tiistai 30. syyskuuta 2014

Pikasee

Mjauuu! 

Viime päiviin on lukeutunut mm. putkimiehen käynti, riistan kokkaamista, härmäläisten murteen ihmettelyä, leipomista (lue: läskistymistä), nettishoppailua jne. 

Tehokkaina ajan syöjinä ovat toimineet Borderlands 2, Diablo 3 ja Mario & Luigi : Dream Team Bros. Silti pitäis koko ajan saada jotain uutta pelattavaa! Enkä tajua miten taas tuli hurahdettua Diabloon.. Oon samalla niin innostunut kuin myös kurkkuani myöten täynnä koko peliä. Noh, ainakin se on ollut rahansa arvoinen, pelitunteja on takana pikkasen vajaa 350.. Hups! 


Tänään kirjoittelin muutamat postikortit ulkomaille ja mua suorastaan ärsytti yks tyyppi jolle laitoin kortin.. Joku naikkonen ilmoitti profiilissaan, että haluaa vain ja ainoastaan saada lähettäjän kaupunkia esitteleviä kortteja. Naikkonen oli kirjoittanut myös tarkat säännöt, mitä postikortin kuvassa saa näky. Perus katunäkymä omasta kaupungista oli ok, mutta esim. kortti jostain nähtävyydestä ei ollut tervetullut mikäli nähtävyys ei ole kiinnostava tai erikoinen. Mistä hitosta mä tiedän mikä hänen mielestä on erikoinen? Hän oli myös kirjoittanut, että hänelle ei saa laittaa muunlaisia kortteja, hän ei pidä muista kuin kaupunkikorteista. Sääntönä oli myös se, että näkymä ei saanut olla taitelijan tekemä. Mistäs mä oisin sille pierassut kortin ilman, että oisin ite käynyt kuvaamassa ja teetättänyt siitä kortin sitä varten kun kaupunkikortit mitä täällä myydään ovat varmasti niitä mitkä hän laskisi rumiksi tai tylsiksi. Tuumiskelin aluksi etten laita hänelle sitten ollenkaan korttia, mutta jotenkin ajauduin kuitenkin piruuttani laittamaan kiroileva siili - kortin missä luki isolla "PERKELE!". Kirjotutin ukolla korttiin selvityksen tästä vahvasta suomalaisesta kirosanasta ja kuinka se nyt on paikallaan. Kirjoiteltiin, että meistä on ok esittää toiveita korttien suhteen, mutta on typerää sanoa mitä ei saa missään nimessä lähettää. Kirjoitettiin, että pitäisi olla tyytyväinen siihen mitä saa. Loppuun laitettiin hyvät päivänjatkot kaikesta huolimatta ja toivottiin, ettei hänen päivänsä mene totaallisen pilalle kun ei saakkaan sitä mitä haluaa. :D Mielenkiinnolla odottelen sitä päivää jolloin sähköpostiin tulee ilmoitus kortin rekistöröimisestä! Mainitaan nyt vielä muitakin vaatimuksia mitä tämä henkilö esitti, elikkäs jos asut ameerikan maalla, toive olisi saada korttiin julkkiksen nimmari ja taasen hollantilaisille oli pitkä pätkä tekstiä mitä kortin kuvassa ei saa näkyä (mm. lampaita, juustoja, tuulimyllyjä). Mun mielestä kuitenkin ajatus on aina tärkein eikä mua haittaa vaikka postilaatikkoon välillä tupsahtaleekin jotain jeesus tyylisiä kortteja. Mulla itelläni on aina tapana mahdollisuuksien mukaan toteuttaa toiveita korttien suhteen, mutta yleensä nappaan lootasta kortin profiilin lukemisen jälkeen fiiliksen mukaan. 


Nojoo, päivän kohokohta onkin ollut tänään paketin haku postista. Mitäkö paketissa oli? Uusi lamppu eteiseen ja uusi lautapeli! Tänään ois tarkotus vielä illan päälle testata tuo uusi peli ja suapa nähä miten se luonnistuu! 

Täytyneepä palailla asiaan kuhan saadaan uusi lamppu killumaan eteiseen ja peli testattua niin onpahan kerrankin oikeasti jotain jutun juurta! 

PS. oiskohan ihan hirvee virhe pistää vihreetä tuksutiväriä tilaukseen? Jostain syystä vihertävä ohtatupsuti himottas.. :p

PPS. koitin muka kuvata tänne uutta viteota! Arvaattako kuis kävi? Roskiksee joutaa joka pätkä, oli taas sen verran pelle hermanni matskua, juuri sellaista mitä täällä on aiemmin jo nähtykkin.. :D 

tiistai 23. syyskuuta 2014

Virtaa

Mun tekis mieli juoda punaviiniä ja kirjoittaa runoja. Mä haluaisin asettua sohvalle kera lasillisen viskiä ja fiilistellä pitkästä aikaa Danko Jonesia. Musta ois kiva selata läpi kaikenmaailman kokkaus- ja leipomiskirjoja ja poimia niistä hyvältä kuulostavia reseptejä omaan reseptivihkooni. Ois kiva silittää lakanoita ja suunnitella vanhoista kankaista jotain ommeltavaa. Ois siistiä vihdoin saada kudottua keskeneräiset villasukat loppuun. Jep, aletaan olla siinä vaiheessa vuotta, että mä rupean pikku hiljaa heräämään eloon. 

Sunnuntaina lueskelin uutisia pakkasista ja ekoista lumisateista, sain niiden lukemisesta niin paljon virtaa, että jynssäsin meidän vessan aikalailla lattiasta kattoon asti puhtaaksi juuriharjalla. Sen jälkeen siivosin vielä kämpänkin ja puuhastelin kaikkea muutakin pientä mm. järjestelin kaappeja. 

Oon viime päivinä kuvannut enemmän kuin koko kesänä ja pelannut 3DS:llä. Oon tehnyt lättyjä & pannaria, kokannut innoissani ja meikannut jokapäivä.




Oon käynyt kirjastossa ja lukenut sarjakuvia ukon kanssa. Oon haaveillut tulevista peleistä ja yrittänyt pysyä kärryillä julkaisupäivistä. Oon varistanut päästäni murheet ja koittanut keskittyä kivoihin juttuihin. Toki monikin juttu on perseestä ja viimeks sunnuntaina vittuunnuin niin pahasti, että meinasin saada raivoapinakohtauksen. Oon myös leikkinyt kyylämummoa ja ovelasti vilkuillut keittiön ikkunasta pihalle aina kun sieltä on jotain epämääräisiä ääniä kuulunut. Oon tuhissut paheksuvasti teinien ees takaisin rullailuille meidän rivarin pihalla ja raportoinut ukolle pihan tapahtumia niin, että sitä varmaan jo kyllästyttää. :D 



Oon nauranut mun ja silakan kaverikuvalle joka on otettu opiskeluaikoina ja miettinyt kuvien teettämistä. Oon naureskellut vielä vähän lisää ja miettinyt miten helvetissä voin näyttää noin känniseltä ruttunaamalta selvinpäinkin. :D 


Mitäpä teille kuuluu? :) 

Mummula













Mä niin rakastan tuota mummulan pihaa! Ite asuinmöksä on vanha kuin mikä ja pihalla on erillinen mökki mistä löytyy sauna, pikkuinen liesi ja kerrospedit vieraita varten. Pihalla on myös kaksi liiteriä ja ulkohuussi. Nii paljon kaikkea katseltavaa ja ihailtavaa. Toinen liitereistä on romahtamispisteessä ja mökki haisee homeelle, mutta musta ne on silti aivan ihania! Voi kun uskaltautuisin jonain päivänä päämöksän ullakolle ihmettelemään, mutta luultavasti kaikki kummitustarinat pitävät mut poissa sieltä. Niin ja hiirulaiset. 

torstai 18. syyskuuta 2014

Sekametelisoppa

Toimelias torstai takana. Vai oliko se sittenkään niin toimelias? 

Aamusella tuli piipahdettua taas pollatohtorilla. Keskusteltiin mun työhaastattelusta ja siitä kuinka reppanoita aikuisia ihmisiä voi olla. Mulla ei ollut vieläkään mun tehtävä tehtynä, jotenkin vaan sanoin sen jääneen kotia vaikka siellä se kuumotteli laukun pohjalla ja yritti huutaa, että täälähän minä. En vaan kehdannut myöntää etten ollut saanut sitä vieläkään aikaiseksi tehtyä. Ihteäni vartenhan se tehtävä on, ei mun pollatohtoria, tyhmää tommosesta olla häpeissään ja laskea liukuria. Eikun luikuria. Tsöp tsöp, aivot toimii taas hienosti ja sanat kääntyy taas ihan nurinkurin ja vinksin vonksin. Miltäköhän tuntuisi kirjoittaa tätä pää alaspäin ja syödä samalla vaahtokarkkeja.. ?


Päiväsellä lakkailin mun kynnet. Ne piti lakata jo maanantaina tai oikeastaan jo aiemmin, mutta nyt vasta sain aikaseiseksi. Samalla naputtelin ystävän kanssa viestejä pitkästä aikaa ihan kunnolla. Kummasti tuommoiset asiat piristää mieltä. 


Iltapäivällä lähdettiin ukkosen kanssa vilkaisemaan taidetalolle valokuvanäyttelyä josta isäni mulle vinkkasi. Ja kannatti käydä! En olisi malttanut lähteä näyttelystä ollenkaan pois upeita eläin- ja luontokuvia ihastelemasta. Yhdelle kuvalle nauroinkin melkoisasti kun kuvassa oleva pöllö näytti ihan anopilta.. :D Mutta kerrassaan upeita kuvia, ei voi muuta sanoa. Sanoinkin näyttelystä lähtiessäni paikan työntekijälle, että kuvat olivat todella innoittavia. Osaisinpa itsekin jonain päivänä ottaa yhtä hienoja kuvia mitä näin näyttelyssä! 


Iltasella piipahdin vielä ystäväni luona teellä ja mussuttamassa keksejä. Ystäväni oli sisustanut kotiaan uusilla kalusteilla, verhoilla ja pienillä yksityiskohdilla. Oma koti rupesi taas tuntumaan ihan pikkuselta hikiluolalta jonne olisi saatava jotain uutta! Edes jotain pientä, kuten vaikkapa uusi matto tai edes viltti. Puhetta oli myös kuumista julkkismiehistä eikä ystäväni oikein ymmärtänyt kuolaustani Jason Momoaa kohtaan. :D Ainakin Game of Thronesissa Momoa oli kyllä kunnon namipala. :P 

Sellainenpa se päivä on ollut, nyt oikeastaan vasta on kunnolla ehtinyt istahtamaan alas omien ajatuksien kanssa. Eipähän ole tarvinut valittaa, että olisi tylsää ollut. Jee! 

ps. huomasin just, että oon ihan vitunmoinen läski, PAKKO tehdä asialle jotain. Ehkä mä rupeen kouluttautumaan ja treenaamaan ihtestäni taistelukääpiön. 


tiistai 16. syyskuuta 2014

Biblou






Bablo on kyllä mystinen katti. Välillä se näyttää pieneltä ja söpöltä, joskus taas vittuuntuneelta, hetkittäin viisaalta ja enimmäkseen lihapullalta. Ja aina se vaan jaksaa rakastaa pusuja ja tykkää syödä lattioilta roskia. (se luulee niitä ötököiksi.)

Jotekin se mieltää itsensä kauheeksi kovikseksi ja painimestariksi kun puree Pöppistä pyllystä. Todellisuudessa se on ihan vauvva. Ja juorukello. 

Pointti oli siis se, että kerrankin sain Bablosta suht onnistuneita otoksia missä se ei nuku tai juokse mua karkuun niinkuin se yleensä tekee kun lähestyn sitä kameran kanssa. 


Läskimättyvä





Arvatkaapa kenen masu on niinku potkupallo? Vähemmästäkin tämmösten evästen jälkeen. Normisti meillä syödään tommosta läskitys apetta vaan viikonloppuisin vaan eilen iski kauhia inspis laittaa jotain suolasta iltapalaa.. Pellille päätyi siis läjä nachoja, salsaa, taco maustettua jauhelihhaa ja ihan vitusti juustoraastatte. Kasailujen jälkeen koko komeus käväisi sen verran uunissa, että juusto suli. NAM. Ens kerralla teen tästä vielä läskimpää ja nakkaan tonne vielä juustodippiäkin välliin. Oli muuten riittosaa ja ruokasaa! Innostus tuli myös värkätä kunnon läskimuffarit pakkaseen. Tuli melko römpsölin näkösiä kiitos vaahtokarkkien, mutta oikee herkkuleita! ♥ 

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Viikonloppu turinoita

Mun oli tarkoitus tulla jo perjantaina kirjoittelemaan, mutta sitten hokasin ettei mulla oo mitään kivoja kuveja tekstiin. Sama homma oli lauantaina. Tänään mä ajattelin, että on jo pakko saada tänne uutta postausta joten kuviahan oli lähdettävä ottamaan! Ja voi luoja kuinka kivaa mulla oli pitkästä aikaa vaan tsippailla ympäri kyliä kamera kädessä! Niin rakkautta! ♥ Ja ilmakin oli mitä kivoin, syksyisän vilpoisa kera pienoisen auringon paisteen. 


Perjantaina kävin varaamassa itselleni parturi ajan jonka sainkin tuurilla heti seuraavalle päivälle. Perjantaina oltiin myös pitkään kylässä ukon siskolla. Alle vuoden ikäisen naperon touhuja kyllä jaksaisi seurata vaikka koko päivän, ainakin siihen asti, että loputon rääkyminen alkaa. :D Ukon sisko oli leipassut todella hyvää omppupiirakkaa oman puun ompuista. Nam, herahtaa vieläkin ihan vesi kielelle ajatuksesta. 


Launtai aamuna hipsin Hiusateljee Fiorelliin saksituttamaan hiukseni samaan malliin kuin viimeksi. Voisin hehkuttaa mun kampaajaa loputtomiin! Meillä oli tosi hauskaa kun höpsittiin kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä. Olin jotenkin tosi rentoutunut, mutta kuitenkin hirmu energinen kun lähdin kampaajalta talssimaan kotiin päin. 

Kotiin kun pääsin oli vuorossa postilaatikkojen korjuu urakka. Joku munapää oli meidän laatikko rivistön käynyt edellisenä yönä hajottamassa. Puuhastelua ja rupattelua naapureiden kesken, ihan mukavaa puuhaa sekin vaikka toki ilkivalta aina vituttaa. 


Korjuu urakan jälkeen rupesinkin siivoamaan ja värjäilemään etutupsutia. Etutupsutista tuli kyllä tällä kertaa liian tumma ja tylsä. Yh. Siinä sivussa pyöräytin vielä pellillisen mokkapaloja! Olin kunnon super emakko! 

Illan päälle hipsittiin vielä kaverille pelailemaan Arkham Horroria ja saatoinpa siinä sivussa juoda pari lonkeroakin. Peli kesti aikalailla kolme tuntia ja kerrankin saatiin pää ökö pieksettyä ilman huijaamista. ("HUPS noppa lens lattialle, mää vilasen, SE ON KUTONEN, uskottehan te?!") 


Tänään nukuttiin hirmu pitkään ja löllöttiin sängyssä ilman kiirettä nousta. Muutenkin tämä päivä on vaan rentoiltu. Ja käytiin siellä kuvailemassa! ♥ Vielä jos tälle iltaa syöpöttelis ja katsoisi Iholla - sarjaa niin ois ehkä ihan täydellistä! 

Tää koko teksti kuulostaa omaankin korvaan liian lässynläähypetykseltä, mutta pakko kyllä myöntää, että mulla on ollut niin ihana viikonloppu ettei toista samanlaista oo ollutkaan vähään aikaan. 


Toivottasti tää hyvä fiilis jatkuu vielä monta päivää, huomenna mä ajattelin ehkä leipasta muffareita ja puuhastella jotain muutaki kivaa mm. lakkailla kynsiä ja kirjoitella postikortteja. 

Mimmonen viikonloppu teillä oli? 


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Töi

Huh, olipa tänään pikkasen liian rankka päivä. 

Aamulla käväisin pollatohtorilla. Mua harmitti etten ollut saanut tehnyt mun tehtävää jonka sain viimeksi mukaani. Pollatohtori sano, että se on ihan ok vaikkei mulla ollut sitä tehtynä. Silti mua harmitti. Juteltiin kuulumisia ja kerrankin musta tuntui, että me ihan oikeesti keskusteltiin siellä. 

Päivällä mulla oli työhaastattelu jota jännitin ihan liikaa. Mua oksetti kun olin matkalla sinne ja olin varma, että multa lähtee jalat alta. Haastattelu meni kuitenkin ihan ok ja koin sen hyväksi jutuksi siinä määrin, että se oli kuin ahdistuksen siedätyshoitoa. Olin haastattelu tilanteessa tapani mukaan todella asiallinen ja kohtelias, peittelin mun jännitystä ja pahaa oloa parhaani mukaan. Haastattelusta jäi sellanen positiivinen fiilis, mä selviydyin. Melkeen heti haastattelun jälkeen mulle tuli kuitenkin tieto sähköpostiin ettei mua valittu, tietty se harmitti kun haastattelu meni mun mielestä niin hyvin, mutta oli se kuitenkin helpotus varsinkin kun työ kuulosti niin vaativalta. 


Nyt tää voiski jatkaa salkkareitten vahtaamista ja pohdiskeluja josko huomenna jaksais kuvailla. 8) 

#kutsumua

#Kutsumua-kampanjan ideana on ottaa kuva kahdesta (tai useammasta) sanasta: toinen kuvaa sitä lokeroa, johon kiusattu on yritetty tunkea ja toinen sellaista ominaisuutta, jonka hän tahtoisi muiden itsessäsi näkevän ja muistavan. Ensimmäisen sanan päälle vedetään viiva. Tämän jälkeen kuva jaetaan sosiaalisessa mediassa.

Mä oon pyöritellyt ja pähkäillyt tätä kampanjaa jo niin monta päivää etten kohta jaksa edes koko asiaa ajatella. Mä oon selannut kuvia ja miettinyt, kuinka moni tähän on osallistunut vain osallistumisen ilosta ja kuinka moni on oikeasti tuonut esille isommankin kiusauksen. Mä en vähättele kenenkään kokemuksia, pohdin vaan onko tähän osallistunut sellaiset joita on kiusattu todella vakavasti. Tää kampanja on kuitenkin mun mielestä tosi hieno juttu kaikinpuolin, sitä en voi kieltää. 

Ala-asteella mua kiusattiin lähinnä haukkumalla ja yksin jättämällä. Kyllä mä aina hyppynarun pyörittäjäksi kelpasin, mutta hyppimään yleensä pääsi vain ne suositut tytöt. 

Yläasteella kiusaaminen oli vakavempaa. Jossain vaiheessa musta tuntui, että koko koulu oli mua vastaan. Mua haukuttiin, uhkailtiin ja seurattiin koulumatkoilla. Mä kuulin, että mut aiotaan hakata. Pikku hiljaa tilanne ajautui siihen, että en uskaltanut mennä enään kouluun. 

Ammattikoulussa mulle tirskuttiin ja oltiin niinku mua ei ois ollutkaan. 

Työpaikoilla mua on nöyryytetty muiden edessä, niin työntekijöiden kuin asiakkaiden, haukuttu ja tehty selväksi, ettei musta oo mihinkään. 

Mä en vieläkään mielelläni puhu siitä, että mua on kiusattu. Mua varmaan jotenkin nolottaa se. Oon varmaan ihan sikahuono kun mua on kiusattu ja siitä on saatu syy siihen. Muhun sattuu niin maan perkeleesti vieläkin kun ajattelen niitä hetkiä jolloin oon pelännyt kouluun menoa ja ahdistunut siitä, ettei kukaan tykkää musta.  

Mä en oo pelkästään kiusattu, mä oon myös kiusaaja. Mä oon aiheuttanut ahdistusta jopa mun läheisille ihmisille vaan siksi, että oon hakenut hyväksyntää. Mä oon haukkunut ihmisiä jotka ei oo tehnyt mulle ikinä mitään pahaa. Mä oon varmasti sanoillani tai teoillani saanut aikaan sellaista pahaa mikä vaikuttaa varmasti niihin ihmiin vielä tänäkin päivänä. Mä en tiedä miten mä voisin korvata sen. Mä voisin pyytää miljoona kertaa anteeksi parilta ihmiseltä, mutta ne pyynnöt ei poista sitä tuskaa. Mä toivon todella, etten oo oikeasti aiheuttanut kenellekkään mitään sellaista mitä ne joutus tuskissaan muistelemaan vieläkin, toivon, että se on vaan luulo mun päässäni. Jos joku sellainen henkilö lukee tätä, jolle olen pahaa mieltä joskus aiheuttanut, niin anteeksi tuhannesti. 

Se mitä mä oon miettinyt viime päivät on se, mitä mä kirjoittaisin jos tekaisisin tuollaisen kampanja lappusen? 

Ainakin ekana listaisin siihen: 

läski, ruma, norsu, sumopainija, lauta, nenätön apina, tyhmä, hiljanen, neiti mitättömyys jnejne. 

Näiden ruksailujen tahi viivailujen jälkeen mun pää löis tyhjää. Oon oikeesti miettimällä miettinyt, mimmoisena mä oikeasti tahtosin toisten mut näkevän ja muistavan. En mä keksi mitään positiivista adjektiivia itsestäni korvaamaan noita negatiivisia haukkuja. En sitten millään. 

Pitkän litannian keksin kyllä asioita mimmonen musta on tullut kiusaamisen seurauksena.. 

ahdistunut, huono itsetunto, pelkään puhua puhelimessa, sosiaalisten tilanteiden pelko, kykenemätön, paniikki, huono, arvoton, pelokas..

Ja lista vaan jatkuu. 

Millaisia ajatuksia kampanja on teissä herättänyt? Osallistuitteko te ja millaisia sanoja teidän lapuistanne löytyy? 


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Jauuu

Viikonloppu on hurissut menemään toivotulla tavalla ja vielä paremminkin! Eilen nakuteltiin Borderlands läpitte ja syötiin & juotiin hyvin! Kyllä punkku oli niiiiiiin hyvää pitkästä aikaa ja se takasi mulle pitkästä aikaa aivan loistavasti nukutun yön! En muista milloin viimeksi oisin niin hyvin saanut unen päästä kiinni ja oisin nukkunut koko yön putkeen kertaakaan heräämättä. 


Tänään on perinteiseen tapaan pesty niin perkeleesti pyykkiä ja aina sitä saa ihmetellä mistä sitä riittää niin paljon. Kirjoittelin aamummasta yhden kirjeen alta pois ja siinähän vierähtikin melkein pari tuntia. Muuten tässä onkin hakattu hulluna Borderlandsin lisäsisältöjä. 


Pelattaisiin varmaan tälläkin hetkellä jos mulla ois kunnon pelikone eikä tätä läppäriä jonka kanssa meinaa tulla pienoisia lämpö ongelmia. Vielä jonain päivänä ostetaan mullekkin parin tonnin arvoinen pelikannettava joka muistuttaa ulkonäöltää jo jonkin näköistä ufoa tai jotain muuta sellaista ihme väkkärää. Tai vielä hauskempaa olisi kasailla itselle pöytäkone pelaamista varten jos vain olisi sellaiselle tilaa täällä hikimajassa. 


Vielä olisi yksi asia tekemättä tälle viikonloppua, se kynsienlakkaus. Saapa nähdä. Suunnittelin tuossa jo hirmu innoissani jotain vihreitä kynselöisiä absintin inoittamana, mutta luultavasti sudin pikaisesti vaan jotkut perus tylsät lakkailut, jos nyt edes senkään vertaa saan tehtyä. Liikaa tekemistä, liian vähän aikaa! 

Nyt voisi olla hyvä hetki painua ulkoilemaan ettei ihan nörtteilyksi mene! Ja sitten voisin sutia ne lakat kynsiin, EHKÄ. 

lauantai 6. syyskuuta 2014

Taiteitten yö

Kuten eilen mainitsin, DFC:llä oli esiintyminen taiteiden yössä. 

Käytiin ennen koko tapahtuman alkua ruokakaupassa ukkosen kanssa ja kylillä oli niin paljon porukkaa, että mua rupes ahdistamaan. Rupesin jännittämään kuvailemaan lähtöä hulluna ihan sen väen paljoudenkin takia, ihan niinkui tarpeeksi ei olisi ollut ressattavaa siinä, onnistuuko kuvat huonosti vai hyvin huonosti. 

Lähdettiin hyvissä ajoin paikalle ja kokoonnuttiin DFC:n porukan kanssa syrjempään, että ukot saivat käydä vielä esityksensän läpi. Otin siinä parit testikuvat ja olin hirmu tyytyväinen kun valoisuutta vielä riitti. Tietenkin porukan esiintymisen aloitus lykkääntyi puolella tunnilla ja tottakai siinä ajassa se hyvä valoisuus vaihtui nopeasti iltahämäräksi. 

Odotellessa mua melkeen oksetti kun ympärillä oli niin paljon väkeä, olin iloinen kun vihdoin ja viimein DFC pääsi aloittamaan. Heti kun kaivoin kameran laukusta ja aloin kuvaamaan, unohdin kokonaan väen ympärilläni. Onneksi sain pari ihan kelvollista kuvaa ja ihan kivasti videopätkää. 

Esityksen jälkeen käytiin yksillä Sun hotellilla ja täytyypä myöntää etten ole siellä koskaan aiemmin käynyt. :D Ajattelinkin, että voisin jatkossa käydä siellä jos tulee tarvetta lähteä lonkerolle tai sidukalle. Siellä oli mukavan rauhallista ja sellaista kotoisaa, voisin kuvitella täyttäväni siellä ristikkoa tai nakkovani tikkaa samalla kun juon sitä yhtä ja ainoaa juomaa. 


Nyt tää rupee kahtomaan tarkemmin noi ukkojen kuvat läpi ja rupeaa sen jälkeen pelailemaan. Illalla juodaan sit ukkosen kanssa pitkästä aikaa halpaa punkkua! ♥ 

perjantai 5. syyskuuta 2014

Kohta tulee vaakabingo

Elekää välittäkö otsakkeesta, mä oon kuunnellut viime päivinä ihan liikaa eläkeläisiä! Eläkeläisiä tulee aika paljo huudatettua mankasta siksi, ettei se musiikki oo niin vakavaa ja se menee loistavasti taustamökänä. Se on vaan paha kun nää vaakabingot sun muut jää soimaan päähän eivätkä lähe kulumallakaan. 


Tänään on Oulaisissa Taiteiden Yö ja DFC, eli ukko ja kumppanit, on siellä esiintymässä illan päälle. Mun olis tarkotus mennä ottamaan parit fotot ja ehkä video pätkää esityksestä jos vaan säät sallii ja on tarpeeks valosaa vielä. Mua ehkä eniten vituttaa hämärässä kuvaaminen ku oon siinä niin huono. Tympäsee etukäteen jo jos kaikki kuvat epäonnistuu ja oon ollu ihan turhaan siellä pyörimässä. 


Ei mulla oikeesti mitään tähellistä kirjotettavaa ollu tähän postaukseen, mutta katsaistaan ny vielä mitä mä tuumin viikonlopulta..

Tänä viikonloppuna mä tahtoisin ottaa paljon hyviä kuvia, pelata lautapelejä (varsinkin Arkham Horroria) ja laittaa mun kynnet silleen hienosti, että voisin oikeesti olla tyytyväinen niihin. 

