sunnuntai 31. elokuuta 2014

Violätti

Miu ja mau! 

Oon herännyt tänään ihan liian aikaisin. Oon istunut ja ihmetellyt, hieronut silmiänä unihiekoista vielä parinkin tunnin päästä heräämisestä ja aikonut käydä tupakoimassa. Oon aikonut jo tunnin verran myös keittää teetä, mutta sekin tuntuu tähän aikaan niin kovin vaivalloiselta. Ehkäpä mä kohta saan aikaseksi. 


Värjäsin viime viikolla mun hiukset. Etutupsutin sai turkoosin tilalle violettia ja mä jollain tapaa vieläkin totuttelen tähän. Tokihan mä violetista pidän, mutta jotenkin se on tuntunut niin "tummalta" ja jokseenkin "tylsältä". Ehkä mä vaihdan taas väriä pian, tää violetti nimittäin haalistuu tosi äkkiä kun taas turkoosi ei tuntunut lähtevän mihinkään. 


Huomasin kun nää kuvat oli otettu, että mullahan on tukka päin persettä ja näemmä osittain suusakin. Oon jotenkin tykännyt tästä mallista mikä mulla on nyt ollut, joten täytynee varmaan käydä leikkauttamassa tää tässä kuussa takaisin kuosiin kun rupeaa olemaan kohta hapsut paikoittain liian pitkiä. 


Tällä hetkellä mä odotan innolla, että saan tuon mun tatuoinnin paranneltua täysin. Vihaan ehkä eniten vetää rasvan päälle vaatteita.. Onneks Metukasta on nyt lähtenyt super vauhtia irtoamaan rupi! Jos hyvin sattuu, se on oikein terve akkeli jo loppuviikosta. Sitten mä pääsen vetämään päälleni jotain muuta kuin ukon löysiä pitkähihasi! 


Eilen veettiin iltapalalla lämmintä kaakaota vaahtiksilla, kermavaahdolla ja rösseleillä! Niin parasta herkkulia kylminä iltoina ja töllön ääressä nautittuna.. :D Tekiski hirmuna mieli teen sijasta ottaa nyt kaakaota! 

Nyt tää lähtee kömpimään vihdoin sinne aamusavuille ja teen kaakaon laittoon ja sitten rupeaa valmistautumaan odottamaan ystävää kylään!

Muksulia viikon ja kuukauden alkua kaikille! ♥ 


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Väritetty Metusa


Tadaa! Nytpä on sitten akasa väritkin! Kuhan akkasen saan paranneltua niin laittelen sitten parempaa kuvaa, että näättä kaikki värit selkiästi! ♥ Oon niin rakastunut! Kipiäähän nuo värittelyt rupes käymään kolmen tunnin jälkeen ja voin kertoa, että löyty taas niin makijoita hermopisteitä. Enkä ikinä totu siihen, että joka kerta joku kohta säteilee kipua mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.. Tällä kertaa kuvailinkin tatuoijalleni tuntemuksia vertauksella "kuin lihanuijalla nuijittas ihua"...Mutta oli se sen arvosta! Joulukuussa sitten uutta kuvvaa kätteen.. :3 

tiistai 26. elokuuta 2014

Lärsä



Pikainen lärsätinpäivitys vielä ennen siivoamaan rupeamista! Palataan seuraavan kerran asiaan erivärisellä tuksutilla. 8)

RAAA

Eikö olekkin todella kuvaava otsikko? Se kertookin varmasti heti, että nyt ärsyttää ja melkoisan paljon. 

Oon joutunut miettimään, onko väärin tuntea niin helvetinmoista ärsytystä ja olenko minä se paha. Paha ja huono. 

Mulla on tapana suunnitella ja harkita mun tatuointeja pitemmän aikaa ennenkuin ne otan iholle. Tähän mennessä jokaisen pitkään harkitsemani kuvan olenkin ottanut ja olen ollut tyytyväinen. Mulla on selvät sävelet, mitä kuvia haluan iholleni laitattaa, mihin ne tulevat ja miltä kokonaisuus tulee näyttämään joskus kun koen olevani tatuointien saralla valmis. 

Oon avoin puhumaan mun ideoista ja eri merkityksistä. Mä tykkään keskustella ihmisten kanssa tatuoinneista. Mä oon varsinkin yhden ystäväni kanssa puhunut todella paljon tatuoinneista ja siitä, miksi ne on mulle tärkeitä. Mä oon käynyt läpi mun suunnitelmat ja kertonut niiden merkitykset. Samoin hän on kertonut omista suunnitelmistaan. Kerran esille tuli hänen suunnitelmistaan kuva jota mäkin olen jollain asteella harkinnut. Mä en ollut kerennyt vielä pitkään ajatella sitä kuvaa, lähinnä olin vaan miettinyt sitä täytöksi. Hylkäsin sen kuvan pois mielestäni, koska musta ajatus oli vähän hassu, että mulla ja mun ystävällä olis saman tyyppiset kuvat ihoillamme ilman, että niillä olisi jotain yhtenäistä merkistystä. Sen jälkeen en ole siihen ideaan pohdinnoissani palannutkaan. 

Pari viikkoa sitten facebookin etusivulla tuli vastaan ystäväni julkaisema kuva hänen tulevasta tauoinnistaan. Näin heti punaista ja ajattelin, että perkele, minulta et sitä vie! Kuvassa oli hahmotelma sellaisesta tatuoinnista jota itse olen jo useamman vuoden kaavaillut. Kuva, josta olen hänelle monet kerrat selittänyt. Yhä uudestaan ja uudestaan. Kuva, jonka merkityksen minulle olen hänelle selittänyt. 

Tupisin ja mutisin aikani ukolle. Pyörittelin päässäni, onko mun oikeus tuntea, että multa ois jotain viety. Mietin, onko mulla oikeus sanoa ääneen ukolle, kuinka törkeältä se tuntuu. Viestittelin asiasta toisen ystäväni kanssa jonka mielestä mun tuntemuksissa ei ole mitään väärää. 

Heitin ystävälleni huumorilla tarkoitetun viestin, ettei vie sitä multa. Seuraavaksi naputtelin kasaan pitemmän värssyn johon yritin varovasti tuoda esiiin mun tuntemuksia asiasta. Kirjoitin, että en muista hänen ikinä ilmaisseen kiinnostusta juuri sellaista kuvaa kohtaan silloin kun minä olen siitä puhunut. Sanoin, että onhan idea yleinen eikä mua haittaa, että miljoonalla ja sadalla on juurikin sellainen, MUTTA musta tuntus ehkä vähän hassulta jos meillä ois saman tyyppiset tatskat, mehän kuitenkin nähdään toisiamme ja sillälailla. Lopuksi sanoin kuitenkin, että omahan se on jokaisella nahkansa ja jokainen laittakoot sitä mitä haluaa. 

Odotin vastaus viestiä. Odotin, että siinä olisi ollut ymmärrystä. Ajattelin, että ehkä hän sanoisi, että hupsista keikkaa ettei hän muistanutkaan että oon juuri sitä kuvaa jo kaavaillut usemman vuoden. Sitten me oltais voitu vaikka nauraa asialle. 

Odotin viestiä päivän jos toisenkin. Lopulta vastaus tuli eikä siinä ollut mitään ymmärrystä. Selittelyä, että siihen tulee muutakin. No niinhän siinä tulee munkin versiossa olemaan muutakin! 

Mua jotenkin haittaa tää asia. Ehkä just siksi, ettei asiasta keskusteltu eikä sitä selvitetty. Mua vaivaa etten saanut ymmärrystä. Musta tuntuu etten mä oo minkään arvonen. Ei ihan hirveästi tuon jälkeen ollakkaan oltu yhteyksissä. Enhän mä sitten mitään asiaan enään vastannut kun tiesin, että se ois turhaa. Kun ei ymmärrä niin ei ymmärrä. 

Mulla on ollut oksettava olo itteni takia. Musta tuntuu, että mä oon piru joka pomppaa esiin ja sanoo, että et saa tehdä noin. Mä oon se lapsellinen kitisijä. Mä oon paska, kun vedän tommosesta hemppaa. Pollatohtori sanoi, että mulla on oikeus tuntea niinkuin tunnen. Pollatohtori myös heitti ilmaan ajatuksen siitä, että onko oikeasti mun kaikki"ystävät" mun arvoisia. Mistä mä tiedän? 

Mä oon pyöritellyt päässäni tätä asiaa ja miettinyt jos se olisikin toisin. Jos mä en ois ikinä puhunut ideoistani ääneen, mä varmaan oisin kuvan nähdessäni mennyt kommentoimaan jotain sinne päin, että olipa sattuma, että onpa meillä samanlainen maku. Mä oisin hymyillyt samalla niitä asioita kirjoittaessani. Mä myös mietin, sitä ettei mua vois yhtään haitata se, että mun blogikaverilla on sellainen tatska jo ihollaan mitä mä oon jossain vaiheessa ajattelut laittaa. Musta on kiva, että tykätään samasta asiasta. Ei mua haittaa olla kenenkään kanssa tekstiilikaksonen. Ehkä tää asia on vaan niin iso juttu siksi, että sille kuvalle on mulla itelleni niin iso merkistys ja musta tuntuu, ettei musta ja mun tunteista piitata yhtään. 

Nyt mä haluaisin kysyä apua ja neuvoa teiltä, miten te näätte tän asian? Miten te käsittelisitte asiaa omalla kohdallanne? Olenko mä turhasta kitisevä kakara vai onko nää mun tuntemukset ihan normaaleja? 

On myös mahdollisuus, että sinä ystäväiseni luet tätä. Toivottavasti et ota tätä pahalla, vaan ymmärrät mua. 

maanantai 25. elokuuta 2014

Silakka

Kylläpä se päivä taas hurahti liian nopeasti ohitse. Tänään en sentään ehtinyt ainakaan kovin aikaani haaskaamaan vaan käytin päiväni sosiaalisopuloiden ystäväni kanssa. Ystävääni Silakkaa (elkää kysykö miksi häntä siksi kutsun.. :D) tulee nykyään nähtyä harvemmin sillä meillä on tuota välimatkaa, ei toki liiaksi asti, mutta vierailut ovat valitettavasti aina niin päin, että hän joutuu tänne ajelemaan mulle kylään kun meillä ei ole autoa millä pärrätä eikä ihan pyörällä viitsi tuota matkaa taittaa. 

Höpsöteltiin viime aikaisia kuulumisia, ihmeteltiin asioita, tupakoitiin ja pelattiin lautapelejä. Silakka piristi mun päivääni niin omalla olemuksellaan kuin myöskin tuliaisella! Olinkin katellut tilattavaksi tätä keittiöpyyhettä kun niitä ei voi koskaan olla liikaa. ♥ 


Tietty oli pakko saada meistä uusi yhteiskuva ja vietettiinkin tovi lattialla pällistellen kameralle!








Ja siinäpä se tulos. Kuvathan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta nää taitaa vaan kertoa yhen ja se on "VAMMA". 

Oli siellä sadan kuvan joukossa nippa nappa pari onnistunutta kuvaa esim.. 



Että sellanen päivä sit tänään. Huomenna mun pitäiski ukon kanssa siivota tää sikolätti tyyliin lattiasta kattoon ja värjätä tuksuti. Haaveissa ois myös huomenna ehtiä vähän pelailemaan ja ehkä kirjoittelemaan kirjettä. Kiva ois jos ehtisin vielä tännekkin jotain päivittää! :D Keskiviikkona onkin sit Metusan väritystä tiedossa Ylivieskassa. 

perjantai 22. elokuuta 2014

Pomppulainen

Olin eilen hurjan onnellinen. Onnellinen niinkin pienestä ja yksinkertaisesta asiasta kuin lätäköissä pomppimisesta. Voitte kuvitella kuinka nassuni oli varmasti yhtä hymyä kun kotiin päin kävellessäni näin ison lätäkön. Iloitsin, että olin laittanut kumpparit jalkaan. Vilkuilin ympärilleni ja kun olin varma ettei lähistöllä näy ketään, otin pari juoksu askelta ja hyppäsin lätäkköön. Olisi tehnyt mieli nauraa ääneen. Lärkin lätkössä hetken ja nähdessäni kauempana ihmisiä lähdinkin ripeästi liikkeelle. Jenni 22 v. se vaan lorkkii lätäköissä kuin napero! Tottakai kaikki vastaan tulevat lätäköt loppu matkalta piti kahlata lävitse. Sekin oli huisin hauskaa! 

Oon kokenut taas ihan uudenlaista positiivista energiaa kun ulos saa pukea kevyen pipon ja kaulaan laittaa kaulahuivin. Viime viikolla olin riemuissani kun vedin päälle ensimmäistä kertaa tälle syksyä toppaliivin. Oon myös hyppinyt ilosta kirjeistä joita on tupsahdellut postilaatikkoon ja samalla ilolla kirjoitellut niitä takaisin. ♥ 


Toki murheitakin aina mahtuu mukaan vaikka kuinka ois mukavaa ja menis hyvin. Mua on yks asia tympässyt tosi paljon viime aikoina ja oon miettinyt kirjoittavani siitä asiasta tänne. Mun terapeutti rohkaisi mua, että mun on oikeus tuntea niinkuin tunnen, eikä mun tarvi sen vuoksi tuntea itteäni huonoksi. Mä vielä mietin vihtinkö rueta vuodattamaan sitä asiaa tänne sillä se voi ehkä jonkun korvaan kuulostaa ihan turhalta kitinältä, mutta luultavasti joku ainaki ymmärtäisi miksi se asia mua niin tympii. Musta tuntuu, että se asia ei ehkä vaivais mua niin paljon jos saisin siitä kirjoitettua. Mutta katsotaan, voipa olla että kirjoitan tai sitten en. 

Terapeutista puheenollen, mulla oli keskiviikkona istunto. Juteltiin aluksi perus kuulumisia ja sitten mä ilmaisin hänelle jotenkin tosi varovasti, että musta tuntuu etten mä etene käyntikerroilla mihinkään siksi, että mä en tiedä mitä mun pitäis puhua ja miksi. Jotenkin mä sain esitettyä terapeutille, että mä tarvin enemmän siltä ohjausta ja kiinnostusta. En mä suoraan mitään sanonut, mutta parhaani mukaan yritin ilmaista asiaa. Ehkä mä jotain sain sanottua oikein kun mulla ei jääny niin paskan maku suuhun istunnosta. Vaadin itselleni vielä kotitehtävänkin mukaan. Tehtävä jonka sain on nimeltään "Henkilökohtaiset voimavarat - kaavake". Siinä on esitetty 50 kohtaa joista mun pitää valita kymmenen jotka jotenkin koen itselleni tärkeiksi, esim. "Minulle on tärkeätä, että... tunnen itseni terveeksi ja ruumiillisesti hyvinvoivaksi." Jokainen valitsemani kohta mun pitää vielä käydä yksitellen läpi ja arvioida tunteet asteikolla 1-5 (tunnen itseni... tyyneksi, toiveikkaaksi, vihaiseksi, masentuneeksi, syylliseksi, vapautuneeksi, vahvaksi, lapselliseksi, onnelliseksi, ahdistuneeksi, yksinäiseksi, luottavaiseksi). Esimerkiksi vihan kohdalla 5 on, että tunnen itseni usein vihaiseksi ja numero 1 etten ole koskaan tuntenut vihaa asiaa koskaan. Musta tää tehtävä on omalla tavallaan todella mielenkiintoinen, mutta samalla myös ihan tyhmä ja tosi vaikea. Mun on tapan pohtia asioita niin monipiippuisesti, että saas nähdä joudunko kirjoittamaan paperille ylös kilometrikaupalla huomautuksia ja mietteitä miten ne vois olla ihan eri tavalla. 

Että semmosuuksia tällä kertaa, nyt pitää lähtä värkkään absintti tilausta ja ruokkii ukko ettei se kuole näläkään. :) 

Syssyn juomia

Kun illat pimenevät ja ilmat viilenevät mulla ainakin alkaa teen ja muiden kuumien juotavien suurkulutus. Tänä vuonna ajattelin hyvissä ajoin täyttää kesän aikana surkastuneet varastoni.


Tilattiin meille Ruohonjuuresta laatikollinen teetä! Oon tehnyt Ruohonjuuresta ennenkin tilauksia ja tilaisinkin sieltä varmaan jatkuvasti jotain jos ois yksinkertaisesti vaan varaa. Jollain ihmeen kaupalla siellä kuitenkin tee on halvempaa kuin ruokakaupoissa täällä ja tottahan Ruohonjuuressa on laajempi valikoima Yogi ja Clipper teetä. Mun mielestä Ruohonjuuri on jotenkin tosi positiivinen verkkokauppa, ois hauska joskus vierailla ihan myymälässäkin. Musta on kans huippua, että Ruohonjuuresta tilatessa saa aina kaupanpäälle jotain!

Mutta niin, katsaistaanpa tarkemmin mitä tuli tilattua!


Miellyttävän makuinen iltayrttitee Clipperiltä. Rentouttava kamoilla ja rauhoittava valeriaana houkuttelevat Nukkumattia kolkuttelemaan ovellesi. Turvallinen ja tehokas iltanautinto, joka toden totta on Ruohonjuuren asiakkaiden suursuosikki!

Mulla on toisinaan vaikeuksia nukahtaa joten mielenkiinnolla oli otettava tätä teetä kokeille. Jos tästä ei oo apua niin sitten täytyy käydä hakemassa viskipullo ja otettava uniryyppy iltoina joina ei tunnu uni tulevan! :D 


Detox-tee antaa kiloille kyytiä ja ähkylle äkkilähdöt! Turpeaa olo helpottava, kroppaa puhdistava, vatsaasikin vaaliva luomutee-elämys, joka luonnollisen, lakritsanjuuresta tulevan, makeutensa ansiosta auttaa pysyttelemään kaukana karkkipurkilta. Tätä huippusuosittua tehoteejuomaa suosittelemme suurella sydämellä. Maukas Detox-tee on ainutlaatuinen sekoitus puhdistavia ja vitalisoivia yrttejä, jotka edistävät myös ruuansulatusta. 

Tottakai näin vaikuttava tee kiinnostaa! Mua vähän jänskättää, voiko tää maistua hyvältä? 


Lakritsinjuurta sisältävä, vatsaasikin vaaliva luomutee-elämys, joka luonnollisen, lakritsanjuuresta tulevan, makeutensa ansiosta auttaa pysyttelemään kaukana karkkipurkilta. Kun tätä luomuteetä nauttii, ei muita makeuksia enää tee mieli! Ja näin kroppa välttyy turhilta kaloreilta.  

Lakutee oli ukon toive. Meillä on aiemmin ollut Yogi merkkisenä lakritsanjuurta sisältävää teetä, mutta halusin vaihtelun vuoksi ottaa kokeille tätä Clipperiä. Muistaakseni en kyllä itse kovin ihastunut lakuteehen joten tää on enemmänkin sit ukkoa varten. 


Clipperin vihreä ginseng-tee on virkistävä ja voimistava tee, joka helpottavaa hermoilua ja tuo iloa elämään. Ginsengistä puhutaan lisäksi rakkauden yrttinä, joka saa lakanatkin lepattelemaan ja petipuuhat puhdikkaiksi. Marjaisaa makua tässä teessä on tuomassa myös hippunen vadelmaa. Reilun kaupan tee.

Naurettiin ukon kanssa tämän teen esittelytekstille niin makoisasti, että pitihän tämä ihan sen vuoksi klikata ostoskoriin! :D En oo ihan kovin vihreän teen ystävä, mutta kokeillaan nyt kun mukana on hippunen vattuakin. Positiivista on, jos tämä tee oikeasti helpottaa hermoilua! 


Kevyt, lempeän makuinen ja virkistävä luomutee, joka on tehty teelehtien silmusta ja nuorista lehdistä - ja rikastettu railakkaan raikkaalla sitruunalla. Clipperin valkoinen sitruunatee on hienointa, kiinalaista valkoista teetä. 

Mä oon aina tykännyt tosi paljon valkoisesta teestä! Ehkä eniten ostopäätökseen kuitenkin vaikutti tää ihana pakkaus.. :D 


Valkoinen luomutee maustettuna hedelmäisellä antioksidanttirikkaalla appelsiinilla. 

Oon aina saanut appelsiinilla maustetusta teestä pieniä orgasmeja, toivottavasti tääkin on hyvää! 


Positiivista energiaa lisäävä, herkullinen sekoitus mustaa Assam-teetä, mateeta sekä guarana- ja ginseng-yrttejä antaa tarmoa taipaleellesi! Tämä maukas luomutee saa sinut hyvälle tuulelle - maista ja innostu itsekin!  

Tältä teeltä mulla on suuret odotukset! Jotenkin mulla on jo sellainen olo, että tää on maultaankin sellainen pirtsakka ja tosi hyvä. Positiivisin mielin siis juomaan positiivista energiaa! 


Herukkainen teeherkku!

Tää merkki on mulle ihan tuntematon ja taisipa tämä olla vähän kalliimpaa kuin nuo muut tilaamani teet. Tässä on jotenkin tosi söpö pakkaus, ei tää voi olla huonoa! 


Cocomojo on ainutlaatuinen elämäntapajuoma, joka energisoi, virkistää ja ravitsee kehon ja mielen. Cocomojo yhdistää ihanteellisesti kookosveden, kookosmaidon, trooppisten hedelmien, aromaattisten mausteiden ja yrttien terveysvaikutukset. 

Tämä saatiin ilmaiseksi tilauksen päälle! Harmi etten itse ole mikään kookoksen ystävä joten ukkopa saa tämän makustella! 

Siinäpä ne teet sitten olikin, vielä pitäis täyttää baarikaappia absintilla ja punkulla sekä ostaa kaakaota varten kermavaahtoa ja vaahtokarkkeja, sitten saa pimeys ja kylmyys tulla ihan tosissaan! ♥ 

Mikä on teidän lemppari lämmin juoma syssyllä? 

perjantai 15. elokuuta 2014

Syssy tulloo!

Niin huippua kun parina päivänä on ollut jo paljon viileämpää ja vettäkin on tullut! Vielä huipumpaa on ollut kun kaduille on laskeutunut jo yksittäisiä lehtiä puista. Mä niin odotan sitä, että tuolla voi tyyliin kahlata niissä lehdissä! Hop hop syksy! 


Syksyn tulon tietää siitäkin, että mulla rupeaa menemään unet ihan perseelleen. En vaan tajua, miksi aina varsinkin kevään ja syksyn tullen mulle käy niin. Oon ollut nyt viime päivät kauheen väsynyt kun mun unet on jääny vähäksi. Uneen pääseminen illalla vaikka kuinka väsyttäis on ihan hirveen hankalaa ja sitten kun luulet päässees hyvästi lepoon - sä heräät. Sitten aletaan taas odottelemaan unta. Hyvällä tuurilla unta ehtii ottaa palloon pari tuntia ennenku ensimmäinen herääminen tapahtuu. Kun vihdoin pääsee uudestaan nukkulle, heräämisiä tapahtuu vähän väliä ja sitten kun oikeasti pitäis jo herätä, tuntuu ettei vaan millään jaksais nousta ja sillon se uni maistuis varmasti. Kesken unien herääminen on siinäki mielesttä saatanasta kun mulla on niin helekutin vilkas mielikuvitus. Luulis ainakin, että kaloreita palaa kun hikoilen peiton alla pimeässä sydän pamppailen. Pienikin kolahdus tai ylimääräinen hurahdus esim. pakastimesta saa mut paskahalvauksen partaalle. Aamulla kyllä naurattaa kun aikasta akkaa möröt ja kummitukset pelottaa. :D Viime yönä mua pelotti ihan saakelisti kun ukko eilen pelaili Silent Hill teaseria iltasella, siinä oli ihan älyttömän ahistava äänimaailma ja tottakai ne äänet hiipi yöllä mun mieleen. 


