maanantai 30. kesäkuuta 2014

Itsensä sivistämistä

Viime aikoina olen yrittänyt paikkailla aukkoja omasta sivistyksestäni lukemalla, katselemalla ja pelaamalla.


Ehkä ns. sivistävinpänä asiani pidän sitä, että olen katsonut X-Files - sarjan alusta loppuun kera elokuvien. Muistan kun olin vielä lapsukainen ja aina nukkumaan mennessä kuulin kun vanhempani jäivät vielä katsomaan televisiota. Kuulin monet kerrat X-Filesin alkutunnarin ja mietin aina mikä se on. Joskus kun sain valvoa pitempään ja kuullessani tunnarin, olisin halunnut mennä katsomaan mitä televisiosta näkyy - vanhempani käännyttivät minut pois, joka kerta. Sanottiin, että se on liian pelottavaa minulle. Joskus saatoin nähdä vilauksen alkutunnarista ja uskoin sarjaa pelottavaksi nähdessäni venyvän naaman. 

Vasta tähän ikään mennessä kiinnostuin näkemään millainen sarja on. Ostimme ukkosen kanssa kaikki kaudet keräilyboxissa ja vietimme monet illat tiiviisti sarjaa katsoen. Olin melkeinpä pettynyt, olin oikeasti lapsesta asti luullut sarjaa oikeasti kauhuisaksi. :D Nyt sarjan nähneenä en kuvailisi sitä mitenkään kauhistuttavaksi vaan mielenkiintoiseksi. 

Pidän sarjasta paljon, ainakin ensimmäisistä kausista. Erityisesti öllejä ja lääketieteellisiä ilmiöitä käsittelevät jaksot olivat mieleeni, mutta parhauteni pidin hallitusta ja salaliittoteorioita. Mielenkiintoisin hahmo oli mielestäni "Tupakkamies." Ah, on se vaan niin ihana! 

Kokonaisuudessaan juoni oli sarjalla hyvä ja tunnelma loistava, sarjan lopetus oli kökkö ja herätti paljon kysymyksiä ja epäkohtia, vai miksi niitä pitäisi sanoa? 

Suosittelen kyllä jokaiselle kyseistä sarjaa, varsinkin jos siitä ei ole nähnyt jakson jaksoa. 

Toisekseen, olen pitkästä aikaa lukenut pari kirjaa. 


Stephen Kingin kuvun alla teos oli taattua Kingiä ja selkeästi nousikin yhdeksi lemppariksi kaikista niistä mitä olen Kingiltä lukenut. Toki saman toistoa esiintyy lähes koko ajan, mutta kaupungin ja henkilöiden kuvailu on loistavaa. Yli tuhat sivuinen romaani piti jännityksen ja kipinän lukea yllä melkeinpä viimeisille sivuille asti. Lopussa tuntui, että tarina vain laahaa ja laahaa ja toivoin, että pääsisin jo lukemaan loppuratkaisun. Tästä kirjastahan on tehty sarjakin, se kyllä pitää ehdottomasti joskus katsoa!


Toinen kirja jonka luin vasta on nimeltään Kiltti tyttö jonka on kirjoittanut Gillian Flynn. Tämän kirjan valkkasin itselleni liittyessäni kirjakerhoon. Esittelytekstin perusteella ajattelin kirjan olevan luettava, mutta ei mikään huippu. Toisin kävi. Juoni oli mukaansa tempaava ja kirjan tapahtumia ei osannut arvata etukäteen. Kun iltaisin otin kirjan lukeakseni sitä hetken ennen nukkumaan menoa, huomasin etten millään olisi malttanut laskea kirjaa kädestäni. Kirja oli mielestäni niin hyvä, että pakotin ukonkin sen lukemaan. Hänkin piti siitä ja kävimme kirjasta paljon keskusteluita jälkeenpäin. Siitä tulikin mieleen, että olisipa mukava kun olisi joku lukupiiri jossa kaikki lukevat saman kirjan ja siitä kokoonnuttaisiin keskustelemaan myöhemmin.




