torstai 29. toukokuuta 2014

Kaloreita

Koin pienoisen järkytyksen pari päivää sitten kun hyppäsin pitkästä aikaa puntarille. Painoa on tullut parin viikon aikana lisää v-i-i-s-i kiloa. Jumankekka, että mä säikähdin. Rupesin heti puntaroinnin jälkeen reuhkaamaan rainerilla ja jumppaamaan. Raineroidessani pähkäilin josko puntari näyttikin väärin. Kahden viikon sali tauko ja läskimätöt monena päivänä, tuumiskelin ettei se edes voisi olla väärässä. Lisäsin vauhtia ja tein päätöksen, että nyt on palattava takaisin käyttämään kalorilaskuria kun ei tästä muuten mitään tuu. Maalaisjärjellä kaloreitten suhteen pärjää loistavasti, joskin itseään on helppo huijata ja unohtaa, että aiemmin söi jo yli äyräiden. Kalorilaskuri ei valehtele, se näyttää suoraan syötettyjen tietojen kalorit. On muuten jäänyt herkut syömättä kun on kikkaillut niitä taulukkoon mukaan, nähnyt kalorit ja miten se vaikuttaa protskuhiilarirasva - ympyrään. Siispä äkkiä syötetty tieto pois ja miettimään kevyempää ja terveellisempää syötävää. 

Nää ekat päivät kalorilaskurin kelkassa taas ovat olleet surullisia, toki olo on ollut parempi, mutta silti sitä on pettynyt tällaisena suursyömärinä niihin määriin ja ruokiin mitä on saanut syödä ettei kalorit pauku yli. Tällä hetkellä tavoitteenani on pudottaa puoli kiloa viikossa, mikä onkin se järkevin tahti. Jos nyt saan pidettyä itseni kurissa ja aktiivisena käyttäjänä, luultavasti olen syksyllä jo ihan hyvällä mallilla. Onneksi maanantaina pääsee taas salille.. 


Kaloreista peleihin, meille tuli tiistaina postin mukana Watch Dogs PS4:lle. Ukko sitä on parina päivänä nyt pelaillut ja minä seurannut sivusta. Jotenkin tuntuu, että odotin peliltä hieman enemmän, tähän mennessä peli on ollut ihan ok, mutta ei sellainen joka sytyttäisi kipinän. Noh, onpahan jotain pelattavaa neloselle siksi aikaa kun malttamattomana odottelee loppu vuoden pelejä, mm. The Evil Within ja Alien Isolation. Eipä tässä kyllä ole ehtinyt muuta taaskaan pelaamaan kuin Diabloa päivästä toiseen, yllättäen. Voisi välistä kyllä vaihtaa kolmosen kakkoseen tai keskittyä muihin peleihin.


Ensi viikolla mulle ja ukkoselle tulee viisi vuotta täyteen yhdessä oloa. Sen kunniaksi ajattelin, että voitaisiin käydä pitkästä aikaa elokuvissa, varsinkin kun siellä pyörisi kovasti kiinnostava Maleficent. Ikävä kyllä se ei enään pyöri silloin kun varsinainen vuosipäivä on, mutta voihan sitä juhlia hieman etukäteen. :3


Kamerassa ois odottelemassa paskaa viteomatskua, joka pitäis saaha purettua ja editoitua. Nähtäväksi jää, milloin jaksan vaivautua moiseen. :D 

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Miksi talvi on parempi kuin kesä?

.. talvella meikit ei valu pitkin poskia sen vuoksi, että ois kuuma.. 

.. talvella ei tarvitse olla perse hiessä koko ajan, ehkä sillon jos pukee iha liikaa kampetta päälle, mutta kesällä taas ois ihan sama vaikka kulkis nakuna ni silti hiki.. 

.. talvella ei oo öttiäisiä, eikä sen vuoksi talvella tarvi tehä mystisiä ninja liikkeitä tupakilla ollessaan sen vuoksi, että väistelee jotain kauheeta tappajaötöä.. 

.. talvella ei oo sammakoita!!!

.. talvella on helpompaa pukeutua lempparikamppeisiin, kesällä täytyy saada päälle mahollisimman ohkasta ja mukavaa.. 

.. talvella tukasta ei haalistu väri arskan takia.. 

.. talvella ei tarvi miettiä, pettääkö dödö.. 

.. talvella ei tee keskellä päivää mieli sidukkaa, jäätelöä tahi tuu lähettyä pihalle rillaamaan.. 

.. talvella tukan laittaminen on helpompaa, jos ei asetu sit millään ni vetää pipon päähän! Kesällä muuteski sen kaiken hiostuksen keskellä tukka lätsähtää oli siinä kuinka paljon tahansa tököttejä.. 

.. talvella ei tarvitse kirota sitä kun on niin valosaa ympäri vuorokauden..

JNE JNE. Anteeks, kivaahan se on, että välillä on lämmintäkin, mutta kyllä mä oon niin paljon enemmän talvi ihmisiä. Tietty kesästäki löytyy sikana niitä hyviäkin puolia ja talvesta yhtälailla niitä huonoja. Luojan kiitos tänään on satanut vettä ja sitä luvattiin huomiseksi asti, vaikkakin se latisti lenkille lähtö fiilikset.. :D 

Mikä on teidän lemppari vuoden aika? Keksittekö listalle lisää kohtia jotka osoittaisivat, että talvi on parempi kuin kesä? ;D Vai kivitättekö mut hengiltä tai tuikkaatte roviolle kun en muiden lailla lämpöä ja aurinkoa ylistä? Kertokkee! 

tiistai 20. toukokuuta 2014

Ykaa ja sen sellaista

Huhheijaa, että eilen sai olla perse hiesä. Jumalauta sitä kuumuutta, varsinkin kun ei tollo osaa pukeutua sään mukaisesti vaan hukuttautuu paksuihin kamppeisiin ja harkitsi vielä takinkin laittamista. 

Ylivieskassa oli jo ihan kesä, jospa se tännekkin ilmaantuu pian. Joka paikka vihersi ja voikukat muodostivat suuria keltaisia länttejä vieri viereltä. Käytiin anopin kanssa kiertelmässä parit kirpparit ja olinkin enimmäkseen pettynyt, taas puhkinukkaisia kamppeita joiden hintalapuissa oli iso numero. Noh, löysin minä jotain, nimittäin pari uutta lasia. 


Koin eilen illalla melkoisen valaistumisen kun selailin tulevaan tatuointiini malleja puhelimella ukkosen pauhatessa ulkona. Taisinpa löytää täydellisen mallin minkä pohjalta mulle ruetaan tekemään isohkoa kuvaa käsivarteen ensi kuussa. Olin ehtinyt jo stressata etten löydä sopivaa kuvaa minkä avulla olisi helppo selittää tatuoijalleni millaisen siitä haluan, mutta eipä hätiä mitiä kun sopiva kuva löytyi. :)


Tänään pitäisi illalla käydä hakemassa postista uudet lenkkarit! Jospa ne motivoisivat lenkkeilemään taas yhtälailla kuin joskus ennen, viime aikoina ei hirveästi ole huvittanut käydä kauppaa pitemmällä kävelemässä kun vanhat lenkkarit ovat kuluneet kovan käytön vuoksi käyttökelvottomiksi.

Ennen postissa käyntiä voisikin nyt viettää aikaa Ressu nelosen parissa ja siinä sivussa ehkäpä lueskella hieman kirjaa. 

Miten teidän viikkonne on alkanut? 

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Heikkopeikko

.. tai paremmin mummeli tässä päivää. Vai iltako se kohta on jo? 

Oltiin eilen juhlistelemassa kaverin tupareita tuossa melkeen naapurissa niinkuin aiemmin mainitsinkin. Alkuperäis ajatuksena oli olla hulluna humalassa tai jotain sinne päin, mutta loppusissaan löysimme itsemme pelaamasta paskahousua ja katsomassa paskoja leffoja (mitä muuten en edes sohvalta nähnyt, koska sokeus) pikkupieruissa. Pikkasen olis himottanut käydä vilkaisemassa metukan menot, mutta OP:n katkos esti sen. Onneksi. Saatanasta on se, että kun muutaman siiterin erehtyy juomaan niin tullee kauhia nä-lä-kä. Palattiin kotiin joskus kolmen tienoilla ja ruettiin vahtaamaan vielä salaisia kansioita. Kaivelin pakkasesta mikrossa valmistettavia rankalaisisia ja eihän semmosilla nyrkin kokosilla läjillä tuu ku paha mieli. Sit pitä vielä syödä ruuan jämiä mitä jäi päivällä, pottuja ja jauhelihakastiketta ja pikkasen vielä mässyäki. Vittu. 

