tiistai 31. maaliskuuta 2015

Väpätivää

Niin, väpätivää. 

Pitkästä aikaa ukon kanssa kaupassa käydessä iski ahdistus. En tiedä johtuiko se siitä, että olin niin hemmetin epävarma mun ulkonäöstä vai mistä. Ei mulla yleensä oo ongelmaa liikkua ilman meikkiä kylillä, mutta tänään tunsin itteni ihan joksiki hörhöksi tuolla. Tai siis sen näköiseksi. 

Kauppaan lähtö ei ollut mikään ongelma. Kun päästiin kaupan ovista sisään, TSÄDÄÄM, se oli siinä.

Voi vittu mille mää näytän. Toivottavasti kaupassa ei oo ketään tuttuja, että tarvis niitänäitä höpötellä. Miksi täällä on tähänä aikaan näin paljon porukkaa? Katsooko nuo ihmiset mua, mitä ne miettii musta?

Kassalla ollessa kaikki oli ihan ok. Moikkasin myyjää ja menin pakkaamaan ostoksia. Ukko maksoi ostokset ja sit oltiinki jo menossa pihalle. Kävelin ukon kanssa osan matkasta yhtä matkaa. Lähtiessämme eri suuntiin alkoi väpätys. Väpätystä seurasi hengitysvaikeudet. Tuntui, että jalat pettää alta. Auto tulee vastaan, mä katson muualle. Kirjaston nurkalla norkoilee ihmisiä, kiihdytän vauhtia ja pidän katsen maassa. Pitkän suoran meidän asuinkatua koitan saada henkeä. Yritän hengittää suun kautta ja huomaan, että yhden rivarin pihalta joku ihminen katsoo mua. Se luulee varmaan, että mulla on huonokunto, se luulee mun olevan hengästynyt. Pidätän hengistystä ja viuhdon niin lujaa kuin vain tutisevin jaloin pääsen eteenpäin. Kotiin päästyäni puran kauppakassin pikaisesti ja painun pihalle tupakille. Tupakalla ollessa yritän hengitellä normaalisti ja ajattelen, että on ihanaa olla kotona.

Poltaessani syöpäkäärylettä mietin, miksi mä oon tämmönen ja tuunko pääsemään tästä ikinä. Voiko musta tulla ikinä normaalia. Mietin, mikä on edes normaalia. 

Jotenkin oon luullut, että oon päässyt jo eteenpäin. Sitten kun huomaan olevani edelleen se sama heikkopaska, mua rupeaa vituttamaan. Ja hävettämään, mua hävettää olla tällainen. 

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kurkistus levyhyllyyni

Noniin, tänään on siis tiedossa mussiikkia. Tuossa nykiessäni levyjä alas hyllystä huomasin ettei niitä olekkaan kertynyt niin paljoa mitä olin kuvitellut. Melkoinen syyhytys käy näpeissäni lähteä heti klikkailemaan levyjä ostoskoriin. Luultavasti tällä erää on pakko hillitä himotukset, mutta heti tilanteen salliessa hankkia vaikkapa pari uutta lättyä!


Ah niin ihanat Eläkeläiset! Eläkeläiset ovat tarttuttaneet mun päähän pöhköjä sanoituksia jo ala-asteelta lähtien. Tarkkaa en muista mikä oli se ensimmäinen kappale jonka satuin kuulemaan, mutta muistan sen naurattaneen ja hämmentäneen mun päätäni. Yläasteella kaveri tokas, että mä oon kuin ilmetty Humppa Barbi (hauskalta näyttää, jos viinalla mut täyttää...). Musta Eläkeläisten lyriikoista tihkuu sellanen hyvä meininki ja huumoria piisaa vaikkakin kyllä sieltä löytyy niitä vanhusten oikeita ongelmiakin. Meillä tulee ukon kanssa välillä kausia jolloin mankasta ei soi muutaku Eläkeläisiä ja lallatetaan biisejä ulkomuistista kun musiikki ei soi. Pitäs ostaa näiden heppujen loputkin levyt. 


Marilyn Manson on rakkaus yläaste ajoilta joka uppoaa vieläkin kuin veitsi voihin. Vähän epäillen tuon uusimman lätyn ostin ja yllätyin erittäin positiivisesti! Hyvältä kuulostaa ja hyvältä näyttää. 