Sivistyksen aukkoja pitänee myös tukkia peli puolella, aloitin juuri pelaamaan paljon kehuttua Witcheriä ja pari ensimmäistä kirjaakin odottaisi hyllyssä. Olen myös yrittänyt pitää vähäistä englannin kielen taitoa yllä kirjoittelemalla pitkästä aikaa ulkomaille postikortteja, sivistävää kait sekin on? Tällä hetkellä iltalukemisena on J.K. Rowlingin Paikka vapaana. Olen ehkä ehtinyt puoleen väliin kirjaa enkä vieläkään osaa sanoa siitä minkäänlaista mielipidettä. Kun uutta kirjaa pääsen aloittelemaan täytynee varmaan lukaista Witcheriä tai Kurt Cobainin elämänkerta lävitse.

Oletteko te lukeneet/katsoneet/pelanneet jotain mikä ansaitsee erityishehkutuksia tai olisi paikannut aukkoja sivistyksestänne? 

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Metusa


Sellanenpa siitä tuli, oon kyllä niin tyytyväinen! Varattiin parin kk:n päähän aika jolloin isketään vielä kärmeksiin ja taustalle pikkase värejä. Ny alkaaki siis mahtoton pesurasvaus-rumba, vaan ei haittaa! 

Tässäpä linkit kuvat ihollani ja kuvat ihollani 2 postauksiin joissa valoitan tatuointieni tarinoita enemmän. Kunhan Medusan saan täysin valmiiksi ja hankittua jotain muutakin uutta iholle on vuorossa kolmas tatska postaus. 

Ps. Meinattiin jäädä välille kun lähdettiin Ykasta ajelemaan kotia, anopin autosta päätti kytkimen vaijeri katkeentua. Onneks ukon velipoika saapui paikalle ja hinasi meidät Oulaisiin! 

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Turquoise

Tättärää! 

Sutasinpas tuossa etutupsuttimeen vähän väriä. Kivaisa väri kyllä, mutten en oo varma tykkäänkö siitä just omasa päässä. Aika näyttää tykästynkö vai enkö, vai tuleeko tänkin värin kanssa perinteinen viha-rakkaussuhde. 

Ei mulla silleen tällä kertaa ollu muuta asiaa ku tulla näyttää miltä tää mun töhtis nyt näyttää ja läntätä pari kuvaa tähä. Nii ja ilimotusluontonen asia, huomenna meitsi lähtee hakee uutta kuvaa nahkaan! Jeje! 





Mitäs sanotte, onko ihan kauhia väri? 

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Karvamopot

Karvamopot, rakkauspallerot, pillukat taikka laiskamatoset, rakkailla lapsukaisilla monta nimitystä. Bablo taipuu Bibloseksi ja Bibboksi, Bibluskasta Bibluun ja toisinaan vaan pupuksi. Tai Ilpoksi. Perkele on nätimmin kutsuttuna Pöppis, Pöppönen, Pöpö tai Pöppispöö. Tämä postaus olkoot omistettu kokonaan karvaisille lapsilleni. 

Aloitetaan Pöppiksestä. 


Pöppis on melkoinen naukumaijja, ollut jo pennusta asti. Sille tärkeintä on, että ruokaa riittää. Pöppis on aina ollut sellainen ettei sitä saa ottaa syliin vaan se itse päättää milloin on hellyystuulella. Pentuna se ei ihmisistä piitannut, muutakuin sen verran, että niiltä saa ruokaa ja hellyyttä. Hukkareissun jälkeen kotiuduttuaan Pöppis ei ole enään tahtonut ulos ja se arvostaa ihmisiä ihan eri tavalla. Sama kuka meille tulee käymään niin aika vissiin ja varmasti Pöppis on heti syliin tunkemassa. Se ottaa vastaan kaikki rapsutukset mitkä vain saa ja on erityisen tyytyväinen jos herkkupalankin sattuu saamaan.


Pöppis on kova kuntoilemaan. Se steppaa pitkin lattioita ja leikittää itseään. Toisinaan se pomppii oven päälle ja välillä meinaa lipsahtaa niin, että joutuu ikään kuin leukaa vetämään. Monet sanovat Pöppiksen olevan läski. Ei se ole läski, normaalipainoinen kissa jolla on vantteruutta ja lihasta.


Ukko on Pöppiksen lempi ihminen. Aina kun vaan se saa luvan tai on mahdollista, se hyppää ukon syliin maasta. Seuraavaksi se rupeaa leipomaan tassuillaan ukkoa ja luttuuttamaan paidan märäksi. Se on ihan vauva.


Pöppis ei osaa naukua kunnolla. Se päästää katkonaisia "A-A-A" tai "ÄÄ-Ä" tai "A-U" äänähdyksiä ja piipityksiä. Pöppis ei myöskään kehrää. Tai no kehrää se, mutta vain silloin kuin se on erityisen tyytyväinen. Sitä kehräystä ei huomaa muuten kuin kädellä kokeilemalla, joskus todella harvoin siitä pääsee ihan pieni hyrinä.


Pöppiksen lempi nukkumapaikkoja ovat meidän jättämämme vaateläjät, pyykkikori, ukon tuoli ja ollessaan turvaton - vessan lavuaari. Joskus se kaivautuu sänkyymme peiton alle nukkumaan, mutta siellä se ei saa kovinkaan pitkään olla rauhassa. Pöppis on myös kova kuorsaamaan. Niin ja näkemään unia.


Pöppiksen lempi leikkipaikka on ehdottomasti pahvilaatikko. Sä remppaa siellä järsien uusia ikkunoita ja antaa hiirulaisille selkään. Joskus se vain makaa siellä miettiväisen näköisenä.


Pöppis ilmaisee mielipiteitään vahvasti hännällään. Osaa se ilmeilläänkin näyttää mitä mieltä asioista on, mutta hännästä sen parhaiten huomaa. Jos Pöppänää ei huvita olla sylissä, se saattaa varoittaa pienellä näykkäisyllä. Tätä käy usein ihmisten kanssa jotka eivät osaa lukea Pöppiksen kehon kieltä. Harmi vaan, että monet säikähtävät, että meidän kissa puree vaikka se vain varoittaa. Jos tahallaan sitä rupeaa kiusamaan se vastaa takaisin hellästi purren ja tarmokkaasti takatassuilla potkien.


Pöppänä syö melkein mitä vaan, mutta erityisesti se pitää kissanruokien ja herkkujen lisäksi kananmunan keltuaisesta ja kurkusta. Pöppänä myös uskoo, että toisen ruokakupissa on parempaa ruokaa ja siksi se saattaa syödä omaa ruokaansa hitaasti odottaen, että pääsee syömään toisen jämiä.

Bablo taas on toisenlainen.


Bablo on meidän vammakatti, sillä on liikavarpaita. Se myös mielummin nukkuu kuin leikkii. Se tykkää myös katsoa piirrettyjä ja salaisia kansioita. Jos Bablon kanssa haluaa leikkiä, sille on viskottava sellaista paksua narua jota se noutaa ja raahaa paikasta toiseen.


Bablo on aika nirso ruuan suhteen. Ja laiska. Toisinaan se pitää kantaa ruokakupille syömään.


Bablo osaa olla vaativa kisu. Se tahtoo ulos tutkimaan mailmaa satoi tai paistoi. Se saattaa viettää pitkänkin ajan eteisessä huutaen ja tuijottaen valjaita. Joskus se jopa yrittää pudottaa valjaat naulakosta lattialle. Bablo on myös kova mielistelemään silloin kun ulos olisi päästä. Se päästelee söpöjä ääniä ja kieriskelee lattialle katsoen samalla isoilla silmillä mahdollista pihalle viejää silmiin.


Siitä tulikin mieleen, että Bablo ei ole sylikissa. Kyllä se saattaa tulla yöllä kainaloon nukkumaan, mutta syliin ei saa ottaa.


Bablo rakastaa pusuja yli kaiken. Joskus se on tullut keskellä yötä herättämään ja ilmoittamaan ettei ole hyvän yön suukkoa saanut ja rauhoittuu vasta sitten kun saa. Toisinaan Bablo selvästi yrittää imitoida pusutus ääniä mitä päästelen kun moiskauttelen sitä otsalle.


Bablo ei paljon vieraista piittaa ja harvan ihmisen se päästää lähelleen ja antaa rapsutella. Pienenpänä Bablo luikki aina vieraita piiloon sängyn alle, mutta vuosien varrella se on reipastunut ja saattaa itse tulla eteiseen tervehtimään vieraita.


Jos ollaan ukkosen kanssa otettu enemmänkin alkoa, Bablo ei tykkää. Jos tullaan jostain kotiin yöllä humalassa, Bablo menee todennäköisesti meitä piiloon. Seuraavana päivänä se saattaa ilmaantua arvostelevasti meitä katselemaan ja syyttämään, että pitikö ottaa.

Sellaisiapa nuo minu vauvvat on, kertokaa te millaisia teidän elukat on! 

Tässäpä vielä linkki aikaisemmin kirjoittamaani kissulaispostaukseen jos teitä kiinnostaa tietää kuinka kissat meille ovat tulleet. :) 

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Voi nappula

Purrnauskis! 

Tulin tänään valtavan hyvälle tuulelle kun mummuni antoi minulle albumin johon on kerennyt kuviani. Nauratti kun näin mitä hassumpia kuvia itsestäni niiltä ajoilta kun olin vielä nappula. Hirveästi en omasta lapsuudestani muista, mutta kuvista päätellen oon ollut hassu muksu. 


Kattokaa ny! Oon ollu jo pienenä dinosaurus ja helvetin tyylikäs! Olispa vieläkin muumipaita. Suurin osa albumin kuvista olikin sellaisia joita en oo ikinä nähnyt, tai en ainakaan muista. Voitte vaan kuvitella kun näin tuon arska kuvan ja honasin, että mulla on ollut pari vuotta sitten just samanlaiset arskat eikä kukaan viittinyt sanoa et mulla oli sellaiset muksuna. :D 


Mutta lapsuudesta tähän päivään, mulla on mennyt nyt hyvin vaikka tuksuli saa aikaiseksi pientä ketutusta ja vaikka puntarin lukemat eivät menekkään niin vauhdilla alas päin mitä haluaisin. Oon ollut myös stressaantunut monista asioista, mutta tänään päätin ettei mun tarvi vaivata päätäni moisilla asioilla, enimmäkseen kun mun ressin aiheet on ihan turhia. 


Tänään mietittiin ystävän kanssa juhannuspuuhia uintireissun päätteeksi. Totesin vaan, että mä en ainakaan tee yhtään mitään ja mietin, miksi tekisin. Mulle juhannus ei oo ikinä ollut mikää tärkee juhla, ennen tuli jussit vietettyä tuhannen tuubasa, mutta enää ei tarvi. Se on jotenkin niin turhaa. Mulle riittää kun sitä ollaan vaan normaalisti. Vaikka tokikaan ei voi ihan normisti olla kun kuitenkin lenkille lähtiessä tulee miljoona kännistä ääliötä vastaan. Toivottavasti kaikki häipyvät jussina mökkeilemään tai vaikka Kalajoelle örveltämään. Äti äti. Kait se on pakko perus makkarat kärtsätä juhannuksena, pannulla tai rillissä, riippuen kuinka hyvin säätiedotukset pitävät paikkansa. :D 


Oon aatellut tehdä meidän kisuleista oman postauksen kun ne on niin höpöjä rakkauspalloja, mutta pidätteköhän te mua sen jälkeen hulluna kissanaisena? ♥ :D Köh, jos sellaisen tekasen, täytyy yrittää pysyä asiassa eikä lähteä lässytilääpurrpurrminuvaavi-linjalle. Nii ja edelleenkin se yks hemmetin viteo on editoimatta ja jos en pian saa sitä kasattua niin se saa sitten kyllä luvan lentää tietokoneen roskakoriin. NIH! 

Onko teillä hirmuisia suunnitelmia juhannukselle? Koetteko sen jotenkin erityiseksi vai yhtälailla turhaksi kuten minä? 

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Kirijava ku kerijäläisen paska

No ei vielä, mutta voi pian olla jos nää mun "Hei länttäänpä tätä päähäni!"- ajatukset rupeavat kovinkin hallitseviksi. Maanantaina länttäsin päähäni kuparin sävyistä väriä niinkuin tänne kerroinkin. Samana iltana kaverini ihmetteli mitä mun tukalle on tapahtunut ja arvaili kyseessä olevan epäonnistuneen värinpoiston. :D 

Tänään mä kaivoin kaapin kätköistä tuhkan sävyisen hiusvärin ja käytin sitä etutupsuttimen latvoihin aika pitkälti, tässäpä siis tulos: 




Jospa ny antasin ton tupsuttimen olla hetken rauhassa tai voipa se olla, että palaan taas huomenna tai ylihuomenna kertomaan mitä oon töskännyt lisää. :D

Extrana vielä kuvatus joka kertoneen kuinka kiva on yrittää ottaa itselaukaisimella hyviä kuvia lemmikin kanssa..


.. ehkä mä houkuttelen ukon seuraavan kerran hoitamaan kuvaajan virkaa ku haluun Biblosen ja Pöppösen kans yhteiskuvia.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Meikä on hyvä..

.. toimimaan hetken mielijohteesta ja miettimään, että olikohan fiksua. Tää on taas tätä. Viimeksi tämmönen töppi oli sillon ku tiskatessani mietin, että lyhyemmät hiukset vois olla kivemmat, siitä seuras ryntäys vessaan sakset kädessä. Tänään mä tutkiskelin peilin eessä mun hiuksia ja mietin, että pitäs lisätä ohtatupsuun väriä ja juurikasvullekkin pitäis tehdä jotain. Tutkin mun kaappeja ja honasin et vaalennus tökötti on loppu ja siinä kaivellessani mun käteen osui joku vanha jämäpurkki kuparin sävyistä hiusväriä. Seuraavaksi huomasinkin käveleväni se jämäpurkki kädessä vessaan ja ohimennen sanoin ukolle, että onkohan tää ihan fiksua. No ei ollut ei. Lykkäsin väriä koko päähän juureen ja etutupsuun. Puoli tuntia myöhemmin sanoin ukolle, että tästä tulee joko huono tai vitun huono. Kuivatessani pestyjä hiuksia huomasin heti, että etutupsun latvat eivät olleet halunneet väriä ottaa. Tässäpä siis tulos:






No, jospa tää nyt pari päivää menee, kustu mikä kustu. Juuren väri on aika muksuli, mutta latvat vituttaa. Täytyy fixailla tätä joku päivä jollain värillä jos tästä sais vaikka ihan siedettävän.

Onneks meikällä tulee näitä juttuja vaan pari kertaa vuodessa, mihin mä joutusin jos joka päivä saisin jotain päähäni ja samantien oisin toteuttamassa.. :D

5

Yhteistä taivalta minulla ja ukkokullalla on nyt takana viisi vuotta. Niin vähän! Minusta tuntuu kuin oltaisiin oltu jo koko elämäni ajan yhdessä. Toivon, että voidaan vielä vanhoina olla yhdessä ja katsoa toisiamme silmiin ja tuntea samoin kuin tänä päivänä. 

Jos jotain kiinnostaa tietää, kuinka päädyimme yhteen niin KLIK! Sieltä tarinamme löytyy.

Viiteen vuoteen on mahtunut niiiiiiin paljon kaikkea ettei sitä kaikkea voi edes muistaa! Vuosipäivän kunniaksi ajattelin kirjata tänne joitain asioita meistä ja meidän suhteestamme.


Ensimmäisinä kuukausipäivinämme juhlimme aina, kävimme joko ulkona syömässä tai teimme kotona jotain erityistä ruokaa ja vietimme aikaa toistemme kainaloissa. Ensimmäisenä kuukausipäivä on jäänyt mieleeni parhaiten ja se muisto saa vieläkin minut hymyilemään sillä ukkokulta herätti minut sinä aamuna pistäen Bryan Adams-Heaven:in soimaan ja kömpi viereeni laulamaan minulle sitä.

Ensimmisenä vuosipäivänämme ukko toi minulle yhden ruusun.

Päivittäin keskustelemme toisillemme tänäkin päivänä hassuilla äänillä ja ilmeillä.


On hauskaa kun huomataan aina kävelyllä ollessamme kävelemämme täysin samaan tahtiin. Vielä ku hankittas samanlaiset ulkoilupuvut.

Me ei riidellä, me ätistää. Jälkeenpäin kun niitä ätinöitä miettii, rupeaa väkisinkin naurattamaan.

Rakkaassani ehkä ärsyttävin piirre on se, että mikään ei mene ikinä paikalleen. Lasi jää pöytään, kuiva-aine kaapin ovi jää auki, roskat eivät mene roskiin jne. Mutta toisaalta se naurattaa mua lähes aina, vaikka ukkoa varmaan tympäsee kun tiukasti mainitsen, että joku on unohtunut.


Joka ilta ukkoa toivottaa mulle hyvää yötä ja sanoo, että rakastaa mua, jos ehdin nukahtaa ennen ukkoa enkä oo kuullut noita asioita, mua vaivaa aamulla. Ihaninta on kun toisinaan ukko sanoo lopuksi vielä, että nähdään aamulla. Se on musta jotenkin ihan ällöpyllyn ihanaa! 

Mieluiten vietetään aikaa yhdessä, jokapäivä. Toisinaan se on sitä, että pelataan tai vahataan jotain yhdessä, toisinaan kumpikin puuhaa omiaan ja silloinkin kyllä ruetaan miettimään heti, mitä voitais tehdä yhdessä. Ehkä vähän hassuakin, mutta tuntuu ettei aikaa riitä sosiaalisopulointiin kun kaiken ajan haluaa viettää rakkaansa kanssa. Jotenkin koetaan, ettei me kaivatakkaan sellaista sopulointia kun meillä on toisemme. 

Kaitpa me ollaan ihan samiksia kun meille tulee yllättävän usein sama juttu mieleen ja voi olla, että ollaan yhtä aikaakin avaamassamme suitamme samasta asiasta. Ehkä meidän ei kohta enää tarvi puhuakkaan kun kuitenkin tiedetään mitä toinen ajattelee. :D


Haukutaan toisiamme jatkuvasti, paljon käytössä ovat : kakkamasiina, pöllöpaviaani, vammanen, pöhölö jne. Tai no, onko se haukkumista jos sen rakkaudella kera hymyn ja naurun sanoo.

Ukko on mennyt mua kerran sängyn alle piiloon. 

Varmistellaan toisiltamme usein, että ollaanhan me yhdessä vielä vanhoina. Sen seurauksena saatetaan miettiä kuinka ryppysiä me sitten ollaan. 


Parempi varmaan tössätä hommat tähän ettei vaan lähe lapasesta ja tuu kilometrin mittainen siirappia tihkuva postaus! Pääasiana kuitenkin: Muss, mi rakastan sinnuu. ♥ 

Sanotaan nyt vielä, että pikkasen harmittaa kun vuosipäivä meni ihan ohitte. Meidän piti käydä leffassa, mutta ei keritty kun urheilut meni asian edelle ja itse vuosipäivän oltiin niin laiskamatosia ettei vaan jaksettu värklätä mitään erikoista. Ehkä sitten ensi vuonna. :3 Nii ja tämäkään ei ehtinyt vuosipäiväksi julkaisuun vaan pari päivää myöhässä, mörh. 

