät mitä ajan tällä takaa tai yritän selittää. jospa tää teksi ei häviä.. ei tää kyl oo nii hyvä ku se eka.. mut oot rakas <3 pää pystyyn ystäväni, paras sellainen joka mulla on koskaan ollut, vaik meilläki on ollu ne omat ala ja ylämäet mut ollaan edelleen ystävät. <3 jokainen päivä on tärkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höhlä, oot varmaa ollu iha raivona ku se kommentti katos!!! :D

      Kiitos ihana, en osaa sulle muuta sanoa, kiitos tsempeistä ja sanoistasi.. ♥ ♥ ♥

      Oot myös rakas ja tärkee! ♥

      Rupian kohta vollottaa.... :D

      Poista
  2. Mä taas niin samaistun tähän sun tekstiin ! Paitsi mulla ois ollu kuulokkeet korvilla etten ees tiiä kuinka lujaa puuskutan .. Onneksi mulle käy tollasra harvemmu kuy ennen, mutta aivan yhtä paska olo siitä tulee. Eniten vituttaa se 'no siisjos tua sua oikeesti ahistais niin sä et pukeutuusi/pyrkisi olemaan ulkonäöllisesti huomiota herättävä.'
    Mä oon tullu siihen tulokseen että normaalia ihmitä ei oo olemas vaan jokanen ihinen on omalla tavallaan ja yksilöllisesti normaali. Esim multa on normaalia se että ajattelen ja ressaan liikaa mutta epänormaalia olis jos en välittäisi mitä ihmiset musta ajattelee. Junou ? :D
    Rempseesti nainen pientä hymyä poskee ja olemaan omalla tavalla normaali !! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ANTEEKSI, vähän saatoin röhnästä heitolle:"Paitsi mulla ois ollu kuulokkeet korvilla etten ees tiiä kuinka lujaa puuskutan"... :DDDd Ei hauskaa, mutta hauskasti ilmaisit, höpöli! :D

      No tuo on kyllä yhtä typeryyttä alkaa syyttämään, että oma vika jos tykkää ulkonäöllisesti olla erilainen ku "muut". -__- Sit jos sitä kulkis sellasena harmaana hiirulaisena tuolla nii sitte ihimiset tölläis, että mikäs hissukka se tuo on.

      Nojoo melko normaalilta tuo sun normaali munkin korvaan kuullostaa. :D

      Kiitos. ♥

      Ois vaa kiva pystyä toimimaan jotenkin helpommin. :D Pääsis niin paljon vähemmällä.

      Poista
  3. Tuli mieleen sellainen, että mitä jos koittaisit mennä ihmisten ilmoille ilman mitään suorituspaineita esim. kaupassa käynnistä. Joku paikka mihin voit istahtaa ja silmäillä vaan muita ihmisiä tai vaikka selailla lehteä. Kahvila? Puisto? Tai kesällä torille syömään jädeä. Joku sellainen paikka, mistä pääsee nopeasti pois jos tarvitsee, mutta ehdottomasti sellainen, missä pääsee istumaan rauhassa. Tiedän, että yksin jossain kahviossa istuminen voi ahdistaa myös, kun ei tiedä mitä käsillä tekisi tai mihin katsoisi, niin ota vaikka kotoa joku lehti mukaan ellet halua ostaa mitään, jota voit sitten selailla tarvittaessa. Pyydä vaikka sun miestä saattamaan sut sinne ja hakemaan sieltä tiettyyn aikaan. Esim. sillä aikaa kun mies käy jossain kaupassa tms., niin sä istut yksin kahvilassa. Itseä ainakin eniten ahdistaa ne varsinaiset kävelymatkat määränpäähän ja takaisin kuin varsinainen määränpäässä oleminen, mutta pienestäkin on hyvä aloittaa :) Ja on totta, ainakin mun kohdalla, että noissa ahdistavissa kävelymatkoissa kuulokkeet ja musiikki helpottaa, kun ei kuule kaikkia kaupungin ääniä, ja pääsee ns. omaan maailmaan pakoon siksi aikaa. Eikä tosiaan tiedä kuinka kovaa puuskuttaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, oot ihana kun jaksat aina laittaa näitä tsempitys ja vinkkaus kommentteja, arvostan! ♥

      Toi vois olla hyvä idea, mietityttää vaan mikä vois olla sellainen paikka mihin vois mennä istuksiin. Täällä ei häävisti oo puistoja eikä kahviloita, eikä oikein mitään muitakaan hienouksia.. :D Toisaalta en usko, että siin tulis hirveitä ongelmia vaikka johki meniski kuhan on "saattaja", mutta ehdottomasti olis sellaista hyvää kokeilua josta lähteä liikkeelle, kiitos näistä uusista ajatuksista. En oo ikinä aatellutkaan tämmösiä askeleita eteenpäin, jotenkin oon aatellut et pitäis heti harppoa ja selviytyä kamalista tilanteista. :D

      Mää en kyllä osaa lähtä mihkään napit korvilla! :D Kakarana muistan ku kävin ärrältä ostaan sellasen pikkusen radion ja ihan onnessaa olin kotoa lähös pyöräilee napit korvilla ja naapuri tuli jotain höpöttämään siihen enkä mä tietty honannu ottaa niit nappuloita korvista ja nyökyttelin sille vaan kuulematta yhtään mistä se puhuu! :D Siitä ku lähin niin olin varmaan sata kertaa jäädä auton alle ku keskityin niin kuuntelee sitä musiikkia enkä kuullu yhtään mitä ympärillä tapahtuu. :D Sen jälkeen en oo tainnut kuunnella musiikkia ollenkaan tuol missään ku oon kulkenut, kamaluutta! XD

      Poista