torstai 30. lokakuuta 2014

Kakka

Hupsista keikkaa mummohan breikkaa! Viime päivityksestä on vierähtänyt aikaa yli viikko.. Musta ois hirmu muksulia olla aktiivinen bloggaamaan, ehkä nyt en ihan tavottelis päivityksiä päivittäin, mutta parin päivän välein. Pitäisköhän mun ruveta käymään jossain tai hankkia joku harrastus niin ehkäpä sitä asiaa voiski olla useammin ja enemmän!

Oli miten oli, plänttään tähän nyt n. parin viikon kuulumiset sammaan läjään noin suurinpiirteittäin.


Oon jutellut ihmisten kanssa viime päivinä paljon! Paria ystävääkin olen ehtinyt näkemään. Erityisen iloiseksi mut on tehnyt se kun ihmiset juttelee mulle rehellisesti omia tuntemuksiaan ja kertovat vähän raskaampiakin asioita. Mulle tulee hirmu tärkeä olo. Mulle tulee hitsin hyvä olo siitä, kun ihmiset sanovat, että mulle on helppo puhua. Oon jotenkin ollut aina sellanen, että tykkään kuunnella ja pyrin tukemaan & auttamaan jos se on mahdollista. Musta on ollut myös ihan älyttömän mukavaa Soonan kanssa lähetellä mitä höpömpiä viestejä ees ja takasi. Ollaan myös Soonan kanssa raportoitu säätietoja tiuhaan tahtiin varsinkin lumista ja pakkasista ja nyyhkitty joulun perrään. Mä niin tiedän, että mulla lähtee kohta lapasesta joulun kanssa. Tänään eksyin kuuntelemaan jo joululaulujakin. 


Eilen käytiin Ykassa ukon ja anopin kanssa. Ukko meni aamusta tatuoitavaksi ja mä lähin anopin kanssa kirpparille. Kirpparilla ollessa mulla meinas palaa käpy niiiiiiiin roihulla kun siellä oli mammat taaperoiden kanssa liikentessä. Tottakai ne sontalingot kiljuu ja rääkyy ku viimestä päivää sillon ku ne vois olla hilijaa. Noh, yhestä taaperosta mä jopa tykkäilin siel kirpulla! Yleensä kakruilla menee naamat mutruun kun ne alkaa tutkimaan mun nassukkaa vaan tää pikkunen poitsu tuijotti mua kirkkahin silmin suoraan mun simmuihin ja rytmikkäästi toisteli rauhallisella tahdilla: "kakka...kakka...kakka...kakka..". (!!!! :DD) Mun päivän kohokohta ja piristys! Ymmärrätte varmaan nyt mun otsikon paremmin! 

Tietysti taas tatskakuume pääsi kuumoilemaan entistä kovempana kun ukolle tuli nahkaan sellainen upeus, että katteeksi käy. Meinasin jo, että mää sanon mun ajalla joulukuussa, että mää haluan samanlaisen. No ei vaiskaan, ei sitä nyt ihan kaksosia ukon kanssa kehtaa olla vaikka samanlaisiset talvikengät meinattiinkin laittaa. :D 

Viime aikoina mun tehokkaina ajansyöjinä on toimineet mm. supernatural ja civilization. Supernatural aloitettiin kakkos kaudesta katsomaan pitkästä aikaa uusiksi ja voi luoja, että siihen koukuttuu ja rakastuu ihan uudella tavalla uudestaan! Hämärästi monet jaksot muistaa, mutta on myös niitä jaksoja joista ei muista yhtikäs mitään. Civiä ei varmaan kummemmin tarvitsekkaan selitellä, varmasti kaikki civejä pelanneet tietävät liiankin hyvin kuinka niihin saa aikaa uppoutumaan! 

Tänään oon aatellut paistella lättyjä, käydä läpi DFC:n treenikuveja joita kävin alkuviikosta napsimassa ja jos vain suinkin ehdin niin tarkoitus olisi vielä laikkailla tälle päivää kynnetki! Etuhiusten värjäämisen siirrän suosiolla huomiseen tai viikonloppuun. 

Aattelin tehdä tästä saatanan pitkän löpinän, vaan ukko kiukuttelee taustalla nälkäänsä joten mun on varmaan pakko lähtä tekeen ruokaa ennenkuin se rupeaa osoittamaan mieltään. ;D Ja nyt jos kesken jätän niin varmaan löydän tän tyngän vielä vuoden päästäkin luonnoksista! Toivottavasti palataan pian asiaan! 

Jotain joskus

Eräänä viikonloppuna oli aikomus viettää iltaa rauhallisissa merkeissä ukon kanssa punaviiniä juoden ja hyvin syöden. Toisin kuitenkin kävi. Ukon kavereita tuli meille jo päivällä ja ukot siinä pämppäsivätkin. Mulla oli hirveen hankala olla. Mä en vaan osaa olla rennosti ja oma itteni kun ukon kavereita tulee kylään, tai ainakaan kaikkien kanssa, niitten kanssa kyllä voin olla melkolailla sellainen kun oon joita on tullut nähtyä enemmän. Olin paljon puuhaavivani jotain. Yhdessä vaiheessa ajattelin, että paskat, minäkin otan muutaman lonkeron vaan eipä siitäkään tullut mitään. Ei tehnyt mieli. Odottelin koko illan, että jäädään ukkokullan kanssa kahden. Mua tympäs hulluna yhden ukon kaverin uus eukko. Musta oli epäreilua, että vaikka se on uusi niin se otettiin niin avosylin porukkaan mukaan. Kiukutti ja masensi. Mun ite on hirveen hankala lähestyä uusia ihmisiä, vaikka tämän eukon olen jo kerran aiemmin nähnyt. Silloin yritin jutustella ja tutustella oma aloitteisesti, mutta hirveesti vastakaikua en saanut. Lopulta otin melkein nokkiinikin siitä kun eukkonen rupesi vain pelailemaan koneellaan. Nyt kun kaveri ja se eukko saapuivat meille, ei se eukko edes tervehtinyt mua ovella vaikka sanoin kummallekkin tervehdyksen oven avatessani. Jossain vaiheessa iltaa mua rupes ahdistaa ihan älyttömästi kun yksi ukon kavereista oli tosi humalassa. Se sammallus oksetti mua. Kissatkin oli hermona, ne ei tykkää humalaisista ihmisistä. Keskityin ajattelemaan mukavia ajatuksia ja rauhoittelin kissoja. Siinä se ilta meni, ja mä kokoajan mietin, että kuinka typerää on tuntea itsensä niin ulkopuoliseksi omassa kodissaan unohtamatta sitä vaivaantuneisuuden tunnetta. Lopulta mä ajattelin, että mä oon niin vitun huono tyttöystävä. Kun vieraat viimein lähti, sanoin ukolle, että haluan tehdä jotain mukavaa kun ollaan vihdoin kahden. Ukko siinä sitten tokaisi pikku pieruissa, että ois kiva jos mäkin yrittäisin sosialisoida sen ystävien kanssa enkä ois semmonen masispeikko ja negatiivinen nelli. 

Seuraavana aamuna mun päässä jyskytti ajatus siitä kuinka huono mä oon. Lopulta pillahdin itkuun. Sopertelin siinä sitten ukolle, kuinka paskaksi mä tunnen itteni ja sanoin, että mua tympäs kun porukka oli niin kiinnostunut ja innoissaan siitä uudesta eukosta. Sillä samalla hetkellä kun sanoin nuo asiat ääneen tunsin itteni niin vitun tyhmäksi ja lapselliseksi. Itkin kuitenkin itkuni ja hoin itselleni ääneti kuinka typerä mä oon. En voi lakata vieläkään ihmettelemästä itseäni. Niin tyhmää.

Koko viikon sen jälkeen inhosin itteeni. Mua ärsyttää tiedostaa millainen kersa mä oon. Miksen mä vaan vois hyökätä poppooseen mukaan ja yrittää pysyä mukana? Ei ne asiat miksikään muutu jos en ite tutustele ja tee asioille jotaki. Oonko mää tahalleni tämmönen? No en oo. Ehkä syy on vaan siinä, että mä oon niin pirun ujo loppusissaan kuitenkin enkä vaan keksi mitään höpötettävää. Huumorikaan ei ehkä oo sillä samalla tasolla, että vois vaan istua seuraan ja nauraa räkättää mukana.

Musta on hirveen mukavaa kun meillä käy ukon kavereita, musta on kiva kun ukolla on mukavaa, mutta toisinaan tää on tällasta.

Nyt tapahtuneesta on vierähtänyt jo useampi viikko. Välillä palaan miettimään asiaa ja mietin, mitä oisin voinut tehdä toisin ja mitä oisin voinut höpsiä. Mä valmistaudun jo mielessäni seuraavaan samanmoiseen tapahtumaan. Mä aion olla sosiaalinen ja kiva akka. Mä aion ottaa rennosti ja olla mukana. Saa kait sitä suunnitella, tiedän, ettei ne asiat tuu kuitenkaan menemään niin. Mä en vaan osaa.

Mua harmittaa niin vietävästi. Tämmösten asioitten tullessa vastaan mä niin toivoisin olevani ihan erillainen. Semmonen iloinen, säteilevä, sosiaalinen, kaikkien kaveri, rento jamppa. Ehkä mä jonain päivänä. 


Onko kellään hajuakaan siitä mistä mä koitan höpsiä? 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Mummoinen sunnuntai

Meikä mummo on tänään keitellyt riisipuurua, leiponut tikrukakkua ja lukenut naapurin mummon lahjoittamia Apu - lehtiä. Painun nyt sänkyyn mummona täyttämään ristikkoa jonka jälkeen nään mummoisia uneja. Jee. 

Tässä vielä mummotin asu: 


Ps. haluaisin vaatekaappiini lisää jotain keltaista. 

lauantai 18. lokakuuta 2014

Löpinää

Voiko olla ihanempaa tunnetta kuin sen, että kissa kömpii aamulla pään viereen hyrisemään ja vaatimaan hellyyttä? Otsan ojennus ja suukotus, pusku ja toinen, käpertyminen kainaloon rapsuteltavaksi ja katti kehrää niin, että pelkään sen tippuvan lattialle. Lähteehän pesukonekkin liikkeelle kun linkous on kovimmillaan, ainakin porukoiden vanha pesukone oli kova lenkkeilemään ympyrää pesuhuoneessa, tiedä vaikka kattikin lähtisi huomaamattaan liikkeelle pöristessään tyytyväisyyttään niin kovaa. 


Tanssin melkein eilen onnesta ripaskaa kun yöllä vilkaistessani mittariin huomasin ulkona olevan pakkasta kahdeksisen astetta! Niin huippua! Jos en olisi ollut niin väsynyt, olisin varmaan pakottanut ukon mun kanssa pihalle hillumaan ja hengittelemään raitista ilmaa. Vielä kun saatas lunta! Voin kertoa, että sinä päivänä kun pakkasta on purevasti ja maan peittää kunnon hanki, mä halkean onnellisuudesta! 

Näitten ensipakkasten myötä oon ruennut miettimään talvista vaatetusta. Nuorempana vaatteissa oli tärkeintä, että ne näytti hyvältä, nykyään haluan panostaa käyttömukavuuteen ja ulkonäkö on vaan plussaa. Oon pikkuhiljaa alkanut kattelemaan talvipopottimia ja haaveillut toppahousuista. Kengiltä toivoisin, että ne yltäisivät polveen, olisivat paksut & lämpöiset, niillä pysyisi pystyssä liukkaallakin kelillä ja erityisesti toivoisin, että ne ei ois heti litslätsmärät lumessa tallissimisesta leudommalla kelillä. Ostin viimevuona kyllä Iron Fistin talvitöpöttimet, mutta tahtoisin niiden kaveriksi jotkut kunnon talvihirmutalssittimet. Toppahousut ostaisin vaikka heti, mutta kunnollisten pökien hintalaput ovat saaneet mut melkein pyörtymään ja oksentamaan, yhtä aikaa. 