No väsymyksestä viis. Oon tän kielikorun kanssa ollut ikäänkuin dietillä. Ekat päiväthän meni pelkällä sopalla ja leivällä ja painoa lähti siinä ajassa 3 kg. Pari päivää oon jo syönyt oikeeta ruokaa normaalisti eikä ainakaan toistaiseksi oo puntarin lukemat kivunneet takaisin entiseen. Toivottavasti onnistun nyt painon kanssa keplottelemaan niin, että saisin sen pikku hiljaa laskemaan. 


Jos jotain pitäs tehdä, niin värjätä tuksu. Ei luoja oikeesti mikä juurikasvu mulla on jo ja turkoosi on latvoista ihan haalistunut. Mustakaan ei oo mustaa nähny. Mä en vaa vielä tohi alkaa värjäämään näitä hapsuja kuin kuitenkin sitä väriä löytyy sitten industrialistakin...... Voiskohan korvalle nakata siks aikaa vaik muovipussin suojaksi? Vieläkö keksis, millä sen sais pysymään paikoillaan niin voisin jopa koittaa! :D  

Ja hups, tilasinpa henkkamaukalta aika törkeen läjän vaatteita taas kokeille... 

Mitä teille kuuluu, joko te ootte kokeneet/nähneet syksyn ensimerkkejä? ^^ 

Ei enään tylsä PS4












tiistai 12. elokuuta 2014

Fiilistelyä & tuumiskelua

Hurraa!

Meikä on saanut jo monena päivänä soppaa ja leipää syötyä! Kieli ei oo enää niin kipeä, vaan sillon jos puhun enemmän tms. Ekana yönä sain melkosen sätkyn tuon mun korvan takia. Heräsin kesken unosten siihen tunteeseen, että mun korva on tukossa ja kaulaa kutitti. Lähdinkin vessaan katsastamaan tilanteen ja selvisi, että onhan tuo korva tukossa verestä ja kaulan kutina johtui kuivuneista verinoroista. Toisena päivänä industrialini alemman rei'än vuotaminen jatkui reippaasti, niinkin paljon, että yhdessä välissä rupesi jo heikottamaan ja piti nakata sängylle maaten jalat kohotettuina. Sain kaverilta neuvon antaa niiden verilönttien hyytyä ja kuivettua paikalleen, että solkenaan vuotaminen loppuu. Nyt kun poistin korvasta tulppana toimineen kuivuneen veriklöntin, ei vuotoa enään ole ja korva voi muutenkin mainiosti.


Fiiliksistä tuumiskeluun. Oon monena päivänä tuumaillut, millä perusteella määräytyy, kenen vastuulle jää yhteyden pitäminen ihmissuhteissa? Oon myös miettinyt sitä, että mun mielestä aikasena ja mukelona sosiaalisopulointi on ihan erinlaista. 

Ystäväni viestitti mulle yhtenä päivänä, että hän kokee jääneensä yksin, että hän on aina se joka pitää ihmisiin yhteyttä eikä kukaan koskaan ota yhteyttä häneen. En tiedä, oliko tää viestitys hätähuuto vai syytös. 

Musta tuntuu, että aikasena ei voi sanoa, että ois yksin jätetty. Aikasena sitä on vastuussa ihtestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Jos mukelo sanoo, että hänet on jätetty yksin, luultavasti asia on juurikin niin. Päivähoidossa, koulussa tai harrasteissa jätetään joku ulkopuolelle ja tehdään sen varsin selväksi kaikille, paitsi ohjaajille, opettajille tai muille aikusille. Sanotaan, että hyljätään joku porukasta, eikä kukaan saa sen kanssa sitten olla, tai joutuu hyljätyksi myös. 

Muksuna kun ollaan, ei voida valita hoito- tai luokkatovereita, on vaan pakko sinnitellä joukossa. 

Aikusena meidän ei tarvi sietää sellasia ihmisiä joiden kanssa ei tulla toimeen. Tokikaan harva pystyy työtovereitaan yms. valitsemaan, mutta ainakaan meidän ei tarvi kokea, että meidän ois pakko saada hyväksyntää kaikkien keskuudessa, ainakaan niin vahvasti kuin lapsena. 

