keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Ystävänpäivvää

Ystävänpäivä oli ja meni. Tuntuu aina typerältä kirjoittaa jälkikäteen joistain asioista joista olisi voinut kirjoittaa vaikka sinä päivänä tai seuraavana kun asia on ollut ajankohtainen. 

Mulle tänä vuonna ystävänpäivä oli suuri ihmestys. Sain hurjan monta korttia ja lahjuksia monilta ihanuuksilta, kiitoskiitoskiitosvielä♥, ja ukon kerpelekkin vielä yllätti! En oo yhtään tottunut tämmöseen lahjusteluun ja siihen huomioinnin määrään jota sain kokea tänä vuonna. Olo oli jotenkin... erityinen? Ehkä mä en ookkaan niin inhottava ja paskamuijja niinku aina aattelen. 


Ehkä hauskinta oli koko ystävänpäivässä se kun huomasin, että ukko on ottanut lompakon mukaan treeneihin. Ei se ikinä ota sinne mukaan mitään ylimääräistä, ei vahingossakaan. Mun piti kaiken varalta käydä pöydät läpi kaikista romppeista ettei se vaan oo jäänyt jonkun lippusen tai lappusen alle. Mulle heräs päähän heti ajatus:"Apua, se ostaa mulle jotain!!!" ja seuraavaksi kauhistelin kun mulla ei ollut mitään annettavaa, koska ei me oo ruukattu aiempinakaan vuosina mitään ostella toisillemme. Okei, oon ehkä saattanut meidän ekana seurustelu vuotena hemmotella tota jollain suklaalla ystävänpäivänä. No sittehän mä sen kekkasin! Rupesin raapustelemaan paperille ylös muutaman asiat jotka nimesin "rakkauskupongeiksi". Kupongeilla ukko on oikeutettu esim. päähierontaan, jalkojen rasvaukseen, tiskaamisesta kieltäytymiseen.. Lupauduin yhdellä kupongilla jopa katsomaan yhden illan ukon kanssa jotain paskaa sarjaa, josta siis ukko tykkää, ilman mitään tupinaa tai narinaa. Leikkelin lappuset erilleen toisistaan ja niputin kirjekuoreen kortin kanssa jossa toivotin ihanaa ystävänpäivää mun aarteelle. 


Sieltähän se ukko sitten ilmaantuikin kotiin kukkapuskan ja pätyköiden kera. En ollut osannut aavistaakkaan, että saisin kukkia, odotin lähinnä suklaata tai jätskiä tai ehkä jotain pientä söpöä juttua, mutta kukkia! Mitä normaali nainen sanoo kun mies ilmestyy eteen kukkapuskan kanssa? En tiedä, minä tivasin heti ensimmäisenä etteihän ne ole olleet kalliita. Ukko sanoi etteivät olleet ja minä rupesin hirveällä vimmalla aukomaan kukka pukettia. Oli päästävä äkkiä näkemään, kuinka kalliin kimpun ukko on mulle ostanut. Mua hirvitti ajatus siitä, että se on ostanut jonkun superkimpun tai jotain ruusuja monen kympin edestä. :D Huokaisin syvään kun huomasin puketista paljastuvan tulppaaneja ja erittäin kauniin värisiä sellaisia! Siinä vaiheessa vasta huomasin ukkoa halata ja kiittää kunnolla. Seuraavaksi pitikin alkaa etsiä kukille maljakkoa. No mitä vittua, eihän mulla mitään maljakoita ole kun en minä ikinä saa/osta kukkia. :D Loppusissaan päädyin laittamaan kukkaset hillopurkin näköiseen purnukkaan joka ollaan pari vuotta sitten saatu joululahjaksi kera kynttilän. Kirjoita hankintalistalle; maljakko. Ikinä ei tiedä milloin tällainen römppäpetterikin saa kukkia. 

Seuraava pähkäilyn aihe olikin, miten tulppaaneita hoidetaan. Kysyin ukolta, neuvoivatko kukkakaupasta mitään ohjeita kukille. Ukko vastasi kieltävästi. Naputin siis ystävälle viestiä ja sanoin, että kukat rupesivat heti kuolemaan kun edes koskin niihin. Ystävältäni sain hyvät neuvot ja niiden ansiosta nää kaunokaiset ovat vieläkin elossa, tai ainakin luulen että ne ovat vielä suhtkoht elossa! Tosin tosi lyhyillä varsilla sillä leikkasin nyt viimeksi niiden varsista kunnon palaset poisa, että kukkaset pysyvät tikku suorana pystyssä eivätkä lerputa kuin.. No, jokainen voi varmaan päässään kehitellä parhaimman vertaus kuvan tähän, minä en viljele mitään törkeyksiä teidän päihinne! :D


Näin jälkikäteen oon ollut tosi otettu ja innoissani noista kukkasista. Musta ois kiva saada toistekkin kukkia. Mä ehkä haluaisin hankkia meille jotain viherkasveja. Mä haluun, mä haluun, mä haluun! Ehkä on pakko jossain välissä käydä piipahtamassa kukkakaupassa ja kysellä sieltä jotain kasvia joka elää vaikka ei hirveästi päivänvaloa näkisikään eikä heti kupsahda jos unohdan kastella sen tai kastelen sitä liikaa. Ehdoton kriteeri on myös se, että sen pitää olla kissaystävällinen jos nuo pirulaiset sattuvat sitä parturoimaan. 

Mutta niin, erityisen ihana ystävänpäivä siis takana ja ehkäpä tulevina vuosina siihenkin voisi jollain tavalla enemmän panostaa.. ♥ 

Miten te vietitte ystävänpäivää? Saitteko suklaata, kukkasia, jotain pientä mukavaa tai annoitteko kavereille tai omalle rakkaalle jotain? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti