torstai 30. tammikuuta 2014

Pliipaplaapa

Viime päivinä olen ollut sosiaalisopuli sekä pelannut aika paljon diabloa uusien saavutuksien ja legendaaristen esineiden toivossa. Varsinkin parina päivänä olen tuntenut itseni tärkeäksi ja erityikseksi kun taas toisessa hetkessä olen kokenut loukkaantumisen tunteita ja mieltänyt itseni saastaksi. Tällä hetkellä olen väsynyt ja kurkkuani kuivaa, mieleni tekisi energiajuomaa. 

Alkuviikosta olen homehduttanut persettäni pollatohtorilla. Olen jo hieman mietiskellyt, onko siellä käymisestä mitään hyötyä. Koen, että siellä minua kuunteleva täti ei ole kiinnostunut tekemään työtänsä hyvin tai sitten meidän kemiamme eivät kohtaa. Ehkä jollain tulevilla reissuilla uskallaudun ottamaan asian puheeksi. Ehkä. 

Tällä viikolla ystäväiset ovat hukuttaneet minut lahjuksiin. Se on ollut minusta outoa, mutta mukavaa. Kiitos siis teille.   

Toivoisin, ettei ukkokultasella olisi huomenna töihin menoa. Tekisi niin kovasti mieli nukkua huomenna pitkään ja kaivautua lämpimään kainaloon köllimään vielä pitkäksi aikaa heräämisen jälkeen. 

Nyt iloitsen, sillä ukkokultanen tekaisee meille hieman energiajuomaa ja rupeaa hetken ajaksi kanssani pelaamaan ennen nukkumaan menoa. 

Ja olen surkeus, minulla ei ole teille mitään kuvia tähän läntättäväksi. Tai olisi, mutta olen laiskamato enkä jaksa hakea kameraani kaapista ja purkaa kuvia muistikortilta koneelleni. Höhö. 


Että sellasta tällä kertaa, mitä teille kuuluu? 

perjantai 24. tammikuuta 2014

Meikä pellaa!



Höhö, aina yhtä hauska!

Noniin, vilastaanpa vähän mitä pelejä oon viime aikoina tahkonnut tai mitä pelejä mulla on kesken tällä hetkellä!

PC



Orcs Must Die! - peliä oon nyt tahkonnut silloin tällöin kentän kerrallaan. OMD!2 menin ukkosen kanssa läpi jonkin aikaa sitten. Tavoitteena on estää örkkejä pääsemästä puolustettavasta portista, mutta aina se ei ole helppoa jos ovia on ympäriämpäri kenttää joista örkkejä puskee erikoisuuksineen sadoittain. Örkkien kulkemisen vaikeuttamiseksi ja tuhoamiseksi laitetaan niiden kulkureiteille ansoja joihin toivon mukaan suurin osa niittaantuu. Alussa rahaa on kuitenkin niin vähän, että on mahdotonta saada laitettua ansoja tarpeeksi. Yksinpelatessa väkisinkin jokunen örkki pääsee päämääränsä vaikka kuinka on reitit ansoittanut fiksusti ja yrittää olla nuijimassa örkkejä kappaleiksi. Viihdyttävä peli ja erittäin mieluisaa ajanvietettä mulle, vaikka toisinaan käpy käryää kun kenttä menee läskiksi esimerkiksi oman tyhmyyden takia. 


Jatketaan eteenpäin samalla torninpuolustus-teemalla. Dungeon Defenders:issä on jotain mitä ei edellä mainitussa OMD!:ssä ole. Vaikka tyyli on sama, pidän tästä kuitenkin enemmän. Tässä hahmot ovat mieluisampia ja näitä pystyy leveliä saadessaan oman mielen mukaansa kehittämään. Ansat ovat paljon tehokkaampia ja kentät mielestäni paljon nerokkaampia. Tässä pelissä toiminta antaa myös enemmän. Mutta tätäkään ei ihan hirveästi yksin jaksa pelata, mieluummin porukalla tai edes kaksin! 