Halujen lisäksi mä aion viimeistään sunnuntaina kirjoittaa yhden kirjeen ja omistaa aikaani Borderlandsin tahkoamiseen. 

Mun tekis mieli tänä viikonloppuna siemailla punaviiniä ja syödä jotain hyvää suolaista. Toisaalta mä tahtosin laittaa jotain salaattia. Mieli tekis kans irtokarkkeja! Saas nähdä mitä sitä loppusissaan kehittää viikonloppu sapuskaksi, tuleeks tehtyä ne perinteiset et jotain helppoa ja nopsakkaa uuniin kun ei pelaamiselta ehi kokkailemaan sen kummallisempia.. :D 


Mitä suunnitelmia tai halutuksia teillä on viikonlopuksi? 

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Minkäslaista viinaa on absintti?

Wihii, pitkästä aikaa tehtiin kaveripoppoolla tilausta Alandiasta! Absintissa on se jokin, että sitä täytyy löytyä baarikaapista aina. Ollaan muutaman kerran ennenkin tilattu absinttia Saksasta ja joka kerta toimitus on ollut nopeaa ja miellän verkkoputiikin todella luotettavaksi! 

Tällä kertaa tilattiin kaksi pulloa meille. 

Absinthe Gruene Fee 


This Absinthe has no licorice taste. Its taste profile is sweet with notes of cinnamon. It is not an Absinthe in the traditional sense, but perfect for those who do not like the licorice taste usually connected with Absinthe.

Haluttiin tällä kertaa kokeilla erilaista absinttia kun yleensä ollaan tilattu jotain ihan perus huttua. Itse en tätä vielä ehtinyt maistamaan, mutta ukko totesi tämän sen verran makeaksi ettei tämä tarvitse kaveriksi kuin yhden sokeripalan. Tätä on kehuttu hyväksi colan kanssa, täytynee sekin sekoitus testata. 



Tämän absintin väri oli todella hailakka vaalean vihreä kun se laimennettiin juotavaksi. Tykkään absintista ehkä siksikin niin paljon kun laittaminen juotavaksi on eräänlainen rituaali. Olisi enemmän kuin siistiä joskus ostaa ihka oikea väkkärävekotin veden tiputteluun, tahtoo kannusta tiputellessa välillä vedet lorahtaa vähän liiankin sutjakkaan lasiin. 

Toiseksi pulloksi valittiin se perinteinen pääpallo. 

Absinthe Hamlet Hardcore Blue



Hamlet, the tragedy by William Shakespeare, recounts how Prince Hamlet exacts revenge on his uncle for murdering his father. The gravedigger scene is well known, where Hamlet thinks about the commonness of death and the vanity of life, while looking in the face of an unearthed skull. To be or not to be, probably the most famous quote of the play, expresses what Absinthe Hamlet Hardcore stands for: An Absinthe with the merciless alcohol degree of 80% combined with the inspiring virtues of the wormwood plant. Enjoy!

Pääpallo absintti on parhautta shottina! Kunhan vaan ei tee meikäläisiä ja kumoa shotteja sitä mukaan nassuusa kuin vaan ehtii, voin kertoa, että ahneella o kakkanen loppu. Tai no kakkanen ja kakkanen, mustaa sai hinkata pöntöstä vielä seuraavanakin päivänä pois kun nesteet tulivat ylös melkeenpä samaa kyytiä kun ne sain alas. Aikaisemmin tosiaan meillä on ollut tätä mustana ja punaisena, tällä kertaa piti ostaa sininen. Seuraavaksi sitten sitä vihreää! Tätä kannattaa jo pelkästää ostaa hienon pullon takia! 


Kahtokee ny kui nätskiä ne on tyhjinäkin hyllyssä koristeena! Oon kyllä miettinyt josko näihin pääpalloihin joskus laittaisi jotain värillistä hiekkaa sisään jolloin kallon muodot olisivat helpompi erottaa. 

Onko täällä muita absintin ystäviä? :)