tiistai 6. toukokuuta 2014

Mä oon työtön

Mä oon ollut työttömän siitä asti kun valmistuin kauppiksesta viime keväällä, eli aikalailla jo vuoden. Mulle tää työttömyys ei oo ongelma, päinvastoin helpotus! Mutta en mä laiskuuttani mun tilanteeseeni tyytyväinen oo vaan ihan sen vuoksi, etten mä ole työkuntoinen. Mutta se, että mä oon työtön työnhakija ahdistaa mua. Mua pelottaa, että jonain päivänä työkkäristä tulee kirje tai soitto, että mun pitää mennä vaikkapa johonkin harjoitteluun. Mun ei pitäis stressata sitä, mun terapeutti on rauhoitellut mua, että saan tarvittaessa saikkua pitemmäksikin aikaa jos sille tarvetta on.

Toisena asiana mua jollain tavalla ahdistaa se, mitä musta ajatellaan. Mä oon vielä nuori ja mulla on ammatti. Mun pitäis olla töissä. Aktiiviset tiensä töihin löytävät. Pitää yrittää ja hakea. Pakko tehdä töitä, ei vaan voi olla kotona ja elää muiden verorahoilla. Voitte tulla mulle sanomaan, että oon surkimus ja käskiä menemään töihin. Voitte sanoa, että mun pelko töihin joutumisesta on vaan asenteesta kiinni. En mua ne kommentit haittaa. Mua ahdistaa törkeesti se, että mun sukulaiset kyselee multa oonko saanut töitä ja mitä oon hakenut. Ne ei tiedä mun tilanteesta, enkä sitä haluakkaan. Okei, sekin ahdisti kun naapurin mummo kerran kysyi, että mitä teen päivät pitkät. Uteli aionko vielä kouluttautua vai onko mulla työnhaku päällä. Musta tuntu, että oon huono naapuri siksi etten käy töissä.

Mun äidin äiti on ollut ehkä ihan paras kun oon jutellut sen kanssa työllistymisestä. Se ei tuomitse vaikka töissä ei käviskään. Se ymmärtää sen kuinka hankala tämmöisellä pienellä paikkakunnalla on työllistyä.

Mä kyllä ymmärrän, että töissä käyviä ihmisiä ketuttaa kun toiset voi vaan olla kotona ja pärjätä tuilla mitä saa kun itse ahertavat rahojensa eteen.


Monelle varmaan herää kysymys, miksi mua pelottaa työt. Tasan tarkkaan en osaa määrittää, mikä mua siinä eniten pelottaa. Mulle on monet sanoneet, että se on vaan normi jännitystä kun menee uuteen paikkaan. Musta mun tilanne on vähän enemmän kuin mitään jännitystä. Mä oon ollut elämäni aikana monissa työharjoitteluissa ja pienissä pätkissä töissä. Mä oon tuntenu itseni huonoksi ja osaamattomaksi, mua on haukuttu kaikkien kuullen ja nöyryytetty muutenkin. Mua pelottaa tehdä mitään missä pitää vähääkään ottaa vastuuta. Mä en kykene tekemään hommiani kunnolla jos vieressä ollaan vahtaamassa mun tekemisiäni. Mun masennus, ahdistus ja erityisesti itkusuus on aina ollut pahimmillaan sillon kun oon ollut harjottelussa tai töissä. Ei riitä, että mua on työnantajat kohdelleet huonosti, myös työtoverit on olleet mulle paskamaisia. Ei tietenkään kaikki, mutta monet. Mä oon edelleen parille ihmiselle erityisen kiitollinen jotka ovat työskennelleet mun kanssa ja olleet mulle todella kivoja.

Viimeisin huono kokemus oli kun suoritin koulun kautta lyhyttä työharjoittelua pienessä liikkeessä. Mua aluksi pelotti olla kassalla ja sanoinkin siitä reippaasti mua ohjanneelle työntekijälle. Pikku hiljaa mä sain itsevarmuutta ja opin kohtuu sujuvasti kassan käytön, kiitos tämän mukavan työntekijän sanoille ja kannustuksille. Mielellään mä en kassalla ollut missään vaiheessa, mutta selvisin siitä kuitenkin. Kunnes yhtenä päivänä olin paikan pomon kanssa töissä ja kortinlukijassa oli vikaa. Eräs äiti oli lapsiensa kanssa ostamassa  aika paljon kaikkea sälää ja kortilukija ei ruennut maksua ottamaan. Siinä vaiheessa kun pyysin asiakasta yrittämään uudestaan, pomo pyyhkäisi paikalle ja julisti asiakkaiden edessä, että minä estän tahallani maksun suorittamisen koneelta nöyryyttääkseni asiakasta samalla haukkuen mua kaikilla mahdollisilla tavoilla. Väistyin sanattomana kassalta ja pomo yritti ottaa asiakkaalta maksun. Pitkän hiljaisuuden jälkeen hän totesi, että jossain päässä on jotain vikaa ja pyysi samalla asiakasta käymään lapsilaumansa kanssa automaatilla mikäli hänellä käteistä ei ole. Mitään pahoitteluja en saanut haukkumisestani tai anteeksipyyntöä siitä, että syytti minua turhasta. Loppu päivä meni täristen paniikkikohtauksen partaalla. Kotiin päästyäni toivoin, että olisin mielummin kuollut kuin menisin seuraavana päivänä taas harjoitteluun.


Välillä oon pyörittelyt päässäni, että opiskelisin vielä jotain. Siksi, että tekisin edes jotain ja siksi, että olisi hauska oppia uutta. Eniten on kuitenkin kutkuttanut jatkaa vuosia sitten kesken jääneitä vaatetusalan opintoja vaikka mun hermot ei sille alalle oo kaikista parhaat. Valitettavasti näistä opiskelu asioistakin tulee pienoinen ahdistus kun ajattelen asiaa eteenpäin. Uusi ympäristö, uusia ihmisiä. Miten tällainen sosiaalisia tilanteita kammoava sellaiseen kykenisi? Toisena isona asiana vastaan tulee ammatillisissa opinnoissa pakolliset työharjoittelut. Hyvä ettei kauppiksesta valmistuminen kaatunut juurikin niihin.

Voin myös kertoa, että tietyllä tavalla mua ottaa päähän ihmiset jotka ajattelevat tukia kelalta ja sossusta itsestäänselvyyksinä. Oon puistellut päätäni kun eräs kolmikymppinen opiskeleva kaverimme on muuttamassa uuteen kämppään vuokralle ja joutuessaan maksamaan vanhasta asunnosta vielä vuokran päällekkäin uuden asunnon vuokran kanssa hän aikoi järjestää asiat käymässä sossussa. Tuilla mitä on saanut kelasta on laittanut itselleen kivaa ja ottanut kuppia. Miksei niistä rahoista voinut jo valmistautua tuleviin vuokran maksuihin? Olettaa, että pakkohan sen sossun on häntä auttaa ja kyllähän ne hänen vuokransa ja takuuvuokran maksavat. Kyseinen kaveri toimii aika pitkälti näin laskujen ja muiden menojen suhteen. Ensin ostetaan mukavuuksia ja sitten mietitään laskuja. Välillä hänellä on ollut vuokria rästissä ja joskus hän on jopa kääntynyt kirkon puoleen ja hakenut sieltä apua kun pakollisia laskujaan ei ole saanut maksettua.

Tokihan päähän ottaa myös tietyt ihmisryhmät jotka saavat rahaa tuosta vaan ja tietynlaiset ihmiset jotka eivät edes yritä tulla toimeen sillä mitä saavat.


Itselläni on kuitenkin aina ollut ajattelu tapana, että pitää olla tyytyväinen siihen vähään mitä saa ja on. Siitä vähästä katsotaan ensin pakolliset menot, vuokra ja laskut. Sitten mietitään tarkkaan ja kaupassa lasketaan, että rahat riittävät koko kuukaudeksi ruokiin ja tarpeisiin. Kissojenkin tarpeet on laskettu mukaan kuukausittaisiin budjetteihin. Jos näiden kaikkien menojen jälkeen jää ns. ylimääräistä rahaa niin sitten voidaan katsoa jotain pientä mukavaa ja ehkäpä turhaa. Nyt tosin on ollut helppoa kun ukko on ollut osa-aika töissä, ollaan nautittu niistä rahoista, mutta koko ajan tiedetty, että sitten kun vuoden sopimus loppuu on palattava taas normaaliin ruotuun. Metsästettävä tarjouksia ja mietittävä tarkkaan, mitä ostetaan.

Surkeutta on se, että niitä ihmisiä jotka oikeasti haluaisivat työllistyä on paljon, mutta eivät vaan saa töitä vaikka kuinka aktiivisesti hakisivat. Oot huonossa jamassa, jos oot ehtinyt olemaan pitempään työttömänä vaan sen vuoksi ettei töitä yksinkertaisesti ole tai jos sulla ei oo suhteita. Mua ehkä eniten vituttaa suhteilla hankitut työt. Onko siinä mitään reilua, että äippä työskentelee kaupan kassalla ja töihin otetaan äipän lähihoitaja tytär kun äippä sanoo, että meidän tyttöhän voisi tulla töihin. Helppoahan se on kun ei tarvitse erikseen järjestää hakua ja haastatella melkosta määrää ihmisiä, varsinkin jos uuden työntekijän tarve on kiireellinen.

Musta tuntuu, että ihmiset jaetaan aina töissä käyviin ja sossupummeihin. Jos oot töissä, sä oot hyvä ihminen. Jos sä oot työtön oot todennäköisesti laiska, saamaton, rellestäjä ja pummi. Kun oot työtön sun on pakko olla vähintäänkin juoppo. Kukaan ei ikinä muista sitä, että työttömissä on myös niitä oikeasti töihin haluavia niiden laiskiaisten lisäksi. Osa on myös niitä, jotka eivät vaan kykene tekemään hommia syystä tai toisesta eivätkä välttämättä edes yritä hakea mitään sen vuoksi. Karmea totuus on myös se, että oikeasti varsinkaan pienillä paikkakunnilla ei niitä töitä tahdo olla. Mun mielestä se, että yhteiskunta painostaa työtöntä töihin joita ei ole, tekee ihmisiä sairaiksi.


"9egenpäivä" - harjoittelut on musta myös saatanasta. Itse ainakin koen moiset harjoittelut orjatyönä ja ihmisiä alentavina. Sun pitää ehkä tehdä se koko päivä sitä samaa paskaa mitä muutkin työntekijät, erona on vain se, että sä saat siitä yhdeksän euroa koko päivältä kun toiset saavat sen tunnilta. Jos joutusin harjoitteluun mistä saisin juurinkin tuon ylläpitokorvauksen, mun masennus ja huonommuuden tunne räjähtäis aika varmasti käsiin. Toki pitää ajatella harjoittelun hyviäkin puolia, tokihan siitä saa sitä työkokemusta joka voi auttaa sua eteenpäin. MUTTA, mitä minä tiedän ja olen kuullut niin en tunne yhtään henkilä joka olisi harjoittelun kautta työllistynyt oikeasti tai avannut sillä uusia ovia. Tokihan firmat tästä hyötyy, helppoa on kierrättää ilmaista työvoimaa eikä tarvitse itse palkata niin paljon työntekijöitä joille pitäis maksaa täysliksa kun ne voi saada käytettäviksi harjoittelijoita joille valtio maksaa ylläpitokorvauksen. (Nojoo, muistetaas nyt, että saahan tästä nyt vähän ylimääräistä rahaa ja sitäkin arvokkaampaa työkokemusta.. Ei se nyt ihan paskaa voi olla..)

Mulla ois aika paljon sanottavaa kaikista näistä asioista koskien työttömyyttä. Musta nyt tärkeintä oli tuoda tänne esille mun oma tilanne. Parhautta olisi jos ottaisitte ja kertoisitte omia kokemuksianne ja mielipiteitänne, eli avautukaa ja tulkaa kommentoimaan niin keskustellaan! 