Cradle of Filth on se musiikillinen juttu mun teiniajoilta. Rakkautta se on edelleen, mutta vaatii tietyn fiiliksen ennenkuin alan kuuntelemaan. Osasyynä toimii ukko jonka vuoksi ei ehkä niin usein tule näitä säveliä kuunneltua sillä hän ei oikein CoF:ista pidä. Erityisen tärkeä levy mulle on Midian. 


Hyllystä pitää löytyä tietysti myös Stam1naa. Pakko kyllä myöntää, etten oo täysin vielä päässyt tuon uusimman lätyn sisään. Perkeleen hyvältä se kuullostaa, mutta vähän ulkona vielä ollaan. Tehokuunteluun on siis tämä lätty laitettava! 


Petyin hieman kun huomasin, että meillä on vaan kaks lättyä Mokomalta. Uusinta lättyä on kyllä pakko hehkuttaa, ihan hemmetin kova vaikka omalla tavallaan niin surullinen. Mutta ne lyriikat puhuttelee mua todenteolla! 

CMX on uponnut vasta näin isompana. En saanut CMX;stä nuorempana mitään irti ja nykyään se kolahtaa täysillä. Olinko nuorempana vaan niin tyhmä etten tajunnut tämän bändin hienoutta? 

Viikate on myös vähän samoilla linjoilla CMX:n kanssa. En nuorempana arvostanut kuin yhtä kappaletta joka on tietenkin Kuolleen miehen kupletti.


Ylppö ja Zen Cafe on sellasia joita tulee välillä kuunneltua. Zen Cafe varsinkin tuo paljon muistoja mieleen. Ylpön kirjan kun luin sain siitä jotenkin sellasen kusipäisen kuvan enkä sitä jotenkin ihmisenä arvosta, mut musiikki on ihan jees. 


Voi vanhus parat kun tuli Turmion Kätilöitä nuorempana soitettua. Paha, ruma, moottorimuna, kuristaja ja kuristettava, palkkasotilas, avopotilas, kumivaate on periaate..

Kotiteollisuus on mun mielestä mennyt nykään huonompaan suuntaan, mutta pitäs jostain hankkia noita vanhempia lättyjä hyllyyn. 

Danko Jones on nykyään rakkautta, menee kevyenä taustamusiikkina ja alkaa vähän laulattaakkin. Nuorempana en digannut yhtään!


Die Antwoord on mulle sinänsä vielä uus juttu. Joku siinä kiehtoo. 

Volbeat merkkaa mulle sinänsä paljon, sitä tuli paljon kuunneltua sillon kun alettiin ukon kanssa seurustelemaan. Pitäs muitakin lättyjä hankkia. 

Deathstars on lemppareita teiniajoilta. Muistan aina uskonnon tunneilla kuunnelleeni Deathstaria mun punaisesta pikkusesta ämpeekolomesoittimesta ja kerran uskonnon ope joutu takavarikoimaan mun soittimen. Tunnin jälkeen opettaja kehotti jäämään keskustelemaan tunnilla musiikin kuuntelusta muiden lähdettyä. Ope palautti mun soittimen ja kysy mitä mä oikein kuuntelin ja pyys mua kertomaan Deathstarista eikä ollut yhtään vihainen, muille tietty sanoin saaneeni kunnon läksytyksen. :D

Tuoni on mulle ihan uus juttu. Kun liityttiin homeenter:in musiikkikerhoon en millään osannut päättää kuudennetta levyä ja ukko sitten heitti, että ottaa Tuonen levy, että hän ainaki tykkää. Levy kun tuli ja paiskasin sen mankkaan soimaan, mietin miksen ole moisesta ennen kuullut. 

YUP lätty soveltuu ihan jees taustamölinäksi ja toisinaan sieltä löytyy jos jonkilaisia ajatuksia. Ei niitä mun lemppareita, mutta kyllä tulee sillointällöin kuunneltua. 

Leonard Cohen poikkeaa mun levyhyllystä varmaan todenteolla, mutta kun sen ääni on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihana! 