Tällä viikolla päivät ovat hurisseet ohi aivan huomaamatta. Suurin osa ajasta on tullut vietettyä sohvalla pottuillessa. Jotenkin tuntuu, että lyhyen ajan sisään on tullut veettyä niin paljon herkkuleita naamaan ja tullut möhmöttyä, että ois pakko jo potkia ihtiään perseelle ja patistaa ulos vaikka vaan haahuilemaan. Jos ens viikolla koittas taas saada näihin päiviin jonkun rytmin ettei aina vaan ois sitä lötköilyä. Oon mä aikonut ja meinannut ja ollut lähdössä ja suunnitellut ja vielä kerran aikonut lähteä monena päivänä kuvailemaan ulos, mutta pimeys on ehtinyt saapua siinä tuumiskellessa ja pyöriessä sohvan nurkassa. Hyvähän se on aina vaan ruikuttaa ja aikua, vois joskus oikeasti tehdäkkin jotain. :D 


Mun on pitänyt tilata niitä tuksutivärejäkin jo kuun alusta alkaen, mutta en näemmä oo sitäkään asiaa saanut hoidettua. Ja nyt huomasin, ettei tälle kuuta oo enään edes vara moisia tilailla. Pyh ja pah, ens kuussa sitten!Ens kuun alusta pitää kyl eka tilata kissoille uusia tavaroita zooplussalta kun uutta raapimapuuta oon jo tovin niille lupaillut. Ja ens kuussa pitää sijottaa uuteen poksuli peliinkin. Onneks joulukuussa tulee veronpalautukset, vaikka osa niistä menee uuteen tatskaan. Voi voi, onhan tää tämmöstä. 

Mä taidankin lähtä tästä pistämään lottokupongin vetämään jos sattus vaikka jokusen roposen saamaan, tod.näk. voittoa tasan nolla egee, eihän sitä voita jossei joskus koita! 

Ihanaa viikonloppua kaikille! ♥ 

lauantai 11. lokakuuta 2014

Paskartelua ja tuksutia

Oli pakko tehdä jotain ottahapsuille. Mun oli tarkoitus tilata eka muutama väri vaan jotenkin se tilauksen tekeminen on jäänyt. Onneks multa löyty kaapista vielä kaks jämäpurkkia Directionsseja sävyissä Tulip ja Cerice.


Oikeassa yläkulmassa näkyy lähtötilanne. Ymmärrätte varmaan kun sanoin, että ohtatupsulle oli pakko tehdä jotain? Muutenkin tuo violetti ei tuntunut yhtään omalta, koin sen jotenkin liian tummaksi. Ekaksi nakkasinkin ohtatupsuttimeen vaalennusainetta ja huomasinkin heti, että mulla on edelleen sitä turkoosia tukassa. Se ei sitten lähde kirveelläkään. Onneksi tuo sinisävy oli noin hailakka ettei tarvinnut nakata toista vaalennusta tuksutiin. Seuraavaksi värjäsin mustan taas mustaksi. Olin toivonut, että juuren värjääminen olisi riittänyt, mutta väri oli niin kulahtanut pituuksissa, että nakkasin suosiolla värin koko pituuteen. Tai lyhyyteen, heh hehe. Seuraavaksi pähkäilinkin pitkän aikaan cericen ja tulipin välillä, kumpikaan ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta kun viimeaikoina olen haikaillut tukkaani vihertävää väriä. Lopulta päädyin sekoittelemaan hoitoainetta tulipin kanssa ja lopputulos on ihan siedettävä! Osittain hapsut näyttävät pinkeiltä, osittain violeteilta ja osittain punaselta. Täytyy tunkia tänne parempaa kuva sitten kun naama on edustavammassa kunnossa. 


Toisena puuhailun aiheena värjäilyjen lisäksi oli ukon kaverin synttärilahjan viimeistely. Ukon kaveria on jonkin aikaa jo puhuteltu meksikolaisena ja asiasta vitsailtu kun mun mielestä sillä on vähän meksikolaisia piirteitä. Siitäpä saatiinkin sitten ukon kanssa idea ostaa AlphaGeekistä meksikolaiselle ihan oma sombrero synttärilahjaksi ja värkkäiltiin teemaan sopiva kortti. Alkosta ei pikkuista tequila pulloa löytynyt joten ostettiin pikkuinen pullo rommia ettei lahja ihan kuiva ole. Me ei olla ukon kanssa mitään mestari arkartelijoita, mutta ajatushan se on tärkein! Ukko tuossa sieppasikin lahjuksen mukaansa kun lähti meksikolaisen kanssa treeneihin, kyllä mua harmitta kun en oo näkemässä paketin avaamis reaktiota! 

Tänään voiskin sit jatkaa Alienin töllöttämistä, kiirushan ukolle tulee vetää se läpi kun ens tiistaina pitäis postilootaan tupsahtaa jo uus peli pelattavaksi.. Illanpäälle vois maistua pari lasillista punkkua kera juuston ja rypäleiden. Kyllä viikonloput on parhaita! ♥ 

Matolaiskailua

.. Tai sitten ei. Oon ollut kaksi päivää avaamatta tietokonetta ollenkaan. Se on oikeesti mulle tosi suuri saavutus! Toki netissä on tullut pyörittyä kapulalla, mutta ei samalla tavalla mitä koneella ollessa. Nyt konetta avatessani mua rupes melkeinpä ahdistamaan. Jotenkin musta on tuntunut, että oon saanut käytettyä mun päivän paljo "hyödyllisemmin" ja "tehokkaammin" kun mulla ei oo ollut kone auki. Vaikka toisaalta illat on kyllä mennyt aika tiiviisti sohvalla istuen ja tapittaen kun ukko on pelannut Alien Isolation - peliä eteenpäin. Noh, nyt kun tämän koneen jo sain auki niin se varmaan tarkoittaa sitä, että koko päivä menee muka nettishoppaillessa ja jumittaessa. Jospa samuttaisinkin koneen heti kun saan postaukset rustailua, blogit luettua parilta päivää ja sähköpostit tarkistettua? Epäilen suuresti, mutta yritetään. 


Viime yönä makasin pitkään valveilla. Yritin tyhjentään mieleni ja keskittyä kuuntelemaan jääkaapin surinaa ja pattereista tulevia ääniä. Siinä samassa hetkessä kun luulin saavuttaneeni sellaisen tyynen ja rennon fiilikset rupesinkin kuvittelemaan omiani tai sitten vain sekoitin putkistojen kolinat ja huminat. Aloin kuvittelemaan, että jostain päin taloa kuuluu palohälyttimen ääni. Peitin korvani ja mietin, kuulenko äänen päässäni vai onko se todellinen. Kuuntelin istualtani, kummallakin kyljellä erikseen ja panikoin mielessäni mitä kaikkea yritän haalia mukaani jos tulee kiire painua pihalle. Koitin muistella onko kissojen kuljetusboxi täällä sisällä vai ulkovarastossa. Panikoidessani ja patterien ollessa täysillä, mulle tuli ihan saatanan kuuma ja päättelin siitä, että palo leviää. Naurahdin itselleni ääneen ja kutsuin Pöppistä rapsuteltavaksi. Kyllähän nuo kissat aika äkkiä reagoisivat jos lähellä palaisi. Mietin mielessäni, että pitääkin olla niin vitun tyhmä. Ja herkkä. Yllättäen olinkin nukahtanut. 

Aamulla mietin, miksi helvetissä pelkään niin paljon tulipaloa. Tottakai tulta saa ja pitää pelätä, luultavasti en  vaan luota kanssamme samassa talonyhtiössä asuviin ihmisiin. Meidän talonyhtiössämme on viisi asuntoa, toisessa päässä on yksin asuva vanha juoppo ja toisessa päässä nuorempaa väkeä. Seinänaapureina toimivat asukkaat eivät aiheuta pään vaivaa, heidät tiedän ja tunnen. Pääty juoppo tottakai huolettaa aina. Hänen tiedetään tupakoivan sisällä. Mitä jos jokin kerta hän sammuu savuke kädessä vaikkapa sohvalle? Toisen päädyn nuoriso nyt muutenkin saa mut huolestumaan kaikilla tekemisillään. Ois varmaan helpompi asu erakkona jossain kaukana kaikesta ja kaikista. 


