torstai 29. tammikuuta 2015

Pollailua ja muuta

Ärsytys. 

Mun on pitänyt tulla kirjoittamaan tänne jo monta päivää, mutta en oo saanut aikaseksi. Tympäsee ku oon saanut pidettyä niin hyvää postaustahtia yllä, verrattuna siihen miten postailen normisti, ja nyt se näyttää tyssäävän johki. Ei mua onneksi ressaa asia, mutta nyppii kyllä. Pitää oikein välillä miettiä, että mitä mää oikeen oon tehnyt/teen kun ei tunnu aika riittävän mihinkään.. Ja nyt kun pääsin tähän naputtelun makuun niin en sitten millään muista mistä oon aikonut kirjotella. Jes. Kiva ku asiat katoaa päästä aina niinku pieru saharaan. 


Toinen ärsytys, kävin tänään pitkästä aikaa pollattimen luona. Jotenkin olin tosi helpottunut, ettei se päässytkään sinne koulutukseen ja jatkaa töitä normaalisti, mutta toisaalta mä taas huomasin sen kuinka hankalaa sen kanssa on kommunikoida. Tai toimia. En mä tiedä. Tänään puhuin varmaan 15 minuuttia putkeen kertoen mitä sinä aikana on tapahtunut kun ei olla nähty ja miltä musta on tuntunut. Mitä se sano mulle niihin asioihin? Ei oikein mitään. Musta vaan välillä tuntuu, etten mä saa sieltä mitään irti vaikka kuinka yritän. Mä tarvin ohjausta ja kaipaan sellaista syventävää keskustelua josta vois olla apua. Musta vaan tuntuu ettei sitä kiinnosta. Pyysin lähtiessä taas "hoitokertomukset" mun käynneistä. (Miksi niitä sanotaan? Mä puhuttelen niitä mun käyntejä käsitteleviä tekstejä "tarinoina".) Mua ärsytti niiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon lukea niitä tekstejä. Musta tuntuu, että se ei oo mun käynneillä keskittynyt tärkeisiin asioihin, on kirjannu ylös vaan sellaisia diipadaapa-juttuja ja se kirjoittaa musta niinkuin olisin lapsi! Ja kiva huomata kuinka monet asiat se on käsittänyt väärin. Oonko mä oikeasti niin vaikeasti ymmärrettävä, onko vika mussa, enkö mä osaa ilmaista itseäni tarpeeksi selvästi? 

Nojoo ärtsyilyistä viis, onhan tänään jotain ihan mukavaakin ollut. 


Kirjoittelin tänään muutaman postikortin. Tilasin viime viikolla ison läjän uusia korttia ja eilen ne saapuivat, joten syyhytys oli melkoinen päästä valkkailemaan ja kirjustelemaan ihmisille kortteja. Harmi, että parille jouduin lähettämään kortin ihan umpimähkään, immeiset eivät olleet kirjoitelleet profiileihinsa yhtään mitään itsestään eivätkä olleet edes merkanneet, ovatko kumman sukupuolen edustajia joten.. Toivotaan nyt kuitenkin, että nämä henkilöt osaavat kuitenkin saamiansa kortteja arvostaa vaikka ne eivät välttämättä ole niitä mieluisimpia. Yhden henkilön profiilissa luki, ettei hän välitä postikorteista yhtään, että hän kerää pelkästään merkkejä. Merkeistä oli tehty tarkka lista, minkä aiheisia ne saisivat olla. Oli pakko kirjustella pahoitellen rumaan korttiin, ettei meillä ole yhtään häntä miellyttävää postimerkkiä kun meille ostetaan kerralla aina isompi satsi merkkejä jotka ovat tyyliin kaikki samanlaisia emmekä kuitenkaan viitsi yhden henkilön takia lähteä erikseen mieluista merkkiä ostamaan varsinkaan kun henkilö ei ollut edes postcrossingista kiinnostunut muutakuin siltä kannalta, että saa kerättyä postimerkkejä. 

Jajaja mitäkö tuota sitten.. Oon kattonut tänään ihan onnessani Suomen surkeinta kuskia katsomosta! Jos mulla ois ajokortti niin se ohjelma ois mulle tehty, uskokaa pois. On muuten ihan loistavaa viihdettä katsoa porukan törttöilyä, vaikka onhan se huolestuttavaa, että tuollaiset kuskit ovat kortin saaneet. Ihan kiva ajatus tuo ohjelma, uskon, että monet sinne päässeet oppivat sieltä oikeasti jotain ja rupeavat oikeasti kiinnitämään huomiota siihen, miten liikenteessä kuuluu käyttytyä tai saavat kohdattua ajo pelkojaan. 

