torstai 24. huhtikuuta 2014

Positiivisuus on perseestä..

.. vai onko sittenkään? 

Oon huomannut, että kannustaessani ystäviäni lauon aika paljon positiivisuuksia. Jonkun verran oon myös viime aikoina pyrkinyt omaakin elämääni ja tiettyjä asioita käsittelemään positiiviselta kannalta. Mua pelottaa, että tää on hetkellinen vaihe, mähän oon aina ollut luonteeltani negatiivinen. Tuleeko tän takia hirvee takapakki ja kohta nään kaiken negatiivisena? Musta tuntuu, ettei tää oo ees eka kerta ku puhun tästä täältä. Onko mulla jotain positiivari vaiheita vai onko tää positus vaan ihmetyttänyt mua pitemmän aikaan käyden tasapaksusti.


Mua on viime päivinä hirvittänyt rahan meno. Me on osteltu paljon vaatteita, enimmäkseen ukolle, kun se pirulainen on sen verran päässyt laihtumaan, että vanhat vaatteet näyttää sellasilta roikkuvilta joujou-kamppeilta. Eilen tilattiin vielä uusia kenkiäkin ukolle ja itelle oon epätoivosesti yrittänyt metästää uusia lenkkareita. Miks ihmeessä lenkkaritki maksaa nykyään ihan hitosti? Jos jostain löytyy halvat lenkkarit niin ne onkin ihan kaameen näköset ja heikon oloset. Eilen kauppareissulla käytiin vilkaisemassa halpa-hallin kenkuhyllyä ja löysin sieltä jotain ihan muuta kuin etsimäni. Siellä oli ihan sikaihanat mustat tennarit joissa oli ihania pikkuruisia teräväkärkisiä niittejä! Mun on ehkä pakko saada ne. 


Vaikka oon ollut melko epätoivonen mun kulmakarvojen vuoksi ja muutenkin epävarma mun ulkonäöstä, niin oon sentään ollut tyytyväinen saleiluhommien tuomiin tuloksiin. Osittain. Tyytyväinen oon ollut mun selän kehitykseen ja siihen, ettei selän läskeistä saa enään samalla tavalla kiinni kuin ennen. Osittain oon iloinnut kuinka lihas on kasvanut varsinkin pohkeissa ja tajunnut samaan aikaan, että mun on vielä vaikeempi jatkossa löytää mitään varrellisia kenkiä. :D 


Kun on jotain hyvää niin on jotain huonoaki. Valitettavasti jouduin kohtaamaan maanantai iltana mun pelkoni ja sen vuoksi oon ollut ahdistunut joka kerta kun oon mennyt ulos, päivälläkin. 

Maanantain iltana kun tultiin salilta myöhään jouduin matkan varrella törmäämään useaan sammakkoon. Niitä tais tulla vastaan yhteensä kuus kappaletta, eli ihan liikaa. Ekan pomppijan kun näin ajattelin, että eihän tässä mittään, mennään vaan etiäpäin. Sen jälkeen saatiin käpytellä melko rauhassa kunnes päästiin tähän kadulle millä me asutaan. Sammakoita pilvin pimein, sammakko siinä ja tuossa. Kun pimeällä kadulla ukko kiskaisi mua hihasta etten astu sakulaisen päälle, iski MELKEIN paniikki. Tajusin, että niitä on edessäpäin vielä lisää. Ukko talutti mua loppu matkan ovelle saakka ja minä tepastelin varpasillani. Mua itketti, oksetti ja pyörrytti. Musta tuntui, etten mä saa henkeä. Mä ajattelin, että mä kuolen. Se ahdistus oli niin suuri, että huomasin toivovani taskuissani olevan lääkettä siihen oloon. Ukko hoki mulle koko ajan mua taluttaessa, että mulla ei oo hätää ja että kohta ollaan kotona. Huh, ilman ukkoa olisin varmaan jäänyt välille. Olisin varmasti saanut kohtauksen.

Kotiin päästessäni jähmetyin eteiseen ja mun päässä vilisi ne keskellä jalkakäytävää kököttäneet ällötykset. Mulla on helvetin huono näkö, mutta sen ahdistuksen vallassa mä näin ne maassa kököttävät möykyt selkeästi. Mä näin niiden silmät. 

Myöhemmin sohvalla pottuillessani hokasin, että rattorit harjailivat teitä puhtaiksi. Mä toivon ääneen, että jokainen sammakko mitä näin, kuolis pois. Liiskautus renkaitten alle tai jäis niihin harjaksiin. 

Seuraavana päivänä mä näin yhdellä autotiellä liiskaantuneen sampin. Säikähdin ja melkei astuin sen päälle. Tekstasin ukolle, että mua ahdistaa. Ukko tekstas takas: "Sitä saa mitä tilaa.". 


Ja asiasta vielä kolmanteen (vai neljänteen..), saan nyt viikonlopun poltella normitupakkaa sillä sähkövekottimesta män clearomisaattori jo paskaksi vaikka viikon vasta oli käytössä. Täytynee nyt tilailla ja varata tötsäkkeitä varastoon asti ettei käy niinkuin nyt kävi. En mä edes tiennyt, että niiden käyttöaika on ihan riippuen luvattukkin vain 1 vko - 1 kk? Ukon veljillä kun samat tötsäkkeetovat kestäneet käytössä paljon pitempään. Rupespa tääkin "harrastus" tuntuun kovin tyyriiltä ja melkoiselta "välineurheilulta".. Onneksi hokattiin, että saahan noita just samoja tötsäkkeitä tilattua itekki suoraan Kiinasta ettei nyt ihan köyhdy mokomien takia.. Pikkasen kyllä jänskättää taas aloittaa höyryttely kun viimeks sain nesteet suoraan suuhuni. Kamaluutta, toivottavasti toiste ei nii käy vaan osaa tötsäkkeen vaihtaa jo siinä vaiheessa kun tuntuu, ettei höyryä enään tule. 


Oiskohan nää lätinät nyt taas tässä? Mun oli tarkoitus käydä vaan pikaseen muiden blogit vilkaiseen, mutta jotenkin nyt tähän eksyin turinoimaan. :P 

Oletteko te positiivisia vai negatiivisia? 

6 kommenttia:

  1. Mä ite oon aika negatiivinen ihminen, mutta just kun kaveita pitää kannustaa/lohduttaa tms. niin lauon positiivisuuksia? En ymmärrä, kai se vaa on että haluais muilla olevan hyvä mieli. Ite vihaan liika positiivisia ihmisiä kun pitää osata olla negatiivinenkin. Katoaa muuten todellisuudesta :D Ehkä tää kesän tulokin voi aiheuttaa lisää positiivisuutta? En tiiä x3

    Voi sua raukkaa, tiiän miltä tuntuu kun kohtaa oman pelkonsa :( Toivottavasti kaikki sammakot kuoli sun tieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hyi semmoset yltiöpositiivarit on aika kamaluuksia, musta ei kyllä ikinä tuu semmosta. Eikait siinä jos positiivinen on, mutta liika on liikaa. :D

      Kiitti, toivotaan et kuoliski! Ois helpompaa!

      Poista
  2. Mä oon positiivisuuden ja negatiivisuuden välissä. Oon lähes aina positiivinen läheisten asioissa ja tsemppaa. Mut omissa en oo läheskää yhtä usein. Kyl nyt ku toivottavasti pahimmista ahdistus/masennus kausista alkaa pääsee yli nii on tullut lisää positiivisuutta,mut ei silti tarpeeks. Yritän myös blogin puolella olla perus positiivinen. Mut ei se oo aina nii helppoa. Ja ylipirteet ja liian positiivsrt ihmiset ärsyttäå mua :D

    Sulla on muuten kiva kirjotustyyli :) Vaikken sammakkoja pelkääkkää kauheesti nii säikähdin ku Suomenlinnas semmonen pomppas eteen :D Saanko kysyä miks pelkäät niitä? Oks joku ikävä muisto/trauma tai joku?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta se on ehkä just hyvä olla siinä välissä, ettei oo liikaa kumpaakaan. Mut tilanteesta riippuen sitä kallistuu aina enemmän jompaan kumpaan. Muaki ärsyttää ja musta tuntuu, että sellaset ihmiset on ihan feikkejä, tai silleen. Ei oikeesti kaikki voi olla niin hyvin ettei mistään löytäs mitään huonoa. :D

      Ai! Kiitos paljon. Musta tuntuu, että oon vuosien varrella hukannut mun tyylini kirjoittaa, nuorempana kirjoitin ihan saakelisti kaikkea. Päiväkirjaa, tarinoita, runoja.. Pari vuotta ainakin olin kirjoittamatta mitään ja välillä musta tuntuu, että mun pitäs järjestää itelleni aikaa, että voisin palata taas vanhoihin harrasteisiini ja löytää taas sen tavan kirjoittaa sujuvasti.

      Mä en oo ihan varma mikä niissä aiheuttaa sen pelon ja ahdistuksen. Oisko se, että en pysty ennalta arvaamaan mihin ne pomppii ja miksi pomppii. Mä pelkään myös kaloja ihan sairaasti, sen takia en ikuna käy kesäsin uimassa missään. Ei akvaarioissa asustavat lemmikki kalaset haittaa tai pelota. :D Mutta niihin sammakoihin palatakseni, viime syksynä/keväänä, jumminkummin, meille pomppas iltasella iso rupisammakko sisälle kun oltiin menossa pihalle tupakille. Säikähdin sitä niin paljon, että sen vuoksi kai niitä niin hirmuisasti pelkään. :( En kyllä muista ennen sitä tapahtumaa sakujen aiheuttaneen mulle ahdistusta tahi pelkoja.

      Poista
    2. Joo tasapaino on hyvä asia melkei kaikessa :)

      Kyllä sulla on kiva kirjotustyyli ! Pidä se.

      Tosi ikävä kuulla :/ Meressä/järvessä uiminen on ihanaa,toivottavasti pääset sun pelosta yli ja pääset nauttimaan uimisesta :) Kyllä sammakot tavallaa onki pelottavia,täällä niitä ei vaa sillee oo niin ei siks oo mitää suurta pelkoa. Toivotaa,että niitä ei näkyis sielläkää paljoa!

      Poista
    3. Niinpä ja kiitos, toivotaan! ♥

      Poista