Viikolla pyörähdin näyttäytymässä pollatohtorille. Mun tehtävä ei ollut vieläkään valmis, mä en varmaan saa sitä ikinä tehtyä, se on oikeesti ihan saatanan vaikea! Olin ajatellut, että käytäisiin siitä tehtävästi läpi ne kohdat jotka olen saanut täytettyä, mutta pollatohtori tokaisin vaan, että eihän me mitään keskeneräistä rueta käymään läpi. Ei sitten saatana. Luultavasti pollatohtori huomas mun pettyneen äänensävyn, mutta ei sanonut siitä mitään. Käytiin läpi mun viime viikkojen kuulumisia. Ei mulla kyllä ollut oikein mitään kerrottavaa. Mun teki hirveesti mieli avata suuni ja sanoa, etten tykkää yhtään sen tyylistä kirjoittaa musta mun käyntien jälkeen. Joo-o, pyydän aina välillä mukaani "kertomukset" mun käynneistä. Musta tuntuu, että se pitää mua ihan kakarana eikä se oo ymmärtänyt aina kaikkia asioita oikein. Valivali. Sovittiin uus aika kuukauden päähän. 

Tän postauksen tekemisen aloitin jo pari tuntia sitten.. Oon ehtinyt käymään läpi pari nettikauppaa, avasin katsomon uuteen välilehteen jos vilkuilisin salkkareita välillä ja kuuntelen musiikkia. Niin tässä aina käy. Nyt mä haen kameran kaapin perukoilta ja koitan saada vielä tälle päivää toisen postauksen tehtyä, toivottavasti en eksy matkalla kaapille tekemään jotain ihan muuta.. :D 

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Ukon syntsärit

Eilen vietettiin ukon syntymäpäivää. Etukäteen olin sanonut että lahjoja ei tipu eikä mitään erikoista tarvi muutenkaan päivältä odottaa kuten joka vuosi sovitaan kummankin syntymäpäivien lähestyessä, sen verran aina juhlitaan, että syödään jotain hyvää ja tänä vuonna ukon valitsema herkku olikin sellainen joka ei mulle maistunut. Höh. :D 

Sopimuksista huolimatta ennakkovarasin Alien Isolation - pelin hyvissä ajoin äitini kanssa pökkiin ukolle synttärilahjaksi. Olisin ehkä ostanut jotain muuta, mutta pelillä oli sopivasti julkaisupäivä ukon synttäripäivänä ja tiesin verkkokaupan lähettävän pelit aina julkaisuksi. Mitä lähemmäs synttäripäivää tultiin, sitä vaikeampi mun oli pysyä pöksyissäni. Mun tekis mieli aina huutaa etukäteen, että määpä oon hankkinut lahjan! Jotenkin onnistuin taas itseni hillitsemään ja naamani pidettyä peruslukemilla kun ukko eilen verkkokaupan paketin postilootasta nouti. Siinä tupakkia poltellessani ihmeteltiin, että mitähän sieltä tulee ja spekuloitiin, että josko peli jonka pitäisi ilmestyä ensi viikolla saapuikin jo nyt. Sieppasin paketin käteeni ettei ukko ruennut sitä pihalla repimään auki ja käskin keskittyä lukemaan samassa rytäkässä tullutta postikorttia. 

Sisällä kiusoittelin ukolle, että mää aukasen paketin ja muka hirveän pettyneenä lopulta sen ojensin synttärisankarille avattavaksi. Olisittepa nähneet ukon ilmeen kun paketista paljastuikin Alien Isolation eikä The Evil Within miksi ukko sitä luuli. Samantien hyökkäsin toivottamaan ukolle hyvää syntymäpäivää ja totesin, että ylläri onnistui! Ehkä yks hienoimpia tunteita kun saa toisella jotain antaa ja varsinkin jos toinen yllättyy niin kovin. ♥ 


Kaupanpäälle tilaukseen tuli myös pikkuruinen taidevihkonen. 


Herkuiksi ukko toivoa olutta ja homejuustopekoniherkkusieni - höskiä. Yäk. 


Ja siinähän se päivä sitten hurahtikin, luultavasti ukolla oli oikein mieluisa päivä vanheta. ♥ Mun puolesta ukolla vois olla synttärit vaikka kaksikin kertaa vuodessa kun sen yllättäminen ja hemmottelu on aina niin ihanaa, mutta luultavasti se rupeais siinä vaiheessa jo pikku hiljaa hoksaamaan, että oon jotakin sille suunnitellut vaikka kovasti väitän etten ole. ^^ 

maanantai 6. lokakuuta 2014

Nimim. huolestunut kansalainen

.. tai muuten vaan joku mummo tässä moro!

Mua on melkeinpä ruennut jo ahdistamaan se, että ihmiset kaahaa autoillaan ihan samperin lujaa. Jos on kiire johonkin, niin eikö sitä voi lähtä sen verran aiemmin, että voisi ajaa rajoitusten mukaan? Tai jos on tarve kaahata, niin sitä varten löytyy varmaan ihan omia paikkoja. Mua on hirvittänyt monet kerrat tupakalla ollessani kahtoa meidän vierestä menevää tietä, joka on hemmetin pitkää suoraa vaan, kun siinä tuntuu monella kuskilla kaahaus lähtevän käsistä. Joskus sitä vaan odottaa milloin herää tai havahtuu kauheaan ryskäsyyn kun joku tollo menettää autonsa hallinnan ja iskeytyy esim. meidän rivarin seinään. Paljon meilläkin päin kulkee lapsukaisia ja vanhuksia, yleensäkkin ihmisiä, ois ihan hirveetä jos joku joutus sen takia kärsimään, että jostain tollosta on vaan kiva käyttää pitkä suora hyväksi. Taidan oikeasti ottaa yhteyttä johonkin ja vaatia tuolle suoralle korotuksia. Oikeasti.

Parin viikon aikana oon kuullut ja lukenut monesta murtokeikasta täällä. Kohteina ovat olleet pienemmät yritykset ja jopa koteihini on menty sisälle. Viimeisinpänä kuulin, että lähistöllä on viety autoista bensat. Ei vaan voi ymmärtää. -.-

Kyllä mulla oikeasti alkaa olemaan turvaton olo. Musta on ihan vitun perseestä, että poliiseja on vähennetty niin paljon ja tullaan varmaan vähentämäänkin. Kyllä se on kiva tänne soittaa poliiseja paikalle kun sanotaan, että menee puoliska tuntia saapua paikalle. Tai kysytään, että pärjättäskö sielä ilman, jos virkavalta kävisi myöhemmin. Miten vitussa se voi passata myöhemmin jos tilanne on just siinä sillon hetkellä päällä kun hätäkeskukseen soittaa?

Milloin kukakin on jonkin vaikutuksen alaisena ja milloin liikkuu ihan outoa porukkaa.. Piipaat huutaa monta kertaa viikossa kun ennen tuntui, että hälytysajoneuvojen äänien kuuleminen oli harvinaista. En minä kohta uskalla liikkua mihinkään yksin. Enkä varsinkaan ilman mitään "varustusta".

Samalla mua vituttaa suuresti ilkivalta. Voisko olla mitään turhempaa kuin särkiä tai sotkea paikkoja ihan turhaan? Jos on tekemisen puute niin vois vaikka hankkia uusia harrastuksia tai sanoa vaikka kaverille, että tehhäänpä jotakin mukavaa. Vaan siinäkin tuppaa olemaan se ongelma, että joukossa tyhmyys tiivistyys. Pari viikkoa sitten meidän postilaatikoilla oli käynyt joku idiootti tai jopa monikossa idiootit. Koko rivistö oli hajotettu keskeltäkahtia paskaksi ja yhden laatikon päältä ilmeisesti ajettu autolla. Siis tosi fiksua toimintaa! Ei siinä mitään, reippaina ihmisinä naapurin kanssa korjattiin laatikosto ennalleen, mutta kyllä se vaan silti jaksaa tympästä. 

En sano itse olevani täydellinen, mutta ei tulisi mieleenkään hajottaa paikkoja huvikseen. 