Onneksi tänään ei oo tarvinu sen kummemmin kärsiä rapsaa, mutta huomaa kyllä et kroppa on ihan tukossa.. Tästä lähin voisinkin keskittyä vetää pelkkää reeniä eikä mitään vitun siiteriä tai muutakaan paskaa. Oikeesti, musta on tullu ihan kääkkä ja kaikki on perseestä. Onneks huomenna pääsee Ykaan kiertää kirppareita anopin kanssa. 

Pitäkääpä peukkuja, että teen huomenna jotain huippu löytöjä kirpuilta! 

torstai 15. toukokuuta 2014

ilostelua ja muuta muksulia

Heipsunkeipsun, ei mulla mitään tähellistä asiaa, mutta tulinpahan nyt jotain tänne raapustelemaan.

Oon ollut iloinen kun saatiin kesäksi jatkettua salivuoroja. Tosin kaksi seuraavaa viikkoa menee ilman saleilua, mutta kesällä hommat jatkuu normaalisti syksyyn saakka. Syksyllä pitää sitten taas katsoa uudet vuorot kun on selvää mille päiville ukon muut harrasteet osuu ettei mee hommat päällekkäin. Kesäkuun alusta ajattelin koklata siskoltani saamaa ohjelmaa salilla. Jospa pääsis vähän kiinteytymään. Se olis enemmän kuin tervetullutta. 

Jokseenkin alkuviikko on ollut sosiaalisopulointia. Maanantaina käytiin pyörähtämässä Oulun suunnalla ja Kempeleessä näinkin ystäväistä kahvittelun merkeissä. Kyllä, join pitkästä aikaa kahvia enkä saanut siitä pahaa oloa. Tiistaina eräs toinen ystävä käväisi luonani kyläilemässä ja saatiin tunteroinen nopeasti kulumaan höpsötellen.


Viikonloppuna testailin pikaseen kynsilakkoja mitä en oo vähään aikaan käyttänyt. Ja huomaa, että pikaseen vaan sutkin ja hutkin! Mulla ois hirveesti visioita, millaiset kynnet haluaisin itselleni lakkailla, mutta en vaan saa aikaiseksi. Aina on tarkoitus, mutta se jää. Hävettää kun kynsissä on epämääräisen näköiset jämät vanhoista lakkauksista. Yäk.


Mun tatska kuume kasvaa ja kasvaa koko ajan. Oon viime päivinä selaillut malleja mun tatuoijalle kesäkuun aikaa varten. Tatulointien lisäksi oon ruennut haaveilemaan uusista lävistyksistä. Napakorun oonkin itelleni luvannut sitten kun massu rupeaa olemaan sellaisessa kunnossa, että siihen kehtaakin jotain pistää. Myös kielikoru ja erillaiset korvalävärit ovat pyörineet mielessä aika tiuhaan. 

Viikonloppuna ois tarkotus sosiaalisopuloida lisää, mennään ukkosen kanssa viettämään kaverin tupareita etukäteen kun oikia tuparipäivä ei meille passaa. Ihan kiva kai tuo on joskus tehdä jotain muutakin kuin möhmötä kotona. Oon myös innoissani, kun meillä on niin hauska tuparilahja kaverille. Mietin, tohtiskohan tuota pitkästä aikaa ottaa enemmänkin alkomahoolia kuin vaan sen yhden sauna lonkun. Kaikista kivointa ois ostaa pullo viskiä ja lillitellä sitä, mutta se taitaa olla pikkasen liika tyyristä juopottelu tarkotukseen. 

Tää taitaa nyt rueta vilkaseen salkkarit ja pelailemaan 3DS:llä Layttonia läpitte ettei päivä ihan hukkaan mee. ;3 

Mitäpä teille kuuluu? 

perjantai 9. toukokuuta 2014

Sama tarina taas, ei hyvää päivää

Joinain päivinä musta tuntuu, ettei mulla oo mitään merkitystä. Ettei olisi väliä onko mua vai ei. Että mä oon hyödytön ja saan aikaan vaan tuhoa. Niin turha. Turha koko akka. 


Hetken päästä mua muistuttaa kissa vaativalla äänellä ruoka-ajasta. Se keskeyttää mut vajoomasta mun ajatusten pohjalle. Sinne pohjalle missä ikään kuin mudassa lilluu kaikki paska. Se paska pitää sisällään kaikki pahat ajatukset ja itsensä mollaamiset. Kun sinne laskeutuu, sinne voi jäädä jumiin surkuttelemaan. Sieltä nouseminen ja ajatusten karistaminen voi viedä koko päivän, pahimmassa tapauksessa useammankin. Tai voi olla niinkin, ettei sieltä nousekkaan, edes yritäkkään vaan jää muovailemaan lisää ajatuksia sinne jemmaan, joita aina aika ajoittain palaa käymään lävitse. 