Niin tai näin, tää lähtee nyt keittelemään muneja iltapalaksi ja kehittämään jotain tekemistä vielä tälle iltaa. Toivottavasti palataan pian asiaan! 

lauantai 24. tammikuuta 2015

Selviytymistä

Mun pitäis olla tänään ylpeä itestäni kun oon uhmannut mun pelkoja. Kävin tänään pitkästä aikaa yksin kaupassa, koska oli pakko. Ukon perkele sai jonkun lastentaudin ihtelleen, eikä mikään pysy sisällä, joten pakkohan mun oli lähteä kaupasta hakemaan limpparia, mustikka soppaa ja helposti syötäviä ruokia. 

Mua ahdisti koko aamun ajatus siitä, että mun on pakko lähteä ja kohdattava mun pelot. Viestittelin ystävälle, että musta tuntuu tosi hankalalta. Ystävä kuitenkin tsemppas mua lähtemään, en mä vois kuolla sille reissulle ja lupas olla mun tukena sen ajan kun käyn kaupassa. 

Koko aamun pitkitin kauppaan lähtöä. Nukuin pitkään, tein aamutoimet hitaasti, pähkäilin ja pyörittelin asioita. Lopulta huomasin, ettei mulla oo enään mitään ns. pakollista tehtävää tässä kotosalla, ettei mulla oo enään syytä lykätä lähtemistä. Oli siis pakko lähteä. 

Lähteminen kotoa ei ollut kamalaa, naureskelin pääni sisällä hetken kävelyn jälkeen, että kyllä mää oon pöpi etteihän tää nyt tunnu missään. Kun pääsin kylän pintaan ja näin ne kaikki ihmiset, autot ja ison risteyksen.. Rupesin päässäni antamaan numeron kuvaamaan sen hetkistä ahdistusta. Yht äkkiä musta tuntui, että ahdistus on kirkuva kasi ja mua rupes ihan helvetisti pelottamaan, että alan panikoida. Skippasin ison risteyksen ja lähdin pitemmän kautta kulkemaan kohti kauppaa, kunnon kiertotie se olikin, ja sain numeron laskemaan pikku hiljaa ja pysymään alhaalla. Laittelin ystävälle kuvia matkan varrelta ja hän arvaili missä oon menossa. 

Kun astelin kaupan pihaan, huomasin taas ahdistuksen nousevan. Olin kauhuissani autojen määrästä ja yritin arvioida, paljonko porukkaa saattaa olla sisällä. Jos mun ei olis ollut "pakko" käydä kaupassa, olisin varmaan kääntynyt ympäri ja palannut kotiin. Kiiruhdin nopeasti sisään ja nappasin ostoskorin käteeni. 

Päätin ensin kiertää rauhassa tilpenhöörien puolelta, pysähtelin tutkimaan kukkaruukkuja ja hipelöimään kynttilöitä. Tutkin pitkän aikaa postikortteja ja etsin kirjepaperia. Siellä ei onneksi niin paljon ollut ihmisiä, joten pystyin sen aikaa keräämään voimiani ja rauhoittelemaan itseäni. Lopulta mun oli kuitenkin lähdettävä kohti ruokapuolta.

Keräilin ruokia hitaasti koriin ja yritin keskittyä viestittelemään ystävälleni. Valmistuin lähtemään kohti kassaa. 

Kassoilla ei onneksi ollut muita, pelkästään pari työntekijää juttelemassa keskenään. Mun oli pakko vielä käydä tutkimssa kosmetiikkahyllyt ja tarkistaa miljoona kertaa, että onhan mulla varmasti lompakko matkassa. 

Kassalle lähdin päättäväisesti, enkä ehtinyt onneksi ressailemaan tai ahdistumaan. Mua vaan hävetti ihan vitusti kun mun ostokset oli tyyliin pelkkää läskisapuskaa, mikropitsoja, limpparia, mehujäätä, karkkia.. Mun olis tehnyt mieli kassaneidille sanoa, että ei ne oo mulle vaan mun sairastavalle ukolle. Musta tuntu, että se katto mua tyyliin: "Jaa läskille lisää jotain millä kasvattaa läskejä."

Kotimatka meni hyvin, kipitin jonkun mummelin perässä joka yli puolet matkasta sattui menemään samaa reittiä kuin minä. Kotona purin ostokset ja painuin tupakalle, ystävä kehui, että mä selviydyin ja käski mun olla tyytyväinen itteeni, että hän ainakin on musta ylpeä. Siinä vaiheessa kun tajusin, että sain käytyä asioilla itekseni alkoi se hillitön tärinä ja kauhea olotus. Typerää, eikös? 

