perjantai 9. toukokuuta 2014

Sama tarina taas, ei hyvää päivää

Joinain päivinä musta tuntuu, ettei mulla oo mitään merkitystä. Ettei olisi väliä onko mua vai ei. Että mä oon hyödytön ja saan aikaan vaan tuhoa. Niin turha. Turha koko akka. 


Hetken päästä mua muistuttaa kissa vaativalla äänellä ruoka-ajasta. Se keskeyttää mut vajoomasta mun ajatusten pohjalle. Sinne pohjalle missä ikään kuin mudassa lilluu kaikki paska. Se paska pitää sisällään kaikki pahat ajatukset ja itsensä mollaamiset. Kun sinne laskeutuu, sinne voi jäädä jumiin surkuttelemaan. Sieltä nouseminen ja ajatusten karistaminen voi viedä koko päivän, pahimmassa tapauksessa useammankin. Tai voi olla niinkin, ettei sieltä nousekkaan, edes yritäkkään vaan jää muovailemaan lisää ajatuksia sinne jemmaan, joita aina aika ajoittain palaa käymään lävitse. 


Tänään mä en vajoa miettimään niitä ajatuksia. Enkä luo uusia. Tänään mä keskityn ajattelemaan, että mulla on kaikki hyvin. Mulla on pikkuinen perhe, joka pitää sisällään ukkosen ja kaksi karvalasta. Äiti ja isä. Pari läheistä ystävää. Mulla on harrasteita. On kaikkea mitä mä tarvitsen. Mulla on realistisia tavotteita ja unelmia. Mä osaan jotain vaikka en missään varsinaisesti hyvä olisikaan. Mulla on huonot puoleni, mutta luultavasti yhtälailla ne hyvätkin. 


Tänään mä en aio antaa minkään pilata mun päivää, tänään mä aion nauraa ja hymyillä vaikka vastustelis. Tänään mä lakasen kaiken negatiivisen maton alle ja jätän sinne. 



Muksulia viikonloppua kaikille! 

6 kommenttia:

  1. Noihin negatiivisiin ajatuksiin vajoan turhanki usein :/ välillä se auttaa ku saa rauhassa ajatella asioita ja ne huonotki hetket kuuluu elämään:) elämä ei olis yhtää nii kivaa jos ois aina kivaa,ei osais nauttia siitä hyvästä yhtä paljoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, puhut täyttä asiaa. :) Mitäpä tää elämä ois jos kaikki ois liika helppoa! Tänään mä pyrin olemaan positiivinen ja kääntää ne huonotkin asiat iloksi, epäilen tätä vahvasti, mutta ainahan sitä saa yrittää! :D

      Poista
  2. Tsemppiä sun päivään ja viikonloppuun! <3 piti jo kommentoida sun työ-postaukseen, mutta en löytäny sanoja, samaistuin vain tekstiisi. Porukat kyselee koska hommaan töitä, ja valehtelen, että yritän etsiä aktiivisesti, mutta todellisuus on se, ettei ole kauheesti innostusta hakee töitä, kun pelkää kaikkea uutta siihen työn aloittamiseen liittyen ja pelkää vaan että itketyttää koko ajan. Kyllä me vielä parannutaan ja meistä tulee parhaita työntekijöitä ikinä 8)) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. ♥

      Voi suakin, jospa me jonain päivänä oltas kunnossa. ♥ Onneks mun porukat ei niinkään kysele, ehkä se johtuu siitä etten muutenkaan kauheesti kommunikoi isän kanssa, mutta kyllä me sen tiedostan, että se odottas mun hankkivan töitä. Pahinta on kun toinen mummo aina on kyselemässä ja aina ylistää mun serkkuja, miten ne on aktiivisesti hakeneet töitä ja käyneet kyselemässä niin kauan, että jotain duunia ovat saaneet. -_-

      Poista
  3. Niin samankaltaisia ajatuksia täälläkin.. Onneksi oon alkanu oppimaan olemaan iloinen pienistäkin jutuista, piristää kovasti mieltä silloinkin kun mikään ei suju. Toisaalta, joskus vaan mikään ei auta, jos multiv*tutus iskee xI Tsemiä kuitenkin, vaikkakin näin päivää jälessä kirjottelen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, pitäs muistaa iloita niistä pienistäkin asioista ja niin oon yrittänyt tehräkki, se vaan välillä unehtuu.. :D Voi kiitos, tsemppaukset aina piristää ja on paikallaan! ^_^

      Poista