Tänään mä en vajoa miettimään niitä ajatuksia. Enkä luo uusia. Tänään mä keskityn ajattelemaan, että mulla on kaikki hyvin. Mulla on pikkuinen perhe, joka pitää sisällään ukkosen ja kaksi karvalasta. Äiti ja isä. Pari läheistä ystävää. Mulla on harrasteita. On kaikkea mitä mä tarvitsen. Mulla on realistisia tavotteita ja unelmia. Mä osaan jotain vaikka en missään varsinaisesti hyvä olisikaan. Mulla on huonot puoleni, mutta luultavasti yhtälailla ne hyvätkin. 


Tänään mä en aio antaa minkään pilata mun päivää, tänään mä aion nauraa ja hymyillä vaikka vastustelis. Tänään mä lakasen kaiken negatiivisen maton alle ja jätän sinne. 



Muksulia viikonloppua kaikille! 

tiistai 6. toukokuuta 2014

Mä oon työtön

Mä oon ollut työttömän siitä asti kun valmistuin kauppiksesta viime keväällä, eli aikalailla jo vuoden. Mulle tää työttömyys ei oo ongelma, päinvastoin helpotus! Mutta en mä laiskuuttani mun tilanteeseeni tyytyväinen oo vaan ihan sen vuoksi, etten mä ole työkuntoinen. Mutta se, että mä oon työtön työnhakija ahdistaa mua. Mua pelottaa, että jonain päivänä työkkäristä tulee kirje tai soitto, että mun pitää mennä vaikkapa johonkin harjoitteluun. Mun ei pitäis stressata sitä, mun terapeutti on rauhoitellut mua, että saan tarvittaessa saikkua pitemmäksikin aikaa jos sille tarvetta on.

Toisena asiana mua jollain tavalla ahdistaa se, mitä musta ajatellaan. Mä oon vielä nuori ja mulla on ammatti. Mun pitäis olla töissä. Aktiiviset tiensä töihin löytävät. Pitää yrittää ja hakea. Pakko tehdä töitä, ei vaan voi olla kotona ja elää muiden verorahoilla. Voitte tulla mulle sanomaan, että oon surkimus ja käskiä menemään töihin. Voitte sanoa, että mun pelko töihin joutumisesta on vaan asenteesta kiinni. En mua ne kommentit haittaa. Mua ahdistaa törkeesti se, että mun sukulaiset kyselee multa oonko saanut töitä ja mitä oon hakenut. Ne ei tiedä mun tilanteesta, enkä sitä haluakkaan. Okei, sekin ahdisti kun naapurin mummo kerran kysyi, että mitä teen päivät pitkät. Uteli aionko vielä kouluttautua vai onko mulla työnhaku päällä. Musta tuntu, että oon huono naapuri siksi etten käy töissä.

Mun äidin äiti on ollut ehkä ihan paras kun oon jutellut sen kanssa työllistymisestä. Se ei tuomitse vaikka töissä ei käviskään. Se ymmärtää sen kuinka hankala tämmöisellä pienellä paikkakunnalla on työllistyä.

Mä kyllä ymmärrän, että töissä käyviä ihmisiä ketuttaa kun toiset voi vaan olla kotona ja pärjätä tuilla mitä saa kun itse ahertavat rahojensa eteen.


Monelle varmaan herää kysymys, miksi mua pelottaa työt. Tasan tarkkaan en osaa määrittää, mikä mua siinä eniten pelottaa. Mulle on monet sanoneet, että se on vaan normi jännitystä kun menee uuteen paikkaan. Musta mun tilanne on vähän enemmän kuin mitään jännitystä. Mä oon ollut elämäni aikana monissa työharjoitteluissa ja pienissä pätkissä töissä. Mä oon tuntenu itseni huonoksi ja osaamattomaksi, mua on haukuttu kaikkien kuullen ja nöyryytetty muutenkin. Mua pelottaa tehdä mitään missä pitää vähääkään ottaa vastuuta. Mä en kykene tekemään hommiani kunnolla jos vieressä ollaan vahtaamassa mun tekemisiäni. Mun masennus, ahdistus ja erityisesti itkusuus on aina ollut pahimmillaan sillon kun oon ollut harjottelussa tai töissä. Ei riitä, että mua on työnantajat kohdelleet huonosti, myös työtoverit on olleet mulle paskamaisia. Ei tietenkään kaikki, mutta monet. Mä oon edelleen parille ihmiselle erityisen kiitollinen jotka ovat työskennelleet mun kanssa ja olleet mulle todella kivoja.

Viimeisin huono kokemus oli kun suoritin koulun kautta lyhyttä työharjoittelua pienessä liikkeessä. Mua aluksi pelotti olla kassalla ja sanoinkin siitä reippaasti mua ohjanneelle työntekijälle. Pikku hiljaa mä sain itsevarmuutta ja opin kohtuu sujuvasti kassan käytön, kiitos tämän mukavan työntekijän sanoille ja kannustuksille. Mielellään mä en kassalla ollut missään vaiheessa, mutta selvisin siitä kuitenkin. Kunnes yhtenä päivänä olin paikan pomon kanssa töissä ja kortinlukijassa oli vikaa. Eräs äiti oli lapsiensa kanssa ostamassa  aika paljon kaikkea sälää ja kortilukija ei ruennut maksua ottamaan. Siinä vaiheessa kun pyysin asiakasta yrittämään uudestaan, pomo pyyhkäisi paikalle ja julisti asiakkaiden edessä, että minä estän tahallani maksun suorittamisen koneelta nöyryyttääkseni asiakasta samalla haukkuen mua kaikilla mahdollisilla tavoilla. Väistyin sanattomana kassalta ja pomo yritti ottaa asiakkaalta maksun. Pitkän hiljaisuuden jälkeen hän totesi, että jossain päässä on jotain vikaa ja pyysi samalla asiakasta käymään lapsilaumansa kanssa automaatilla mikäli hänellä käteistä ei ole. Mitään pahoitteluja en saanut haukkumisestani tai anteeksipyyntöä siitä, että syytti minua turhasta. Loppu päivä meni täristen paniikkikohtauksen partaalla. Kotiin päästyäni toivoin, että olisin mielummin kuollut kuin menisin seuraavana päivänä taas harjoitteluun.


Välillä oon pyörittelyt päässäni, että opiskelisin vielä jotain. Siksi, että tekisin edes jotain ja siksi, että olisi hauska oppia uutta. Eniten on kuitenkin kutkuttanut jatkaa vuosia sitten kesken jääneitä vaatetusalan opintoja vaikka mun hermot ei sille alalle oo kaikista parhaat. Valitettavasti näistä opiskelu asioistakin tulee pienoinen ahdistus kun ajattelen asiaa eteenpäin. Uusi ympäristö, uusia ihmisiä. Miten tällainen sosiaalisia tilanteita kammoava sellaiseen kykenisi? Toisena isona asiana vastaan tulee ammatillisissa opinnoissa pakolliset työharjoittelut. Hyvä ettei kauppiksesta valmistuminen kaatunut juurikin niihin.

Voin myös kertoa, että tietyllä tavalla mua ottaa päähän ihmiset jotka ajattelevat tukia kelalta ja sossusta itsestäänselvyyksinä. Oon puistellut päätäni kun eräs kolmikymppinen opiskeleva kaverimme on muuttamassa uuteen kämppään vuokralle ja joutuessaan maksamaan vanhasta asunnosta vielä vuokran päällekkäin uuden asunnon vuokran kanssa hän aikoi järjestää asiat käymässä sossussa. Tuilla mitä on saanut kelasta on laittanut itselleen kivaa ja ottanut kuppia. Miksei niistä rahoista voinut jo valmistautua tuleviin vuokran maksuihin? Olettaa, että pakkohan sen sossun on häntä auttaa ja kyllähän ne hänen vuokransa ja takuuvuokran maksavat. Kyseinen kaveri toimii aika pitkälti näin laskujen ja muiden menojen suhteen. Ensin ostetaan mukavuuksia ja sitten mietitään laskuja. Välillä hänellä on ollut vuokria rästissä ja joskus hän on jopa kääntynyt kirkon puoleen ja hakenut sieltä apua kun pakollisia laskujaan ei ole saanut maksettua.

Tokihan päähän ottaa myös tietyt ihmisryhmät jotka saavat rahaa tuosta vaan ja tietynlaiset ihmiset jotka eivät edes yritä tulla toimeen sillä mitä saavat.