Mä en osaa oikein olla itestäni ylpeä, mulla on vielä pitkä matka pelkojen uhmaamisessa ja paljon tehtävää, että pystyn toimimaan normaalisti esim. juurikin kauppareissulla itsekseni. Epäilen kyllä, että ihan heti seuraavaa kertaa ei tuu ellei nyt satu taas näitä, että on pakko lähteä tai tehdä jotain. 

Ostin itselleni ns. palkinnoksi reissusta kalliimpaa energiajuomaa, eikös se oli ihan sallittua kun jostain selviytyy? 

Sellainen lauantai siis mulla, loppuillan ajattelin kaadella ukolle lasiin limpparia ja pelailla jotain. 

Millainen päivä teillä on ollut? Ootteko te viime aikoina selviytyneet jostain? 

maanantai 19. tammikuuta 2015

Sekametelisoppaa viteolla!

Miumau!

Päätinpä kursia kasaan viime aikaisista videoista pienen koosteen tänne! Innostuin tämmösistä kooste hommelipommeleista sen verran, että ajattelin jatkossakin tänne silloin tällöin sellaisia kasailla, tykkäilettekö ajatuksesta? 

Pidemmittä puheitta, katselun iloa! 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Lippuja ja lappuja

Oon tässä lentsun aikana huomannut, että aina kovemmin aivastaessani tai yskäistessäni mutisen perään "Ai saatana." tai "Uh saatana." tai "Voi saatana.". Mua on naurattanut niin paljon ku oon ite tän tiedostanut kun teen sen ihan automaattisesti ja tiedostamatta. Vois tietty välillä sanoa jotain muuta, mutta aina se saatana tupsahtaa ulos suusta. Toki paras vaihto ehto ois olla mutisematta mitään, en nimittäin tiedä monetko saatanat oon kauppareissulla nyt päästänyt valloilleen. :D 

Niin tai näin, onneksi pikku hiljaa kuppa alkaa helpottamaan. Ei koko ajan korvat poksu eikä kurkkukaan ole enään kipeä. Yskä nyt varmaan tulee vaivaamaan vielä pidempään, mutta en valita. 


Viikonloppu on ollut ihan jees lepposa. Ollaan alotettu kattomaan vihdoin ja viimein Vikings -sarjan ekaa tuotantokautta ja aika paljon vaan pelattu. Mainitsinko jo muuten, että saatiin aika vasta katsottua Supernaturalit uudestaan läpi ysi kauteen asti? Kyllä mä oon vaan entistä enemmän sitä mieltä, että ehkä ekat neljä tai viis kautta on sarjan parhautta ja periaatteessa sarjan ois voinut jättää siihen. Varsinkin tää ysi kausi tuntu jo sellaselta, ettei hirveesti ollut mielenkiintoa edes tapittamalla tapittaa vaan koko kausi tuli katsottua kapula kädessä sivu silmällä vilkuillen. Ei siinä mitään, onhan se hieno sarja ihan kokonaisuudessaan, mutta jotenkin nää viimosimmat kaudet ei vaan oo enään iskenyt. 


Ja tämän sunnuntain kevennys suoraan meidän omasta postilaatikosta. Mä kyllä tykkään kirjeistä, mutta... Gallupin paikka, oonko mää ainut jolla loppuu huumori tämmösten lippusten ja lappusten kanssa jotka käydään tunkemassa postilaatikkoon? Huumori huumorina, mutta tää on jo suoranaista vittuilua. No eipä siinä, täytyy vastata kirjeeseen pikapuoliin ja pahoitella naapurille kun ollaan oltu itsekkäitä eikä olla huomioita heidän mahdollisia "kiksejä". Samassa kirjeessä taidankin kiitellä viikonloppujen aamuöistä herätyspalvelua ja torkkutoimintoa joka yleensä alkaa siitä aamu neljästä ja kestää parhaimmillaan sinne aamu kymmeneen! 

torstai 15. tammikuuta 2015

Trööt..

..tröt tröööt. PRÖÖÖF. Suomeksi siis, hyvvää päivvää kaikille, käännös suoraan ronsu kielestä. Päätin, että mun elämä on taas liika tylsää ja siispä muuntauduin ronsuksi. No ei vaan, minä joka en ole IKINÄ sairas aloitin siis uuden vuoden mahataudin perkeleellä ja parin viikon terveilyn jälkeen räkätauvin saatanan sain itteeni tarttumaan. Epäilen kyllä, että elämäntaparemppa ajatuksetkin tekivät osansa, luultavasti kroppa säikähti ihan älyttömästi niitä ja päätti pistää kapuloita rattaisiin. Tiedä tuota. 