Mummo kiittää ja kuittaa! 

torstai 2. lokakuuta 2014

Star Wars X-Wing Miniature Boardgame


Klik klik, siitäpä lukemaan ukkosen blogista figupelistä josta aiemmin mainitsinkin. ^_ ^ Kannattaa siellä muutenkin pyörähtää jos peli tahi kalija tahi mielipide postaukset kiinnostavat! 


Musta on ollut hirmu mielenkiintosta perehtyä tähän X-Wing - peliin, koska Star Wars ja koska en oo aikaisemmin muistaakseni mitään figupelejä pelannut. Peli on tuntunut helposti ymmärrettävältä ja musta on superhauskaa taktikoida. Pelialue on musta tuntunut vähän pienehköltä, mutta sitäkin tullaan laajentamaan kunhan saadaan enemmän aluksia peliin. Kolme kertaa ollaan ukkosen kanssa vasta matsia otettu ja jokaisella kerralla olen pelannut Imperiumin Tie-hävittäjillä, en toista puolta haluisikaan pelata. ;D 

Onko täällä muita lautapelien ystäviä? Millaisia lautapelejä te tykkäätte pelata? 


Pikamurrmurr

Että mua ottaa ohimoon. Just ku sain tänne purettua portikortti ärsytyksen ja aattelin, että nyt saakin olla hetken ärtsyilemättä toisten ihmisten takia niin paskanmarijat! Kyllä mää eilen olin raivoapina kohtauksen partaalla kun huutonettiin oli ilmestynyt mulle negatiivinen palaute. Palautteessa luki, että ollaan myyty kusinen vehje, on kuulemma myymämme sähkölaite ulkoisesti rikki eikä toimi sisuksetkaan. Mää en voi ymmärtää! Ei ikinä tulis mieleenkään myydä kellekkään käypään hintaan mitään rikkinäistä. Musta ois aika outoa, että hyvin pakattu vehje, mikä ei todellakaan ole mitään heppoista tekoa, särkyisi paketissa kuljetuksessa. Omituista myöskin sekin, että miten sisukset ois voinu kans mennä paskaksi kun myyntiin laittaessa testattiin ja todettiin laite toimivaksi. Pyh ja pah. En nyt viitsisi epäillä, että tyyppi vaan tahalteen moista kakkaa väittää ja haluaa mut huvin vuoksi pahalle päälle. Musta ois kans ollu ihan hirveen kiva, että tyyppi ois lähestynyt mua sähköpostitse ennen palautteen antamista, että asiaa oltais voitu selvittää niin ettei kummallekkaan jää paskanmaku suuhu. Vaan ei sitten saatana. Tympäsee niin mahottomasti, eikä kyllä huvita tuollaisen palautteen jälkeen lähteä itse asiaa oikomaan. Olkoot. 

Murinat sikseen, katellaan kivoja kuveja. Niistä tulee hyvälle päälle, aina. 





Lamppu

Kerroinki aikaisemmassa postauksessa, että ostettiin meille eteiseen uusi lamppu. Oon pitemmän aikaa haikaillut jotain piristystä sisustukseen ja jostainhan se projekti oli aloitettava. Eteisessä on roikkunut siitä asti kun tänne muutettiin hillopurkkia muistuttava lamppu. Se on jäänyt edelliseltä asukkaalta ja epäilemättä se on paikallaan roikkunut jo useamman kymmenen vuoden. En oo aikaisemmin hirveästi siihen kiinnittänyt edes huomiota kun se on asiansa ajanut, mutta jotenkin mua rupes ärsyttää kaikki lamput mitä meillä on kämpässä. Bongasin netanttilasta todella halpaan hintaan täydellisen lampun hillopurkin tilalle ja oon nyt enemmän kuin tyytyväinen. Seuraavaksi olisi tarkoitus metästää uusi lamppu olohuoneeseen, keittiöön ja makkariin. Lamppu ostoksien jälkeen haluaisin keskittyä makkariin ja ostaa sinne uuden kapan ja päiväpeiton. Myös uusia mattoja olen miettinyt niin makkariin kuin keittiöönkin, mutta saas nähdä. 


Oisko teillä antaa vinkkejä verkkokaupoista joista sais kivoja lamppuja halvalla? :) 


PS. toi uus lamppu näyttää mun mielestä vähän joulupallolta.. :D