Stella vaan on sellainen, että se iskee. Siitä löytyy ehkä se ainut suomalainen akka minkä laulua kestän kuunnella. 

Sitten löytyypi joku ukon sekalätty ja Klamydiaa joka oli nuorempana ihan hemmetin kova! 


Mun hyllyn häpeäpilkut. Tartteeko näistä sanoa mitään? Onneksi oon ajat sitten myynyt pois vielä häpeällisemmät lätyt. Ei nää onneks mistään pahimmasta päästä taida kyllä olla, mutta näitä tulee selkeesti vähiten kuunneltua. 


Hyllstä löytyy myös pari absintti tilauksen päälle saatua levyä. Oon parisen kertaa näitä kuunnellut absinttia juodessa ja olo on ollut aika mystinen. Täytys virkistää muistia millaisia ääniä näistä kuuluikaan. 


Tällä hetkellä mankassa on paljon soinut tämä Bones & Lilies - blogista voittamani lätty. Oon löytänyt tästä monen monta bändiä joihin pitää kyllä tutustua tarkemmin kunhan vain muistas! :D 


Sellaisiapa sieltä meikän hyllystä löytyy! Lisää pitäisi hankkia kyllä hirmuisesti, haaveissa olisi ettei tuo hyllykään riittäisi niitä kaikkia levyjä kannattelemaan mitkä haluaisin omistaa. Mun mielestä levyjen omistamisen mukavuuden lisäksi on hyvä tukea artisteja ja bändejä joista diggaa. Enkä mä välitä mistään spotifyista, kaikista parasta on omistaa levy jota voi hiplata ja soitattaa sit perinteisesti mankasta. 

Löytyykö teidän hyllyistä samoja levyjä? Ostatteko te ylipäätään ees levyjä? 

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Katsaus viime viikkoon

Haluaisin ostaa kasan kauniita jäätelökippoja. Haluaisin, että pakastimessa olisi monta laarillista eri makuja jäätelöä niin, että voisin kauhalla tehdä niistä palleroita niihin ihaniin kuppeihin. Haluaisin, että kaapista löytyisi ainakin kymmentä eri sorttia rösseleitä ja hillopurnukoita joihin olen laittanut erilaisia namusia. Namusina voisivat toimia nallekarkit, erilaiset suklaahippuset, vaahtokarkit ja jotkin lakritsaiset pallerot. Tarvitsisin purnukoihin sopivat pienen kauhan jolla namusia olisi helppo annostella annoksiin. Lisäksi olisi ehdotonta, että jääkaapissa olisi tötsä valmista kermavaahtoa ja ainakin viittä eri sortin katiketta. Olisi myös enemmän kuin huippua jos rösseleiden ja namusten kanssa kaapista löytyisi esim. muutama paketti kinderbuenoa ja pyöreä purkki sellaisia pitkiä keksejä. Pelkäänpä, että unohdan jotain... Niin ja lusikat! Pitkät kauniit lusikat! Ah, sellaisethan minulla on jo. 

Maanantaina käytiin ukkosen ja anopin kanssa Ylivieskassa. Ukolla oli aika tatuoitavaksi ja mä kipasin hakemassa ruorittimelle ja uudelle tatuoinnille ajan kesäkuulle. Sillä aikaa kun ukko oli kidutettavana, käytiin anopin kanssa parit kaupat ja kirppari läpi. Ylläri, meikä löys kerrankin jotain kohtuu hintaista ja oman tyylistä ostettavaa. Löysin siis kaksi paitaa, toinen on musta parilla kimalleraidalla somistettu löysäliehulainen ja toinen tumma läpikuultava leoparditoppi. Jälkimmäinen oli kyllä hieman nafti kun kotona vasta sovittelin päälle, mutta josko sitä sais annettua vatsamakkaroille kyytiä tässä joskus.