Noh, jotain "järkevää" tässä niiston keskellä olen kuitenkin ehtinyt tekemään, nimittäin vihdoin ja viimein sain rämmittyä ensimmäisen Witcherin läpi!!! Eihän siihen mennyt kuin varmaan puoli vuotta.. Muistaakseni tuon viime kesänä asentelin ja aloittelin, turhauduin aika äkkiä kankeisiin kontrolleihin ja päästelin ehkä muutaman ärräpään kun en vain yksinkertaisesti tajunnut taistelusysteemiä. Ensimmäisiin pelitunteihin mahtui myös monen monta bugia sekä pelin kaatumista jotka vaikuttivat aika paljon innokkuuteen pelata tätä tekelettä. Graafinen ilme ei ollut tässä kaksinen, mutta mulle se ei merkkaa oikeastaan mitään. Mun mielestä jotkut nykypelit ovat ehkä liiankin "hienoja" tai "nättejä" mun silmään. :D 

Pelin keskivaiheilla kun peli vasta avautui mulle ja imaisi mut oikein kunnolla sisäänsä aiheuttaen mulle ajatuksen, että peli on äkkiä pelattava loppuun innostuin toden teolla. Loppuun kun pääsin, tuijotin järkyttyneenä lopputekstejä ja hoin päässäni kysymyksiä siitä, miksi se loppui jo. Ehkä mun täytyy viel joskus palata pelin pariin. 

Noh, elämässä eteenpäin, samoin myös pelisarjassa. Ykkönen poistoon ja kakkonen asentumaan tilalle. Vihdoin ja viimein kun pääsin toista osaa aloittamaan koin varmaan samanlaisen järkytyksen kuin ensimmäistä osaa aloittaessani. Onneksi nyt muistan aloittamisen kauhut, järkytyksen ja itsensä tuntemisen niin tyhmäksi kun ei heti jotain tajua/osaa, varsinkin kun mulla on tapana tutoriaalissa skipata vaan kaikki kohdat ja etsiä napit ja niiden käyttötarkoituksen vaikeimman kautta itse näpytellen (XD), en aio kuitenkaan tämän kanssa heti luovuttaa vaan siksi, etten osaa tai peli tuntuu tyhmältä. Pakko kyllä sanoa, että heti ensimmäisenä mun piti nappien selvitelyn ja vähän matkaa pelattuani kysyä ukolta, että haiskahtaako tässä konsoli.. Tällä hetkellä n. tunnin pelaamisen jälkeen musta taistelu tuntuu aika helpolle, suurin osa napituksista tyhmälle, jotkut liikkeet hitaille ja valikot vaikeille sekä erityisesti hahmon kehittäminen on perseestä. Tätä kakkos osaa aloitellessa mulla tuli ikävä ykkös osan selkeitä valikoita ja kankeuksia. 


Ja vielä lärsä kuva tähän niin ette ihan unohda minkänäköinen monsteri täällä aina jauhaa turhanpäiväiväistä kakkaa. ;D Nyt voisinkin alkaa päivystämään zooplussan puksutia ja harkita Witcherin pelaamista. Vielä kun kuumetta ei ole, eikä toivon mukaan tule, täytyy aika käyttää hyvin tietokoneella ollessa niistelyn lomassa.

Toivottavasti te lukijat olette pysyneet terveinä! ^^ 


Ps. Pomppana piileksii Bablua.. :D 


tiistai 13. tammikuuta 2015

Remppaa

Jotenkin nyt rupeaa vahvasti tuntumaan siltä, että olis pikkasen elämäntaparempan paikka, ihan oikeasti. Tällä hetkellä mulla on ihan saakelin ällötys olotus ittiäni kohtaan. Viikonloppuna tuli sitten syötyä ja juotua ihan liian hyvin ja tällä hetkellä mun ulkomuoto muistuttaa enemmän palloa kuin ihmistä. Hyi. 

Lauantai-iltana kävi ylläripyllärit, kaveri ilmaantui tänne olut päkin ja yrttiliköörin pullon kanssa. No, oluttahan mulle ei voi tarjota kun en sitä voi sietää, mutta shotit kyllä uppoaa. Hetkeä myöhemmin paikalle ilmestyi toinen kaveri kaverinsa kanssa ja pian olinkin huomannut, että oon pikku pieruissa ja kaivelen kaapista punkku pulloa, ihan vaan siksi, että hauskanpito voi olutta kittaavien kavereiden kanssa jatkua kun kaapista ei muutakaan juotavaa löytynyt. Ukosta loppui puhti jo ennen kello kymmentä ja minä jäin vielä kavereiden kanssa iltaa jatkamaan. Jossain välissä osa porukasta lähti kapakkaan ja ekana tänne saapuneen kaverin kanssa jäätiin puhumaan syvällisiä kunnes keksittiin käydä naapurissa kylässä. Hyh hyh. Sunnuntai aamuna ei onneksi sen kummempaa jysäriä tai ällötystä ollut, mutta se limpparin ja ruuan himo!!! Aivan järkyttävää. Vietettiin melkeen koko päivä ukon kanssa sohvalla löllöten syöden tortilloita (mitä ei lauantaina sitten ehditykkään tekemään) ja juoden maitoa kun limpparia ei kaapista löytynyt. Oli muuten fiksu veto juoda tavallista mammaa litratolkulla kun on tällainen maitovammanen. Enkä oo ikinä ennen saanut itteeni mahutettua 8 (VITTU KAHDEKSAA!!!) tortillaa yhden päivän aikana. Hyi saatana. Ja eihän ne mättäämiset siihen loppuneet, sitten piti kaivaa pakkasesta jätskiä ja ahtaa napaan suklaata ja löytyhän kaapin perukoilta puolikas sipsi pussikin. 

