tiistai 24. kesäkuuta 2014

Karvamopot

Karvamopot, rakkauspallerot, pillukat taikka laiskamatoset, rakkailla lapsukaisilla monta nimitystä. Bablo taipuu Bibloseksi ja Bibboksi, Bibluskasta Bibluun ja toisinaan vaan pupuksi. Tai Ilpoksi. Perkele on nätimmin kutsuttuna Pöppis, Pöppönen, Pöpö tai Pöppispöö. Tämä postaus olkoot omistettu kokonaan karvaisille lapsilleni. 

Aloitetaan Pöppiksestä. 


Pöppis on melkoinen naukumaijja, ollut jo pennusta asti. Sille tärkeintä on, että ruokaa riittää. Pöppis on aina ollut sellainen ettei sitä saa ottaa syliin vaan se itse päättää milloin on hellyystuulella. Pentuna se ei ihmisistä piitannut, muutakuin sen verran, että niiltä saa ruokaa ja hellyyttä. Hukkareissun jälkeen kotiuduttuaan Pöppis ei ole enään tahtonut ulos ja se arvostaa ihmisiä ihan eri tavalla. Sama kuka meille tulee käymään niin aika vissiin ja varmasti Pöppis on heti syliin tunkemassa. Se ottaa vastaan kaikki rapsutukset mitkä vain saa ja on erityisen tyytyväinen jos herkkupalankin sattuu saamaan.


Pöppis on kova kuntoilemaan. Se steppaa pitkin lattioita ja leikittää itseään. Toisinaan se pomppii oven päälle ja välillä meinaa lipsahtaa niin, että joutuu ikään kuin leukaa vetämään. Monet sanovat Pöppiksen olevan läski. Ei se ole läski, normaalipainoinen kissa jolla on vantteruutta ja lihasta.


Ukko on Pöppiksen lempi ihminen. Aina kun vaan se saa luvan tai on mahdollista, se hyppää ukon syliin maasta. Seuraavaksi se rupeaa leipomaan tassuillaan ukkoa ja luttuuttamaan paidan märäksi. Se on ihan vauva.


Pöppis ei osaa naukua kunnolla. Se päästää katkonaisia "A-A-A" tai "ÄÄ-Ä" tai "A-U" äänähdyksiä ja piipityksiä. Pöppis ei myöskään kehrää. Tai no kehrää se, mutta vain silloin kuin se on erityisen tyytyväinen. Sitä kehräystä ei huomaa muuten kuin kädellä kokeilemalla, joskus todella harvoin siitä pääsee ihan pieni hyrinä.


Pöppiksen lempi nukkumapaikkoja ovat meidän jättämämme vaateläjät, pyykkikori, ukon tuoli ja ollessaan turvaton - vessan lavuaari. Joskus se kaivautuu sänkyymme peiton alle nukkumaan, mutta siellä se ei saa kovinkaan pitkään olla rauhassa. Pöppis on myös kova kuorsaamaan. Niin ja näkemään unia.


Pöppiksen lempi leikkipaikka on ehdottomasti pahvilaatikko. Sä remppaa siellä järsien uusia ikkunoita ja antaa hiirulaisille selkään. Joskus se vain makaa siellä miettiväisen näköisenä.


Pöppis ilmaisee mielipiteitään vahvasti hännällään. Osaa se ilmeilläänkin näyttää mitä mieltä asioista on, mutta hännästä sen parhaiten huomaa. Jos Pöppänää ei huvita olla sylissä, se saattaa varoittaa pienellä näykkäisyllä. Tätä käy usein ihmisten kanssa jotka eivät osaa lukea Pöppiksen kehon kieltä. Harmi vaan, että monet säikähtävät, että meidän kissa puree vaikka se vain varoittaa. Jos tahallaan sitä rupeaa kiusamaan se vastaa takaisin hellästi purren ja tarmokkaasti takatassuilla potkien.


Pöppänä syö melkein mitä vaan, mutta erityisesti se pitää kissanruokien ja herkkujen lisäksi kananmunan keltuaisesta ja kurkusta. Pöppänä myös uskoo, että toisen ruokakupissa on parempaa ruokaa ja siksi se saattaa syödä omaa ruokaansa hitaasti odottaen, että pääsee syömään toisen jämiä.

Bablo taas on toisenlainen.


Bablo on meidän vammakatti, sillä on liikavarpaita. Se myös mielummin nukkuu kuin leikkii. Se tykkää myös katsoa piirrettyjä ja salaisia kansioita. Jos Bablon kanssa haluaa leikkiä, sille on viskottava sellaista paksua narua jota se noutaa ja raahaa paikasta toiseen.


Bablo on aika nirso ruuan suhteen. Ja laiska. Toisinaan se pitää kantaa ruokakupille syömään.


Bablo osaa olla vaativa kisu. Se tahtoo ulos tutkimaan mailmaa satoi tai paistoi. Se saattaa viettää pitkänkin ajan eteisessä huutaen ja tuijottaen valjaita. Joskus se jopa yrittää pudottaa valjaat naulakosta lattialle. Bablo on myös kova mielistelemään silloin kun ulos olisi päästä. Se päästelee söpöjä ääniä ja kieriskelee lattialle katsoen samalla isoilla silmillä mahdollista pihalle viejää silmiin.


Siitä tulikin mieleen, että Bablo ei ole sylikissa. Kyllä se saattaa tulla yöllä kainaloon nukkumaan, mutta syliin ei saa ottaa.


Bablo rakastaa pusuja yli kaiken. Joskus se on tullut keskellä yötä herättämään ja ilmoittamaan ettei ole hyvän yön suukkoa saanut ja rauhoittuu vasta sitten kun saa. Toisinaan Bablo selvästi yrittää imitoida pusutus ääniä mitä päästelen kun moiskauttelen sitä otsalle.


Bablo ei paljon vieraista piittaa ja harvan ihmisen se päästää lähelleen ja antaa rapsutella. Pienenpänä Bablo luikki aina vieraita piiloon sängyn alle, mutta vuosien varrella se on reipastunut ja saattaa itse tulla eteiseen tervehtimään vieraita.


Jos ollaan ukkosen kanssa otettu enemmänkin alkoa, Bablo ei tykkää. Jos tullaan jostain kotiin yöllä humalassa, Bablo menee todennäköisesti meitä piiloon. Seuraavana päivänä se saattaa ilmaantua arvostelevasti meitä katselemaan ja syyttämään, että pitikö ottaa.

Sellaisiapa nuo minu vauvvat on, kertokaa te millaisia teidän elukat on! 

Tässäpä vielä linkki aikaisemmin kirjoittamaani kissulaispostaukseen jos teitä kiinnostaa tietää kuinka kissat meille ovat tulleet. :) 

6 kommenttia:

  1. Ihania rapsumammutteja ! ^-^♥
    Aina kiva huomata että on ne eläimetki niin erilaisia persoonia ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. RAPSUMAMMUTTEJA!!! :D Ihana sana! ♥

      Monet kerrat on tullut eläimettömien tyyppien kanssa puhuttua siitä, että eläimetkin ovat persoonallisia kuten me ihimiset ja kyllä ne elukat ossaa ilmeilläkkin! Yks kaveri selvitti, että hän on aina aatellut, että kun on kissa niin se on vaan niin kissa kun voi olla. Että se vaan nukkuu, syö ja leikkii lankakerällä tai jahtaa hiiriä. Jos on kaks kissaa niin ne on täysin samanlaiset eikä niissä voi olla mitään omanlaisuuksia.. :D

      Poista
  2. Voii ku on sulosia kissoja!:) Mä oon aina pitänyt tosi paljon kissoista ja oon ikävöinut mun kahta kissaa,jotka on jo nukkuneet pois :( <3 Jos Joonas ei ois allerginen nii mulla ois nytki kisu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, nii on, mamin rakkaat. ♥

      Saanko kysyä, tuliko sun kisuille ikä vastaan vai oliko niillä sairauksia tms? Mua pelottaa ne päivät jolloin meidän kisut kuolee pois. Tiedän ettei sellaisia pitäis vielä aatella, mutta välillä tulee mieleen ja sitä sitten pyörittelee ja niistäkin asioista saa päässään kauhian kaaoksen. :D

      Höh, olipa kyse ruoka-aine- tai eläin- tai siitepölyallergiasta tms, ne on aina yhtä perseestä. :(

      Poista