keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Ikuinen tuksukriisi

Vanhojen kuvien katselu on saatanasta. Oikeesti, nyt mä haluun mun pitkät hiukset takasi! 










.. nii ja kokonaan musta tuksuliki houkuttas taas vaihteeksi. 

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Normipäivvä

Tänään mua ärsyttää, ketuttaa, vituttaa. No ei ehkä nyt ihan vituta, mutta läheltä liippaa. 

Mulla on ollut tänään kaula ihan saakelin kipeä. Ilmeisesti oon nukkunut jotenkin huonosti tai sitten ollut muuten vain jännityksissä. Voihan se olla, että unissaan oon pureksinut hampaita yhteen tai sitten yrittänyt monta päivää pitää pään pystyssä. Oon nätisti yrittänyt venytellä kaulaa ja hetkeksihän tuo aina auttaakin. Välillä oon tehnyt pitkiä vetoja leuasta rinnalle asti, nekin auttaa hetkeksi, mutta pian sellainen kiristävän kuristava tunne tulee takaisin. Eikö oo fiksua istua viettää päivä tietokoneella mahdollisimman epäergonomisessa asennossa? Sellainen mä oon, uhallakin pitää tehdä kaikkea sellaista mikä vaikeuttaa omaa oloa vielä lisää. 

Toisekseen mua ärsyttää se, että kaulasta huolimatta aioin pitää sosiaalisopuli päivää. Kuinkas kävikään, meikähän on viettänyt päivän sisällä yksin. Voi jee. Kyllä mä yritin, laittelin kaverille viestiä, että mitä se duunaa, mutta siihen ne hommat sit jäikin. Jälkeenpäin ajattelinki, että ihan kiva etten pitänytkään sosiaalisopuli päivää, vaikka silti se harmittaa. Kiva olla niin ristiriitainen aina. 

Ei tää päivä nyt ihan paskaa oo ollu, mä sain nimittäin ihanalta Heniltä postia. ♥ Etanaposti on kyllä ihan parhautta, arvostan. ♥ 



Mulla ois pari postausta työn alla. Ja vähä kaikkea muutaki. Mä en vaan ehdi tekemään mitään kun möhköän vaan menemään. Täytyypä reipastua!

Onko täällä muita jotka tykkää hirmuisesti saada kirjeitä/kortteja/pikku ylläreitä postilaatikkoon? 

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Mömmönmöö

Mä näin viime yönä unta, että olin mun ystävän ja ukon kanssa ruisrokissa. En mä siellä seurannu keikkoja tai mitään, ryyppäsin ja saunoin kaikkien bändiläisten kanssa vaan. Seuraavaks näinkin unta, että osasin tuulta hyväksi käyttäen liitää ilmassa. Tie oli täynnä sakuja, mutta mua ei haitannut kun liidin niitten ylin. Kun mä pääsin sisälle johonkin rakennukseen, huomasin mun taskussa pistoolin ja ammuin sisälle päässeen sakun paskaksi.


Tänään mä oon mm. käynyt tupakoimassa kaverilla, jumppaillut ja kattonut katsomosta eilen kesken jääneen klikkaa mua - jakson loppuun. Iltasella vois käydä saunassa, maistella uutuus siidereitä ja mussuttaa juustonaksuja samalla kun vahtaa Salaisia Kansioita. 


Huomenna on kyllä pakko ottaa ja tehrä jotain tolle etutupsuttimelle. Kivasti taas väri haalistunut. Toisaalta mun tekis mieli vaihtaa jo väriä tuohon tupsuun, mutta ehkä mä käyttelen vielä nuo pinksun jämät tuohon. Väreistä puheen ollen, muistan taas miks musta tukka on perseestä. Onks siitä pari viikkoa kun länttäsin tota mustaa tuksuliin ja nyt se rupee oleen jo ihan ruskee.. Oisko kellään hyviä vinkkejä mustan ylläpitämiseen tai oisko vinkata jotain tietyn merkkistä väriä joka ei heti lähtis haalistuun? 


Tänään oon ollut melko harmaissa kamppeissa. Koitin katella itelleni Ebaysta jotain värikkäitä asusteita tai leggareita, mut en saanut vielä mitään tilattua kun en osaa päättää mikä vois olla kiva väri mulle ja sopiski. 


Tällä hetkellä mun pää lyö melko tyhjää enkä oikeesti tiijjä, miks ees tulin tänne ees mitään raapustelemaan kun ei mitään kunnon asiakaan ollut? Muutenkin ajatukset harhailee jääkaapissa odotteleviin lättyihi, hilloon ja kermavaahtoon. Nam. 


Ainiin, maanantaitahan meikä tässä kovasti jo odottelee! Pääsen Ylivieskaan koko päiväksi anopin kanssa shoppailemaan ja kiertelemään siksi aikaa kun ukko on tatuoitavana. Viime kerrasta oppineena: "Jos löydät kivan laukun eikä se oo kallis niin osta!". Harmittaa vieläkin kun viimeksi unelma laukku jäi ostamatta. :P 


Tämmönen päätön postaus onkin hyvä päättää tämmöseen pöhköön Pöppiksen kuvvaan, eiks vaan? 

Oli miten oli, muksulia lauantaita kaikille! 

torstai 24. huhtikuuta 2014

Positiivisuus on perseestä..

.. vai onko sittenkään? 

Oon huomannut, että kannustaessani ystäviäni lauon aika paljon positiivisuuksia. Jonkun verran oon myös viime aikoina pyrkinyt omaakin elämääni ja tiettyjä asioita käsittelemään positiiviselta kannalta. Mua pelottaa, että tää on hetkellinen vaihe, mähän oon aina ollut luonteeltani negatiivinen. Tuleeko tän takia hirvee takapakki ja kohta nään kaiken negatiivisena? Musta tuntuu, ettei tää oo ees eka kerta ku puhun tästä täältä. Onko mulla jotain positiivari vaiheita vai onko tää positus vaan ihmetyttänyt mua pitemmän aikaan käyden tasapaksusti.


Mua on viime päivinä hirvittänyt rahan meno. Me on osteltu paljon vaatteita, enimmäkseen ukolle, kun se pirulainen on sen verran päässyt laihtumaan, että vanhat vaatteet näyttää sellasilta roikkuvilta joujou-kamppeilta. Eilen tilattiin vielä uusia kenkiäkin ukolle ja itelle oon epätoivosesti yrittänyt metästää uusia lenkkareita. Miks ihmeessä lenkkaritki maksaa nykyään ihan hitosti? Jos jostain löytyy halvat lenkkarit niin ne onkin ihan kaameen näköset ja heikon oloset. Eilen kauppareissulla käytiin vilkaisemassa halpa-hallin kenkuhyllyä ja löysin sieltä jotain ihan muuta kuin etsimäni. Siellä oli ihan sikaihanat mustat tennarit joissa oli ihania pikkuruisia teräväkärkisiä niittejä! Mun on ehkä pakko saada ne. 


Vaikka oon ollut melko epätoivonen mun kulmakarvojen vuoksi ja muutenkin epävarma mun ulkonäöstä, niin oon sentään ollut tyytyväinen saleiluhommien tuomiin tuloksiin. Osittain. Tyytyväinen oon ollut mun selän kehitykseen ja siihen, ettei selän läskeistä saa enään samalla tavalla kiinni kuin ennen. Osittain oon iloinnut kuinka lihas on kasvanut varsinkin pohkeissa ja tajunnut samaan aikaan, että mun on vielä vaikeempi jatkossa löytää mitään varrellisia kenkiä. :D 


Kun on jotain hyvää niin on jotain huonoaki. Valitettavasti jouduin kohtaamaan maanantai iltana mun pelkoni ja sen vuoksi oon ollut ahdistunut joka kerta kun oon mennyt ulos, päivälläkin. 

Maanantain iltana kun tultiin salilta myöhään jouduin matkan varrella törmäämään useaan sammakkoon. Niitä tais tulla vastaan yhteensä kuus kappaletta, eli ihan liikaa. Ekan pomppijan kun näin ajattelin, että eihän tässä mittään, mennään vaan etiäpäin. Sen jälkeen saatiin käpytellä melko rauhassa kunnes päästiin tähän kadulle millä me asutaan. Sammakoita pilvin pimein, sammakko siinä ja tuossa. Kun pimeällä kadulla ukko kiskaisi mua hihasta etten astu sakulaisen päälle, iski MELKEIN paniikki. Tajusin, että niitä on edessäpäin vielä lisää. Ukko talutti mua loppu matkan ovelle saakka ja minä tepastelin varpasillani. Mua itketti, oksetti ja pyörrytti. Musta tuntui, etten mä saa henkeä. Mä ajattelin, että mä kuolen. Se ahdistus oli niin suuri, että huomasin toivovani taskuissani olevan lääkettä siihen oloon. Ukko hoki mulle koko ajan mua taluttaessa, että mulla ei oo hätää ja että kohta ollaan kotona. Huh, ilman ukkoa olisin varmaan jäänyt välille. Olisin varmasti saanut kohtauksen.

Kotiin päästessäni jähmetyin eteiseen ja mun päässä vilisi ne keskellä jalkakäytävää kököttäneet ällötykset. Mulla on helvetin huono näkö, mutta sen ahdistuksen vallassa mä näin ne maassa kököttävät möykyt selkeästi. Mä näin niiden silmät. 

Myöhemmin sohvalla pottuillessani hokasin, että rattorit harjailivat teitä puhtaiksi. Mä toivon ääneen, että jokainen sammakko mitä näin, kuolis pois. Liiskautus renkaitten alle tai jäis niihin harjaksiin. 

Seuraavana päivänä mä näin yhdellä autotiellä liiskaantuneen sampin. Säikähdin ja melkei astuin sen päälle. Tekstasin ukolle, että mua ahdistaa. Ukko tekstas takas: "Sitä saa mitä tilaa.". 