Musta oli ihan kivaa pitkästä aikaa ottaa enempi alkoa ja sosiaalisopuloida kavereitten kanssa, mutta kyllä mua ahdistaa ja suorastaan vituttaa niin maan perkeleesti mitkä turvotukset seuraa noista juomingeista ja seuraavan päivän syömisistä. Ei toi alkoholi oo mua varten, korkeintaan lasillinen punkkua tai viskiä silloin tällöin. Ja mua hävettää edes ääneen julistaa noita määriä mitä oon napaani ahtanut sunnuntaina, mutta jospa se häpeä ja tämä turbo olotus antais nyt potkua perseelle tekemään asioille jotain. 


Toisena asiana mitä oon jo pidempään pyöritellyt mielessä on mun tupakointi (oon aiemmin tehnyt asiasta oman postauksenkin jonka voit lukea TÄSTÄ). Viha-rakkaussuhde jostan en varmaan pääse ikinä. Tapa, jota niin rakastan ja johon oon riippuvoitunut aiheuttaa mulle ihan saatanan pahaa oloa ja varmaan mun tuurilla vie multa vielä hengenkin tai tekee mun elämisestä tuskaa. Oon viime aikoina nähnyt paljon painajaisia liittyen tupakointiin, mutta vastapainoksi hyvissä unissa nauttinut tupakoinnista ihan liian paljon. Rakastan sitä tuoksua, mikä jää mun sormiin tupakoinnin jälkeen. Pidän elokuvien kohtauksista, joissa poltetaan tupakkaa tyylillä. Tupakka inspiroi mua. Se auttaa mua huonoilla hetkillä jaksamaan. Miten helvetissä voin päästää siitä ikinä irti? 


Nojoo, pointtina nyt kuitenkin se, että nyt musta rupes oikeasti tuntumaan, että ainakin ton painon kanssa ja hyvän olon eteen on ruettava sotimaan. Mä tiedän kuinka hyvä olo tulee siitä, että saa perseen ylös penkistä ja lähtee kävelemään/ vetää rossilla reenit/ käy salilla tahi uimassa tai ihan mitä vaan. Muistan kuinka energinen olo siitä tulee. Se tunne kun peilistä ei näy se pallo vaan ihan ok sopusuhtanen lehemä. Se helpotus kun vaatteet sujahtavat päälle. Ajatus siitä, että on voimaa ja jaksamista.. Mä en vaan jaksa enään olla tämmönen! 

Mä en aio nyt oikopäätä alkaa puputtamaan pelkkiä rehuja tai vahtaamaan syömis määriä keittiö vaa'asta, enkä mä aio sännätä heti lenkille, mä pyrin tekemään pieniä muutoksia pikku hiljaa. Mä tiedän itteni liian hyvin, jos annan nyt itteni innostua hullun lailla, se into sammuu saman tien. 

lauantai 10. tammikuuta 2015

Larssi


Viime päiviin on sisältynyt pullan leipomista, kissoje hellimistä ja shoppailuhimon hallitsemista. Oon yrittänyt lukea, kuunnella hyvää musiikkia ja päästää irti inhottavista ajatuksista ja ressistä. Mietin toissapäivänä, leipooko kukaan muu oikeasti pipo päässä? Tulee muuten KUUMA. Käyttääköhän kukaan nykyään essuakaan? Mun essu on ala-aste aikainen tekele joka ei meinannut valmistua ollenkaan, oli muka niin monimutkainen luomus ja lopulta ystävän piti avittaa niin paljon, etten tiedä voiko sitä sanoa edes omatekemäksi. Eilen olin saada sydänkohtauksen kahdestakin syystä, ekaksi kauheitten ajokelien vuoksi ja toisekseen ihan hirvittävän summan takia mikä meni ostoksiin kun käytiin kaupassa. Lopetan kohta syömisen kun kaikki on niin kallista, vittu. 



Tänään oliskin sit luvassa tortilloja ja Terrarian peluuta porukalla, jos huomenna reipastelis ja pesasis pyykkiä, videoitakin pitäis leikellä ja pyöritellä vitutukseen asti. 

