maanantai 9. kesäkuuta 2014

5

Yhteistä taivalta minulla ja ukkokullalla on nyt takana viisi vuotta. Niin vähän! Minusta tuntuu kuin oltaisiin oltu jo koko elämäni ajan yhdessä. Toivon, että voidaan vielä vanhoina olla yhdessä ja katsoa toisiamme silmiin ja tuntea samoin kuin tänä päivänä. 

Jos jotain kiinnostaa tietää, kuinka päädyimme yhteen niin KLIK! Sieltä tarinamme löytyy.

Viiteen vuoteen on mahtunut niiiiiiin paljon kaikkea ettei sitä kaikkea voi edes muistaa! Vuosipäivän kunniaksi ajattelin kirjata tänne joitain asioita meistä ja meidän suhteestamme.


Ensimmäisinä kuukausipäivinämme juhlimme aina, kävimme joko ulkona syömässä tai teimme kotona jotain erityistä ruokaa ja vietimme aikaa toistemme kainaloissa. Ensimmäisenä kuukausipäivä on jäänyt mieleeni parhaiten ja se muisto saa vieläkin minut hymyilemään sillä ukkokulta herätti minut sinä aamuna pistäen Bryan Adams-Heaven:in soimaan ja kömpi viereeni laulamaan minulle sitä.

Ensimmisenä vuosipäivänämme ukko toi minulle yhden ruusun.

Päivittäin keskustelemme toisillemme tänäkin päivänä hassuilla äänillä ja ilmeillä.


On hauskaa kun huomataan aina kävelyllä ollessamme kävelemämme täysin samaan tahtiin. Vielä ku hankittas samanlaiset ulkoilupuvut.

Me ei riidellä, me ätistää. Jälkeenpäin kun niitä ätinöitä miettii, rupeaa väkisinkin naurattamaan.

Rakkaassani ehkä ärsyttävin piirre on se, että mikään ei mene ikinä paikalleen. Lasi jää pöytään, kuiva-aine kaapin ovi jää auki, roskat eivät mene roskiin jne. Mutta toisaalta se naurattaa mua lähes aina, vaikka ukkoa varmaan tympäsee kun tiukasti mainitsen, että joku on unohtunut.


Joka ilta ukkoa toivottaa mulle hyvää yötä ja sanoo, että rakastaa mua, jos ehdin nukahtaa ennen ukkoa enkä oo kuullut noita asioita, mua vaivaa aamulla. Ihaninta on kun toisinaan ukko sanoo lopuksi vielä, että nähdään aamulla. Se on musta jotenkin ihan ällöpyllyn ihanaa! 

Mieluiten vietetään aikaa yhdessä, jokapäivä. Toisinaan se on sitä, että pelataan tai vahataan jotain yhdessä, toisinaan kumpikin puuhaa omiaan ja silloinkin kyllä ruetaan miettimään heti, mitä voitais tehdä yhdessä. Ehkä vähän hassuakin, mutta tuntuu ettei aikaa riitä sosiaalisopulointiin kun kaiken ajan haluaa viettää rakkaansa kanssa. Jotenkin koetaan, ettei me kaivatakkaan sellaista sopulointia kun meillä on toisemme. 

Kaitpa me ollaan ihan samiksia kun meille tulee yllättävän usein sama juttu mieleen ja voi olla, että ollaan yhtä aikaakin avaamassamme suitamme samasta asiasta. Ehkä meidän ei kohta enää tarvi puhuakkaan kun kuitenkin tiedetään mitä toinen ajattelee. :D


Haukutaan toisiamme jatkuvasti, paljon käytössä ovat : kakkamasiina, pöllöpaviaani, vammanen, pöhölö jne. Tai no, onko se haukkumista jos sen rakkaudella kera hymyn ja naurun sanoo.

Ukko on mennyt mua kerran sängyn alle piiloon. 

Varmistellaan toisiltamme usein, että ollaanhan me yhdessä vielä vanhoina. Sen seurauksena saatetaan miettiä kuinka ryppysiä me sitten ollaan. 


Parempi varmaan tössätä hommat tähän ettei vaan lähe lapasesta ja tuu kilometrin mittainen siirappia tihkuva postaus! Pääasiana kuitenkin: Muss, mi rakastan sinnuu. ♥ 

Sanotaan nyt vielä, että pikkasen harmittaa kun vuosipäivä meni ihan ohitte. Meidän piti käydä leffassa, mutta ei keritty kun urheilut meni asian edelle ja itse vuosipäivän oltiin niin laiskamatosia ettei vaan jaksettu värklätä mitään erikoista. Ehkä sitten ensi vuonna. :3 Nii ja tämäkään ei ehtinyt vuosipäiväksi julkaisuun vaan pari päivää myöhässä, mörh. 

8 kommenttia:

  1. Hassu olet rakkaani <3

    And baby, you're all that I want
    When you're lyin' here in my arms
    I'm findin' it hard to believe
    We're in heaven

    VastaaPoista
  2. Iiiiiiiiiiiiiiihana postaus!!:')♥♥ ja ihanaa vuosipäivää!!♥♥
    Oonki monesti miettiny et oonko ainoo immeinen maailmassa joka mieluiten viettää kaiken vapaa-aikansa oman rakkaan kanssa!! Turhauttaa ku monet pitää sitä ahdistavana toisessa roikkumisena ja valittaa ku ei oo aikaa muulle, mut on vähä hankalaa olla muualla ku tuntuu et omien "kavereiden" kanssa harvemmin tuntee oloonsa niin rennoksi.. muutenki ku työt syö niin paljon yhteistä vapaa-aikaa ni tuntuu et saa olla iha liian vähä toisen kaa!!:( minkä sille sit voi jos se oma sielun kumppani sattuu olemaan oma mies ja sen kans haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! ♥

      Mäki oon sitä miettinyt ja aatellut, että leimataan just sellaseksi riipaksi vaikka asian laitan on ihan toinen. :D Täällä sama homma noiden kavereiden kanssa, ei sitä vaan saa oltua sellainen oma itsensä vaikka kyseessä olis läheisempikin ystävä. Ei sitä osaa edes muita ihmisiä kaivata kun oma rakas riittää. ♥ Toki välillä on mukava ihmisiä nähdä, mutta kyllä parin tunnin sosiaalisopuloinnin jälkeen on melkoinen väsy ja saa todeta rakkaalle, että sopulointi kiintiö on vähäksi aikaa täynnä! :'D

      Niinpä, niinpä! ♥

      Kiitos kommentistasi, ihanaa kun ymmärrät! ♥ Ja todella kiva tietää, että on muitakin. :)

      Poista
  3. Aaaw,tää oli kyl aivan ihana postaus :) Onnea teille <3

    VastaaPoista
  4. Oikeinkin kivasti isosti paljosti huigeesti onnnnneaaaaa! :3 <3 Miten kadehdittavan ällötävänoksettavansuloisen siirappista, aivan nousi käsikarvat pystyyn ! :D<3 Sitoutumiskammoisena ikisinkkuna aloin just miettimää että tollaseen parisuhteeseen mäki voisin alkaa ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitus. ♥

      Mä ajattelin ennen tuota ukon tapaamista, että en rupia ikinä seurustelemaan, en mä ketään jaksa kauaa katella ku kuiteski kyllästyn ja hirvitti ajatuski olla jonkun kanssa 24/7, mutta kuinkas kävikään.. :D

      Kyllä säkin vielä! ♥

      Poista