lauantai 11. lokakuuta 2014

Matolaiskailua

.. Tai sitten ei. Oon ollut kaksi päivää avaamatta tietokonetta ollenkaan. Se on oikeesti mulle tosi suuri saavutus! Toki netissä on tullut pyörittyä kapulalla, mutta ei samalla tavalla mitä koneella ollessa. Nyt konetta avatessani mua rupes melkeinpä ahdistamaan. Jotenkin musta on tuntunut, että oon saanut käytettyä mun päivän paljo "hyödyllisemmin" ja "tehokkaammin" kun mulla ei oo ollut kone auki. Vaikka toisaalta illat on kyllä mennyt aika tiiviisti sohvalla istuen ja tapittaen kun ukko on pelannut Alien Isolation - peliä eteenpäin. Noh, nyt kun tämän koneen jo sain auki niin se varmaan tarkoittaa sitä, että koko päivä menee muka nettishoppaillessa ja jumittaessa. Jospa samuttaisinkin koneen heti kun saan postaukset rustailua, blogit luettua parilta päivää ja sähköpostit tarkistettua? Epäilen suuresti, mutta yritetään. 


Viime yönä makasin pitkään valveilla. Yritin tyhjentään mieleni ja keskittyä kuuntelemaan jääkaapin surinaa ja pattereista tulevia ääniä. Siinä samassa hetkessä kun luulin saavuttaneeni sellaisen tyynen ja rennon fiilikset rupesinkin kuvittelemaan omiani tai sitten vain sekoitin putkistojen kolinat ja huminat. Aloin kuvittelemaan, että jostain päin taloa kuuluu palohälyttimen ääni. Peitin korvani ja mietin, kuulenko äänen päässäni vai onko se todellinen. Kuuntelin istualtani, kummallakin kyljellä erikseen ja panikoin mielessäni mitä kaikkea yritän haalia mukaani jos tulee kiire painua pihalle. Koitin muistella onko kissojen kuljetusboxi täällä sisällä vai ulkovarastossa. Panikoidessani ja patterien ollessa täysillä, mulle tuli ihan saatanan kuuma ja päättelin siitä, että palo leviää. Naurahdin itselleni ääneen ja kutsuin Pöppistä rapsuteltavaksi. Kyllähän nuo kissat aika äkkiä reagoisivat jos lähellä palaisi. Mietin mielessäni, että pitääkin olla niin vitun tyhmä. Ja herkkä. Yllättäen olinkin nukahtanut. 

Aamulla mietin, miksi helvetissä pelkään niin paljon tulipaloa. Tottakai tulta saa ja pitää pelätä, luultavasti en  vaan luota kanssamme samassa talonyhtiössä asuviin ihmisiin. Meidän talonyhtiössämme on viisi asuntoa, toisessa päässä on yksin asuva vanha juoppo ja toisessa päässä nuorempaa väkeä. Seinänaapureina toimivat asukkaat eivät aiheuta pään vaivaa, heidät tiedän ja tunnen. Pääty juoppo tottakai huolettaa aina. Hänen tiedetään tupakoivan sisällä. Mitä jos jokin kerta hän sammuu savuke kädessä vaikkapa sohvalle? Toisen päädyn nuoriso nyt muutenkin saa mut huolestumaan kaikilla tekemisillään. Ois varmaan helpompi asu erakkona jossain kaukana kaikesta ja kaikista. 


Viikolla pyörähdin näyttäytymässä pollatohtorille. Mun tehtävä ei ollut vieläkään valmis, mä en varmaan saa sitä ikinä tehtyä, se on oikeesti ihan saatanan vaikea! Olin ajatellut, että käytäisiin siitä tehtävästi läpi ne kohdat jotka olen saanut täytettyä, mutta pollatohtori tokaisin vaan, että eihän me mitään keskeneräistä rueta käymään läpi. Ei sitten saatana. Luultavasti pollatohtori huomas mun pettyneen äänensävyn, mutta ei sanonut siitä mitään. Käytiin läpi mun viime viikkojen kuulumisia. Ei mulla kyllä ollut oikein mitään kerrottavaa. Mun teki hirveesti mieli avata suuni ja sanoa, etten tykkää yhtään sen tyylistä kirjoittaa musta mun käyntien jälkeen. Joo-o, pyydän aina välillä mukaani "kertomukset" mun käynneistä. Musta tuntuu, että se pitää mua ihan kakarana eikä se oo ymmärtänyt aina kaikkia asioita oikein. Valivali. Sovittiin uus aika kuukauden päähän. 

Tän postauksen tekemisen aloitin jo pari tuntia sitten.. Oon ehtinyt käymään läpi pari nettikauppaa, avasin katsomon uuteen välilehteen jos vilkuilisin salkkareita välillä ja kuuntelen musiikkia. Niin tässä aina käy. Nyt mä haen kameran kaapin perukoilta ja koitan saada vielä tälle päivää toisen postauksen tehtyä, toivottavasti en eksy matkalla kaapille tekemään jotain ihan muuta.. :D 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti