torstai 31. heinäkuuta 2014

Käsittämätöntä

Tänään mä olen iloinen. Mä hymyilen ja enkä meinaa edes uskoa sitä, että joku vois ihan oikeasti pitää mun blogista. Musta on ihan käsittämättömän hienoa, että joku oikeasti tykkää lukea mun tekstejä. Kiitos Niina, että pääsin sun lemppareiden listalle. Mä oon niin otettu! En tiedä, mutta jotenkin hassusti musta tuntuu, että oisin saavuttanut jotain. Tää tunne on mulle ihan outo, mutta mä pidän siitä. Toinen asia mikä mun pitää sanoa, on suurkiitos mun lukijoille. Kiitos kaikille ihanuuksille kommenteista. Te saatte mut niin hyvälle tuulelle pelkästään sillä, että ootte vaan. En ois ikinä uskonut, että mun lätinöitä lukis yhtään kukaan! ♥ ♥ ♥ 


Tänään mä ajattelin tulla purkamaan vähän mieltäni tänne. Koska mä oon tänään erityisen hyvällä tuulella, mua ei just nyt osaa ahdistaa eikä harmittaa mikään, eli purkauskin tulee ihan hyvin mielin. Mua ei edes suuremmin stressaa tällä hetkellä. 

Asia mitä oon kauhulla odottanut nyt pari viikkoa on pian oleva aika mun pollatohtorille. Meillä ei oo ollut tapaamista pitkään aikaan hänen lomien ja muiden asioiden takia. Vaikka viime tapaamisesta ei oo ehkä kuin puoltoista kuukautta, se tuntuu musta ikuisuudelta. Mua jännittää mennä sinne. Musta tuntuu, että mun ois pitänyt nyt kesän aikana saada jotain aikaiseksi itseni kanssa. Mua suorastaan pelottaa onko tapaaminen taas yhtä tyhjän kanssa. Meneekö tapaaminen taas siihen, että mä yritän saada jotain itsestäni ulos kun terapeutti näpräilee käsikorujaan tai sormuksiaan samalla vilkuillen seinällä olevaa suurta kelloa. Mua ahdistaa, että mun terapeutti ei ohjaa mua millään lailla. Musta tuntuu joka kerta, ettei sitä vaan kiinnosta tehdä työtään. Mulle on monet sanoneet, että se ei oo paras terapeutti. Kyllä hän kuulemma työnsä tekee hyvin jos kokee asiakkaansa kiinnostavaksi. Eli mä en oo kiinnostava, mä oon vaan mä. Mulle on sanottu, että mun pitäis suoraan puhua mun terapeutille. Mä tiedän, mulla on monet kerrat ollut ns. puhe valmiiksi suunniteltuna päässä, toisinaan muistisanoja kirjoitettuna kalenterin viimesille sivuille. Silti mä en saa suutani auki, mä en uskalla sanoa hänelle, etten saa tarvitsemaani apua. Mulle on sanottu, että mun pitäis vaan suoraan pyytää terapeutin vaihtoa. Niin varmasti, mutta hirveen montaa eri vaihtoehtoa ei vaan ole. Musta oli vaan niin helppoa mennä tälle nykyiselle, koska henkilö oli mulle ennestään tuttu. Mun terapeutti hoiti aiemmin mun äitiä ja olin yhdellä hänen vetämällään kurssillaan äidin kanssa vuosia sitten. Mä en jaksais alottaa alusta jonkun muun terapeutin kanssa. Niistä parista mielenterveysyksikön työntekijästä onko yks pois suljettu vaihtoehto vaan siksi, että hän on mies. Mua pelottaa "vieraat" miehet. Yks terapeuteista vaikuttaa mun mielestä ihan liian positiiviselta, sellaiselta teennäisen ällöltä. En usko, että mä jaksaisin sellaista. Jäljelle ei jäiskään sit kovinkaan montaa vaihtoehtoa. Ehkä mun on vaan tyydyttävä siihen, mitä mulla nyt on. Ehkä mun on vaan yritettävä selvitä ns. itsekseni, vaikka sillä nykyisellä kävisinkin. 

Toinen asia mikä mun mielessä on nyt pyörinyt liittyy töihin. Tottakai mä seuraan aktiivisesti työpaikkailmoituksia, vaikka en itseäni työkykyiseksi koekkaan. Pitäähän mun olla tietoinen minkälaisia paikkoja on auki jos jonkun kanssa tulee puhetta työnhausta. On ollut aina niin helppoa sanoa ettei ole ollut mitään omaa alaa vastaavaa, eikä mitään mihin ei tarvis koulutusta. Pari päivää sitten mun silmiin osui kaks ilmotusta jotka mätsäis muhun. Pääkirjanpitäjä ja toimistosihteeri. Kummassakaan ilmoituksessa ei vaadita suoranaisesti työkokemusta. Pääkirjanpitäjänän paikkaa en kyllä tohtis hakia kyllä vaikka ois polla kunnossa, ihan tuntemattomia ohjelmistoja ja hirveästi vastuullisia tehtäviä. Toimistosihteeriltä ei vaadittais niin paljon. Mua melkeen rupeaa oksettamaan kun mietin noita paikkoja, mä tiedän, että mun pitäis hakea niitä. Tai niin ainakin mun sukulaiset toitottas, että pitää hakea. Toisaalta oon aatellut, ettei mun edes kannata hakea noita paikkoja siksikään, että mun polla ei tod.näk. olis valmis. Mä en olis valmis tekemään mitään säännöllistä työtä. Toisekseen, vaikka olisikin, en usko, että kaupunki palkkais tän näköstä mörriä sitten millään! Mä toivon, että noiden paikkojen haku päättyy pian ja ne ilmoitukset katoaa sivustoilta mua oksettamasta.

Mä en välillä tiedä, onko tää mun elämä oikeasti hankalaa vai teenkö siitä vaan hankalaa? 


Mielen purkamisesta tähän päivään. Tänään me ollaan ukkosen kanssa pitkästä aikaa lähdössä ihan oikeasti viihteelle. Ystäväni pyysi meitä luokseen istumaan iltaa pitkästä aikaa enkä tietenkään voinut kieltäytyä. Oli puhetta, että käytäis illalla paikallisessakin. Saas nährä kuis mun käy, en todellakaan oo pitkään aikaan juomalla juonut enkä varsinkaan käynyt kapakassa! Eipä siinä, ihan hyvillä mielin mä odottelen iltaa ja oon jo päässäni suunnitellut mitä laittaisin päälleni. Ei vaan enää tahdo osata valmistautua samalla tavalla kun joskus ennen, koska mummous. Ehkä eniten mua jännittää vaan se, et miten mun läskit räjähtää käsiin yhen juopottelu illan takia. Eiks oo mulla isot murheet?

Kääk, mulla ois tiete ollu vielä jotain muutakin asiaa, mutta julkasen tän nyt pikasesti, koska ukkonen! Täytyy lähtä nykkimään töpsöttimet seinästä ja mennä rauhoittelemaan Pöppöstä kun se niin pelkää tuota jytinää. :( 

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Tuksutohtorilla käyty!



Että semmosia tuksutaikoja tällä kertaa, tykkäilen kyllä ja paljon! Surkeita kapulakuveja, mutta menkööt nyt kun eihän tässä nyt malta mitään kunnon kuveja alkaa ottamaan. Vieläkö sais värjättyä tän pehkon niin tää ois ihan huippuhyvä!

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Valivali ja lärsättimen kuveja

KUUMA. Niin saatanan kuuma. Eikö tää kuumuus vois jo loppua? En oikeesti jaksa kohta keksiä näistä keleistä mitään positiivista! 

Aina suunnitellaan, että kesällä tehdään sitä ja tätä, esim. pyöräillään maalle. Ei tuolla saakelin paahteessa jaksa pyöräillä yhtää mihinkään! Ei jaksa lähtä kuvailemaan, koska kuuma. Ei jaksa lenkkeillä, koska kuuma. Hyvä, että jaksaa pysyä hereillä tän kuumuuden takia! Sama ois vaikka nukkuakki sitten kun hereilläkään ei jaksa olla, mutta kun siitä nukkumisestakaan ei tuu yhtikäs mitään kuumuuden takia. 


Toisekseen, oon kuullut monien suusta kuinka kesällä laihtuu kun ei kuumilla ilmoilla tee mieli syödä. Ei se vaan niin muhun vaikuta, samalla tavalla tulee sapuskaa veettyä säällä kuin säällä. Plus mä en kestä näillä helteillä nälkää yhtään kun rupeaa heikottamaan kahta kauheammin kun pelkästään tästä lämmöstäkin tulee ällö olotus. 


Ja vielä kolmanneksi, kuka jaksaa näissä lämmöissä keskittyä yhtään mihinkään? Ei huvita tehdä mitään kun kuumuus vaivaa. Ei jaksa keskittyä pelaamaan, ei lukemaan, ei katsomaan jne. Ilmeisesti pitäis vaan nakata maate sohvalle ja möhkytä vaan. 


Jäkätijää. 

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Surkuttelun jälkeen ilostelua

Lupasin palata tänne vielä tänään positiivisemmissa merkeissä. Mulla oli selkeet sävelet mitä tänne tuun kirjottelemaan, mutta niin ne ajatukset karkaa.. Oli miten oli, koitetaas ny jotain saada aikaseksi! 


Mä oon ollut valtavan iloinen yksinkertaisista asioista kuten saippuakuplista. Ollaan monena iltana ukon kanssa tupakalla käydessä jääty vaan puhaltelemaan kuplia ja ihmettelemäään niiden menoa. Ne on niin kauniita vaikkakin herkiä särkymään. 


Puhalteleekohan nykypenskat saippuakuplia? Mä muistan ku pienenä halusin puhallella saippuakuplia ja porukat anto mulle pillin ja kupillisen saippuavettä. Muute oli huisin kivaa mut mä unohdin, että sinne pilliin pitää puhaltaa eikä imasta sit ku on kostuttanu sitä siellä saippuavedessä.. :D 


Oon yrittänyt olla iloinen myös muistakin pienistä ja yksinkertaisista asioista. Aina ei vaan muista eikä hoksaa olla iloinen esim. niistä arkisista perus asioista vaan pitää niitä itsestäänselvyyksinä. Erityisen iloinen oon ollut mun uusista kirjekavereista! Viime viikolla kämpiltä lähtiessäni etenemään (mihin lie lähdin, ei tuota enään muista..) kipaisin postilaatikon kautta ja nappasin sieltä käsiini ensimmäisen kirjeen ja meinasin tikahtua onnesta! Samalla kun kävelin kohti silloista määränpäätäni aukaisin kirjeeni ja luin sitä samalla kun kävelin! :D  Hyvä etten kävellyt auton alle kun niin onnessani lueskelin kirjettä! Luultavasti vastaan tulleet ihmiset ovat katsoneet mua ihmeissään kun oon kävellyt katuja mutkitellen ja hymyillen keskittyneenä kirjeen lukuun. :) 


Oon viime päivinä katsonut katsomosta Iholla - sarjan kakkos kautta. Oon iloinen, että rupesin sitä katsomaan kaikista ennakkoluuloista huolimatta. Oon aina jotenkin aatellut, että koko sarja on ihan kakka ja lavastettu. Voihan se ollakkin osittain lavastettu, mutta oon hirmu innoissani siitä silti. Musta on kauheen mielenkiintosta nähdä kuinka ihmiset reagoi eri tavalla eri asioihin ja nähdä erilaisia tunteen purkauksia. Siis ihan sairaan mielenkiintoinen ohjelma! Tosin mua ärsyttää ainakin yks niistä viidestä naisesta ihan hirveesti, mutta ehkä mä kestän. Aluks aattelin et mun on vaan pakko hyppiä yli ne kohdat missä on sen ärsykkeen kuvaukset vaan kyllä mä oon jaksot kokonaisina katsonut. Ilostuin myös hirveesti siitä et syksyllä alkaa kolmas kausi jossa viis miestä ovat kuvanneet elämäänsä, mielenkiinnolla odotellen siis sitäkin! Pitäs vielä jostain katella jos löytäs ekan kauden jaksoja ku en oo sitä nähnyt ollenkaan. 


Mä oon muuten harkinnut päiväkirjan hankkimista. Tuliskohan sitä kirjoitettua? Seki vois olla yks pieni iloisuuden aihe. Ehkä.

Millaisista pienistä asioista te ilostelette? 


Ps. perun puheeni aikaisemmasta postauksesta siltä osin, ettei mua haittais rääkymisen jälkeinen olo. Menee kohta hermot ku tuntuu, että nuppi räjähtää ja silmät on ihan kierossa ja kipeenä siitä vollottamisesta. :D 

Surkeutta

Tänään mulla on ollut pitkästä aikaa ihan helvetin paska aamu. Mä oon pari tuntia heräämisen jälkeen makuullani vapissut ja itkenyt. Mulla on paha tapa padota pahaa oloa sisääni ja jossain vaiheessa se purkautuu hallitsemattomasti. Kun pahaa oloa on kertonyt niin paljon kuppiin, ei sen tulvimiseen ihmeitä tarvita. 

Aamu alkoi lievällä vitutuksella kun heräsin puhelinmyyjän soittoon. Sama puhelin myyjä pommitti mua eilen monta kertaa ja tietenkin tänään sai mut herätettyä. Vielä kerran kun soittaa niin päästän kyllä mun sisäisen raivoapinan valtaansa! Tympäsi herätä niin inhottavalla tavalla. Musta on kaikista kivointa herätä torkutellen herätyskelloa tai siihen, että kissat tulee vaatimaan joko hellyyttä tai ruokaa. Tottakai aamu vaan parani kun huomasin, että ukko oli laittanut tavaroita väärin paikalleen. Vitutus kääntyi pahaksi oloksi siinä vaiheessa kun tajusin olevani paska ystävä. Mun ystävä kysyi multa, että miksi en oo iloinen hänen puolestaan. Se kysymys tuntui syyllistävältä. Ystäväni oli ilmeisesti asiaa miettinyt jo yli päivän ja otti asian puheeksi vasta tänään. Mä olisin toivonut, että asiasta oltais keskusteltu heti toissapäivänä jollon asia oli ajankohtainen, näin ollen ystäväni ei olisi tarvinut turhaan vaivata päätään pitempään. Mua harmittaa ehkä eniten se, että mun ystävä on joutunut pohtimaan ja miettimään asiaa itsekseen. Hän on varmaan jotunut miettimään myös sitä, viitsiikö asiasta kysyä vai ei. Toivottavasti vääryys on nyt korjattu ja ystäväni ymmärtää sen, että tottakai mä oon iloinen siitä, että hän on onnellinen. Mitään muuta en hänelle toivokkaan. 

Pian mun sisäinen pahan olon kippo kääntyi nurinpäin ja tajusin, etten mä saa henkeä. Kaikki yli kuukaudenkin takaiset asiat vyöryivät mun mieleen. Ja tietenkin myös sellaiset ihan pienet asiat joilla ei oikeesti ois mitään merkitystä. Ne vaan tahtoo paisua kun pitkäksi aikaa jäävät sisälle muhimaan. Mun mielessä vilisi asioita jotka on tapahtuneet jo vuosia sitten. Muhun sattu ihan saatanasti. Mä en voinut käskeä itteeni lopettamaan itkemistä tai niitä ajatuksia. Tiedän kokemuksesta, että sen kaiken pitää antaa tulla vaan ulos. Välistä mä toivoin, että tukehtuisin vaikka räkään ettei mun tarvis käydä läpi niitä patoutuneita tunteita ja ajatuksia. Mä kuulin, että mun pitää kasvaa aikuseksi ja tehdä jotain muutakin kuin aina vaan homehtua kotona. 

Loppu hyvin kaikki hyvin, mä pääsin hetkeksi syliin rauhoittumaan ja sain vielä hetken päästä toisen kissoista mua lohduttamaan. Pikku hiljaa musta rupes tuntumaan, ettei mulla oo enää tarvetta itkeä. Tajusin, että mä pystyn taas hengittämään normaalisti. Rauhoituttuani mä pystyin taas järjellä ohjailemaan mun ajatuksia. Vaikka mulle tulee aina ihan hirvee olo itkemisestä niin tällä kertaa se ei haittaa, mä tunnen oloni taas kevyeksi ja puhdistuneeksi kun sain ne kaikki pahaa oloa aiheuttavat asiat käytyä läpi päässäni. Mun nenä on kuin mikäkin pellen nokka kaikesta niistämisestä, silmiä kirvelee edelleen ja päätäkin jomottaa, mutta mua ei haittaa. 

Mä olin ennen sellainen, että itkin kaikki murheeni pois heti jos vain olin yksin. Nykyään mä teen just sitä paskaa, että kerään kaiken itteeni ja odottelen mussa olevan niin paljon pahaa oloa, että se kaikki vaan purkautuu. Musta tuntuu, että mä voisin voida paljon paremmin kun oppisin taas käsittelemään kaikki tuntemukset heti pois alta. Uskon, ettei ne kaikki asiat edes olis niin suuria jos ne heti kävis lävitse kuin miten ne sit paisuu ku ne patoaa sisälleen. 

Nyt mä aijon stopata pilalle menneen aamun tähän ja kääntää päivän hyväksi. Mulla on kamerassa odottelemassa joitain kuvia jotka aion nyt rueta katsomaan lävitse ja palata tänne vielä positiivisemman postauksen merkeissä! 

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kissamummo


Kyllä mä oon taas pitänyt itteeni ihan pöllöpaviaanina parina päivänä. 

Toissapäivänä jahdattiin poitsujen kanssa kärpästä. Sälekaihtimet ois takaoven akkunasta lähtenyt lentoon ellen ois ollut kärpäslätkän kanssa kaverina öttiäistä metästämässä. Bablo on ehkä paras öttiäisjahdissa, se istuu vaan ja huutaa ikäänkuin sitä ötökkää komentais tulemaan suuhunsa. Bablo kyllästyy melko äkkiä öttiäisjahteihin jos se ötökkä ei rupia sitä päin pörräämään. Pöppis taas on ninja, se vaanii ja jälestää ötököitä eikä luovuta edes sittenkään kun on sen pörräävän öttiäisen saanut.. Miettikää mikä näky meidän poppoo oli, yks istuu perseellään ja huutaa, toinen pomppii sohvan takaa aina vain korkeammalle (joku ois voinut luulla, että meidän kissa pomppii pienellä trampoliinilla sohvan takana) ja lätkii tassuillaan ikkunaan niin, että sälekaihtimet olivat tippua ja minä virittäytyneenä pitkäksi pötköksi sohvan nojan päälle lätkä kädessä. Loppusissaan se kärpänen surisi siellä kaihtimien takana ja minä lätkin sitä pirulaista samalla huutaen Pöppänälle, että on valmis ottamaan sen kiinni kun se tippuu. En saanut kärpästä tapettua vaan tokkuraan, mutta olipa se Pöppänälle sitten helppo saalis. 

Aamuisin Bablon kanssa käydään sängyssä pitkiä keskusteluja siitä, onko meidän pakko nousta. Kun lopulta ollaan noustu, Bablo on kattonut mua hyvin syyttävästi ja oon luvannut kölliä sen kanssa sit myöhemmin. 

Parina päivänä Pöppis on nähnyt selkeästi pahoja unia ja minä oon heti rynnännyt sen kaappaamaan syliin ja lohduttamaan ettei oo mitään hätää. Miettikää nyt meikäläistä lässytämässä tuolle punaiselle paholaiselle ja sitä kuinka se mua kattoo hölmistyneenä ku on herännyt siihen, että kaappaan sen syliini.

Jos mä joskus jään yksin niin musta tulee ihan varmasti sellainen Simpsoneiden hullu kissamummo!


Ei mulla sen tähellisempää asiaa, muksulia lauantaita kaikille! ♥ 


tiistai 15. heinäkuuta 2014

Mahoton kuvaspämmi

Näin tänään kunnolla pitkästä aikaa ystävääni Lelua! Käytiin "vähän" kuvailemassa ja "nauttimassa" todella "halpaa" kahvia ja pullaa. Lelu on just alottanut oman blogin pitämisen, joten nyt kaikki niinku oisitta jo lueskelemaan! KLIKKLIKTÄSTÄNÄIN!


Kuvia kertyi tänään kameraan 1399 tsipaletta joten tässäpä näitä nyt ois! 


























.. sillälailla, onnittelen mikäli loppuun asti rullailit! Ei mulla täs sen kummempia, aattelin täs lähtä just hakeen postista uuden terasen ulukosen kovon ettei tää mun kone ois ihan jumissa ja tukossa pelkästään kuvista ja viteoista! 

Isketään nyt vielä hehkeät yhteiskuvatki tähän loppuun että varmasti rupiaa jokasta jo kuvien spämmäys ketuttaa! Kuvien ottajan toimi Lelun isä. :) 




sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Tuksu jutskuja

Sainpas vihdoin ja viimein hieman extemporella aikaiseksi varattua itselleni ajan kampaajalle. Enhän tässä oo ku koko kesän jo kironnut, että pitäisi käydä ja monena päivänä olen ollut itse tarttumassa saksiin. Olin ihan varma, että mun luottokampaaja on kesälomalla koko kuukauden enkä siksi ole hänelle soittanut enkä piipahtanut liikkeellä, perjantaina sain kutinan poiketa reitiltäni ja käydä tsekkaamasta liikkeen ovesta milloin hän palaa lomalta. Ovet liikkeeseen olivatkin sepposen selällään joten oikopäätä marssin sisään ja varsin itselleni ajan kuun loppu puolelle. 

En oo ikinä harrastanu tukka lehtiä, joskus nuorempana hain netistä kuvia haluamistani tukkamalleista ja tulostin kampaajalle mukaan. Viimeiset vuodet olen kampaajalla käynyt tee mitä haluat - fiiliksellä. Tällä kertaa ajattelin vähän miettiä valmiiksi millaisen mallin haluaisin mun hiuksille. Siispä nappasin mukaani kierrätyksestä lehden. 


Mallit tässä lehdessä ovat suurimmaksi osaksi kuin suoraa joihinkin kuvauksiin tai catwalkille joten tuskinpa suoraan mitään mallia näistä itselleni haen, mutta ainakin saan näistä kuvista vinkkejä ja ideoita. 

Eniten mua nyt mietityttää, repäisenkö ja vedän jotain aivan lyhyttää vai haluanko keskittyä kasvattamaan mun hiuksia taas pitkiksi. Toisaalta mua tylsistyttää koko kasvatus urakka ja lopulta mua kuitenkin vaan ketuttaa se, että mun hiukset on niin ohuet enkä jaksa niitä sen kummemmin laittaa. Yks mahdollisuus ois tietty laittaa sekaan tekotukkaa, mutta valehtelematta mua hirvittää laittaa niin paljon rahaa hiuksiin! Voin laittaa tatuointeihin satasia tosta vaan, mutta kaikki kynsi-, hius- ja tukkaväkerrykset paljolla rahalla saa mut sydänkohtauksen partaalle. 

Lyhyessä tukassa mua mietityttää just se, että jaksanko nähä vaivaa sen laittamiseen. Kuitenkin se aamusin sojottaa pystyssä tai on painautunut lätyksi mukaillen mun kupolin muotoja. Lyhyttä mietin silläkin, että voisko sellanen ees sopia mulle. 

Kovassa mietinnässä on myös ohtatukka kysymys. Mua hirveesti himottas pitkästä aikaa laittaa ohtatukka, mutta en vaa saa päätettyä minkä mallinen. Ja kolmanneksi, rupeaako seki vaan loppusissaa tympimään kun sojottaa aina mihin sattuu tai kasvaa niin äkkiä ylipitkäksi? :D 


Heittäkää mulle jotain ideoita mitä mä tälle pehkolle teen? Lyhyt/Pitkä? Ohtatukka vai ei? 

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Khukkasia

Purrnauskis ja läähätykset päälle. Ei siis sellaiset läähkäsyt mitä kuitenkin ensimmäisenä kuvittelette (hyi teitä!), vaan ilmaisu siitä et mää läkähdyn. Viime päivät ovat olleet mulle ainakin liian lämpimiä, odottelen innolla ens viikkoa kun kuuleman mukaan silloin pitäs vähän ilmojen jäähtyä. Olispa jo talvi!