Mun mielestä muksuna on tärkeää, että on paljon kavereita. Aikasena sitä osaa arvostaa, että on pari läheistä ystävää ja loput pelkkiä työkavereita tai tuttuja. 

Mun mielestä aikasena ei jaksa yhtälailla sosiaalisopuloida kuin nuorempana. Aikasilla on velvotteita, työt, lapset, ehkä harrasteet ja pitäähän parisuhteestakin pitää huolta. Näiden asioiden lisäksi ei välttämättä riitä aikaa enään paljon muulle ja haluaakin ehkä nauttia ylimääräisen ajan rauhassa itsekseen.. 

Mun vanhemmat eivät oo oikeastaan ikinä harrastaneet mitään "kaverijuttuja". Isällä on ollut työkaverit ja äidillä yks läheinen ystävä jonka kanssa soittelee ja näkee silloin tällöin. Ei meillä oo ikinä ollut ketään vanhempien kavereita käymässä eikä me oo kyläilty muualla kuin sukulaisilla. Ehkä siitä johtuu mun mielipide siitä, ettei aikasten elämään ees mahdu mitään "kaverijuttuja". 

Toki poikkeuksia löytyy ja on hienoa, jos on ja pystyy ylläpitämään ihmissuhteita, en minä sitä sano etteikö niin voisi olla tai saisi tehdä. 

Itsellä on muutama ystävä ja joitain kavereita. Kyllä mä haluan niitä ihmissuhteita ylläpitää, kunhan ei jatkuvasti tarvitse olla sosiaalisopuloimassa. Toki oon myös bongaillut täältä blogimaailmasta ihmisiä, joita ois kiva tavata livenä ja olla yhteyksissä. Parin sellaisen kanssa olenkin nyt kirjeenvaihdossa ja tänään tapasinkin pari ihmistä ihan oikeasti. 

Mutta alkuperäiseen pääponttiin, miten voidaan määrittää, kenen kontolle jää yhteydenpito. Parastahan se olisi, että yhteydenpito tapahtuisi puolin jos toisin, mutta aina se ei mene niin. Mun mielestä jos kokee itsensä yksinäiseksi on tehtävä sille asialle jotain eikä vaan taanuttava siihen, että on yksin. En usko, että kukaan aikasten maailmassa jättää ketään läheistä yksin tahallaan. Mihin me jouduttas jos me kaikki päätettäis olla sitä mieltä, että me ollaan yksinäisiä eikä meihin ota ikinä kukaa yhteyttä?

Keskustelu jäi ystävän kanssa kesken, pitäis PITÄÄ korjata asia ja ottaa yhteyttä. 

Miten te asian näätte? 

Huisinjänskää

Mulla oli tänää ilo tavata ihan oikeasti eräs blogituttu ja hänen ystävänsä eli Von Soona ja Miijatus piipahtivat mulla kylässä! 

Etukäteen kun tapaamista suunniteltiin viestittelemällä myönsin heti, että mua jänskättää. Tuumiskeltiin, että aika varmasti koko jänskäily on ihan turhaa ja niinhän se olikin! Heti kun näin tyttöset ne ei musta tuntuneet yhtään vierailta tai oudoilta, Soona oli kuin vanha tuttu ja Miijatuksestakin jotain tiesin Soonan blogin ja hänen oman bloginsa kautta. Huisinjänskä ei ollutkaan jänskä vaan innostavaa! 

Poitsutkin tykkäs kun vieraita kävi, Pöppis oli perus sosiaalisopulina ja Bablokin tosi reippaana. ♥ 



Ois kyllä niin kiva tavata muitakin blogituttuja ihan oikeasti! Kiitti typsyille kun uskallauiduitte kylästelemään, ettekä ehkä nii hirviästi säikähtäneet mua ettette enää uskaltais mua toiste nähä.. :D 

Nyt mun täytyy kyllä rueta tonkimaan tietoa pallosalamoista netin syövereistä kun niistä käytiin kiinnostusta herättävää keskustelua.. :D 

maanantai 11. elokuuta 2014

DFC Oulainen Ry









Lisää kuvia & videoita & tietoa kamppailu- ja itsepuolustusseura DFC:stä





JA