15 kommenttia:

  1. Huh huh! Paljon asiaa, enkä näin äkkiä keksi mitään sen järkevämpää jatkoa. Samaa mieltä olen asiasta, ja on aivan kummallista, miten silti tehdään päätöksiä, jotka entuudestaan heikentävät työttömien oloja niin rahallisesti, kuin työnsaamisen kannalta. :/ Ja on sinulla ollut harvinaisen kurja ja epäasiallinen pomo! Toivottavasti pääset näistä vielä eteen päin ja löydät mukavan työympäristön, missä jaksat. ^^

    VastaaPoista
  2. OIKEIN ! Mä oon niiiin samaa mieltä. Täälä nimittäin ilmoittautuu yks työtön luuseri joka töitä haluais, mutta jolle ei töitä ole tarjolla. :) Tai olishan noita töitä muualla, mutta eipä nyt just oo rahaa muuttaa töiden perässä, opiskelemaan pääsyä ootelles ...
    Mä kans olin valmistumisen jälkeen masennuksen, ahdistuksen ja paniikkikohtauksien vuoksi tyäkyvytön, kokeilin sillon tällön alottaa jtn harjotteluja mutta ne jäi aina siihen yhteen päivään kun ei vaan kyennyt seuraavana päivänä herätä teki mieli kuolla siihen oloon joka sisällä puristi. Toki mä en sillon saanu pysyä työttömänä työnhakijana vaan mut heitettiin työhaun ulkopuolelle ja rahani jouduin hakemaan sossusta, kuntoutuksen kautta pajalle. Toivottavasti sä pääset noista kurjista oloista eres vähäsen irti ja saat vielä tehdä sitä mitä kovastikkin haluat ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just se, että voishan niitä töitä paremmin löytyä muualta, mutta esim. meikä niin ees halua muuttaa täältä kotikonnuilta mihinkään!

      Voi sua. :( Kuis sä et päässyt sairaslomalle silloin vaan sut heti paiskattiin ulos? Ei oo ollu varmastikkaan hääviä. :(

      Kiitti ja tsemppiä myös sulle, toivottavasti pääset opiskelemaan ja sitä kautta joskus sellaiseen töihin mitkä ei aiheuttas tuommosia olotuksia enään. :)

      Poista
  3. Tähän ei voi muuta sanoa kuin täyttä asiaa taas! Saas nähä miten mulle käy syksyn jälkee kun valmistun :s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sulle käy. ♥ Mihin ammattiin sää valmistut? :) On siitä varmaan ollut viitteitä sun blogissas ellei jopa suoraankin, mutta en vaan saa päähäni yht äkkiä! :D

      Poista
    2. ANTEEEKSI ÄRH en oo muistanu kattoa sun vastausta D: media-assistenttihan musta pitäis tulla :)

      Poista
  4. 7v valmistumisesta ja vasta nyt koen olevani työkykyinen. Mutta pitäisi saada työpaikka omilla ehdoilla. Eli täyspäiväseen työhön ei vieläkään pää kestä enkä näe syytä juosta rahan perässä esmes helsinkiin. Pienellä paikkakunnalla kun ei vaan niitä osapäivä töitä juuri löydy, paitsi siivous alalta ja sinnekkään ei oo mitään asiaa ilman koulutusta ja edelleen ei fysiikka kestä sitäkään hommaa (kemikaalit, migreeni etc)

    Nyt olisi mukava duuni jota tykkään tehdä ja viihdyn suurimmaksi osaksi työssäni. Harmi vaan että se on näitä työntekijöiden kierrätys paikkoja. Heti kun korkein palkkatuki on käytetty, niin vanha työntekijä jolla ei siihen enää ole oikeutta pihalle ja uusi samanlainen tilalle. Iha vitu jeba :D

    Ei tää Suomi ihan nii paras paikka oo elää, mutta ei huonoinkaan. Siltikin en ymmärrä tätä pakkotyö hommaa, eli 9€/pv systeemiä. Se on täyttä paskaa pienillä paikkakunnilla ainakin, otetaan vaan ilmanen työntekijä ja teetetään samat hommat kuin sillä normaalilla tuntityön tekijällä. Ei se jotenkin motivoi kun muut saa 10€/h ja itse 9€/pv. Nii no joo se oikeus siihen päivärahaan säilyy. Sehän sen homman ainoa etu on, ettei tule karenssi ja lähe nekin rahat pois.
    Itekki koittaa kuitenki sen verran tehdä ettei putoa sieltä kortistosta pois ja joutuisi täysin sossun elätettävänä olemaan. Sillä se vasta olisi saatanasta :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NIINPÄ.

      En osaa sulle tähän nyt muuta vastata kun aika usein käydään suullisesti tätä keskustelua läpi.. :D

      Poista
    2. En kait mää siihen vastausta oottanutkaa :D halusinpa vaa kommentoida :D HHIHIAHIH! Nih.

      Poista
  5. Hei vaan kaikille, täällä myös yksi kohta puoli vuotta työttömäksi jäänyt ja äidin helmoissa virunut pummi! Tää teksti oli aivan mahtava, kiitos siitä! :) En löytänyt yhtäkään kohtaa josta olisin eri mieltä. Mua harmittaa kanssa, kuinka kaikkia työttömiä pidetään yhteiskunnan loisina, eikä oteta huomioon, että siellä on mukana ahkeria reippaita työnhakijoita, jotka eivät vaan saa töitä. Työttömyys ei oo myöskään ainakaan viime vuoteen verrattuna helpottanut, kun niitä oli tänä vuonna yli 30 000 enemmän. Oon huomannut ihan omassa lähipiirissäkin, ettei vaan millään kyetä samaan hektiseen nopeaan elämäntapaan ja paineen alla olemiseen ja ollaan työkyvyttömiä, ja se leimataan heti "heikkoudeksi". Itse en voisi kuvitellakaan olevani pitkään aikaan missään kokopäivätyössä (jos niitä on edes nykypäivänä antaa...)

    Koko kevään yritin hakea töitä niin monesta paikasta ettei koskaan aiemmin, mutta mistään ei tärpännyt. Kyllä tässä on tullut huomattua mitenkä lukion papereilla ei tee yhtikäs mitään ja tarjolla on vaan juuri näitä 9€/pvä-paskatöitä ja epävarmoja vuokratyöfirmapaikkoja, joita kartan kuin ruttoa. Kesäkuussa heitin viimeisetkin toivonrippeet ja luovutin sillä sain koulupaikan kauppiksesta, ja otin sen vastaan, "koska työkkäri pakottaa". Tosin nyt pelottaa, kun sanoit valmistuneesi kauppiksesta, että voinko sittenkään olla varma työnsaannista... :S Katotaan sitten kahden vuoden päästä, miten likan käy... Ja mää olen myös ollut sukulaissuhteilla töissä vajaa 3 vuotta ennen tätä kevättä, mutta huonon talven takia talvivarustemyynnit meni mönkään eikä mulle ollut tarjota enää töitä, että ei aina ne suhteetkaan auta.

    Ei tässä muuta kuin että hurjasti tsemppiä sulle & muille tähän kommentoineille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys vain sinullekkin! Ja kiitos paljon kommentistasi!

      On vaan niin perkeleen helppoa leimata huonoksi ihmiseksi. Mua ärsyttää kun vakiduuneissa olevat ihmiset tokaisevat aina, että kyllä tekevälle töitä löytyy. Jos ei ole töitä miten niitä voi löytää? Helppoahan se on sanoa. En ymmärrä miten ihmisen "arvoa" voidaan mitata sillä onko töissä vai työtön. Olen työtön, en ole sun huonompi kuin muut. Mulla voi jopa mennä paremmin kuin jollain kokopäivä työläisellä joka joutuu työskentelemään paineen alla ja stressaamaan työasioita vapaa-ajallaankin.

      Musta vois olla mukavaa tehdä jotain osa-aikasta työtä. Ehkä päivittäin pari tuntia tai parina päivänä viikossa enemmän. En mä näkis itteeni tekemässä 8 tunnin päivää 5 päivänä viikossa. Mä ahdistuisin ja kokisin, ettei mun aika riittäis mihinkään.

      Hakemuksia saa kyllä laittaa menemään vaikka kaikkiin maailman paikkoihin eikä varmaan sittenkään tärppäis. Mä saisin varmaan sydärin jos joskus vastauksena tulis jotain muuta kuin et kiitokset kiinnostuksesta paikkaa kohtaan. Mä meinasin laittaa pariin paikkaan just hakemukset kun ne oli osa-aikasia, mut kyseessä oli vuokratyöfirmat. Musta vuokratyöpaikka kuulostaa niin hirveeltä etten uskalla sellaseen edes itteeni laittaa. Ne kuulostaa niin epävarmoilta.

      Mä en tiedä, onko nykyään edes sellasia aloja missä ois varma työnsaanti. No jos opiskelee lähihoitajaksi niin niitä hommia varmaan löytyy, mut musta esimerkiksi ei ois ollenkaan niihin hommiin. Pidetään peukut pystyssä, että sä saisit töitä valmistumisen jälkeen! Kurja kuulla, että pitkään kestänyt työsuhde päättyi noin. :/

      Kiitti! Multakin tsemppiä MEILLE KAIKILLE! ♥ Ei oo helppoa olla työtön.

      Poista
  6. Pakko kommentoida tänne, oli sen verran hyvä teksti vaikka vanhempi onkin. :)

    Onko siellä sun paikkakunnalla minkäänlaista työpajatoimintaa työttömille nuorille? Jos on niin suosittelen suuresti hakeutumaan semmoseen.

    Mäkin oon ollu suht hyvänmittaisia pätkiä työttömänä, hyvänä esimerkkinä viime kevät. Hain montaa työpaikkaa joista sain kaksi (ja lopulta kolmannen jossa nyt tällä hetkellä oonkin töissä). Tää viimeisin työpaikka tuli aivan viime minuuteilla ja vaati muuttamista toiseen kaupunkiin (kaksi muuta olis olleet kotikaupungissa).

    Ja mitähän nää kotikaupungin työt sitten oli? Pikaruokala ja siivoustyöt. Ensimmäisestä olisi voinut saada kunnolla rahaa (paikka auki 24/7) mutta se että kestääkö kantti nopeatempoista työtä jossa on koko ajan kiire? Toinen työ taas olis antanut kuussa n. 700€ tulot MIINUS VEROT. Että morjens. Paskapuhetta se "kyllä työtä tekevälle löytyy". Pitää ottaa huomioon yksilötasolla se mihin ihminen on kykenevä ja mihin ei. Ja mitä jos en oliskaan saanut muuta kuin tuon siivoustyön?
    Eihän ole mitään järkeä ottaa työtä vastaan jossa saa vähemmän rahaa kuin työttömyystuilla. Ja se että tekee osa-aikaisesti töitä ja hakee samalla tukia on todella hirveä prosessi johon kenenkään ei kannata lähteä. Voi olla kuukausia että Kela ei välttämättä myönnäkään tukea ja sitten ootkin rahattomana mutta hei, ONNEKS SENTÄÄN SULLA ON "TÖITÄ".

    Täytyy vielä sanoa että tuo on hankala yhdistelmä että haluat jäädä kotipaikkakunnalle missä työtilanne on huono. Kuitenkin se on hyvä että kuuntelet itseäsi ja tervehdyt kunnolla. Tai pyrit tervehtymään. :)

    Tsemppiä kovasti!

    -Mirva-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi!

      Käsittääkseni täällä olevat työpajat ovat suunnattu pitkäaikaistyöttömille, samoin kuin järjestettävät "kurssit" ja muut. Mitä mies on välillä noissa ollut, niin siellä on muutamia hänen ikäisiään (mua vanhempia, mutta alle kolmekymppisiä) ja sitten selkeästi vanhempaa porukkaa. Luultavasti vielä löydän tieni niihin jossain vaiheessa, en vaan jaksa uskoa, että saan täällä sellaisia töitä mitä kykenisin tekemään enkä luultavasti niitäkään joihin en kykenisi. :D

      Onnittelut sinulle, olet ilmeisesti päässyt sellaisiin töihin jotka kannattavat eivätkä aiheuta sinulle ylimääräistä stressiä tai paineita, ainakaan liioissa määrin.