Kävin tossa viikolla porukoiden kukkapenkkoja kuvailemassa, mutta eihän siitä tullut lasta eikä paskaa ihan vaan sen vuoksi etten nähnyt tehdä mitään säätöjä kameraan auringon vuoksi. Joten tässäpä teille "parraat" otokset yli 300 kuvan joukosta. Mulla ei oo sit hajuakaan kukista enkä erota penkasta rikkaruohoakaan, silti musta on kiva kuvailla kukkia kun ne on niin nättejä. 






Eilen käytiin mamman kanssa muka shoppailemassa. Äiskä houkutteli mut mukaansa paikalliseen vaatekauppaan luvaten ostavansa mulle jonkun uuden vaatteen. Olisinhan mä lähtenyt ilman mitään houkutteitakin, mutta enhän mä vastaan sano jos ite tarjotaan! Harmikseni vaateputiikki oli sitten viime käynnin mennyt selkeästi huonompaa suuntaan.. En löytänyt mitään mieluista, tai jos löysinkin oli pienellä kankaan palalla niin paljon hintaa etten antanut äidin mulle mitään niistä katsomista vaatteista edes ostaa. Putiikin järjestys oli mennyt ihan toisenlaiseksi ja mun mielestä eri osastot oli pienentyneet. Ennen nuorten kamppeet oli kokonaan eri kerrokessa ja ns. mummomekot toisessa. Nyt ne oli kaikkia samassa kerroksessa eikä ollut edes selvää, mistä mummojen tahi lasten kamppeet alkaa tahi loppuu. No, äiti löysi sentään alennuksesta itselleen uuden kesäisen mekon ja pöksyt. Pääasia oli, että vietettiin aikaa mamman kanssa yhdessä, sitä kun nykyään harvemmin tehdään. Vielä kotona asuessani saatettiin käydä mamman kanssa harvasen päivä kiertelemässä kauppoja tms.

Käväisin eilen myös kierrätyskeskuksesta ostamassa itselleni Akuja, sudokuja ja ristikoita. Yhtään ristikkoa en ole ikinä täyttänyt joten asia on korjattava. Sudokuja oon tykännyt täyttää yläasteelta asti, harmi etten oo pariin vuoteen niitä täytellytkään. En oo ikinä tykännyt koneella/puhelimella sudokuja täytellä, ainoa oikea tapa on kynällä niitä rustailla! 


Eilen saapui myös kaulapanta etanapostina jonka voitin Belsissan blogiarvonnasta, niin ihana! ♥ Kiitos!


Tänään oonkin kirjoitellut yli kymmenen korttia lähtemään ulkomaille. Pyrin aina profiilin perusteella valkkaamaan kortin saajalle mieluisen yksilön, mutta tällä kertaa en parille henkilölle pystynyt sellaista valkkaamaan. Yhden profiilissa ei lukenut yhtään mitään ja laitoinkin hänelle ensimmäisen kortin mikä käteeni sattui ja kirjustelin hänelle, että olisi mukavaa jos hän täyttäisi profiiliin edes tietoja itsestään, että ihmisten olisi mukavampaa hänelle kortteja laittaa. Toinen henkilö jolle en voinut mieluista korttia valita toivoa pelkästään kasino aiheisia kortteja eikä mulla ollut yhtäkään edes sinne suuntaankaan olevaa. Hassua kun mullakin on laatikollinen postikortteja eikä niitä ole siltikään tarpeeksi. Täytynee siis seuraavan kerran lisää kortteja tilatessa muistaa klikkailla ostoskoriin mahdollisesti jotain kasino tai raha aiheisia kortteja. 


Olisiko teistä joku muuten kiinnostunut laittelemaan mun kanssa sillontällön etanapostia? Kirjeitä, kortteja tai kumpiakin? Laita kommenttia alle kera sähköposti ositteesi tai laita mulle suoraan sähköpostia osoitteeseen haipuli@hotmail.com jos etanapostin lähettely ja vastaanottaminen kiinnostaa!