tiistai 8. heinäkuuta 2014

Pikapäivitys turhuuksia

Huh, että viime yö oli rankka. En edes muista milloin viimeksi olisin ollut niin väsynyt ja kärsinyt unettomuudesta. Asiaan ei yhtään auttanut, että ukko raapi itseään lähes taukoamatta ötököiden puremien ja palaneen ihon vuoksi. Ja siitähän se yö vielä parani kun nimeltä mainitsematon kissamme päätti kaksi kertaa yöllä oksentaa ja sotkea tassunsa paskaan. Niin ihanaa. Onneksi ukko oli kultainen ja kävi siistimässä paikat. ♥ 

Tänään tarkoitukseni oli lähteä mummon pihalle kuvailemaan kukkasia, mutta jotenkin ei vaan enään huvita. Ehkä huomenna. Tai ylihuomenna. Joskus. En koe enään olevani väsynyt vaikka yö meni pikku torkuilla, koen vaan ettei tänään huvita puuhastella mitään erikoista. 

Tällä hetkellä fiilistelen Nirvanaa pitkästä aikaa sillä aloitin eilen lukemaan Cobainin elämäkertaa. En sanoisi ikinä olleeni mikään Nirvanan tosifani, mutta jollain tapaa olen aina pitänyt paljon tietyistä heidän biiseistään. Ne tietyt biisit on sellaisia mitkä saavat mut mietteliääksi ja ajattelemaan elämää. Olen kirjassa vasta alkumetreillä, mutta en malta odottaa iltaa jolloin pääsen taas syventymään sen pariin. Olen varmaan outo, mutta en vain osaa päivällä alkaa lukemaan kirjaa, en vain pysty keskittymää. 

Viime päivinä oon ollut hukassa ihmisten kanssa. Musta tuntuu pahalta, että mä oon se jolle puhutaan ja mun asioita ei pidetä tärkeinä eikä niihin oteta mitään kantaa. Mä oon monena iltana miettinyt sitä, että ehkä mulla tai mun asioilla ei olekkaan mitään väliä. Ei mua haittaa kuunnella ihmisiä tai olla tukena, päinvastoin, mä pidän siitä. Mä koen olevani avuksi ja tekeväni jotain hyvää, mutta edes joskus haluaisin, että mua kuunneltais, että keskusteltas munki asioista samalla tavalla. Mä oon miettinyt, että olisko mulle itelleni vaan parempaa olla erossa sellasista ihmisistä jotka aiheuttaa mulle kurjaa oloa, mutta jotenkin mä ajattelen etten voi tehdä niille ihmisille sitä. Välillä mä oon ihan kiehumispisteessä, mutta en vaan sanotta toiselle miltä musta tuntuu kun mun puhumisiin vastataan vaan yhdellä sanalla tai hymiöllä. Jäkätijää. 

Nyt mä oon aatellut nakutella Witcheriä taas eteenpäin ja ehkä reuhkata rainerilla koska lihavuus. Ensi viikkoa odottelen kovasti, näen silloin ystävääni kunnolla pitkästä aikaa ja tarkoitus olisi käydä ulkona kuvailemassa. Jee. 

Mitäs teille kuuluu tänään? 

6 kommenttia:

  1. Voi, miten voinkaan samaistua tuohon "Musta tuntuu pahalta, että mä oon se jolle puhutaan ja mun asioita ei pidetä tärkeinä eikä niihin oteta mitään kantaa."-kappaleeseen. Toisaalta se on ihanaa ja mahtavaa olla jolle kulle niin tärkeä, että tämä uskaltaa avautua ja puhua, mutta sitä toivoisi vähän vastakaikuakin. :/ Ystävä, jonka kanssa tätä tapahtuu, puhuu taukoamatta omista kuulumisistaan ja kun yritän siinä saada sanottua jotain omasta elämästäni onkin jo aika lähteä. Eli siis pystyn ymmärtämään, miten pahalta tuntuu, kun ei kuunnella ja miten se herättää negatiivisia tunteita itseä kohtaan, vaikka oikeastaan on ollut ihantaallinen ja kiva kaveri. Tsemppiä sinulle ja hauskoja kuvauksia kaverin kanssa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää, että sinunkin pitää kokea sellaista inhottavuutta. :( Kyllä mä ymmärrän, että silloin kun toiselle on tapahtunut jotain suurempaa, hyvää taikka pahaa, ei sillon välttämättä edes hoksaa kysäistä miten toisella menee. Olis vaan joskus niin kiva saada sitä vastakaikua. Mutta joidenkin kanssa se on vaan sitä yhtä samaa omaa ihtiään. Kyllä mä mielummin useinmiten olenkin se joka kuuntelee, mutta ei se sitä tarkoita, että sen pitäis aina mennä niin.

      Kiitos paljon tsempistä. ♥

      Poista
  2. Nainen hei, sulla ja sun ajatuksilla on todellakin väliä! Älä ikinä alistu ajattelemaan etteikö olisi, vaikka olis kuinka huono päivä ja itsehalveksunta huipussaan. Itekin ajattelin noin vuosia sitten kun mulla oli tosi epätasapainoiset ystävyyssuhteet, kuten siulla kuulostais olevan tällä hetkellä. Olin typerä ja pelokas, enkä uskaltanu katkaista níitä ystävyyssuhteita tuolloin yksinjäämisen pelon vuoksi, vaikka olis todellakin pitänyt näin jälkikäteen mietittynä. Mietin usein, miten mun masennus ois voinu helpottaa jo vuosia sitten, ja itsetunto parantua ihan huimasti, jos olisin vain uskaltanut katkaista rohkeasti huonot ihmissuhteet tuolloin. Muista muru, että sie olet kuitenkin loppupeleissä elämäsi tärkein ihminen (vaikka miten itsekkäältä se kuulostaakin, ja on varmasti meille kaikille enemmän tai vähemmän heikkoitsetuntoisille ihmisille hankalaa muistaa), se jonka hyvinvoinnista sun pitää huolehtia, ja jonka hyvinvoinnin ja jaksamisen eteen sun pitää joskus tehdä vähän epämiellyttäviäkin päätöksiä asian jos toisenkin suhteen :-)

    Jaksamisia! Itekin tuli sairaslomaviikolla mässäiltyä joka päivä ihan överimäärät herkkuja, ja nyt turvottaa ja läskityttää niin pahasti ettei mitään rajaa. Mutta siitäkään ei kannata ottaa liikaa stressiä, pikemminkin keskittyä ajattelemaan sellaisia asioita, mitkä elämässä on hyvin just tällä hetkellä. Kuten oma ukko, elukat, ja ihana koti? :---)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hurja ku sinä tsemppaat nii, että meen ihan sanattomaksi! ♥ Kiitos ihana. ♥

      Tottahan sää puhut. Pitäis osata ajatella myös itseään ja tehdä päätöksiä omaksi parhaakseen. Mutta kun ei sitten millään osaa! Kaiken nielee hymyillen ja ihtekseen myöhemmin tupisee. Ukkokin toitottaa, että ei mun tarvi pitää sellasia ihmisiä elämässäni jotka saa mulle vaan pahaa oloa. Kyllä asian ymmärtää ja tietää mitä pitäis tehdä, mutta se ei käytännössä toteudu. Pienin askelin pitäis varmaan alkaa itseään enemmän arvostamaan kun vaan keksis, mistä lähtis liikkeelle.

      Ja niin, turhaa ressiähän se on! Kiitos kun muistutit. ♥

      Poista
  3. Täälläkin cobainin elämänkerta luettavana, tuntuu vaan etten pääse eteenpäin sen lukemisessa.. :D Ja voin samaistua kans tuohon tuntuu pahalta kun ittelle puhutaan muttei sitten omia juttuja pidetä tärkeenä. Huoh.

    Toivottavasti aurinko alkaa paistamaan sinnekin.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä siinä tökkii? :3

      Surku kun tuntuu, että niin monen elämään kuuluu niit ihmisiä jotka ns. vain ottavat eivätkä anna mitään. :(

      Toivotaan, kiitos! ♥

      Poista