torstai 31. heinäkuuta 2014

Käsittämätöntä

Tänään mä olen iloinen. Mä hymyilen ja enkä meinaa edes uskoa sitä, että joku vois ihan oikeasti pitää mun blogista. Musta on ihan käsittämättömän hienoa, että joku oikeasti tykkää lukea mun tekstejä. Kiitos Niina, että pääsin sun lemppareiden listalle. Mä oon niin otettu! En tiedä, mutta jotenkin hassusti musta tuntuu, että oisin saavuttanut jotain. Tää tunne on mulle ihan outo, mutta mä pidän siitä. Toinen asia mikä mun pitää sanoa, on suurkiitos mun lukijoille. Kiitos kaikille ihanuuksille kommenteista. Te saatte mut niin hyvälle tuulelle pelkästään sillä, että ootte vaan. En ois ikinä uskonut, että mun lätinöitä lukis yhtään kukaan! ♥ ♥ ♥ 


Tänään mä ajattelin tulla purkamaan vähän mieltäni tänne. Koska mä oon tänään erityisen hyvällä tuulella, mua ei just nyt osaa ahdistaa eikä harmittaa mikään, eli purkauskin tulee ihan hyvin mielin. Mua ei edes suuremmin stressaa tällä hetkellä. 

Asia mitä oon kauhulla odottanut nyt pari viikkoa on pian oleva aika mun pollatohtorille. Meillä ei oo ollut tapaamista pitkään aikaan hänen lomien ja muiden asioiden takia. Vaikka viime tapaamisesta ei oo ehkä kuin puoltoista kuukautta, se tuntuu musta ikuisuudelta. Mua jännittää mennä sinne. Musta tuntuu, että mun ois pitänyt nyt kesän aikana saada jotain aikaiseksi itseni kanssa. Mua suorastaan pelottaa onko tapaaminen taas yhtä tyhjän kanssa. Meneekö tapaaminen taas siihen, että mä yritän saada jotain itsestäni ulos kun terapeutti näpräilee käsikorujaan tai sormuksiaan samalla vilkuillen seinällä olevaa suurta kelloa. Mua ahdistaa, että mun terapeutti ei ohjaa mua millään lailla. Musta tuntuu joka kerta, ettei sitä vaan kiinnosta tehdä työtään. Mulle on monet sanoneet, että se ei oo paras terapeutti. Kyllä hän kuulemma työnsä tekee hyvin jos kokee asiakkaansa kiinnostavaksi. Eli mä en oo kiinnostava, mä oon vaan mä. Mulle on sanottu, että mun pitäis suoraan puhua mun terapeutille. Mä tiedän, mulla on monet kerrat ollut ns. puhe valmiiksi suunniteltuna päässä, toisinaan muistisanoja kirjoitettuna kalenterin viimesille sivuille. Silti mä en saa suutani auki, mä en uskalla sanoa hänelle, etten saa tarvitsemaani apua. Mulle on sanottu, että mun pitäis vaan suoraan pyytää terapeutin vaihtoa. Niin varmasti, mutta hirveen montaa eri vaihtoehtoa ei vaan ole. Musta oli vaan niin helppoa mennä tälle nykyiselle, koska henkilö oli mulle ennestään tuttu. Mun terapeutti hoiti aiemmin mun äitiä ja olin yhdellä hänen vetämällään kurssillaan äidin kanssa vuosia sitten. Mä en jaksais alottaa alusta jonkun muun terapeutin kanssa. Niistä parista mielenterveysyksikön työntekijästä onko yks pois suljettu vaihtoehto vaan siksi, että hän on mies. Mua pelottaa "vieraat" miehet. Yks terapeuteista vaikuttaa mun mielestä ihan liian positiiviselta, sellaiselta teennäisen ällöltä. En usko, että mä jaksaisin sellaista. Jäljelle ei jäiskään sit kovinkaan montaa vaihtoehtoa. Ehkä mun on vaan tyydyttävä siihen, mitä mulla nyt on. Ehkä mun on vaan yritettävä selvitä ns. itsekseni, vaikka sillä nykyisellä kävisinkin. 

Toinen asia mikä mun mielessä on nyt pyörinyt liittyy töihin. Tottakai mä seuraan aktiivisesti työpaikkailmoituksia, vaikka en itseäni työkykyiseksi koekkaan. Pitäähän mun olla tietoinen minkälaisia paikkoja on auki jos jonkun kanssa tulee puhetta työnhausta. On ollut aina niin helppoa sanoa ettei ole ollut mitään omaa alaa vastaavaa, eikä mitään mihin ei tarvis koulutusta. Pari päivää sitten mun silmiin osui kaks ilmotusta jotka mätsäis muhun. Pääkirjanpitäjä ja toimistosihteeri. Kummassakaan ilmoituksessa ei vaadita suoranaisesti työkokemusta. Pääkirjanpitäjänän paikkaa en kyllä tohtis hakia kyllä vaikka ois polla kunnossa, ihan tuntemattomia ohjelmistoja ja hirveästi vastuullisia tehtäviä. Toimistosihteeriltä ei vaadittais niin paljon. Mua melkeen rupeaa oksettamaan kun mietin noita paikkoja, mä tiedän, että mun pitäis hakea niitä. Tai niin ainakin mun sukulaiset toitottas, että pitää hakea. Toisaalta oon aatellut, ettei mun edes kannata hakea noita paikkoja siksikään, että mun polla ei tod.näk. olis valmis. Mä en olis valmis tekemään mitään säännöllistä työtä. Toisekseen, vaikka olisikin, en usko, että kaupunki palkkais tän näköstä mörriä sitten millään! Mä toivon, että noiden paikkojen haku päättyy pian ja ne ilmoitukset katoaa sivustoilta mua oksettamasta.

Mä en välillä tiedä, onko tää mun elämä oikeasti hankalaa vai teenkö siitä vaan hankalaa? 


Mielen purkamisesta tähän päivään. Tänään me ollaan ukkosen kanssa pitkästä aikaa lähdössä ihan oikeasti viihteelle. Ystäväni pyysi meitä luokseen istumaan iltaa pitkästä aikaa enkä tietenkään voinut kieltäytyä. Oli puhetta, että käytäis illalla paikallisessakin. Saas nährä kuis mun käy, en todellakaan oo pitkään aikaan juomalla juonut enkä varsinkaan käynyt kapakassa! Eipä siinä, ihan hyvillä mielin mä odottelen iltaa ja oon jo päässäni suunnitellut mitä laittaisin päälleni. Ei vaan enää tahdo osata valmistautua samalla tavalla kun joskus ennen, koska mummous. Ehkä eniten mua jännittää vaan se, et miten mun läskit räjähtää käsiin yhen juopottelu illan takia. Eiks oo mulla isot murheet?

Kääk, mulla ois tiete ollu vielä jotain muutakin asiaa, mutta julkasen tän nyt pikasesti, koska ukkonen! Täytyy lähtä nykkimään töpsöttimet seinästä ja mennä rauhoittelemaan Pöppöstä kun se niin pelkää tuota jytinää. :( 

2 kommenttia:

  1. Sulla on kiva blogi, siks se oli mun listalla, tykkään tästä ! <3 Ja oikeesti jos on huono terapeutti, niin ei todellakaa kannata jatkaa! Mulla itsellä on huipputerapeutti ja hänen ansiostaan olen se ihminen ketä olen nykyään. Tieteki vaikutti monet muutki jutut, mutta tarkotin lähinnä että sen ansiosta aloin paranemaan ! :) Koita vaihtaa jos mahdollista ? Tiedän, että voi olla raskasta, mutta parempi ku huono ! Onks sulla kelan terapia vai mikä ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! ♥

      Voi ku saisin vaan jostain tarpeeks rohkeutta tms., että saisin sanottua asian ääneen. Että mä haluan vaihtaa. Tai et sen pitää oikeasti alkaa keskittymään muhun. :(

      Ei oo kelan, ei mulle oo tehty vielä ainkaan mitään diagnooseja. Käyn sellaisella kognitiivisella lyhytterapeutilla juttelemassa omaan tahtiini. Käynnit on kyllä pitempään jurranneet paikoillaan, ei päästä missään eteenpäin enkä oo pitkään aikaan saanut mitään kotitehtäviäkään, niistä mä kyllä tykkäsin ku niistä tuntu olevan apua. :P

      Poista