Koko reissun koomisin juttu oli ehdottomasti se kun joku nuorempi naishenkilö astui kirpparilla sellaiseen kohtaan josta lattia antoi periksi päästäen etäisesti pierun kuuloisen äänen. Teki mieli revetä raikuvaan nauruun kun naikkonen astui yhä uudestaan siihen periksi antavaan kohtaan ja punastellen vilkuili ympärilleen. Naikkonen oli varmaan viittä vaille valmis huudastamaan ääneen ettei ääni tule hänestä vaan lattiasta. :D


Tiistaina taisin vaalennella tuksutia lisää.. Kyllä, olen pahoin pidellyt tukkaani ihan urakalla. Ihme ja kumma tukka ei oo rankoista ja tiheistä käsittelyistä ollut moksiskaan. Minkäänlaista kuivuutta tai karheutta ei ole hapsuissa havaittavissa, täytynee varmaan koputtaa tähän väliin puuta, nimittäin olen aikeissa rääkätä hapsujani lisää lähiaikoina.


Keskiviikkona vietiin mummolle konjakkia, normipäivä siis. Ei vaan, mummo ottaa huikan sillon tällöin, yleensä voidessaan huonommin tai lämmikkeeksi.




Torstaina käytiin ukon ja anopin kanssa pikainen mutka Oulussa. Musta on mukavaa käydä välillä vähän kattelemassa erilaisia maisemia ja matka-ajo on musta sellaista leppoista. Kaupungissa autolla törttöily on sellaista ressirypästä. Samalla reissulla kotiinpäin tullessa pysähdyttiin rilliltä hakemaan hampparit ja täytyy kyllä sanoa, että tilaamani aurajuustohamppari oli ehkä yksi surkeimmista hamppareista mitä on tullut syötyä. Ne parit aurajuusto muruset jotka hampparistani nippanappa löytyivät maistuivat kyllä joltain esarin alta otetuilta.....  



Perjantai koostui kynsien lakkailusta, kaupassa käynnistä ja rentoutumisesta. Vielä ku ois  ollu saunapäivvä nii avot! Mulle tuli postissa kaverilta ostamani baarimatto joka sopii täydellisesti meidän baarikaappiin. Miten joku noin yksinkertainen asia voi tehdä niin paljon? Nyt tarttisin tuonne kaappiin vielä toisen mattosen ja ehkä jotain logoilla varustettuja lasinalusia tai vastaavia kaapin seinille. Ja tietty täytettä kaappi huutaa ihan tosissaan. Likööreitä, rommia, vodkaa, viskiä, viiniä... 



Lauantaina pärähti toinen vuosi bloggaamista täyteen. Aika höpöä, että tätäkin on tullut harrasteltua vasta kaksi vuotta.

Muuten lauantai päivä olikin melkein kuin perinteinen. Pelattiin monta tuntia porukalla Terrariaa ja iltasella sain tietää, että oon voittanut Shadoun blogiarvonnasta Lushin lahjakortin! Häpihäpi, nyt pitäisi malttaa odottaa, että valkkaamani tuotteet kolahtaisivat postilootaan/saapuisivat noudettaviksi!


Sunnuntaina taas tuttua ja turvallista Terrariaa ja jotain muuta sellaista.



Viikko piti sisällään pohdintaa politiikasta, paljon pelailua, liikaa herkkuja ja turhia itkuja. Myös läskit ja niiden yhteys pääkopan monstereihin ovat taas mietityttäneet. Oon ihan varma, että kohta ollaan samassa tilassa kuin muutama vuosi sitten, huoh. Viime viikon omakuvauksena toimikoot sanat: "epäonnistuja" ja "huono". Toivottavasti tämä viikko tuo tullessaan jotain mukavaa tai edes sitä parempaa fiilistä. Vaikka ei viime viikkokaan nyt niin huono ollu, aika perus, mutta jotenkin olen kokenut itteni oikein korostaen huonoksi. Jipuu.


Huithait mokomille haaveille jäätelöstä ja kaikenmailman höppeistä, nyt on alettava keskittymään siihen ettei elämä ois vaan pelkkää herkkujen mättämistä. Tällä viikolla syön järkevästi, käyn kävelyillä ja värjään tukkaani. Tällä viikolla aion olla olen iloinen. 