Mukavaa lauantaita kaikille! 

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

M Ä H Ö

Lihava. Läski. Mähö. 

Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. 

Takki kiristää. Maatessa kyljellään maha valuu koko sängyn leveyden verran. Vessan peilistä näkyy pallo pää ja pyöreät posket. Pakko suoristaa ryhti ja nostaa leukaa. Onkohan mulla kaulaa ollenkaan, vaan pelkkää leukaa kaksin kappalein. Eteisen peilistä näkyy turvonnut ruho. Illalla kuoriutuessani vaatteista makkarin peilistä näkyy valas. Yhdet ja samat "asukokonaisuudet" päälle, muita vaatteita ei uskalla edes koittaa, mitä jos niihin ei mahdukkaan enää. Ahdistaa. Jos minä vielä nämä loput joulusuklaat. Jos minä tuon pähkinä pussin ostan. Energiajuomaa on pakko saada, illalla pelataan. Mikro tahi uunilätty on nopea iltapala, samalla voi katsoa sohvalta sarjaa. Huomenna syön sitten puuroa. Huomenna liikun. Tai jos minä... Jos jos jos jos jos jos jos jos. 

Tiedän, aikoin olla ressailematta, mutta kun se reissailu ja ahristus tapahtuu ihan huomaamatta. 
Minä vielä ryhdistäydyn. 

Ei auta valittaa, ihtestähän kaikki on kiinni. Tai jos mun on tarkotus ollakkin pallo. 

Nyt lihomaan lisää syömään ja tekemään jotain mukavaa. 


Alkuviikon turinat


Sunnuntai yönä mainitsinkin seuraavan aamun aikaisesta herätyksestä. Herätys oli aikaisin, mutta torkku (miksi kirjoitan koko ajan torttu??) vei voiton. Oli tarkoitus heti aamusta mennä käymään labrassa kun ukolle oli lähete verikokeisiin, mutta kellon ollessa jo yli kymmenen kun oltiin lähtöä tekemässä, päätettiin siirtää kokeet toiselle aamua kun kilpparitestin suositus on kello 7-10 väliin. Lähdettiinkin siis Kelalle ja siellähän saikin pitkän aikaa jonotella. Olin valmistautunut "tappelemaan", että saadaan laput eteenpäin, mutta meidät ottikin vihdoi ja viimein vastaan todella ymmärtäväinen ja ystävällinen virkailija joka oli sitä mieltä, että laput on hyvä laittaa. Kerrankin näin, yleensä Kelalla käynnit ovat joko erittäin perseestä tai todella epäselviä, esim. viimeksi kun toimistolla käytiin asioimassa virkailijana oli ilmeisestikkin uusi henkilö joka ei tiennyt asioista oikeastaan mitään ja sitä edellisellä kerralla käynnillä olisi saanut olla mukana tulkki, että olisi pystynyt edes ymmärtämään mistä siellä puhuttiin.  

Asiana meillä oli siis asumistuen tarkistus johtuen vuoden vaihteessa tulleisiin asumistukilaki muutoksiin. Laskurilla tarkistettiin itse, että asumistukemme pitäisi muutoksen myötä nousta vähintään parikymppiä. Alunperin asiasta soiteltiin Kelalle, että haluttaisiin tehdä välitarkastus, mutta virkailija puhelimessa sanoi, ettei sitä voida tehdä kun meillä ei ole omissa tuloissa tai vuokran määrässä tullut muutoksia. Ja vuokrankin pitäisi nousta heti kerralla sen 50 egua, ennenkuin alkaisivat tarkistaa. Kun ukko lopetteli puhelun, vedin ihan hirveät hepulit. Virallinen välitarkastus meillä olisi vasta vuoden lopulla ja kun asumistukea ei makseta takautuvasti, meillähän olisi jäänyt vähintään n. pari sataa euroa, rahaa johon meillä on oikeus, saamatta. Hetken puhkuttuani ja ätistyäni lähdin selailemaan keskusteluja eri foorumeilta joissa ihmiset tuskailivat samaa paskaa. Kuitenkin osa oli kirjoitellut, että olivat saaneet tarkastus laput vetämään kun olivat paikanpäällä toimistolla käyneet ja kirjanneet lappuihin haluavansa tarkastuksen vedoten lakimuutokseen. Ja niin mekin sitten tehtiin, toivottavasti asia käsitellään ja tuki tarkastetaan eikä tule vain ilmoitusta ettei tarkastusta voi tehdä syistä a ja b. Toimiston ystävällinen virkailija ymmärsi asiamme täysin ja sanoi, että kyllä se pitäisi tarkastaa, varsinkin jos tuki nousee, että se pariki kymppiä helpottaa pienituloisten taloudessa. Pidetään siis peukkuja! 


