tiistai 3. maaliskuuta 2015

Mietintämyssy päässä

Mihin tää aika menee? Nyt ollaan jo maaliskuussa vaikka vasta oli tyyliin joulu. Kohta on jo kesä ja sit aika hurahtaa taas sinne joulun tienoille ja sitä rataa. 


Viime viikolla kävin pollatohtorilla pitkästä aikaa. Käytin läpi tehtävää jonka oon tehnyt jo viime vuoden puolella. Jostain vastauksestani keskustelu johti siihen, että pollatin kysy multa pidänkö minä itsestäni. En tiedä mikä siinä oli, mutta mä räjähdin raikuvaan nauruun samantien. Sitä seuras sit hirmu kiusallinen hiljaisuus. Mietin hetken ja olin revetä uudestaan. Tsemppasin ja pidin naamani peruslukemilla ja vastasin etten oikein tiedä. Pollatin rypisti naamaansa ja kysyi, oonko mä ihan tosissani. Takeltelin ja vastasin kutakuinkin niin, etten ole ihan varma pidänkö itsestäni, mutta en nyt suoranaisesti aina ainakaan vihaa enkä mitenkään hirveesti kuitenkaan itteeni rakasta. Oon nyt kohta viikon tässä pähkäillyt, miten asian laita on. Musta tuntuu, että vastaus tuohon kysymykseen vaihtelee päivittäin. Toisinaan itseinhon määrä on niin suuri, että voisin sanoa suoraan inhoavani itseäni kun taas toisena päivänä ollaan taas siinä tilassa etten inhoa mutten myöskään tykkää itsestäni. 

Toinen asia mikä suorastaan nauratti mua oli pollattimen kysymys siitä, että kehunko itseäni kokiessani onnistumisen tunteita. Omekehu haisee ja liika ittensä ylistäminen on mun mielestä äklöä. Hyh. Vastasin pollattimelle etten koe hirveän useasti onnistumisen tunteita. En oo ikinä tarpeeks hyvä itteni mielestä. Aina kaikessa on parantamisen varaa enkä koe olevani kehumisen arvoinen. Siitä seurasi pollattimen puolelta kauhistelua ja musta tuntui, että mun pitää päästä sieltä huoneesta pois. 

Tehtävän yhteenveto paljasti, että mä oon ristiriitanen ihminen, mutta sehän ei oo ollenkaan uutta. 


Viikonloppukin oli sellasta jännittävää paskaa siltä saralta, että olin ensimmäistä kertaa, sinä aikana mitä ollaan ukon kanssa asuttu yhdessä, yksin yötä täällä. Koko viikonloppu meni ihan lahnatessa kun ei meikäläiset osaa itekseen oikein mitään puuhailla. Mikään ei huvita. Yksin nukkuminen pelotti ihan saatanasti ja se oli selkeesti se kaikista eniten ahdinkoa aiheuttava asia "ukkovapaassa viikonlopussa". Onneksi sain kahdelta ihanalta ihmiseltä tukea ja ymmärrystä kun taas muut kaverit tuntuivat naureskelevan asialle, mitä tuota nyt iso akka yksin oloa pelkäämään. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin vai miten se menikään. Tänä viikonloppuna ois eessä taas sama homma, jospa se menis jo vähän helpommin ja sais jotain tehtyäkkin. 

Tällä viikolla pitäis yrittää saada aika varattua kampaajalle. Viime viikolla ei ainakaan kampaajani ollut paikalla kun olisin aikaa käynyt varaamassa, josko sitten tällä viikolla. :P 

Että sellasta jöötiä tällä kertaa! Mitäpä teille kuuluu? 

ps. eikö oo ehania täytekuvia! Instasta kierrätystä kun ei tähän hätään muutakaan ole.. :D 

pps. työkkärikin muisti mua eilen soitollaan! Ei niillä kyllä ollut mulle mitään kun musta ei saa viel tarpeeks palkkatukea.. Katotaa sit asiaa uudestaan syksyllä! 


5 kommenttia:

  1. Moikkeliskoikkelis! <3 mä oon kauheesti mietiskelly kirjottamista mut en oo jaksanu ruveta tuumasta toimeen :< huomenna kyl rupeen kirjotteleen! On ollu jotenki kauheen väsy ja poikki ja kaikkee ku on pitkästä aikaa jotain ihan oikeeta tekemistä sen työpajan myötä :)

    Nytku tulit sanoneeksi, että oot ollu yksin kotosalla yötä, niin minäpä tajusin että mää en oo ollu täällä meillä kertaakaan yksin yötä O__o jos tai kun semmonen tilanne tulee niin kuolen varmaan pelosta ja säikäyksistä, täällä liikkuu niin paljo erikoista populaa :s toivottavasti en ihan heti joudu jäämään yksisteen.

    Ja voi toi mummun loki <3 pöllöttimet on niin kamalan ihania! Se sun lähettämä pöwwö on kulkenu mukana kännykkäpussina :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikkuli! ♥ Sori ku kesti vastata tähän. :(

      Ei sitä passaa kirjustella sillon ku ei vaan jaksa eikä huvita, eikä mitää ressiä siitä, höpöli!

      Onpa kiva etten oo ollu ainut tämmönen joka ei oo ollu ykkin kotona yötä.. :D Tosin nyt oon ollu sen kaks kertaa, toivottavasti ei tartte vähään aikaan ollakkaa....... Mulla on ihan liian vilkas mielikuvitus! Ja muutenkin. Möh.

      Mun mami on tommonen höpöti! Ja pöllöhullu. Äipällä just teetätinki sen pöllöttimen.. :) Onpa sulla pikkuruinen kapula ku se on sinne mahtunut! :3 Kiva ku oot tykänny. ♥

      Poista
  2. Saa kertoa mullekki mihin aika menee !!

    Mä niiiiin tiiän ton ku joku tohtori kysyy jotain ja oikeesti vaan repee nauruun, se nauru ensinäkin vaan tuloo. :D Mä en vaan usko että kukaan (hirmu täsyjärkinen ainakaan) voi sanoa että päivittäin tykkää ja on tyytyväinen itteensä. Mä oon tyytyny siihen ajatukseen että hyväksyn itteni, ulkonäön ja luonteen, vaikka välillä tekiski mieli irrottautua itestään ja piilottaa ruho kaappiin ja tsippailla ihan vaan ilman ulkomuotoa ja kun taas välillä kuljen leveä (ja idiootilta näyttävän) hymy naamalla pitkin mantuja koska porukka töllää ja vahtaa ja osottelee, sillon tunnen että ainaki mut huomataan. :)
    Niin että sitä vaan että ei itteensä rakastaa tarvi eikää vihata kannata, ku ruho on ja pysyy sitä ei kaupasta uutena saa.

    Mitä veikkaan jos joutuusit aina välillä nukkumaa yksin yön tai kaks niin tottuusikko tai helpottuisko se ? :) Sinällään törkeästi pidän tätä nyt mielenkiintosena asiana koska mä oon aina mielummi nukkunu yksin ja tottunu hengailemaan yksin, vaikkakin yksin olles illalla/yöllä isos talos saa paskan valumaa pultusta, mutta eniveis. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niiiiiii-i! Kumma juttu ku tuo kello vaan kulkee ihan huomaamatta..... Ja päivät vaihtuu niin vinhaan ettei peräsä pysy!

      Mua niin kiinnostaa tietää mitä se pollatin on kirjottanut mun käynnistä ylös, esim. onko se erikseen merkannut ylös sen mun hirnumisen ja mitähän johtopäätöksiä se on siitä vetäny.. :D Mä oon niin samaa mieltä sun kanssas!

      EI HELPOTTAS. :D Mä oon niin surkia tappaus, että en pärijää yhtään iliman tuota tollua. Oon joskus pyöritellyt kauhukuvia päässäni miten mä pärjäisin jos joutusin opettelemaan elämään täysin YKSIN. Ei helevata mää en pärijäis. Siinä vaiheesa musta varsinki tulis ihan täyspöpi ja mut pitäs sulkia johonkin laitokseen varmaan. :D Mä en oikeen osaa "hengailla" yksin, musta on kaikki kivempaan tehä just ukon kaa. Tai ees niin, että toinen on tos lähellä et voi välillä jotain höpsöttää. Tai ees tietää, että se on siinä parin askeleen päässä. :D Oivoi, mitenköhän tätä asiaa nyt höplättäis.. Meidän täytyy käydä tästä joskus syvempää keskustelua niin voidaan kauhistella toistemme tapoja, minä sun yksin puuhastelua ja teikä meikän iilimatoilua. :D HAH!

      Poista
    2. Kyllä ! Tästä täytyy keskustella ! :D Oon niin paljon ja kauan ihmetelly (yleensä) seurustelevien ihmisten yhdessä viihtymistä ja jos mä nyt saan siihen jotain tolkkua niin ... saat ... tikkarin. :D

      Poista