Ja asiasta vielä kolmanteen (vai neljänteen..), saan nyt viikonlopun poltella normitupakkaa sillä sähkövekottimesta män clearomisaattori jo paskaksi vaikka viikon vasta oli käytössä. Täytynee nyt tilailla ja varata tötsäkkeitä varastoon asti ettei käy niinkuin nyt kävi. En mä edes tiennyt, että niiden käyttöaika on ihan riippuen luvattukkin vain 1 vko - 1 kk? Ukon veljillä kun samat tötsäkkeetovat kestäneet käytössä paljon pitempään. Rupespa tääkin "harrastus" tuntuun kovin tyyriiltä ja melkoiselta "välineurheilulta".. Onneksi hokattiin, että saahan noita just samoja tötsäkkeitä tilattua itekki suoraan Kiinasta ettei nyt ihan köyhdy mokomien takia.. Pikkasen kyllä jänskättää taas aloittaa höyryttely kun viimeks sain nesteet suoraan suuhuni. Kamaluutta, toivottavasti toiste ei nii käy vaan osaa tötsäkkeen vaihtaa jo siinä vaiheessa kun tuntuu, ettei höyryä enään tule. 


Oiskohan nää lätinät nyt taas tässä? Mun oli tarkoitus käydä vaan pikaseen muiden blogit vilkaiseen, mutta jotenkin nyt tähän eksyin turinoimaan. :P 

Oletteko te positiivisia vai negatiivisia? 

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Meikkauksessa vituiks menee..

.. KULMAKARVAT. 

Oikeasti, musta tuntuu, että kaikista vaativin osa meikkauksessa on saada aikaiseksi luonnolliset ja sopivan malliset kulmat. Mä oon kattonu varmaan kymmeniä tutoriaaleja upeiden kulmien aikaan saamiseksi, lukenut vinkkejä ja yrittänyt. Mä en saa ikinä mun kulmista tehtyä samanlaisia tai edes sellaisia, ettei ne näyttäisi ylhäältä tai sivusta tai alhaalta katsottuna typeriltä. Mun kulmat on aina liian tummat tai väärän sävyiset. Oon pitkään nyppinyt mun kulmakarvoja liian ohuiksi ja saamatta niitä saman muotoisiksi. Oon joten epä, ku en vaan saa niitä onnistumaan.

Kun mä selailen kuvia ihmisistä, blogeista tahi mainoksista, mun huomio melkeenpä aina kiinnittyy ensimmäisenä kulmakarvoihin. Mä kadehdin sellaisia siistejä ja luonnollisesti ehostettuja kulmia. 

Oon taas pitkästä aikaa harkinnut vetäväni karvat kokonaan kulmista pois, mutta sitten mä muistan kuinka paska oon aina ollut piirtämään niitä. Nyt mä oonkin sit antanut kulmakarvojen oikein rehottamalla kasvaa koskematta niihin ollenkaan. Sitten mä yritän nyppiä ne järkeviksi. Tai jos oikein toivottomalta näyttää niin kai mä meen sitten nypityttämään ja värjäämään ne johonkin liikkeeseen. 

Harkitsin jo jopa otsatukan leikkaamista vaan siksi, että saisin mun kulmat "piiloon". Tosin tarvisin vaan itelleni pitkän tukan takas, että se sopis mulle.


Yritin ettiä vanhoista kuvia sellasia kulmia joista tykkään ja millaisiin haluisin palata.



Ei tarvi soittaa eläintensuojeluun, en mä kissaani kurista.. :D 

Miks on niin vitun vaikeeta pitää jotku hemmetin karvamadot silmien päällä kuosissa? Miks se on joillekkin niin helppoa? Miks joillakin on luonnostaan ihanat kulmat? Ei oo helppoa ei. 

Tein teille tämmösen videon kulmien laitoista ja siitä kuinka vituiksi ne vaan voi mennä. Näättepä samalla kuinka hehkeeltä noi keskenkasvuset karvat mun otasa näyttää! Toivottavasti teitä naurattaa yhtä palijo ku mua.



Taidan rueta toteuttaa mun kulmat jatkossa näin, eipähän oo rajoja ja voi mättää värejä keskenään kera glitterin miten huvittaa. :D HÖHÖ. Jossen ny kuiteskaa.. 

Sittepä voisinkin ehtiessäni tekasta jatkoa tälle postaukselle, ei nää kulmakarvat oo ainut vaikeus meikän meikkaamisessa! 


Mites te, onko teistä kulmakarvojen muotoilu ja ehostus helppoa? 

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Sähköinen tupsutin

Alkuviikosta postipate toi mulle sähkötupakan ja nesteet. Aluksi aattelin rauhassa polttaa mun tupakat pois ja sitten vasta ottaa höyrystimen käyttöön, mutta eihän sitä malttanut jättää laatikkoon odottelemaan siihen asti.


Mulla ei oikeastaan ollut mitään huikeita odotuksia kun en oo aiemmin koittanutkaan sähkötupakkaa. Lähinnä sellanen negatiivinen kuva koko värkistä, eihän se voi olla sama kuin tupakka tai sinne päinkään.

Kun akku saatii ladattua täyteen ja nesteet säiliöön laitettua, mua jännätti niin hulluna koko vekottimen käyttö, että ukon piti se ensin koe ajaa. :D Mun ukkohan ei tupakoi, ainoastaan silloin tällöin polttaa sikareita, joten voitte varmaan kuvitella ukon ilmeen kun veti ensimmäiset henkoset sähkötupakasta osittain henkeen. Köh prööt priu ja ilme oli mahtava.


Mä oon nyt polttanut aamusin 2-3 normaalia tupakkaa ja illan pysynyt röyhytellen sisällä sähkövekotinta. Mä en oikein osaa vielä hahmottaa, milloin oon höyrytellyt tarpeeksi. Jokseenkin oon myös pettynyt mansikan makuiseen nesteeseen, välillä suuhun jää hento mansikan maku ja välillä ei. Välillä musta tuntuu, että toi höyry saa mun rintakehään aikaiseksi painostavan tunteen.


Mä oon huomannut, että höyryttely on liian helppoa kun sitä voi tehdä sisällä. Varsinkin illalla sarjaa katsoessaan sitä huomaamattaan rentoutuneena saattaa höyrytellä tasaiseen tahtiin koko jakson ajan. Katotaan vaan ku siirryn tuohon kokonaan kun tupakat loppuu kuinka mä kasvan siihen kiinni. Tavasta tulee pahempi kuin tupakan kanssa. Otan varmaan ton kohta sänkyynkin mukaan.


Kyllä mä selkeesti hoksaan erot, eihän sähkötupakka ja tupakka olekkaan sama asia, mutta jotenkin hirvittää kuinka mä tuun pärjäämään tän värkin kanssa kun tupakat loppuu.


Onko teillä kokemuksia sähkötupakasta? 

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Haastetta

Suurkiitokset Kuutti-tytylle haasteesta! Oon tän kyllä jo aiemmin tehnyt, mutta ei varmaan haittaa vaikka toiseen kertaan teenkin. :3


Haaste menee näin!

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle jolla on alle 200 lukijaa
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut
6. Ei takaisin haastamista


11 Asiaa meikäläisestä: 

1. En osaa päättää viihdynkö mielummin pitkissä vai hieman lyhemmissä hiuksissa. Kärsin siis lähes koko ajan melkoisesta tuksulikriisistä ja oon ihan sairaan epävarma siitä onko mun tukka hyvä. 

2. Haluaisin syödä terveellisesti jokaisena päivänä, mutta mua hirvittää laittaa ruokaan niin paljon rahaa kuussa. Toisekseen, joskus on vaan niin paljon helpompaa vetää jotain perus safkaa tai mättöä nassuun. Ehkä jonain päivänä vielä rupeen oikeesti syömään terveellisesti.. 

3. Mulla pitää olla paljon esim. meikkejä, kynsilakkoja, vaatteita jne jne. Mutta loppusissaan en käytä niistä kuin murto-osaa. Okei, kynsilakkoja yritän oikeesti käyttää monipuolisesti, mutta esim vaatteista suurin osa on sellaisia mitä käytän melko harvoin. Niistä vaan ei osaa luopua kun sitte näyttää vaatekaappi niin tyhyjältä. 

4. En oo juonut moneen kuukauteen kahvia vaikka ennen olin melkoinen kahvinarkki. Nykyään kahvin hajukin etoo. 

5. Musta tuntuu, että mulla on ihan liian paljon tekemistä ja ihan liian vähän aikaa. En kerkee pelaamaan niitä pelejä joita tahtosin pelata, en ehdi lukea, en millään kerkiä päivittää blogia niin usein kun tahtoisin.. Voi hirvitys jos mulla ois vaikkapa lapsia tai duunia, mä en ehtis tekemään ikinä yhtään mitään! 

6. Pelkään hirveesti eri asioita. Sosiaalisia tilanteita, sammakoita, puhelimeen vastaamista, yksinään oloa jne.. 

7. Ollessani hermostunut saatan mennä usein ylikierroksille ja olla ylisosiaalinen. Tiedättekö yhtään mistä mää puhun? 

8. Ukko sanoo, että musta tulis oiva taistelukääpiö jos hankkisin itselleni kunnon lihakset. Kiva. 

9. Tykkään haaveshoppailla netissä. Saatan keräillä ostoskoriin kaikkea tosi "tärkeää" ja pohtia tilaamista siihen asti kunnes klikkaan koko sivun kiinni.

10. Ahdistun helposti.

11. Nyt just mulla menee hermot, oon yrittänyt koko päivän saada videota kasaan ja muuntaa sitä oikeaan muotoon, mutta mun editointi ohjelma kaatuu aina ennenkuin se on saanut vedettyä sen muunnon loppuun. Jos kolmas kerta toden sanois ja saisin sen videon pian sille mallille, että sitä voi alkaa juutuuppiin latailemaan ja sitä kautta tänne.

Haastajan kyssärit meikälle! 


1. Asutko yksin/poika-/tyttökaverin/kaverin/perheen kanssa? Jos asut jonkun kanssa, asuisitko mielummin yksin?

- Kihlatun kanssa ollaan virallisesti asuttu n. 3 vuotta yhdessä. En todellakaan haluaisi asua yksin! En varmaan saisi nukuttua tai tehtyä yhtään mitään. Yöllä pelottas ihan saakelisti ja mielikuvitus lähtis laukkaamaan sellasta kyytiä, että huh huh. En oo ikinä asunut yksin enkä haluaiskaan. Parasta on asua oman ukon kanssa. ♥

2. Katsotko tv:tä tai seuraatko jotain sarjaa koneen kautta? Mitä katsot tv:stä/mitä sarjaa seuraat?

- Koneella tulee katsomosta vilkaistua aina salkkarit ja klikkaa mua. Satunnaisesti jotain muitakin jos oikein tylsää tulee ja on paljon aikaa. Tällä hetkellä katotaan ukkelin kanssa iltaisin yhdessä Salaisia Kansioita levyiltä. Telkkaria meillä ei oikeastaan seurata.

3. Jos saisit lemmikiksi minkä tahansa eläimen, minkä ottaisit?

- Vitsailen ukolle monasti, että norsu ois kiva saaha takapihalle. Voisin sen selässä matkata aina kauppaan. 8D Ei vaan karvattoman kissan oikeasti vielä joskus haluan!

4. Onko sinulla jokin syömishäiriö/masennusta/muu mielenterveyden häiriö? Oletko saanut apua siihen?

- Masennusta, ahdistusta, pientä paniikkia ja tarkastelua löytyy. Käyn 1-2 kertaa kuukaudessa paikallisessa mielenterveysyksikössä, mutta en mene vannomaan, että siitä mitään apua olisi.

5. Mikä on paras luonteenpiirteesi ja paras asia ulkonäössäsi?

- Apua! Tää on niin paha. Mä en oikeesti osaa keksiä itestäni kuin huonoja asioita. Ehkä mä oon hyvän kuuntelemaan ja paras asia ulkonäössä on tatskat. ;)

6. Mitä arvostat poika-/tyttöystävässäsi, ihastuksessasi, ylipäätään vastakkaisessa tai samassa sukupuolessa (riippuu mistä tykkäät)?

- Arvostan mun kihlatussa melkeenpä kaikkea. Se osaa olla positiivinen ja auttavainen, se saa mut iloiseksi ja onnelliseksi. Sillä on viisaita mielipiteitä ja perusteluja. Se osaa hoitaa asioita eikä jätä niitä viime tippaan. Sillä on suurimmaksi osaksi hyvä huumorintaju. Se on hyvännäköinen, sillä on eläimelliset kulmakarvat ja se on hurjan vahva kun jaksaa nostaa mut syliinsä. Se huolehtii meidän kissoista niinkuin ne ois lapsia. Se osaa keskustella asioista ja on valmis näkemään asioiden toisetkin puolet. Siinäpä niitä joitakin, en mä nyt viitti tätä loputtomiin jatkaa.. :D

7. Viihdytkö paremmin isossa porukassa vai muutaman läheisen ihmisen seurassa?

- Muutaman läheisen ihmisen seurassa. En pysty olemaan porukoissa oma itseni ja ahdistun niin helposti jos ihmisiä on "liikaa".

8. Mikä lapsuusmuisto on painunut mieleesi parhaiten? Onko muisto vaikuttanut sinuun positiivisesti vai negatiivisesti?

- Mä en oikeesti muista paljoakaan mun lapsuudesta. En tiedä miksi. Sanotaanko ny vaikka se mikä täällä mun blogissa on aiemmin tullutkin ilmi tuohon mun tatuointiin liittyen, että mulla on hyvin lämmin muisto siitä kun olin pikkusena mummolassa hoidossa ja sain varovaisesti leikkiä maatuskalla. Nykyään se samainen maatuska on mun omassa hyllyssä ja lämmittää aina mieltä kun sitä katsoo.

9. Lempiruokasi ja -juomasi lapsena, ja nykyään?

- Lapsena mun lempiruokaa oli kaikki isin tekemä! Oisko erityisesti ollu potut + jauhelihakastike ja spagetti + jauhelihakastike. Mieluiten penskana join vissyä ku siinä oli niin mahottomat kuplat! Nykyään mulla ei taida oikeen lemppariruokaa olla. Potut on parhautta. Juomana toimii vesi.

10. Jos päätät haluavasi uuden profiilikuvan esimerkiksi facebookkiin, onko sinulla jokin rituaali ennen kuvan ottamista tai sen aikana (tietty meikkaus, pukeutuminen, otatko sata kuvaa ja sata lisää, jos niissä sadan kuvan joukossa ei ole sopivaa profiilikuvamatskua, jne)?

- Apua! En nykyään erikseen ala ottamaan naamakirjaan uutta kuvaa vaan saatan nakata sinne välillä uuden kuvan niistä kuvista joita otan tänne. Kyllä siihen sellainen perus meikkailu kuuluu ja ympäri kämpän tepastelu etsien sellaista paikkaa mistä saa parhaiten valoa. :D En mä hirveesti yleensä ota kuvia, ehkä pari kymmentä ja niistä valkkaan parhaan/parhaat.

Teininä profiilikuvan ottamiseen meni ihan hitosti aikaa, sillon piti olla kaikki laitettuna justiinsa.

11. Oletko pakkomielteinen jonkin asian suhteen, esim. pelkäätkö jotain erityisen paljon tai teetkö jotain tiettyä pakonomaisesti ennen kotoa lähtemistä? Mikä tahansa kelpaa!

- Ikävä kyllä. Vessan ovi on kiinni, hella nollilla, ei töpseleitä seinässä, yksi kissa, toinen kissa, kierros alusta, toisto ja toisto. Ulos ovesta, oven kahvaa rämpyti rämpyti. Ulkona hetken mietintä, olihan kaikki pois seinästä ja kiinni jne. Joskus pitää palata takaisin sisälle tarkastelemaan, hyvinä päivinä ei. Kävellessä esim. kauppaan koko matka menee miettien, olihan kaikki sammutettu ja sekös vasta ahdistaa.

Ja kysymyksiä haastetuille:

1. Ketä ihailet ja miksi? 
2. Salainen paheesi? 
3. Kuvaile aamurutiinisi? 
4. Mitä ostit viimeksi? 
5. Kadutko elämässäsi mitään? 
6. Miten kuvailisit itseäsi kolmella sanalla? 
7. Millaisia blogeja luet? 
8. Millaisia ihmisiä et voi sietää? 
9. Mikä oli pienenä haave ammattisi? 
10. Taito jonka haluaisit osata? 
11. Keksi itsellesi kysymys ja vastaa siihen! :D 

Oon kyllä nähnyt tän jo niin monella pörräävän, että ketähän mää ossaisin haastaa..

Haastetaa ny ainaski: 




Ja kaikki muut jotka eivät tätä oo vielä tehneet tai haluavat tehrä toiseen kertaan! 



sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Tuksuli taikoja

Tuksu, eli tukka, hienommin sanottuna hiukset kokivat pienen muutoksen. Voisiko sanoa jopa näinkin, että back to black. 

Mä oon pitkään haaveillut mustaa takaisin mun hiuksiin, alunperinhän mä siirryin vaaleaan vain siksi, että tuli hinku saada päätä värjättyä shokkiväreillä. Blönti pysy mulla aika pitkään, sillä olin kauheen laiska tilaamaan värejä. Kauan en kuitenkaan viihtynyt täysin shokkina, mä en vaan jaksa värin ylläpitämistä ja tietyllä tavalla kyllästyn äkkiä. Ukkokin rupes kaipailemaan mun tukkaan taas tummaa joten värjäsin suurimman osan hiuksista mustalla ja eteen jätin hiuksia joita yritän nyt mahdollisimman pitkään jaksaa ylläpitää värikkäinä haivenina. Voin kertoa, että tunnen itseni taas omaksi itsekseni. Ei se vaaleus vaan oo mun juttu. 





Ois tietty voinu laittaakki tukan ennen kuvan ottua.. :D

Mitä tykkäätte muutoksesta? :3 

torstai 10. huhtikuuta 2014

Farttimartti tässä päivää!

Kiva kun mun blogiin löydetään ehkä eniten sanalla pieru! Se on oikeesti tosi hauskaa ku miellän itteni melko pieruliiniksi enkä nää siinä mitään hävettävää. On kiva ostaa normi mammaa ku on maitovammanen. Kaikki laktoosittomat ymp tuotteet on niin saatanasta siksi, että ne maksaa ihan liikaa. Nojoo, se ei ollut nyt pääasia, mutta jaoinpas tämän tärkeääkin tärkeämmän tiedon teidänkin keskuuteenne. 

Toisena hupsuna asiana kerronkin, kuinka mua eilen nauratti sali vuoron jälkeen kun tallustin pukkariin. Pukkarissa oli jotain poitsuja joilta naureskellen kyselin, että miksei ne oo poikien pukkareissa jotka on käytävän toisessa päässä. Pää punaisena toinen änkytti, ettei he tienneet. Ei he oo aiemmin tuolla olleet pelaamassa. Heidät vaan käskettiin vaihtaan kamppeet ja pelaamaan. Tokasin vaan, että siinäku strippaavat menemään etten minä aio kahtoa jos sitä pelkäävät. Vaihtoin ite vaan siinä kengät selin poitsuihin päin ja toinen niistä vaihtoikin kampeet ja lähti, mutta ilmeisesti toinen ei kehannut sitten millään vaihtaa vaatteitaan vaikka sinne päinkään en kahtonut. Lähtiessäni hymyilin sille toiselle poitsulle ja naureskelin koko matkan kotiin. 

Mulla ois kamera täynnä matskua tänne. Mitenköhän mä jaksaisin purkaa ne kaikki koneelle ja rustailla sellaisen jännän jutun. Pitäis ehkä editoida sellanen pätkä. Tai laittaa kuvina. Mä en oo vielä ihan varma. Jos kauankin jahkailen ja lykkäilen sen tekoa, niin jää varmaan koko postaus tekemättä. Haluaisko joku lähettää mulle sellasta muksulia positiivista energiaa? 


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kuvat ihollani 2

Puhuinkin tuossa jokunen postaus sitten, että tarkoitukseni on ollut tehdä tämä toinen osio missä selvitän vähän tatskoistani. Ykkösosan voit lukea kun klikkaat TÄSTÄ.


Huh, olipas maatuskasta vaikea saada kuvaan kun se on sijoiteltu tuolleen vinkkuraan. :) 

"Venäjänmaa, toi lapsilleen,
vanhoja mummoja, ja niiden sisällä,
on uusia mummoja, ja niiden sisällä,
on uusia mummoja, ja niiden sisällä, on uusia mummoja.."