      Kuten sanoit, pikaruokalassa työskennellessä luultavasti korvaus olisi kohtuullinen, mutta työn kiirellisyys ei sovi kaikille. Itse olen juurikin sellainen ihminen, että tykkään rauhallisesta tahdista. Kyllä mulla naksuis päässä jos pitäisi toimia kuin automaatti, aivot pois päältä, ota tilaus, vie tilaus, korjaa pöytä, ota tilaus, ota toinen, ota kolmas, vie tilaus x 10... jne. Joillekkin se sopii, joillekkin ei. Samoin kuin esim. hoitoalan työt. Hoitoalallahan kehutaan aina olevan töitä, sille alalle kannattaa kouluttautua. No mun tapauksessa taas ei toimiva, pelkään verta ja oon hemmetin herkkä muutenkin. En selviytys edes koulusta läpi, eikä mulla ois luonteessa muutenkaan sellaista soveltuvuutta.

      Voi kun osattais työkkärissäkin huomioon, mihin ihminen on kykeneväinen ja mihin ei.

      Mä oon erimieltä tuosta osa-aika työstä ja sovellettavan päivärahan hakemisesta. Esim. miehellä ei ollut nyt viimeksi mitään ongelmia kun tienasin jotain 700-800 egeä kuukaudessa ja haki kelalta lisäksi tukia. Miehestä oli tosi kiva käydä 4,5 h/pv töissä 4-5 x viikossa ja saada palkka + kelan sovellettu joka oli yhteensä lähestulkoot sama kuin perusduunarin kk palkka. Että ei huonompi diili, enemmän varmaan juurikin niitä vähän päälle tonnia kuukaudessa tienaavia perus duunareita ketuttaa kun osa-aika työläinen voi tienata yhtä paljon vähemmällä työllä. :D Tosin esim. tämän vuoden alussahan tuli joitain helpotuksia/parannuksia osa-aika töitä tekeville. Voihan se olla, että aiemmin on ollut yhtä tuskaa ja helvettiä niitä tukeja pienen kuukausipalkan päälle saada, joten siinä määrin ymmärrän!

      "ONNEKS SENTÄÄN SULLA ON "TÖITÄ"" Niinpä, niinpä. :D Tämän lausahduksen voi kuulla niin monelta tahola eri tilanteissaa kun kituutat hiluilla ja painat jotain ihan paskaa duunia josta et saa kunnon korvausta!

      Onhan se, mutta jotenkin en osaa uskoa siihen, että töitä kannattaisi kuitekaan kauempaa lähteä hakemaan. Onhan toki jossain isommalla paikkakunnalla enemmän työpaikkoja, mahdollisesti itselle sopivia, mutta esim. asuminen voi olla kallimpaa yms, mikä ei tee asiasta sen kummempaa, olenko nyt siellä jossain toisella paikkakunnalla kaukana kaikista tekemässä jotain työtä josta ehkä pidänkin, mutta rahallisesti tulen samalla tavalla toimeen kuin täälläkin tuilla. Moni piippunen asia ja riippuu niin ihmisestä ja muuttujia riittää pitkäksi listaksi asti. :) Ollaan me miehekkeen kanssa suunniteltu jossain vaiheessa mahdollisesti muuttoa toiselle paikkakunnalle, mutta luultavasti paikka johon muuttamista ollaan haaveiltu on työllisyystilanteeltaa ihan samanlainen kuin nykyinenkin asuinpaikka, että.. :D

      Kiitos ymmärtäväisyydestä ja tsempeistä, kaikkea hyvää sinullekkin! Kyllä tässä pyritään parempaan ja toivotaan, että jonain päivänä olisi mahdollisuus tehdä jotain itselle sopivaa työtä vaikka sitten osa-aikaisena. :)

      ps. kävin just tsekkaamassa avoimet työpaikat, avoimena olivat mm. rehtori, useampi opettaja, palomies, kaivinkoneen kuljettaja, puhelin - ja kotimyyjän paikkoja.. :D

      Poista
    2. Oho, pari aivopierua tekstissä.. :D Toivottavasti saat selvää! Siis työkkärissä otettaisiin huomioon ja ukko tienasi, en minä. :D

      Poista