keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Jouluja

Heps kukkuu! Kuinkas teidän Joulunne sujui? Ajattelin tulla tänne kirjoittelemaan omastani joitain ajatuksia kera parin kuvan. Maha on pullistunut kuin pullataikina ja perse levinnyt siinä samalla ties kuinka monta metriä. Kyllä tietää, että ensi vuonna Rainerille on paljon hommia ja hikeä pitää vuodattaa niin perkeleesti. Miksiköhän joka vuosi on sama juttu? Kinkkua ja suklaata äpöstetään kuin hullu ja sitten itketään. Eikä stoppia voi laittaa vielä tähän kun kinkkua ja muita herkkuja on rutkasti vielä jäljellä. Kai se vaan täytyy hyväksyä ja antaa itselleen lupa nautiskella, ehtiihän tuota puntarin kanssa tappelemaan sitten myöhemmin.


Aamulla pompattiin ylös kahdenksan jälestä ja aamutouhujen sivussa katsottiin Joulupukin kiimalinjaa. En tiennyt oisko pitänyt itkeä vai nauraa, se oli jotenkin kamalaa katsottavaa. Penskana oisin halunnut pukille soittaa vaan en ikinä uskaltanut. Nauratti kun pukki ei saanut selvää monienkaan naperoiden höpinöistä ja vastaili vain "Aivan". Se miettivä ilme ja pieni naamanrypistys, selvästi miettien mitä ihmettä se napero siellä sanoi juuri.


Yhdentoista aikaan saavuttiin vanhempieni luokse auttelemaan ruokien kanssa. Tasaiseen tahtiin loputkin vieraat, tässä tapauksessa isovanhemmat ja isoveli, saapuivat ennen puolta yhtä.


Pian pääsimmekin ruokien pariin ja herkuttelimme napamme ääriään myöten täyteen. Kinkku se vaan maistuu niin hyvältä! Joulupöydästä löytyi tänä vuonna kinkun lisäksi paistettua ja graavattua lohta sekä kanaa, lanttulaatikkoa ja omatekoista porkkanalaatikkoa (kiitos ohjeesta Mawille ♥) sekä perus salaatit unohtamatta perunoita kastikkeen kera.


Ruokailun jälkeen isäni lähti vanhusten kanssa käymään haudoilla, toinen mummo jäi siksi aikaa meidän muiden kanssa kotiin rauhoittumaan. Äidin kanssa katettiin kahvipöytä jo valmiiksi ja singahdettiin välillä piilotupakille etupihalle ettei mummeli nää. ;)


Vanhuksia takaisin odotellessa ehdittiin mamman kanssa höpsötellä. Onnistunein kuva kaikista! Ja hyvin meitä kuvastaakin. :D


Äidin muumikokoelmaa on aina kuolattava kun siellä käydään. Kuvassa näkyvät motit ovat ehkä yksi viidesosa niistä kaikista moteista ja muista muumisälöistä. Myönnän, olen kateellinen.



Neljän aikoihin vanhuksien saapuessa takaisin kävimmekin suoraan kahvipöytään. Tarjolla oli kuivakakkuja, pikkuleipiä ja pipareita, karjalanpiirakoita munavoilla, pasteijoita sekä torttuja. Hyvin nämäkin maistuivat kinkun tankkauksesta huolimatta. 







Kahvittelujen jälkeen vanhukset lähtivät rauhoittumaan omiin koteihinsa. Me jäimme tunnelmoimaan ja odottelemaan saunan lämpenemistä. Välistä kävimme viemässä isoveljeni toiseen osoitteeseen ja mutkan omalla kämpällä, pitihän kissoille käydä antamassa herkkuruokaa ja niiden joululahjat. Äitini muisti kissoja erilaisilla herkuilla ja aktivointilelulla, mummo antoi kissoille rahaa jolla pitää ostaa niiden lempiruokaa. Bablo tuntuu olevan vähän turhautunut aktivointileluun kun ei aivan sen jujua ymmärrä. Jotenkin sieltä oli kuitenkin jompikumpi herkkuja pihalle saanut kun illalla palasimme kotiin. 




Saunassa taidettiin piipahtaa kuuden jälkeen. Sitten olikin vuorossa lahjojen availu. Lahjoja oli kyllä ihan liikaa, ei me niin kilttejä oo voitu olla. Kääröistä paljastui mm. uudet viinilasit, muumi lakanat, tuikkukipot ja monta muuta mieluisaa ylläriä. Turistiin, että ensi vuonna hommataan jokaiselle vain yksi lahja. Äiti ehdotti, että se voisi olla jotain itsetehtyä. Hyvä idea, tähdätään siihen. 

Lahjarumban jälkeen täytettiin napamme vielä uudemman kerran kinkulla ja muilla herkuilla. Sen jälkeen isäni kävi viemässä minut, ukkosen ja lahjavuoren kotiin. Siinäpä olikin taas sitä uuden tavaran järkkäilyä ja vanhojen tavaroiden läjään keräämistä jotka saavat uusien tieltä lähteä kierrätyskeskukseen. Loppu ilta menikin ässehtiessä. 

Mitä jäikään mieleen Joulusta? Perhe ja läskit. :D Lunta olisi saanut olla enemmän, uskon sen vähyyden vieneen aika paljon sitä fiilistä. Oli tarkoitus katsoa lumiukko ja joulupukki & noitarumpu, vaan eiköhän nekin jääny sitten näkemättä. Mutta kuitenkin kaikesta huolimatta, Joulu. ♥. 

Nyt voisikin vetäytyä sohvan nurkkaan ja napostella herkkuja napaan taas vaihteeksi. Huomenna, jos vaan sää suosii, voisin lähteä ulkoiluttamaan isältä lainaan saatua objektiivia. 

Niin ja niksipirkka tässä terve, 
enpä olisi uskonut kostutetulla sokeripalalla saavani 
valkoisia motteja puhtaiksi siitä kaikesta pinttymästä.
 Vaan uskottava sekin on nyt, se oli kuin taikaa! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti