torstai 13. helmikuuta 2014

Pani-iikkilointia

Tulipahan pitkästä aikaa melkeen saatua pani-iikki. Eilen aamusella katselin koneella surkeinta kuskia katsomosta kun havahduin palohälyttimen ääneen. Aluksi luulin sen tulevan itse ohjelmasta, mutta pistäessäni ohjelman paussille honasin äänen kuuluvan naapurista. Pomppasin samantien tuoliltani alas ja ryntäsin makuuhuoneeseen tarkistamaan tuleeko ääni tuntemamme naapurin puolelta. Makuuhuoneessa ei kuulunut piipitystä joten sen oli tultava mummon kämpästä. Säntäilin edes ja takaisin asunnossa miettien palaako vai onko kyseessä testi. Näppäilin viestejä ukkoselle siitä kuinka pelotti. Mietin koko ajan onko kissojen kantoboxi nopeasti saatavilla jos mahdollinen palo leviää meille. Tärisin ja yritin hengitellä. Pyörittelin kaaosteorioita päässäni. Yritin pitää itseni rauhallisena mahdollisen lähdön vuoksi. Langat tuintuivat karkaavan näppylöistä.

Piipitys lakkasi. Vedin syvää henkeä. Istuin ja rauhoittelin itseäni. Siinä samassa haistoin jonkin palavan. Ja taas käytiin lähellä pani-iikkia. Kuulin, kuinka mummelin takaovi avattiin ja kuulin yskintää. Ehkäpä mummeli oli vain käräyttänyt ruokansa tai jotain muuta vastaavaa. Inhottaa säikähtää niin pienestä. Kyllä kait kissat olisivat reagoineet jos olisi ollut tosi kyseessä.

Pienestä asti olen nähnyt painajaisia tulipalosta. Joskus nuorempana ja vielä nykyäänkin pyöriessäni sängyssä saamatta unta saatan kuvitella esimerkiksi jonkin kodinkoneen huminan tai putkistojen äänen sellaiseksi ääneksi kuin jokin palaisi. En ole ikinä joutunut tilanteeseen jossa tuli olisi päässyt karkaamaan käsistä, sen vuoksi ihmettelinkin mistä niin kova pelko johtuu. Pienestä pitäen olen ollut tarkka, että tulitikut kastetaan veteen vielä sammutuksen jälkeen ennen roskakoriin laittoa. Olen edelleen tarkka kynttilöiden suhteen. Kun käyn tupakalla saatan käyttää enemmän aikaa tupakan sammuttamiseen kuin sen polttamiseen. Vahdin myös, että meillä vierailevien ihmiset sammuttavat tupakkansa kunnolla ennen tuhkikseen laittoa. Tarkastelen keittiössä hellaa ja pienkoneita, että ne ovat varmasti sammuksissa eivätkä saa aihetettua tulipaloa. Ja silti kaikesta huolimatta tahtoisin joskus takallisen asunnon. Ristiriitaista vai mitä? Takan eteen olisi kiva äsähtää jollekkin pehmeälle sohvalle tai tuolille hyvän kirjan kanssa. Rauhoittavaa olisi pelkästään katsella takassa palavaa tulta. 


Eikait tässä auta kuin rueta vähintään kerran vuodessa järjestämään Sheldon Cooper tyyliset paloharjoitukset niin ei tarvitse sitten mahdollisen tilanteen tullen hätäillä tai panikoida! 

Oli miten oli, tänään ilahduin ihan äärettömän paljon kun löysin postilaatikostamme itselleni osoitetun kirjekuoren. Kirjekuori sisälsi ystävänpäiväkortin ja kolme arpaa joista voitin vitosen, jeij! 


Myös ukkoseni yllätti minut lahjalla. Pikkuruinen muumitaulunen, joka on varmaan jonkun itse tekemä, pääsi keittiön seinälle. Ukko sanoi, että olin tullut heti mieleen kun oli taulun bongannut. ♥ 


Huomenna olisikin sitten isännän 60vee juhlat. Olenkin odottanut niitä vesikielellä siitä asti kun kuulin, että juhlat pidetään. Eilen harmistuin kun kuulin, että sinne on tilattu lakkakakku! Olkoot kuinka hieno marja tahansa, minä en siitä pidä. :D Ahmatoinkin napaani todennäköisesti kaksin käsin kaikkea muuta, koska juhla herkut. ♥ 


Pitemmittä puheitta tää häippäsee taas pelailemaan Diablo kolmosta. :P Toivon mukaan pian päästään jo pelaamaan Infernolle ja ens kuussahan tuo ennakkotilattu lisäosakin saapuu. 

3 kommenttia:

  1. Kivoja tatskoja sulla :) Ootko tehnyt niistä jotai postausta joskus ? :D Jos et oo,haluaisiks tehdä :) Tällänen idea vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! http://kusipaisyydenmultihuipentuma.blogspot.fi/2013/11/kuvat-ihollani.html siinäpä on linkki jos kiinostaa lueskella meikän tatskahommeleista, tosin maatuskasta siinä ei oo juttua, mutta teen varmasti postaukselle jatkoa kuhan oon hankkinut nahkaani pari uutta kuvaa. :) Ideat ovat aina tervetulleita!

      Poista