tiistai 22. heinäkuuta 2014

Surkeutta

Tänään mulla on ollut pitkästä aikaa ihan helvetin paska aamu. Mä oon pari tuntia heräämisen jälkeen makuullani vapissut ja itkenyt. Mulla on paha tapa padota pahaa oloa sisääni ja jossain vaiheessa se purkautuu hallitsemattomasti. Kun pahaa oloa on kertonyt niin paljon kuppiin, ei sen tulvimiseen ihmeitä tarvita. 

Aamu alkoi lievällä vitutuksella kun heräsin puhelinmyyjän soittoon. Sama puhelin myyjä pommitti mua eilen monta kertaa ja tietenkin tänään sai mut herätettyä. Vielä kerran kun soittaa niin päästän kyllä mun sisäisen raivoapinan valtaansa! Tympäsi herätä niin inhottavalla tavalla. Musta on kaikista kivointa herätä torkutellen herätyskelloa tai siihen, että kissat tulee vaatimaan joko hellyyttä tai ruokaa. Tottakai aamu vaan parani kun huomasin, että ukko oli laittanut tavaroita väärin paikalleen. Vitutus kääntyi pahaksi oloksi siinä vaiheessa kun tajusin olevani paska ystävä. Mun ystävä kysyi multa, että miksi en oo iloinen hänen puolestaan. Se kysymys tuntui syyllistävältä. Ystäväni oli ilmeisesti asiaa miettinyt jo yli päivän ja otti asian puheeksi vasta tänään. Mä olisin toivonut, että asiasta oltais keskusteltu heti toissapäivänä jollon asia oli ajankohtainen, näin ollen ystäväni ei olisi tarvinut turhaan vaivata päätään pitempään. Mua harmittaa ehkä eniten se, että mun ystävä on joutunut pohtimaan ja miettimään asiaa itsekseen. Hän on varmaan jotunut miettimään myös sitä, viitsiikö asiasta kysyä vai ei. Toivottavasti vääryys on nyt korjattu ja ystäväni ymmärtää sen, että tottakai mä oon iloinen siitä, että hän on onnellinen. Mitään muuta en hänelle toivokkaan. 

Pian mun sisäinen pahan olon kippo kääntyi nurinpäin ja tajusin, etten mä saa henkeä. Kaikki yli kuukaudenkin takaiset asiat vyöryivät mun mieleen. Ja tietenkin myös sellaiset ihan pienet asiat joilla ei oikeesti ois mitään merkitystä. Ne vaan tahtoo paisua kun pitkäksi aikaa jäävät sisälle muhimaan. Mun mielessä vilisi asioita jotka on tapahtuneet jo vuosia sitten. Muhun sattu ihan saatanasti. Mä en voinut käskeä itteeni lopettamaan itkemistä tai niitä ajatuksia. Tiedän kokemuksesta, että sen kaiken pitää antaa tulla vaan ulos. Välistä mä toivoin, että tukehtuisin vaikka räkään ettei mun tarvis käydä läpi niitä patoutuneita tunteita ja ajatuksia. Mä kuulin, että mun pitää kasvaa aikuseksi ja tehdä jotain muutakin kuin aina vaan homehtua kotona. 

Loppu hyvin kaikki hyvin, mä pääsin hetkeksi syliin rauhoittumaan ja sain vielä hetken päästä toisen kissoista mua lohduttamaan. Pikku hiljaa musta rupes tuntumaan, ettei mulla oo enää tarvetta itkeä. Tajusin, että mä pystyn taas hengittämään normaalisti. Rauhoituttuani mä pystyin taas järjellä ohjailemaan mun ajatuksia. Vaikka mulle tulee aina ihan hirvee olo itkemisestä niin tällä kertaa se ei haittaa, mä tunnen oloni taas kevyeksi ja puhdistuneeksi kun sain ne kaikki pahaa oloa aiheuttavat asiat käytyä läpi päässäni. Mun nenä on kuin mikäkin pellen nokka kaikesta niistämisestä, silmiä kirvelee edelleen ja päätäkin jomottaa, mutta mua ei haittaa. 