Itselläni on kuitenkin aina ollut ajattelu tapana, että pitää olla tyytyväinen siihen vähään mitä saa ja on. Siitä vähästä katsotaan ensin pakolliset menot, vuokra ja laskut. Sitten mietitään tarkkaan ja kaupassa lasketaan, että rahat riittävät koko kuukaudeksi ruokiin ja tarpeisiin. Kissojenkin tarpeet on laskettu mukaan kuukausittaisiin budjetteihin. Jos näiden kaikkien menojen jälkeen jää ns. ylimääräistä rahaa niin sitten voidaan katsoa jotain pientä mukavaa ja ehkäpä turhaa. Nyt tosin on ollut helppoa kun ukko on ollut osa-aika töissä, ollaan nautittu niistä rahoista, mutta koko ajan tiedetty, että sitten kun vuoden sopimus loppuu on palattava taas normaaliin ruotuun. Metsästettävä tarjouksia ja mietittävä tarkkaan, mitä ostetaan.

Surkeutta on se, että niitä ihmisiä jotka oikeasti haluaisivat työllistyä on paljon, mutta eivät vaan saa töitä vaikka kuinka aktiivisesti hakisivat. Oot huonossa jamassa, jos oot ehtinyt olemaan pitempään työttömänä vaan sen vuoksi ettei töitä yksinkertaisesti ole tai jos sulla ei oo suhteita. Mua ehkä eniten vituttaa suhteilla hankitut työt. Onko siinä mitään reilua, että äippä työskentelee kaupan kassalla ja töihin otetaan äipän lähihoitaja tytär kun äippä sanoo, että meidän tyttöhän voisi tulla töihin. Helppoahan se on kun ei tarvitse erikseen järjestää hakua ja haastatella melkosta määrää ihmisiä, varsinkin jos uuden työntekijän tarve on kiireellinen.

Musta tuntuu, että ihmiset jaetaan aina töissä käyviin ja sossupummeihin. Jos oot töissä, sä oot hyvä ihminen. Jos sä oot työtön oot todennäköisesti laiska, saamaton, rellestäjä ja pummi. Kun oot työtön sun on pakko olla vähintäänkin juoppo. Kukaan ei ikinä muista sitä, että työttömissä on myös niitä oikeasti töihin haluavia niiden laiskiaisten lisäksi. Osa on myös niitä, jotka eivät vaan kykene tekemään hommia syystä tai toisesta eivätkä välttämättä edes yritä hakea mitään sen vuoksi. Karmea totuus on myös se, että oikeasti varsinkaan pienillä paikkakunnilla ei niitä töitä tahdo olla. Mun mielestä se, että yhteiskunta painostaa työtöntä töihin joita ei ole, tekee ihmisiä sairaiksi.


"9egenpäivä" - harjoittelut on musta myös saatanasta. Itse ainakin koen moiset harjoittelut orjatyönä ja ihmisiä alentavina. Sun pitää ehkä tehdä se koko päivä sitä samaa paskaa mitä muutkin työntekijät, erona on vain se, että sä saat siitä yhdeksän euroa koko päivältä kun toiset saavat sen tunnilta. Jos joutusin harjoitteluun mistä saisin juurinkin tuon ylläpitokorvauksen, mun masennus ja huonommuuden tunne räjähtäis aika varmasti käsiin. Toki pitää ajatella harjoittelun hyviäkin puolia, tokihan siitä saa sitä työkokemusta joka voi auttaa sua eteenpäin. MUTTA, mitä minä tiedän ja olen kuullut niin en tunne yhtään henkilä joka olisi harjoittelun kautta työllistynyt oikeasti tai avannut sillä uusia ovia. Tokihan firmat tästä hyötyy, helppoa on kierrättää ilmaista työvoimaa eikä tarvitse itse palkata niin paljon työntekijöitä joille pitäis maksaa täysliksa kun ne voi saada käytettäviksi harjoittelijoita joille valtio maksaa ylläpitokorvauksen. (Nojoo, muistetaas nyt, että saahan tästä nyt vähän ylimääräistä rahaa ja sitäkin arvokkaampaa työkokemusta.. Ei se nyt ihan paskaa voi olla..)

Mulla ois aika paljon sanottavaa kaikista näistä asioista koskien työttömyyttä. Musta nyt tärkeintä oli tuoda tänne esille mun oma tilanne. Parhautta olisi jos ottaisitte ja kertoisitte omia kokemuksianne ja mielipiteitänne, eli avautukaa ja tulkaa kommentoimaan niin keskustellaan!