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Tsädäääääm

Mua harmittaa ihan sikana kui vähän oon nyt ehtinyt tänne kirjottelemaan ja se, että en oo kommentoinut ihmisten juttuja niin paljon mitä oon aikonut. Puhelimella saatan pikasesti lukia uuvet postaukset ja aatella, että mää käyn sitten koneella ollessa kommentoimassa kun puhelimella näprääminen on toisinaan niin saatanasta, mutta en tieteskää sitte enää mittään muista ku isken persuksen penkkiin ja avaan läppärin. Jes.

Harmistuksen onneks saa käännettyä positiivisuudeksi, ehkä mää oon tehnyt jotain tärkeämpää kuin möhkönnyt vaan koneella viime päivinä! Eilen en tainnut konetta edes avata. Viime viikolla yritin hulluna urheilla, kävin jopa 3 päivänä pitkällä lenkillä ja parina päivänä tein lihashommeleita kotona ja väännätin rainerilla. Eilen alotin salilla uutta ohjelmaa jonka olis tarkotus saada mun lerppuläskit kiintiämpään muotoon.


Eilen mulla oli kunnon emäntäpäivvä, huhkin koko aamun keittiössä leipoen tikrukakkusta ja pullaa. Oli mukava värkäillä yksinkertaisia leipomuksia vaikka tiesin koko ajan, että sitten kun ne on valmiita, mulla lähtee lapasesta. Ja niinhän sitä tulikin ahmatoitua ainakin 3 pullaa ja pari palaa kakkusta eilen, osa meni pakkaseen ja tarjoiltavaksi ja loput jämät anopin matkaan. Hyi, onpa muuten kuvassa ruman näkönen kakkunen! 


Ja pullaahan piti värkätä meidän ihanan vuokraemännän vierailun vuoksi! Kerran vuodessa meidän Briteissä asuva vuokraemäntä piipahtaa tänne päin sukuloimaan ja samalla piipahtaa myös meillä. Sanoinkin tuossa parille kaverille vuokraemännän vierailusta ja multa heti kyseltiin hädissään, että mitä paskaa se meillä käy ja onko kaikki hyvin! :D Mä oon niin onnellinen, että meillä on niin huippu vuokraemäntä! ♥ Voisin hehkuttaa sen mukavuutta ja sitä kuinka se on niin aito sekä huumorintajuinen loputtomiin saakka. Vuokraemäntä on jokaisella käynnillään jotain meille tuonut, tällä kertaa saatiin tuollainen kukontöyhtö kukkanen. Hän sanoi nähneensä sen ja tienneen heti, että se on meikäläisten näköinen. Ja ihan oikeassa olikin, aivan mahtava! Katsotaan kuinka nopeasti saan tuon tapettua.. Saatiin me myös isot törpöt jääkaappiin, lonkeroa mulle ja ukolle olutta. K-kaupasta kuten aina, kun ei jaksanut meille ulkomailta asti mitään roudata. :D 



Bablokin pääsi eilen ulkoilemaan. Kauaa poitsu ei jaksanut pihalla olla, syynä varmaan liika jännitys. Rauhallisempia ja lämpimämpiä päiviä odottellessa


Tänään pari kaveria kävi kylässä ja äskeittäin kävin ystäväisen kanssa uiskentelemassa. Kyllä on ollut sosiaalisopulointia taas, hyvä niin. Huomenna pitäisi käydä pitkästä aikaa pollaansa näyttämässä tohtorille ja höpöttelemässä sitä sun tätä. Niin ja tälle viikkoa odottelen paria kivaa paksutia, koska materiaali on kivaa. Toivottasti huomenna tulee jo joku paksuti. :3


Niin ja näytetäänpä vielä mun uus rakkaus, Sony Z1 Compact kapula kera instagrammi mainoksen! Kyllä kelpaa töpötellä nakeilla ruutua.

Mitäpä te ootta puuhastelleet?