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Kun uni ei tuu

Mä oon viimeset kaks viikkoa nukkunut todella huonosti. Tää nukkuminen on mulla niin kausittaista hommaa miten se menee. Välillä nukun kuin tukki koko yön putkeen ja nukahtaminenkin tapahtuu heti kun iskee makuulleen ja laittaa silmät kiinni. Nyt nukahtaminen on ollut taas helvetin vaikiaa hommaa. Väsyttää, mutta ei nukuta. Kun vihdoin ja viimein saan unen päästä kiinni, heräilen jopa puolen tunnin välein, hyvinä öinä saatan nukkua parikin tuntia putkeen ennen heräämistä. Nukahtaminen heräämisen jälkeen on taas saatanasta. Ei ihme, että mulla on ollut viime aikoina paljon päänsärkyjä ja sellaista hitautta päivissä. Voin olla aamulla ihan virkeä vaikka yö olisi mennyt pätkissä, mutta päivän kuluessa tulee se väsymyksen aiheuttama pahoin vointi. 

Muistelen, että mulla on ollut ongelmia nukahtamisen kanssa jo pienenä. Kun nukkumaan piti laittaa tiettyyn aikaan, vietin pitkän aikaa pyörien sängyssä odottaen unta. Olin jo ala-asteella kateellinen mun parhaan kaverin unen lahjoille kun hänen ei tarvinnut kuin pistää silmät kiinni ja uni tuli. Yökylässä ollessa oli kenkkua kuunnella toisen kuorsaamista kun itse ei unen päästä saanut kiinni millään.

Tietenkään nukahtamis asioita ei helpota se, että oon tosi herkkä pelottaville asioille. Jo pienenä mielikuvitukseni laukkasi hurjaa kyytiä pimeässä makoillessa ja unta yrittäessäni. Muistan, että ala-aste ikäisenä Potterit lukiessani saatoin pimeässä ja hiljaisessa asunnossa pelätä patterin suhinaa kun olin varma, että pattereissa menee käärme (AHAHAHAHAHAHHA, kylläpä kuulostaakin karseelta nyt kun asiaa ajattelee....:'D) ja sekös se vasta pitikin valveilla. Joissain vaiheessa aloin kuvittelemaan tiettyjä ääniä tulipalon roihuksi ja ratinoita pauke äänineen askeliksi. Voitte vaan kuvitella miten kävi kun naperona katsoin Ringin, Kaunan ja elokuvan jossa oli eskimo takkinen murhaaja.. Huh huh. Vielä tänäkin päivänä kauhuleffat pelottavat mua ja tulevat varsinkin nukkumaan mennessä mieleeni. Silti niitä pitää katsoa. Kyllä ihminen on typerä.

- - - - - - -

Aloitin tämän kirjoittamisen pari kuukautta sitten ja ongin sen nyt esiin luonnoksista.

Tällä hetkellä nukkuminen on taas mennyt parempaan suuntaan. Nukahtaminen onnistuu hetkessä, mutta heräilyjä tapahtuu pitkin yötä. Josko niistäkin vielä päästäisiin.

Kun tässä on tullut näitä nukkumahommia mietittyä niin oon tunnistanut itestäni sen, että mun on kaikista paras herätä 8-10 väliin aamulla. Ennemmin tai myöhemmin herääminen tekee päivästä tuskaisen. Kympiltä kun herää, uni tulee ihan yllättävän hyvin puolen yön aikaan.

Uskon, että saisin paremmin nukuttua jos panostaisin enemmän esim. liikuntaan. Jopa ruokavalio voisi helpottaa mun ongelmia. Välillä oon joutunut pohtimaan jotain luonnonvalmisteita jotka voisi auttaa mua nukkumaan koko yön läpi, mutta ajatuksen tasolle se on aina jäänyt, Oon kokeillut Clipperin uniteetä jonka pitäis edesauttaa nukahtamista, mutta siitä oon saanut vaan joka kerta karmeita painajaisia, oikeesti!

Mun pollatäti on ollut monet kerrat valmis kirjoittamaan mulle reseptin unilääkkeisiin, mutta musta ne ei oo mikään ratkaisu.

Kauhulla odotan jo kesää. Ihan niinkuin muuten ei ois hankaluuksia nukkua niin siihen päälle vielä pitäs sietää kuumuus ja valoisuus.