Eilen oli siis loppiainen, en oikein tiedä mitä virkaa sillä edes on, muutakuin se, että silloin tungetaan joulukoristeet ja tilpenhöörit takaisin kaappien perukoille. *pikainen googletus* Loppiainen (myös teofania tai epifania) on kristillinen juhlapäivä, joka päättää joulun pyhäpäivät. Sitä nimitetään myös Jumalan ilmestymisen juhlaksi, ja se on todennäköisesti joulua vanhempi kristillinen juhla. Jahans, no eipä siinä sitten mitään pitäisikään olla itselle merkittävää. Päivä hurisikin pelien parissa ja autellen ukon uuden bannerin kanssa. Pitäisi muuten väsätä itsellekkin uusi bantsu kun tuo "väliaikainen" räpellys on niin hirvittävä. Koitettiin ottaa musta pihalla tupakalla käydessä pari kuvaa, mutta eihän se vaan niin toimi, että mua kuvattais. Naama on rutussa ja silmät vinkurassa joka kuvassa, en vaan osaa olla luonnollinen kun joku kuvaa. Ois ehkä joskus kiva päästä jonkun oikean kuvaajan eteen ihan vaan siksi että se hirvittäis niin kamalasti ja siksi, että kuvaaja osaisi ohjailla mua, miten mun pitäisi olla, minne katsoa ja räpättäis ehkä jotain mukavia samalla. Yleensä kun ukko koittaa mua kuvata, koitan itse neuvoskella sitä kameran käytössä ja sitten ollaan tuppisuina kun ukko keskittyy kameran käyttöön ja minä miettimään miten mun pitäis olla. Kun pyydän ukkoa ohjaamaan niin sieltä tulee yleensä kommenttia ettei hän osaa. No, en minä häntä syytä. :) Eilen oli kyllä makijat pakkaskelit, pakkanen puri mukavasti poskia kun pienellä ilta kävelyllä käytiin. Muisteltiin, miten nuorempana pukeuduttiin kovilla pakasilla, missä vaiheessa tuli se nolous ettei kehdannut pipoa vetää päähän ja kuinka nykyään pukee jo pikku pakkasille kalsarit ja useamman kerroksen paitoja. 


Tänään onnistuttiin nousemaan ylös aikaisin ja käytiin ukkosen verinäyte antamassa ja samalla reissulla piipahdettiin kaupassa. Mulla on nyt ollut useamman päivän himotus ja hinku shoppailla netistä kaikkea "turhaa ja kivaa", mutta toistaiseksi oon hillinnyt itseäni sillä, etten tarvitse mitään. Tai no kuivashampoo, tuksupuuteri ja glitteri räpsytiväri himottas samoin kuin ekojen kynsi leimaushommeleitten ostelu ja ainakin kaks ekaa näistä kovimmista himoista ois jopa ihan kohtuu tarpeellisia. Toisekseen oon hippuillut ostavani Ruohonjuuresta kaappeihin lisää teetä ku varastot alkaa olemaan hiipumaan päin. Clipperin uniteetä kyllä on vielä jäljellä reilusti, mutta minen sitä uskalla enään juoda, sain siitä nimittäin pahan olon ja ihan hirveitä painajaisia! :D Tänään olis tarkoitus ehkä vähän editoida videoita, ehkä leipoa pullaa, ehkä kirjustella lisää, ehkä kirjoittaa kirje tai kaks, ehkä jotain muutakin, mutta varmasti olis tarkoitus pelata ja lukea blogeja urakalla, en oo nimittäin nyt pariin päivään kunnolla ehtinyt blogeihin syventymään. Kiire ja kiire. :D 

Miten teidän viikkonne on alkanut? ^^ 


ps. tirsk, täytekuvat. :D 

tiistai 6. tammikuuta 2015

Steam kavereita?



Hoi! Luultavasti lukijoissani on henkilöitä jotka käyttävät Steamia ja ois siis ihan huisinmuksulia saada teitä omalle Steam kaverilistalle, koska A. kaverit on kivoja ja B. musta on hauska seurata mitä muut pelailee ja ehkä sitä kautta saattaa itekki jostain pelistä innostua! 


