perjantai 22. elokuuta 2014

Pomppulainen

Olin eilen hurjan onnellinen. Onnellinen niinkin pienestä ja yksinkertaisesta asiasta kuin lätäköissä pomppimisesta. Voitte kuvitella kuinka nassuni oli varmasti yhtä hymyä kun kotiin päin kävellessäni näin ison lätäkön. Iloitsin, että olin laittanut kumpparit jalkaan. Vilkuilin ympärilleni ja kun olin varma ettei lähistöllä näy ketään, otin pari juoksu askelta ja hyppäsin lätäkköön. Olisi tehnyt mieli nauraa ääneen. Lärkin lätkössä hetken ja nähdessäni kauempana ihmisiä lähdinkin ripeästi liikkeelle. Jenni 22 v. se vaan lorkkii lätäköissä kuin napero! Tottakai kaikki vastaan tulevat lätäköt loppu matkalta piti kahlata lävitse. Sekin oli huisin hauskaa! 

Oon kokenut taas ihan uudenlaista positiivista energiaa kun ulos saa pukea kevyen pipon ja kaulaan laittaa kaulahuivin. Viime viikolla olin riemuissani kun vedin päälle ensimmäistä kertaa tälle syksyä toppaliivin. Oon myös hyppinyt ilosta kirjeistä joita on tupsahdellut postilaatikkoon ja samalla ilolla kirjoitellut niitä takaisin. ♥ 


Toki murheitakin aina mahtuu mukaan vaikka kuinka ois mukavaa ja menis hyvin. Mua on yks asia tympässyt tosi paljon viime aikoina ja oon miettinyt kirjoittavani siitä asiasta tänne. Mun terapeutti rohkaisi mua, että mun on oikeus tuntea niinkuin tunnen, eikä mun tarvi sen vuoksi tuntea itteäni huonoksi. Mä vielä mietin vihtinkö rueta vuodattamaan sitä asiaa tänne sillä se voi ehkä jonkun korvaan kuulostaa ihan turhalta kitinältä, mutta luultavasti joku ainaki ymmärtäisi miksi se asia mua niin tympii. Musta tuntuu, että se asia ei ehkä vaivais mua niin paljon jos saisin siitä kirjoitettua. Mutta katsotaan, voipa olla että kirjoitan tai sitten en. 

Terapeutista puheenollen, mulla oli keskiviikkona istunto. Juteltiin aluksi perus kuulumisia ja sitten mä ilmaisin hänelle jotenkin tosi varovasti, että musta tuntuu etten mä etene käyntikerroilla mihinkään siksi, että mä en tiedä mitä mun pitäis puhua ja miksi. Jotenkin mä sain esitettyä terapeutille, että mä tarvin enemmän siltä ohjausta ja kiinnostusta. En mä suoraan mitään sanonut, mutta parhaani mukaan yritin ilmaista asiaa. Ehkä mä jotain sain sanottua oikein kun mulla ei jääny niin paskan maku suuhun istunnosta. Vaadin itselleni vielä kotitehtävänkin mukaan. Tehtävä jonka sain on nimeltään "Henkilökohtaiset voimavarat - kaavake". Siinä on esitetty 50 kohtaa joista mun pitää valita kymmenen jotka jotenkin koen itselleni tärkeiksi, esim. "Minulle on tärkeätä, että... tunnen itseni terveeksi ja ruumiillisesti hyvinvoivaksi." Jokainen valitsemani kohta mun pitää vielä käydä yksitellen läpi ja arvioida tunteet asteikolla 1-5 (tunnen itseni... tyyneksi, toiveikkaaksi, vihaiseksi, masentuneeksi, syylliseksi, vapautuneeksi, vahvaksi, lapselliseksi, onnelliseksi, ahdistuneeksi, yksinäiseksi, luottavaiseksi). Esimerkiksi vihan kohdalla 5 on, että tunnen itseni usein vihaiseksi ja numero 1 etten ole koskaan tuntenut vihaa asiaa koskaan. Musta tää tehtävä on omalla tavallaan todella mielenkiintoinen, mutta samalla myös ihan tyhmä ja tosi vaikea. Mun on tapan pohtia asioita niin monipiippuisesti, että saas nähdä joudunko kirjoittamaan paperille ylös kilometrikaupalla huomautuksia ja mietteitä miten ne vois olla ihan eri tavalla. 

Että semmosuuksia tällä kertaa, nyt pitää lähtä värkkään absintti tilausta ja ruokkii ukko ettei se kuole näläkään. :) 

2 kommenttia:

  1. Taas sun naamavärkki on siinä kunnos että vautsivau mikä beibe !! o__o♥ Oot oikeesti ihan mielettömän nätti !

    Haha, nauroin tolle sun lätäkös hyppimiselle :D Iso plussa pikkuveljes on se että sen kans voi tehä kaikkia tollasta hölmöä ja lapsellista, laittaen sen piikkiin että on lapsen vahtina ;)

    Mahtavaa että sait suus auki ! :) Toivottavasti istunnoista alkaa olemaan sellasta apua mitä niiltä toivotkin. Kaikki tollaset numerointi tehtävät on typeriä koska aina pitää päästä selittämään kaikki poikkeus kohdat asiaan liittyen, ei sitä niin vaan numeroida !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä kehtaa, höpsit taas ihan omias.. Pöljäke! :D Itte vaan oot! ♥

      Ihan pöljää ku ei sitä yksinää kehtaa rueta lärkkimään missään, rupiaa hävettää jos joku näkkee. :D Määki tarvin jokun hoitolaisen, että kehtaa päästää sisäsen lapsen irti... :D

      Toivotaan! Ei tosiaankaan asiat oo selitettävissä millään numeroilla, saas nähdä kui mun vielä käy tuon tehtävän kanssa. :D Joudun roudaan varmaan säkillisen muistiinpanoja kustakin asiasta mukanani seuraavalle istunnolle.. :D Onpahan sit ainakin jotain mitä käydä läpi!

      Poista