Miten te nukutte? Mikä auttaa teitä saamaan unen päästä kiinni?


lauantai 14. maaliskuuta 2015

Tuksutia

Tättäräräärärää! Vitsit, että kampaajalla käynti voi tehdä ihmeitä ihan niinkuin noin muutenkin. Musta oli taas ihan hirmu mukavaa käydä tunteroinen istumassa kampaajalla ja höpötellä niitänäitä ja huomata samalla kuinka pää kevenee! Monessakin suhteessa. :D


Mulle leikattiin melko samanlainen malli kuin viimeksikkin, isoin ero taitaa olla se, että takaa leikattiin ihan lyhyeksi kun taas viimeksi sinne jäi sellainen "keesin" tynkä. Tykkään kyllä hirmuisesti, on jotenkin paljon freesimpi olo. Vielä ku saan tän värjättyä niin kaikki hyvin!


Mitä tykkäätte? Oisko aika jo siirtyä kasvattelemaan pitempi letti? 

torstai 12. maaliskuuta 2015

Liebster Award!

Uijuij! Ihastuttava Iiny nakkas mua haasteella kiperine kysymyksineen! Oon aina intopiukeena näistä haasteista, nää on jotenkin tämmöstä huoletonta välitäyttöä tänne blogiin arkikuulumisten keskelle! Musta on aina hirmu kiva naputella näitä ja tietty kans lukea mitä muut on mihinkin haasteeseen vastanneet. :) 


Haasteen ideana on tuoda esille lukijamäärältään pienempiä blogeja (0-1000 lukijaa). Haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, laittaa haaste eteenpäin muille ja keksiä heille 11 kysymystä.

Ja eikuin kysymysten kimppuun!

1. Mikä on sun lempituoksu? - AAAA. Tää on niin vaikee kysymys! Ainakin mun yksiin lemppari tuoksuihin lukeutuu Bablon tuoksu. Bablo tuoksuu aina ihan kissanpennulle. Varsinkin silloin kun se on ihan ylityytyväinen! Muita lemppari tuoksuja on kämpässä leijaileva tuoreen pullan tuoksu, sitruksiset kirpeät tuoksut, miesten mausteiset hajuhujut (uh, ukolla on ihana hajuhuju, siinä on ainakin kardemummaa.. ^^) bensan tuoksu (!!! tykkäsin jo pikkasena ku käytiin isin kaa tankilla, siinä tuoksussa on se jokin!), viskin tuoksu, voimakkaat naiselliset tuoksut (ei kukkaistuoksut!) jajajaja... Saako tätä listaa jatkaa loputtomiin?

2. Keräiletkö jotain? - No tuota juu! Erikoisia ja värikkäitä sukkia, muumimotteja, levyjä, kynsilakkoja, hajuvesiä, näemmä myös legoja... Onhan noita! Tatuointien hankkiminenkin lasketaan jo varmaan jonkinsortin harrasteeksi ja keräilyksi? 

3. Jos saisit 10 000e, niin mihin käyttäisit sen? - Pari tonnia suorilta tatskarahastoon ja yleiseen hussutteluun, loput säästöön! 

4. Kerrostalo, rivitalo vai omakotitalo? -Kaikista mieluiten omakotitalo, mutta rivariki on jees. Tällä hetkellä asutaan rivarissa, eikä oo mitään valittamista. Kerrostaloon en haluaisi enään muuttaa asumaan ikinä! 

5. Millaiset olisivat sun unelmahiukset? - Mitään kriteerejä ei oo pituudelle kuhan ne ois PAKSUT ja helposti muotoiltavissa. Mun oma hiuslaatu on niin ohutta, että pläääääää. Väristä en kyllä osaa yhtään sanoa kun sen suhteen vaihtuu koko ajan muutenkin mielipide. 

6. Osaatko soittaa jotain soitinta? - En. :D Mulla tulee aina mieleen ku tätä kysytään kun ala-asteella olin koulun jälkeen kaverilla kylässä ja kaverin isä kysy, osaanko mä soittaa mitään. Mä vastasin oikein tomerasti, että PUHELINTA. Ehehehehe. Voi luoja. :D Plus kerrottakoon myös sekin, että kaikki soittimet hajoo mun käsiin, oikeesti! 