Mut löytää siis nimellä Nänni, joten eikun kaveripyyntöjä laittamaan! ♥ 
Jos ette löydä niin huikatkaa... :'D 

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Kuppailua ja muuta

Plöp plöp. Kyllä tympäsee. Mulla oli visio tai oikeastaan plääni polkaista tämä vuosi käyntiin kunnon postaus ryöpyllä vaan kuinkas kävikään. Mun oli tarkotus saada pari tekstiä pihalle ennen vuoden vaihdettakin ja kuinkas sen kanssa kävi? Vuoden vaihdoin näkemättä yhtään rakettia, syömättä yhtään fondueta ja juomatta tippaakaan punkkua. Ja postailut jäi postailematta. Typerä kuppa. Siinä kävi nimittäin sillä tavalla, että viime viikon maanantai-iltana ihmettelin huonoa oloa, tiistaina kirosin tuhannen sekaisin olevaa masua, keskiviikon makasin kuumeessa ja torstaina vielä puhisin sohvalla tuskaisena. Kuumetta mulla oli enimmillään 37,5 astetta, eli vain pientä lämpöä, mutta se sai mun olon sellaiseksi niinkuin mulla olis asteet 39 hujakoilla. Aikasena on näemmä paljon rankempaa sairastella, penskana jaksoi korkeassakin kuumeessa touhottaa ja katella töllöä, kun taas nyt Supernaturalin töllääminen sohvalta ei meinannut millään luonnistua. Jatkossa täytyy muistaa olla onnellinen terveydestä, ihan totta.  

Mutta nyt, uusi vuosi ja uudet kujeet. Tai tuulet. Tai jotkin jutut. Miten sen haluaa ilmaista. Mä en oo osannut oikein ikinä tehdä mitään uuden vuoden lupauksia, mutta nyt ajattelin ottaa tuonne pääkopan perukoille muhimaan samankaltaisen tavoitelistan jonka Yoana kirjasi blogiinsa. Erityisesti musiikin ostaminen ja lukuharrasteen sekä blogin ylläpitäminen. Hitsi, pitäisi tehdä itselle jokin suunnitelma blogin aktiiviseen ylläpitämiseen, Vivianin aktiivisesta ja tasaisesta päivitys tahdista pitäisi kyllä ottaa mallia ja kovasti!(Ihailen myös Elina Siberian tahtia purkaa ajatuksiaan blogiinsa, jopa useamman kerran päivässä!) Perinteisesti tavoitelistalle yltää myös puntarin ja peilin kanssa sotiminen, mutta tänä vuonna en halua ressata asiasta sitten yhtään. Jos oon läski, niin sitten oon. Jos on paino tippuakseen niin jes, mutta mikäli taas perus junnaukset samoissa luvuissa toistuvat niin en hepuloi. Ehkä. Haluaisin kuitenkin lisätä taas liikuntaa ja opetella syömään terveellisemmin. Tai edes oikein, sopivin väliajoin, pieniä annoksia ja mahdollisuuksien mukaan enemmän rehuja. Tänä vuonna, tai yleensäkkin tulevina vuosina tahtoisin sivistää itseäni mahdollisimman paljon elokuvilla, kirjoilla ja peleillä. Yllättävän paljon on mm. elokuvia, jotka kaikki on nähnyt paitsi minä. 

Halusin vaan ihan pari ajatusta tulla tänne jakamaan pääkopastani ennen nukkumaan menoa, että saadaan vuosi jotenkin polkaistua tältäkin saralta käyntiin. Toivottavasti teillä sujui uuden vuoden vaihto mukavissa merkeissä! 

Ps. mainostetaan nyt vielä, muistatteko kun viimeisimmän arvonnan aikaan ukko lupasi tehdä blogiinsa myday - videon mikäli saavuttaa tietyn lukijamäärän ja siellähän se video nyt ois! Menkää kattoon, KLIK KLIK KLIK KLIK!

Pps. oon ihan hurahtanut peliin johon aiemmin suhtauduin vähän epäilyksellä, nimittäin Terraariaan.. Voi luoja sitä kaivamisen ihanuutta! :D 

Ppps. mitä mieltä te ootte kuvattomista postauksista? Mulla monesti tökkää postailu into siihen, että mulla ei oo yhtään tekstiin sopivia kuvia enkä tykkää lainailla netistä kuveja.. Nytkin mun tekis mieli tökätä tähän tekstiin vaikka kissasta kuva vaan siksi, ettei tää nyt olis ihan pelkkää tönkkyä pätkää. Ehkäpä mä kaivelen tähän jonkun karvakerä kuvan. Siis ei siinä mitään, mulle on ihan ok lukea vaikka kokonaan kuvattomia blogeja, mutta itse jotenkin en "uskallaudu" julkaisemaan kuvattomia tekstejä ellei asia oo jotain vakavanvakavaa. Hölmöä, eikö? 

Pppps. nyt sinne nukkumaan marsmars, aamulla aikanen herätys! Huomenna luvassa mm. kelan kanssa tappelua ja mummon asioilla käyntiä. 

Ppppps. oon vieläki täällä. Ja vihaan muuten irtoripsiä. Ja varsinkin mustaa ripsiliimaa. 

Pppppps. kifnsnsfolslmdolnkerinikpe. ÖITÄ!