tiistai 22. heinäkuuta 2014

Surkuttelun jälkeen ilostelua

Lupasin palata tänne vielä tänään positiivisemmissa merkeissä. Mulla oli selkeet sävelet mitä tänne tuun kirjottelemaan, mutta niin ne ajatukset karkaa.. Oli miten oli, koitetaas ny jotain saada aikaseksi! 


Mä oon ollut valtavan iloinen yksinkertaisista asioista kuten saippuakuplista. Ollaan monena iltana ukon kanssa tupakalla käydessä jääty vaan puhaltelemaan kuplia ja ihmettelemäään niiden menoa. Ne on niin kauniita vaikkakin herkiä särkymään. 


Puhalteleekohan nykypenskat saippuakuplia? Mä muistan ku pienenä halusin puhallella saippuakuplia ja porukat anto mulle pillin ja kupillisen saippuavettä. Muute oli huisin kivaa mut mä unohdin, että sinne pilliin pitää puhaltaa eikä imasta sit ku on kostuttanu sitä siellä saippuavedessä.. :D 


Oon yrittänyt olla iloinen myös muistakin pienistä ja yksinkertaisista asioista. Aina ei vaan muista eikä hoksaa olla iloinen esim. niistä arkisista perus asioista vaan pitää niitä itsestäänselvyyksinä. Erityisen iloinen oon ollut mun uusista kirjekavereista! Viime viikolla kämpiltä lähtiessäni etenemään (mihin lie lähdin, ei tuota enään muista..) kipaisin postilaatikon kautta ja nappasin sieltä käsiini ensimmäisen kirjeen ja meinasin tikahtua onnesta! Samalla kun kävelin kohti silloista määränpäätäni aukaisin kirjeeni ja luin sitä samalla kun kävelin! :D  Hyvä etten kävellyt auton alle kun niin onnessani lueskelin kirjettä! Luultavasti vastaan tulleet ihmiset ovat katsoneet mua ihmeissään kun oon kävellyt katuja mutkitellen ja hymyillen keskittyneenä kirjeen lukuun. :) 


Oon viime päivinä katsonut katsomosta Iholla - sarjan kakkos kautta. Oon iloinen, että rupesin sitä katsomaan kaikista ennakkoluuloista huolimatta. Oon aina jotenkin aatellut, että koko sarja on ihan kakka ja lavastettu. Voihan se ollakkin osittain lavastettu, mutta oon hirmu innoissani siitä silti. Musta on kauheen mielenkiintosta nähdä kuinka ihmiset reagoi eri tavalla eri asioihin ja nähdä erilaisia tunteen purkauksia. Siis ihan sairaan mielenkiintoinen ohjelma! Tosin mua ärsyttää ainakin yks niistä viidestä naisesta ihan hirveesti, mutta ehkä mä kestän. Aluks aattelin et mun on vaan pakko hyppiä yli ne kohdat missä on sen ärsykkeen kuvaukset vaan kyllä mä oon jaksot kokonaisina katsonut. Ilostuin myös hirveesti siitä et syksyllä alkaa kolmas kausi jossa viis miestä ovat kuvanneet elämäänsä, mielenkiinnolla odotellen siis sitäkin! Pitäs vielä jostain katella jos löytäs ekan kauden jaksoja ku en oo sitä nähnyt ollenkaan. 


Mä oon muuten harkinnut päiväkirjan hankkimista. Tuliskohan sitä kirjoitettua? Seki vois olla yks pieni iloisuuden aihe. Ehkä.

Millaisista pienistä asioista te ilostelette? 


Ps. perun puheeni aikaisemmasta postauksesta siltä osin, ettei mua haittais rääkymisen jälkeinen olo. Menee kohta hermot ku tuntuu, että nuppi räjähtää ja silmät on ihan kierossa ja kipeenä siitä vollottamisesta. :D 

4 kommenttia:

  1. Mä lähetän kirjeen sulle huomenna postissa <3

    VastaaPoista
  2. Onneks sun olo on parantunut viime postauksesta :) On kuiteki hyvä, että voit purkaa tunteesi. Se auttaa yleensä enemmän ku se, että pitäisi ne vain sisällään. Elämässä on niin paljon ihania ja kauniita asioita. Me ei vaan aina nähdä niitä, koska meillä on niin kiire kaikkialle tai jäädää niiden huonojen asioiden kanssa kamppailemaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi! Mun pitäis vaan opetella purkamaan ne tunteet heti eikä kerätä sitä pahaa oloa sisälleni niin julmetun paljon. Ei niiden asioiden patoaminen sisälle tee kellekkään hyvää!

      Niin totta tuo mitä kirjoitit!

      Poista