7. Mikä on sun suosikki TV-sarja? - Täykkärit. ♥ 

8. Minkä elokuvan olet viimeksi käynyt katsomassa? - Apua, siis käyny niinku ihan teatteris kattoon? Oisko viimesin Batman... Vois ehkä joskus käydä taas ulkona leffaileen! 

9. Jos olet menossa johonkin, niin oletko aina ajoissa vai aina myöhässä? - Hilikunkilikun ajoissa, mutta valitettavan usein myöhässä. Sori kaverit! 

10. Tykkäätkö siivota? - No silleen joo, välillä on niitä touhotus kausia millon siivous on huippua, mutta tällä hetkellä joku imuriin tai rättiin tarttuminen ei vois kiinnostaa vittuakaan. :B 

11. Kumpi tulee ensin leivän päälle, kinkku vai juusto? - Juusto tiätty! Eihä sitä makaroonilaatikkoonkaa laiteta juustoa sinne väliin vaan päälle. Hmm.... juustoa väliin... 

Tässäpä olis mun 11 kysymystä haastetuille: 

1. Mikä oli sun lemppari piirretty pienenä? 
2. Tavara tai asia mitä ilman et voi elää? 
3. Otat puhelimen käteesi, mitä teet sillä?
4. Paskin sarja tai leffa minkä oot vilkassu tai paskin kirja minkä oot lukenut ikinä? 
5. Mitä teit tänään kello 12.00? 
6. Erikoisin väri mikä sulla on ollut hiuksissa? 
7. Kerro joku asia missä oot hyvä tai joku tilanne missä oot voinut olla tosi ylpee itestäs? 
8. Saat väsätä ihtelles unelma annoksen jädestä ja höppeistä, mitä siihen tulee? 
9. Kaunein asia luonnossa? 
10. Millaiset asiat/jutut saa sut repeemään nauruun? :D 
11. Millaisia blogeja tykkäät lukea? 

Ja haaaaaastan: 


..ja kaikki muut jotka haluavat haasteen ottaa vastaan! ^^ 

ps. tukkajuttuja tulossa heti kun vaan jaksan kamrutista purkaa kuvat.. :'D 

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Pikanen jee!

Hijulihei, pikainen pyörähdys tännekkin! Monta päivää on kulunut niin, etten ole pahemmin koko bloggeria avannut, mutta haittaako se? Joskus on ihan mukava vaan tsippailla jossain ihan muualla ja palata sitten selailemaan uusia postauksia ja hihkaista jotain itsekkin. 

Tällä kertaa tämä hihkaisu saa olla lyhyt, koska kello on paljon, mutta siitä huolimatta mun on ihan pakko saada tänne sanottua, että mulla on ollut ihan hemmetin loistava päivä pitkästä aikaa! Tänään jotenkin kaikki on tuntunut menevän niin nappiin! 

Aamulla ei herätessä väsyttänyt juuri lainkaan, posti toi mukanaan mukavuuksia mm. tämän kuun livboxin (jonka sisältö oli erittäin miellyttävä!), ukko sai huisia sähköpostia, sain varattua huomiselle ajan kampaajalle ja lypsyllä käynti (mammaa kaupasta, tajuutte varmaan.. :D) osoittautui kannattavaksi reissuksi. Tänään oon myös kokenut onnistumisen tunteita pelin suhteen ja laitellut paljon viestejä kavereiden kanssa. Illan piristeenä toimi hytkyminen ja pomppiminen (tanssaamista meinaan) ja yleinen ökkimönkeily. Jesjesjes! 

Oon huomisesta tukkatohtori reissusta aivan intopiukeena ja päässä hyrisee miljoona ajatusta siitä miten tuun reissun jälkeen värjäämään hiukseni. Luultavasti uudistunut tuksu tuo taas sellaista iloista puhinaa tullessaan, että meikä rupeaa taas pistämään tuulemaan eri asioiden saralla! 

Ja tiättäkö mihin tää ja tän ukko on nyt höpsähtänyt? No leegoihin tietty! Sattuipa jotenkin sopivasti sellainen juttu, että yks meidän seinähyllyistä rupes vääntymään haitariksi tuottisboxien painon takia jotenka se jatkossa toimia hyllynä levyille, figuille ja legoille. 