Tämä käteeni tatuoitu mummeli voisi merkitä minulle hedelmällisyyttä ja jatkuvuutta, mutta todellisuudessa maatuska muistuttaa minua lapsuudesta ja mummosta. Mummolassani oli aito venäjältä tuotu maatuska (joka nykyään koreilee minun hyllyssäni ♥) ja se oli mielestäni hienoin tai oikeastaan kiinnostavin esine ikinä. Mummoni antoi minun leikkiä sillä varovasti nostelemalla aina pienempiä mummoja sisältä ulos kun olin pieni. En paljoa muista asioita lapsuudetani, mutta tämän muistan ja siksi se onkin minulle niin tärkeä. Rakastan tämän tatuoinnin värejä. 

Viime jouluna näytin tatuointini mummolleni ja kerroin sen olevan omistettu hänelle ja ihanille muistoille. Mummoni liikuttuin niin, että pelkäsin hänen saavan sydänkohtauksen. :D 


Meillä on suvussa niin sanottu onnenmyyrä-geeni. :D Isän puolen suvussa on paljon varsinkin kenovoittoja, ei ikinä mitään pääpotteja, mutta enemmän sitä rahaa tulee takaisinpäin kuin menee. Mullakin sitä tuurin tynkää tuntuu olevan jonkin verran, mutta ei läheskää samalla tavalla kuin isälläni tai hänen vanhemmillaan ja siitä onkin vitsailtu sitten, ettei mun onnenmyyrä-geeni ole täydellinen. Siitäpä sitten syntyikin tämä repaleinen apila. Musta tuo vihreä ja nuo repaleet on niin huippuja! 



Hajuvesiputeli töpsöttimineen merkitsee mulle ihan hitosti naisellisuutta! Mä en oo nuorempana oikeen innostunut hajuhujuista, musta tuntu sillon että vain vanhat mummot käyttää tuoksuja. Kun tapasin ukkosen ja jätin rönttätyylin taakseni, ostin itselleni ensimmäisen kunnon tuoksun. Nykyään multa löytyy kaapista monia eri tuoksuja mitä käytän aina fiiliksen mukaan. Mulle tulee nykyään ihan alaston olo jos jonakin päivänä en muista aamulla laittaa tuoksua ja aika harvoin niin edes pääsee käymään. 

Seuraavaksi oliski sitte kesäkuussa tulossa isompaa projektia samaan käteen ja tuttuun tapaan, lisää siitä sitten lähempänä. ;3 

Kertokkee te teijjän tatskoista tai suunnitelmista! 

torstai 3. huhtikuuta 2014

Elämäni aakkoset

Ahdistus. Valitettavasti mukana jokapäiväisessä elämässä.

Bablo, eli meidän nuorempi katti. Se on mun pusupoitsu. Se tykkää kattoo telkkua ja nukkua sängyssä pää tyynyssä. Se ei tykkää olla sylissä, mutta pusut on kivoja.

Cthulhu. Tähän ei varmaan selityksiä tarvita?

Daim. Ukon lempisuklaa. Ostin sitä ihan hirveitä määriä kun alettiin tutustumaan toisiimme.

Erillainen. Mä oon kokenut aina olevani erillainen kuin muut.


Filtteri! Joskus teininä piti polttaa karvaperseitä ku pentit oli lopussa ja se oli aika kamaluutta!

Google. Viha-rakkaussuhde.

Hassuttelu. Kyllä elämä ois tylsää jos ei hassuttelis menemään.

Instagram. Yleensä aina kun otan puhelimen käteeni käyn tsekkaamassa onko kukaan laittanut mitään uusia kuvatuksia sinne!

Jenni. Kamaluus nimi, mutta kamaluushan mää oonkin. Hokekaapa monta kertaan peräkkäin tuota niin hoksaatte kuinka typerältä se kuulostaa. Tai sellaselta tylsältä. Tai silleen. Mutta en mä nimeäni pois vaihtais.


Kehräys. Bablo on ihana kun se kehrää niin isosti, se on jotenkin rauhoittavaa.

Lättynä. Mun hiukset on aina ihan lättynä vaikka niitä kuinka laitan. Tympiää.

Muss eli mun ukko. ♥

Naukumaijja eli meijjän Pöppis. Se osaa olla meleko naukulainen kun on vaikkapa ruokaa vailla!

Onnellisuus. Koen onnellisuuden tunnetta joka päivä.


Possu. Meikä!

Queen. Musiikkia siis.

Rakkaus. ♥

Seksi. Purr, en voisi kuvitella parisuhdetta ilman seksiä. Onneksi sitä riittää vielä n. 5 vuoden yhdessäolon jälkeen, eikä se toivon mukaan vähene tulevaisuudessa. ♥

Tupakka. Ikävä kyllä tuommonen saasta kuuluu mun päiviin. Jos jonain päivänä siitä pääsisin irti..


Unet. Enimmäkseen nään painajaisia, mutta muuten unet ovat aika mielenkiintoisia jos niitä miettii jälkikäteen.

Vesi. Pitäis juoda enemmän, jotenkin sen juonti aina jää.. Ei vaan janota.

Willy Wonka. Se vaan nyt tupsahti ekana mieleen. :D

Xtra. On niissä halvoissakin tuotteitta joskus jotain hyvää.

Yöllä syntyy aina parhaat ideat ja sillon tekis mieli tehä vaikka ja mitä, harmi et sillon pitää nukkua. Oikeastaan ihan hyvä, että nykyään on suht normaalit rytmit eikä tuu öitä kukuttua.


Zzzzz, nii!

Å, ukon sukunimi. Siinä on å!

Äippä tietty. Ollaan varmaan jokaisena päivänä jotakin kautta yhteyksissä. ♥

Ökkimönkiäinen.

Osasinkohan mää etes aakkosia.. :D 

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Käkätikää

Kukkupöö. Pöökukku. Kuuvitunpöppö. Mitäh? 

En tohtinut eilen tulla kirjustelemaan, olisitte pian luulleet, että koijjaan. Harmistus sentään, tänään mä en muista yhtään mistä mä aikoin eilen tulla turinoimaan. Turinoidaanpas kuitenkin nyt jotain kun tähän äsähdin ja pääsin jo alkuun. Kait. 


Mulla on soinut nyt viime päivät mankassa Vanhaa Paskaa - lätty. Miten voikaan saada niin paljon kylmiä väreitä? Hauskaa, että nää vanhat demot on ehkä just mun mielestä sitä parhautta. Tiskatessani en ole ehtinyt vaipua ajatuksiini vaan olen rääkynyt kappaleiden mukana. Tänään lisäsin volyymia reippaasti, ettei naapurin mummo saa sätkyä mun raakkumisesta. Naapureista puheen ollen, en muista olenko tänne tuonut tietoon sen, että luulen meidän päätynaapurin pelkäävän mua? Se on sellainen nuori tytteli, asuu yksin. Musta tuntuu aina kun osutaan yhtä aikaa pihalle, että sille tulee vaivaantunut olo ja samalla kiire unohtamatta sitä katseen pois kääntämistä. Joskus pimeällä oltiin ukkosen kanssa käpöttelemässä kotiin ja huomattiin, että se likka sipsutteli meidän edellä. Sekin huomas meidät vilkaistessaan taakseen ja samalla kiihdytti sipsutteluaan. Mä en oo viitsinyt ikinä edes yrittää tervehtiä sitä tossa pihalla ettei se saa sydäriä jos mä oon sen mielestä ihan mörkö. Oonkohan mä oikeesti ihan pöökö? 


Pähkäilin tuossa joutessani itsekseni sammakko pelkoani. Mun terapeutti on ohjeistanut mulle siedätyksen aloittamisen esimerkiksi piirretyistä ja lasten lauluista. Sellaisista missä on sammakkoja. Mua on naurattanut koko ajatus. Terapeutti sanoi, että piirrettyjen jälkeen voisi yrittää siirtyä googleen katselemaan sammakkojen kuvia. Ei se oo mulle homma eikä mikään. Toki ne mua ällöttää, mutta oon järkeillyt ettei se ite sammakko aiheuta sitä pelkoa. Se pelko johtuu siitä etten mä voi tietää mihin ne pomppii. Ne on arvaamattomia. Koko pelko alkoi siitä kun jonakin syksyisenä iltana valtava konna hyppäs meidän eteiseen melkeen mun jalkoihin kun olin menossa etupihalle tupakoimaan. Täytyy muistaa sanoa terapeutille, että mun pelko johtuu siitä etten voi ennakoida niiden liikkeitä. En voi kontrolloida niitä enkä aavistaa mihin ne menee. 


Illalla olis taas tiedossa reuhkausta salilla. Oon ollut aika tyytyväinen kehitykseen ja siihen, että penkistä nousee muutaki ku oma perse. Ylätalijasa meikä ottaa kohta ukkelin kiinni, mutta alatalijan kanssa saa viellä mennä samoilla painoilla kun viimeksi. Mua harmittaa niin pirusti etukätteen ettei kesällä pääse reuhkaa joten täytyy sit yrittää kuntoilla muuten kesällä. Piisais vaan tätä motivaatiota eikä tulis mutkia matkaan niin olisin tosi tyytyväinen! 


Mulla on muuten taas ihan järkky tatskakuume. Mä en vaan malttas odottaa mun kesäkuun aikaa. Ukon pirulainen pääsee jo tämän kuun lopulla itseään lisää koristelemaan. Ajattelin tässä joku päivä saada aikaiseksi "Kuvat ihollani 2" - postauksen noista kuvista, mistä en oo vielä tänne sepustellut sen tarkemmin. 


Melkee jopa itkettää miten noi salaiset kansiot vie mennessään ja niiden kahtomiseen tuhlaantuu kaikki illat. Ei oo ehtinyt pelailemaan kunnolla tai tekemään oikein mitään muutakaan. Sohvapottuilua kaikki illat! Vaan vaikka kuinka tuntuu, että joka ilta katsotaan usiampi jakso putkeen niin silti ei oo päästy kuin vasta toiseen kauteen. *peukku* Tietääpähän pitkäksi aikaa tollottamista. 


Mulla on tänään harmaat sukat ja sellainen on olokin. Toivottavasti mun uudet värikkyyden multihupentuma sukat saapuu pian, niistä luulis saavan ihan hitosti energiaa ja uutta puhtia vaikkapa tähän kirjoittamiseen! 

Taitaa olla parasta nyt stopata irrallisten ajatusten nakkominen tänne ja painua tiirailemaan arskaa etupihalle. Minne se ei kyllä paista. Mutta kuitenkin! 

Onnistuiko kukaan muuten eilen ketään koijjaamaan? 
Vai saiko joku teille syötettyä puppua todenteolla?