Mä olin ennen sellainen, että itkin kaikki murheeni pois heti jos vain olin yksin. Nykyään mä teen just sitä paskaa, että kerään kaiken itteeni ja odottelen mussa olevan niin paljon pahaa oloa, että se kaikki vaan purkautuu. Musta tuntuu, että mä voisin voida paljon paremmin kun oppisin taas käsittelemään kaikki tuntemukset heti pois alta. Uskon, ettei ne kaikki asiat edes olis niin suuria jos ne heti kävis lävitse kuin miten ne sit paisuu ku ne patoaa sisälleen. 

Nyt mä aijon stopata pilalle menneen aamun tähän ja kääntää päivän hyväksi. Mulla on kamerassa odottelemassa joitain kuvia jotka aion nyt rueta katsomaan lävitse ja palata tänne vielä positiivisemman postauksen merkeissä! 

4 kommenttia:

  1. Voi muru!! ♥ voimia sinulle hirmuisesti!! On tympeetä ku tuntuu et toisinaan kasaantuu niin paljon negatiivisuutta niskaan ja sit on taas välejä jollo ei oo mitään!! Itelläki on paha tapa kasata kaikki paska kerääntymään oikeen isoksi lumipalloksi ja sit se vaa yhtäkkiä räjähtää... en tie mikä kansainvälinen paskan kertymis päivä on ny ollu ku just eilen meinaa nukkumaa mennessä itekki otin yhteen miehekkeen kanssa ja tuli taas purettua kaikki kertyneet paskat pihalle!! Onnesta saatii sovittua ja onneksi muru jakso lohduttaa mua vaikka taisinki olla melko ikävä hälle illalla!!♥:D
    Täytys meitin koittaa puhua asioista aina ku ne on ajankohtaisia ettei pääse paisumaan kuin ilmapallo!!:)♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitus! ♥ ♥ ♥

      Hyvin kuvattu! Aina vaan lisää lunta palloon ja sitten se onkin niin iso, että räjähtää. :B

      Ikävää, että sullakin ollut sellasta kakkaa kertyneenä, onneksi saitte sovittua ja ukkosi antoi sinulle lohtua. ♥ Kyllä se vaan sit helpottaa kun on saanut kaiken purettua, vaikka inhottavaltahan se jättipurkautuminen tuntuu!

      Pitäs kyllä oikeesti opetella käsittelemään asiat heti eikä sitten vasta myöhemmin, säästys niin paljolta! :D

      Poista
  2. Voi paska ! :< Kovasti myötätuntoa täältäkin suunnalta !
    Kuulosti niiin tutulta toi että kerää vaan kaiken sisälleen ja sitten kaikki aina räjähtää ja huipentuu siihen ahistukseen ja itkemiseen..
    Enkä mä osaa vieläkään puhua asioista saatika niitä itsekseni käsitellä, mä oon tullu super mahtavaksi siinä että mä vaan unohdan tai sivuutan kaiken vähänkin ikävän tai ahistavan ajatuksen. Ei munkaan tapa oo oikea, mutta se on mun tapa suojella itteäni, ehkä mä oon ottanu liian ison kipon kupikseni joka sitten yliräjähtäessään on liian iso pala .. sitä ootelles. Siihen asti meinaan elää iloisesti enkä jaksa turhia surkutella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitus ihana! ♥

      Viskaa sääki se kippo sieltä pään sisältä johonkin huitsin vittuun ja yritä käsitellä kaikki tuntemukset heti pois alta ettei ne pääse kertymään! Sitä mäkin nyt yritän opetella ja siihen pyrkiä ettei tulis jättiläis purkautumisia ja turhia ahistuksia. Nautitaan ja iloitaan elämästä! ♥

      Poista