Että semmotia! Palattasko heti huomenna asiaan uuden pään kanssa vai pitäisköhän mun malttaa siihen asti, että saan eka väriä vaihdettua? No, saas nährä!

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Mietintämyssy päässä

Mihin tää aika menee? Nyt ollaan jo maaliskuussa vaikka vasta oli tyyliin joulu. Kohta on jo kesä ja sit aika hurahtaa taas sinne joulun tienoille ja sitä rataa. 


Viime viikolla kävin pollatohtorilla pitkästä aikaa. Käytin läpi tehtävää jonka oon tehnyt jo viime vuoden puolella. Jostain vastauksestani keskustelu johti siihen, että pollatin kysy multa pidänkö minä itsestäni. En tiedä mikä siinä oli, mutta mä räjähdin raikuvaan nauruun samantien. Sitä seuras sit hirmu kiusallinen hiljaisuus. Mietin hetken ja olin revetä uudestaan. Tsemppasin ja pidin naamani peruslukemilla ja vastasin etten oikein tiedä. Pollatin rypisti naamaansa ja kysyi, oonko mä ihan tosissani. Takeltelin ja vastasin kutakuinkin niin, etten ole ihan varma pidänkö itsestäni, mutta en nyt suoranaisesti aina ainakaan vihaa enkä mitenkään hirveesti kuitenkaan itteeni rakasta. Oon nyt kohta viikon tässä pähkäillyt, miten asian laita on. Musta tuntuu, että vastaus tuohon kysymykseen vaihtelee päivittäin. Toisinaan itseinhon määrä on niin suuri, että voisin sanoa suoraan inhoavani itseäni kun taas toisena päivänä ollaan taas siinä tilassa etten inhoa mutten myöskään tykkää itsestäni. 

Toinen asia mikä suorastaan nauratti mua oli pollattimen kysymys siitä, että kehunko itseäni kokiessani onnistumisen tunteita. Omekehu haisee ja liika ittensä ylistäminen on mun mielestä äklöä. Hyh. Vastasin pollattimelle etten koe hirveän useasti onnistumisen tunteita. En oo ikinä tarpeeks hyvä itteni mielestä. Aina kaikessa on parantamisen varaa enkä koe olevani kehumisen arvoinen. Siitä seurasi pollattimen puolelta kauhistelua ja musta tuntui, että mun pitää päästä sieltä huoneesta pois. 

Tehtävän yhteenveto paljasti, että mä oon ristiriitanen ihminen, mutta sehän ei oo ollenkaan uutta. 


Viikonloppukin oli sellasta jännittävää paskaa siltä saralta, että olin ensimmäistä kertaa, sinä aikana mitä ollaan ukon kanssa asuttu yhdessä, yksin yötä täällä. Koko viikonloppu meni ihan lahnatessa kun ei meikäläiset osaa itekseen oikein mitään puuhailla. Mikään ei huvita. Yksin nukkuminen pelotti ihan saatanasti ja se oli selkeesti se kaikista eniten ahdinkoa aiheuttava asia "ukkovapaassa viikonlopussa". Onneksi sain kahdelta ihanalta ihmiseltä tukea ja ymmärrystä kun taas muut kaverit tuntuivat naureskelevan asialle, mitä tuota nyt iso akka yksin oloa pelkäämään. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin vai miten se menikään. Tänä viikonloppuna ois eessä taas sama homma, jospa se menis jo vähän helpommin ja sais jotain tehtyäkkin. 

Tällä viikolla pitäis yrittää saada aika varattua kampaajalle. Viime viikolla ei ainakaan kampaajani ollut paikalla kun olisin aikaa käynyt varaamassa, josko sitten tällä viikolla. :P 

Että sellasta jöötiä tällä kertaa! Mitäpä teille kuuluu? 

ps. eikö oo ehania täytekuvia! Instasta kierrätystä kun ei tähän hätään muutakaan ole.. :D 

pps. työkkärikin muisti mua eilen soitollaan! Ei niillä kyllä ollut mulle mitään kun musta ei saa viel tarpeeks palkkatukea.. Katotaa sit asiaa uudestaan syksyllä!