Taas kipinä on syttynyt Diablo 3:sta kohtaan. Kyllähän tämä on tullut jo läpi hakattua silloin kun ilmestyi ja jossain välissä kipinä sammui kun servuilla oli aina jotain ongelmaa. Eräs ystäväiseni hommasi juuri tämän itselleen ja samalla tuli itsekkin taas aloitettua tämän pelaaminen. Oon jo nappulasta asti tykännyt Diabloista, vaikka kyllähän se ensimmäinen vähän silloin pelotti. Odotin tätä kolmatta osaa jotenkin erillaiseksi, mutta kyllähän tuota hakkaa ja jotenkin se aina saa innostumaan. Kyllä mää vielä hankin ne kaikki saavutukset, vaikka väkisin, prkl! Tosin tästäkin pelistä löytyisi paljon kitistävää, mutta jätetäänpä ne ny pois. Mielenkiinnolla odottelen maaliskuussa ilmestyvää lisäosaa! 


Mitä haluaisinkaan Civilistä sanoa? Ikuisuuspeli mitä tulee aina silloin tällöin pelattua niin yksin kuin porukassakin. Mahtava peli, ei voi muuta sanoa. Selvyydeksi wikipedian sanoi : Civilization V:ssä pelaaja ohjastaa valitsemaansa kansakuntaa aina esihistoriallisista ajoista nykypäivään saakka, satunnaisesti luodulla kartalla. Pelin tavoitteena on saavuttaa voittoon tarvittavat vaatimukset, tutkimalla uusia teknologioita, valloittamalla muita kansakuntia, solmimalla diplomaattisia suhteita, sekä kehittämällä kansakunnan infastruktuuria sekä taloutta.

Äkkiseltään en kyllä hoksaa, olisinko nyt viime päivinä muita pelejä tahkonnut, näillä mennään tällä hetkellä. 

PS3



Pleikkarilla en vähään aikaan ole pelannut yhtään mitään (Just Dance 2014 - tanssipelin biisien mukana pomppimista en laske pelaamiseksi). Pari päivää sitten reipastuin ja hakkasin nippeleitä ja nappeleita muutaman luvun verran Injustice Gods Among Us:in tarinasta. Tässä tappelupelissä ei ole sama rämpyttää kaikkia nappeja yhtä aikaan kuten Tekkeneissä, vaan on syytä hieman opetella ja miettiä eri iskuja eri hahmoilla. Ihan hauska tekele, vaikka tarinan juoni oli hieman hukassa pitkän tauon jälkeen. 

Tähän pleikkari puoleen on tehtävä korjaus! Tarkoituksena on ollut pelata Resident Evil 5 ukkosen kanssa läpi, vaikka se tietokoneella on jo aikoja sitten pelattu. Myös Resident Evil 6 olisi tarkoitus pelata uudestaan läpi ja jossain välissä olen aikonut uppoutua The Last Of Us - pelin pariin. Puhetta on ollut hankkia pleikkarille vihdoin ja viimein uusin Batmani ja kieli pitkällä odotellaan uutta Alieni peliä. Ehkäpä piakoin voisi käydä ostelemassa sen uuden pleikkarinkin. :P 

3DS



Edelleen mulla on Zelda kesken. Oon varmaan vaan niin tyhmä tai sit mulla on vaan niin lyhyt pinna kun en sitä saa etiäpäin. Oikeastaan oon nyt jo hetken mököttänyt koko pelille. Tähänkin on tultava muutos ja pelattava tuokin läpi kunhan ehtii. 

Hyllyssä olis odottamassa monta peliä, mitä en oo mennyt läpi. Silti odottelen innolla josko ostettais samalla kertaa kun pleikkarille niin tällekkin vehkeelle Batmani. Yoshi pelikin taisi mennä jo ennakkotilaukseen, joten sitäkin vaan odottelemaan vaikka vanhatkin pelit ovat vielä pelaamatta.. :D

Mitä te pellaatte tällä hetkellä? 

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Pliiplöö


Mjauh! 

Niin on taas aika vierähtänyt viimeisistä höpinöistä. Monena iltana nukkumaan mennessä olen pyöritellyt päässäni kaikenlaisia postauksia, mutta arvatkaapa vaan muistaako niitä enää aamulla? Sellainen tunne kuitenkin aina, että ei olis ollut paskempia ideoita. Monena päivänä olen karttanut koneen avaamista ja puuhannut kaikkea muuta. Yhtenä päivänä vietin aikaa mamin kanssa ja toisena lakkailin kynsiäni ja pelasin pleikkarilla. Olen tietoisesti yrittänyt keksiä jotain muuta puuhaa ainaisen koneella istumisen tilalle. Huomenna yritän varmaan pysyä liikkeellä ja nauttia mahdollisimman paljon raittiista ulkoilmasta. 

Olen yrittänyt iloita viime päivien tapahtumista ja kohtaamisista paljon. Arvelen tämän kostautuvan myöhemmin tai jokseenkin uskon sen jo sitä tekevän sillä olo on koko ajan hyvin väsynyt. Lauantaina olimme ukkosen kanssa ristiäisissä joissa taisin eniten ihastella nimeä ja kakkua. Kakku oli ihan saatanan hyvää. Noms! Tiistaina kävimme vielä paremmalla ajalla jututtamassa pikkuista ja ilokseni kakkua oli vielä jäljellä. Voi sitä poskia repivää hymyä jonka pikkuinen tytteli sai aikaan ja sitä herkullista täyttymystä kun ahdoin kakkua napaani. Tämän päivän piristys ja ilostus oli kun vein mummolleni teettämäni kuvavihkosen etukäteen syntymäpäivälahjaksi. Lahja oli mieluisa ja luulen, että pelkästään käyntini sai mummolle hymyn huulille. Normaalisti käyn mummollani aina pikaisesti piipahtamassa, mutta tällä kertaa istuin siellä yli tunnin. Olisin varmaan ollut pitempääkin jos minulla ei olisi ollut kiire kotiin ruokaa laittamaan. 

Jos jotain mainittavan arvoista vielä on sanottava (josta en kyllä ole yhtään varma, onko se hyvä vai huono asia), että olen harkinnut sähkötupakan kokeilemista. Asennoituminen sitä kohtaan on vielä hieman pielessä, mutta toisaalta koen sitä kohtaan kiinnostusta. En ole koskaan edes koittanut moista vekotinta, mutta olen myöntynyt pienoisen harkinnan jälkeen kokeilemaan kertakäyttöistä sähkötupakkaa. Poltelkoot ukko sen sitten loppuun jos ei itseä nappaa. 

Nii ja nii, onpa taas sellaista katkonaista pipanaa koko homma ettei ota erkkikään tolkkua. Nakataan nyt tähän päätteeksi vielä pari vanhaa kuvaa jotka löysin porukoiden tietokoneelta. Palataan asiaan kunhan sitä asiaa tulee! 





perjantai 10. tammikuuta 2014

Mustaa & valakosta





Bablo, mamin pusukatti. ♥ 




Perus peileilyt. 


Witcher. 


Ukon keskeneräinen tatuointi projekti. Oon niin kade enkä malta odottaa omaa aikaani. 

Pelitystä

Tee kupilliseni on melkein jäähtynyt. Sama homma kuin kahvin kanssa. Tee sentään maistuu kylmänä hieman siedettävämmältä kuin kylmä kahvi. Olenko muistanut täällä kertoa etten juo enään kahvia ollenkaan? Minä joka olen melkeinpä koko ikäni mustaa kahvia litkinyt elämäni eliksiirinä pannu kaupalla päivittäin. Kuukausi tai pari sitten asiaan tuli stoppi. Pelkästään kahvin tuoksu oksettaa. Oloni rupesi tulemaan kummaksi kahvista, aluksi luulin sen johtuneen jostain muusta, mutta nyt en ole kokenut vastaavaa sen jälkeen kun en kahviin ole koskenut. Iltaisin alkoi kauhea päänsärky. Oksetti ja huonovointisuus oli järkyttävä. Kun silmänsä sai suljettua ja yritti pistää nukkumaan, huone rupesi pyörimään ja oksetus kasvoi. Yäk. Vielä kun tupakasta tulisi samanlainen olo niin sekin olisi helpompi jättää.. 


Eilen olisi ollut aika pollatohtorille, mutta peruutin sen viime tingassa. En vain yksinkertaisesti jaksanut lähteä sinne tuntia viettämään. Peruuttamisen jälkeen oloni oli jokseenkin inhottava, hävetti kun sillätavalla menin ja peruutin. Mietin menikö pollatohtorilla päivä paskaksi peruutukseni vuoksi. Sain kuitenkin uuden ajan ensi viikolle, sitten on mentävä! 


Eilinen ei kuitenkaan mennyt peruuttamisen vuoksi masistellessa tai muutenkaan möhköten. Kuuden tienoilla ystäväiseni Elina saapui tänne ja hetkeä myöhemmin Jonne. Tarkoituksenamme oli viettää ilta lautapelien parissa ainaisen koneella istumisen sijaan. Elina toi mukanaan rummikubin jota en ollut koskaan aiemmin pelannut. Olin melko varma, että peli on vaikea kuin mikä ja etten opisi sitä ollenkaan. Ensimmäisellä peli kerralla olin jemmamummona enkä päässyt edes avaamaan peliä. Toisella kertaa pääsin jo mukaan toimintaan ja kolmannella kerralla jouduin naurun aiheeksi luullessani selviytyneeni pelistä kun todellisuudessa kusin sen. Rangaistuksen jälkeen sainkin heti seuraavalla omalla vuorollani hankkiuduttua eroon numeropalikoista, ikävä kyllä yhtään kierrosta en voittanut vaan voiton vei joka kerta joko Elina tai Jonne. Kerrassaan hauska ja kehittävä peli! Pitääpä hommata se omaankin hyllyyn jahka sen jostain löydän. 


Rummikubin jälkeen ratkaistiin pari murhamysteeriä. Cluedon parissa saatiinkin nauraa melkoisesti sillä jutut olivat mitä parhaimmat ja pieniltä mokilta ei voinut välttyä. Hauskinta ehkä ikinä oli jos joku "väärä" vilautti korttia kysyjälle tai näytti vahingossa enemmän kuin yhden kortin. 

Pelaillessa aika meni kuin siivillä. Ihmeteltiinkin porukka kuinka kello oli melkein kymmenen kun pelit lopetettiin. Useamminkin pitäisi harrastaa moisia lautapelailuja kun piti oikein ääneen kehua kuinka mukavaa vaihtelua se oli ja virkisti. Eikai sitä aina tarvi olla perse liimattuna koneen ääreen. :3 

Tänään ajattelin mahdollisesti pelailla jotain ukkosen kanssa ja illalla asettua sohvalle katsomaan pitkästä aikaa hopeanuolta. Jossain välissä voisin yrittää lakata kynteni ja raineroida kuluttaen jokunen kalori. Jos oikeen jaksan ja innostun, voisin vielä samana hikipossuna hyppiä television edessä yrittäen tanssia Just Dance 2014 - pelin biisien tahtiin. 

Pakko lopuksi vielä hehkuttaa, ulkona tulee lunta. ♥ 

torstai 9. tammikuuta 2014

Sapuskaa

Miksiköhän melkeen aina löydän itseni tänne napputtelemassa samaan aikaan. Aina vuorokauden vaihtumisen tienoilla. Tai sitten se vaan tuntuu siltä. 

Pakko päästä purkamaan tätä yökötystä ulos. Voin kertoa, että suklaat ja mätöt tulevat ulos korvista. Luulenpa, että ne alkavat taas vyötäröllä näkyäkkin. On ihan hauska huomata joulusuklaiden mussutuksen lomassa haikailevansa raikkaasta salaatista tai sitruksisesta vedestä. Ruokaa syödessä mielessä sekkailee vihannekset ja pikkunälän yllättäessä hedelmät. Tyhmää, että yritän mätätä kaiki herkut pois kaapeista ettei niitä enään olisi. Surettaa, että sen verran pitää ruokakaupassa kiristellä nyörejä ettei ostoskoriin salaatit tai mikään terveellinen voi vahingossakaan eksyä. 

Jäkätijää, turha valittaa, itse pitäisi katsoa mihin rahansa laittaa ja tehdä parempia valintoja. Tiedän. 

Olen huomannut, että melkeinpä aina kun on ukkosen kanssa syöty pitempiä aikoja monipuolisemmin ja terveellisesti, rahaa kuluu viikottain ruokaan paljon enemmän. Jos meidän pöytään vihreyttä tahdottaisiin lisää, niin sitten pitäisi itse ruuat, enimmäkseen lihat, jättää ostamatta. Toisaalta tuntuisi älyttömältä jos kuukaudessa pelkästään ruokaan menisi 500 € eli tuplat nykyisestä ruokabudjetista. Suoranaisesti ketuttaa kun kaikki vaan koko ajan kallistuu. Joskus löytää itsensä miettimästä, kuinka surkeasti syödään tulevaisuudessa kun nykyinenkään syöpöttely ei parhaimmasta päästä ole. 

Joitain muutoksia olen saanut järkeiltyä ruokavalioon jotka pitääkin laittaa käytäntöön pikapuoliin. 

  • Leivän syönti saa tässä taloudessa taas loppua. Itse leivottuja sämpylöitä voi toki silloin tällöin syödä. 
  • Sipsien ja muiden suolaisten napostelu viikonloppuisin saa vähentyä. Yritetään korvata ne dipillä ja esim. kurkulla, porkkanalla ja kukkakaalella. 
  • Ainakin arkena iltaisin otetaan iltapalaksi puuro. 
  • Ostetaan pakastimeen pakastevihanneksia joita sulatellaan ja lämmitellään lämpimälle aterialle. 
  • Karkin tai suklaan sijaan pakastimeen saa ostaa viikonlopuksi jäätelöä. 
  • Valmisruuat saa jäädä kauppaan vaikka niissä olisikin 50 % lätkä. 
  • Tehdään isoja satseja ruokaa joita syödään monta päivää jolloin on mahdollista santsata rahaa esim. hedelmiin tms. 
  • Itse leivotut pullat tms ovat ok kohtuudella silloin tällöin. 

Näin järkeiltynä luultavasti budjetit eivät pauku ja syömiset pysyvät kurissa. Eihän tässä tokin hirveästi oli uutta, näin on ennenkin tehty, mutta jokseenkin jo pitkästi ennen joulua nämä asiat jotenkin "unohtuivat". Joten, aika siis palata ruotuun! 

maanantai 6. tammikuuta 2014

Maanantai

Maanantai. Tänään on maanantai. Sitä olen saanut hokea itelleni tänään koko päivän. Hetken yhdessä välissä pyörittelin päässäni mahdollisuutta siihen, että olen väärässä ja oikeasti tänään olisikin sunnuntai. Tarkistin päivän koneeltani. Jep, maanantai. 

Voin myöntää, että ärsyynnyn siitä jos en ole täysin kartalla missä mennään. Viime viikkoihin on mahtunut paljon pyhiä, jotka itseasiasssa eivät ole niiltä tuntuneet, sotkien tajunnan kalenterista täysin. Huomenna alkaa arki, huomenna on tiistai. Voisin vaikka lydöä vetoa siitä, että erehdyn huomenna luulemaan päivän olevan maanantai. 

Jospa tämä tästä. 

Tänä epämaanataina minulla ei ole teille mitään kummoista kerrottavaa, mutta tulin tänne naputtelemaan kirjaimia toisensa perään huvin vuoksi. Näin epämaanantaina olen ottanut paskoja kuvia, värjännyt juurikasvuni kusenkeltaiseksi ja katsellut ystäväisteni kanssa elokuvia. 


Keskiviikkona sentään tapahtuu jotain jännää pitkästä aikaa! Ukkokulta pääsee päiväksi makoilemaan tatskaliikkeeseen kun sillävälin itse pääseen shoppailemaan anopin kanssa. Toivottavasti kirppareilta löytyisi aarteita! 


Torstaikaan ei niin normipäivä ole, silloin täytyy käydä näyttämässä itseään pollatohtorille noin kuukauden tauon jälkeen. Jostain syystä vähän jänskättää ja jonkun verran olen kalenterin tyhjille sivuille yrittänyt rustailla jotain asioita joita olisi hyvä ottaa puheeksi istunnossa kun en niitä kuitenkaan käynnillä sitten ilman muistisanoja muista. 


Mainittakoon vielä, että viime perjantaina kävin pyörähtämässä tukkatohtorilla. Kuun lopussa toivon mukaan saan vihdoin ja viimein väritilauksen ulkomailta laitettua. Jokseenkin olen ollut tykästynyt tähän vaaleaan hapsuun, mutta olen kyllä jo valmis vaihtamaan väriä johonkin räväkämpään mikä oli alunperin tarkoitukseni kun tukkaani lähdin vaalentamaan. 





Loppuun vielä perus hupsuttelut ukkosen kanssa. Tämmösiä me vaan ollaan. Aina. 

Nyt vilkaisen vielä kalenteria
 ja vakuutan itselleni, että tiedän
 tasan tarkkaan mikä päivä tänään on
 ja alan suunnittelemaan nukkumaan menoa.

 Mukavaa arkeen palaamista kaikille!

 Palataan asiaan toivon mukaan loppuviikosta. 

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

2014

Niin se vaan taas vuosi vaihtui. Viime vuosi meni niin nopeasti ettei tuosta jäänyt oikein mitään erikoista mieleen. Toivottavasti tämä vuosi jättää muistiin ainakin yhden tärkeän päivämäärän joka muistetaan vuodesta toiseen. ♥ 

Ajattelin taas, kuten joka vuosi, tekeväni edes yhden uuden vuoden lupauksen. Aamulla herätessäni mietin, että jäi taas lupailut lupailematta. Yritin vielä hätäisesti keksiä jotain sellaista, minkä oikeasti voisin pitääkin. Ei mitään, ei yhtikäs mitään. Ehkä ensi vuonna sitten. 


Vuoden vaihtaminen meni rauhallisissa merkeissä hyvin syöden ja hitusen juoden ukkosen kanssa kotona. Tänäkin vuonna toivoin ettei raketteja ammuttaisi hirveästi lähistöllä. En pidä kovista äänistä, säpsähdin taas tuttuun tapaan melkein jokaisen paukun kohdalla. Toinen kissamme, tarkemmin sanottuna Pöppis, tärisi melkein koko yön sängyn alla pelosta. Bablo taas tuijotteli kiinnostuneesti pihalle aina kun välähteli ja paukkui, heti kun pauke hellitti se löntysti takaisin omaan tuoliinsa nukkumaan kunnes taas rupesi pihalla tapahtumaan ja ikkunaan ääreen piti palata töllistelemään. 

Ärsytti suuresti kun yhdessä naapurissa, ilmeisesti nulikat, ampuivat raketteja miten sattuu. Isommatkin paukut ammuttiin niin, että ne läsähtivät maahan. Huokailin taas kuinka turhuutta moiset ovat ja kuinka mielestäni ne saisi kieltää tai ainakin rajoittaa. Tänään selailinkin päätäni puistellen taas ihmisten aiheuttamia vahinkoja uutisista. Meille ei raketteja ostettu, mutta tähtisäde tikkuja meillä oli. Niissä oli tarpeeksi rakettia meille. :D 


Syötiin melkein tunnin ajan fondueta kera lihapullien & nakkien, pastan & patongin sekä muiden höppeiden kanssa. Jaksoin sen ahtamisen jälkeen jotenkin kummasti heti tiskata. Syömisen ja siistimisen jälkeen käperryimme sohvalle makustelemaan juotavia ja katsotaam Breaking Badia. 



Babloa piti paljon pusutella kun niin reippaana poikana oli. Se tykkää hulluna saada pusuja varsinkin mamilta eli minulta. Se saattaa joskus oikein naukua isoon ääneen niitä ja ojentaa otsaansa, että saan oikein kunnolla pusutettua. Hassu poika. 


Breaking Badin jälkeen ukkoseni innostui hoilaamaan singstaria. Sen parissa vierähtäkin aikalailla aamuyöhön asti. Mikäs siinä, pidän paljon ukkosen äänestä joten mielelläänhän siinä parikin tuntia kuunteli. Bablo taas ei tunnu aina ihan hirveästi arvostavan isin rääkymistä. :) Hoilotusten jälkeen rakettien ammunta oli jo aikalailla laantunut ja Pöppiskin uskalsi vihdoin tulla syömään. Reppanalta meinasi jäädä ruuat syömättä kun niin peloissaan oli. Kisuleitten syötön jälkeen olikin hyvän lähteä koko perheen kanssa unten maille. 


Meidän oli tarkoitus herätä aikaisin, mutta unet venähtivät pitkälle yli puolen päivän. Tänään hävitinkin joulukalenterit seinältä ja suunnittelin jouluvalojen alas repimistä, mutta laiskuuttani ne roikkuvat tuolla vieläkin. Huomenna ne saavat lähteä. 



Tänään ei sitten ole oikein mitään saanut aikaiseksi. Vähän on pyöritty pyykkiä ja syöty eilisiä jämiä, hiukkasen pelattu ja pienoisella kävelyllä käyty. Tämän tekstin julkaisun päätteeksi voisikin suunnata pihalle ja tervauksen jälkeen sänkyyn. Huomenna täytyy varailla tukkatohtorille aikaa ja monenmoista puuhaa taitaakin olla luvassa. Laitetaan nyt tähän loppuun vielä muutama hauska kuva kissoista leikkimässä. 






Miten te otitte uuden vuoden vastaan? 
Teittekö mitään lupauksia?