lauantai 30. marraskuuta 2013

My Brands -Challenge





Pitkästä aikaa mua paiskattiin haasteella! 
Haasteen sain Ewwulta. ♥ 

Haasteen ideana on kertoa omia lemppari merkkejä tai kauppoja. :3 

Dressing Room In Various Decorating Styles

Vaatteet

Kengät - New Rock
Farkut - Crazy Age
T-paita - H&M
Neuleet - H&M
Alusvaatteet - H&M

Asusteet

Laukku - Hell Bunny
Lompakko - Avon
Aurinkolasit - Avon
Kello - Avon
Korut - Ebay


Elektroniikka

Televisio - Sony
Kännykkä - Sony
Tietokone - Acer


Hygieniatuotteet

Meikit - Avon
Kasvovoide - Avon
Deodorantti - Avon
Hammastahna - Pepsodent
Shampoo / hoitoaine - Avon
Saippua - Avon
Tuoksu - Avon


Herkut

Jäätelö - Ben & Jerry
Karkki - Konvehdit, kinder bueno, irttarit
Drinkit - Lasillinen viskiä tai punkkua


Muut

Kampaaja - Hiusateljee Fiorel
Tv-sarja - Rillit huurussa ja simpsonit
Päivälehti - Ei oleeee!
Naistenlehti - Ei oleee! 

Haastan 




keskiviikko 27. marraskuuta 2013

30 kg ja risat



Voin kertoa aina olleeni hieman pullukka/pyöreä/läski, miten sen kukin tahtoo sanoa. En muista, että olisin pienenä (alle kouluikäisenä) syönyt karkkia tai muita herkkuja yli äyräiden vaan karkkipäivä oli kerran viikossa. Ruoka oli se, mikä vaan oli niin hyvää, varsinkin isin tekemä. 

Ala-asteella herkkuja tulikin popsittua pitkin viikkoa. Mikäs sen mukavampaa oli kuin koulun jälkeen mennä kavereiden kanssa s-markettiin tai silloiseen karkkikauppaan. Karkkikaupasta tuli ostettua taskut täyteen kuumia kumpuja, tikkareita ja mitä näitä kaikkia nyt olikaan. Eivät ne tuntuneet ala-aste ikäisen kukkarolle kalliilta. Karkki oli hyvää ja karkilla sai kavereita. 

Joskus ala-asteen puolessa välissä lääkärin tarkastuksessa lääkäri huomautti isälleni, että syödäänkö meillä kotona joka päivä karkkia kun minut punnittiin. Isäni taisi siitä vähän loukkaantua ja tuhahti lääkärille meillä olevan karkkipäivä kerran viikossa. Ei silloin pullukka saanut suutaan auki kertoakseen kaikista niistä herkuista mitä suuhunsa puski silloin kun vanhemmat eivät olleet näkemässä. Isä jatkoi lääkärin kanssa keskustelua ja vakuutti minulla olevan vain pyöreyttä, sitä mitä kaikilla lapsilla on, sitä mikä tasoittuu pituuden kasvun myötä. Kotona taisin äidilleni sanoa olevani lääkärin mielestä läski ja äiti lohdutti toitottaen samaa mitä isä toitotti lääkärille. En tiedä mitä tapahtui, mutta hetkellisesti paino laski. Söinkö sitten vähemmän herkkuja vai laittoiko isä vähemmän ruokaa, en muista tai tiedä. 

Yläasteelle mennessä olin hieman pullukka. Jossain välissä taisin olla jopa ihan "ok"-kunnossa. Puntari lukemat rupesivat nousemaan kun minua alettiin koulussa kiusaamaan ja tiedostin ensimmäisiä kertoja vahvasti masennusta. Yhdeksännellä luokalla olin selkeästi jo kookkaampi eikä tilanne parantunut yhtään kun lähdin kymppiluokalle yläasteen jälkeen. 

Kymppiluokan aikana en tainnut käydä kuin pari kertaa syömässä ruokailussa. Asuntolassa tuli vedettyä hurjat määrät nuudeleita, leipää, karkkia, sipsejä, keksejä jne. Olen todellakin jälkeenpäin onnellinen, että koulu sijaitsi kaukana kaikesta, muuten olisi varmaan tullut rampattua joka päivä pitsalla tai hampparilla. Viikonloput menikin sitten sokerisia litkuja ryystäen. 

Taisin lopettaa puntarilla käymisen joskus vaatetusalan aikoihin. Olin suruissani kun viisari ponnahti yli 90 kg. Siellä syöminen oli aikalailla samanlaista kuin kymppiluokan aikoihin, erona vain se, että vaateopintojen aikainen asuntola oli keskustan vieressä ja kaupassa käytiin tasaista tahtia. Jossain välissä koko homma meni täysin juopotteluksi. Monta kertaa olen kokenut olevani pohjalla, mutta silloin olin pohjan pohjalla. Silloin tapahtui niin paljon asioita, jotka pahensivat oloani entisestään. Söin mitä sattuu ja join todella paljon. Jossain välissä luulin hieman laihtuneeni ja halusin piristää mieltäni käymällä puntarilla. Silloin kaikki romahti ja muistikuvat ovat hataria tilanteesta tullessani pois puntarilta. Yhdeksänkymmentäviisi vitun kiloa. En kyennyt ajatellemaan mitään muuta kuin lukua 95. Joskus niihin aikoihin aloitin kolme viikkoa kestävän putken. 3 viikkoa humalassa. Jokaisena niinä päivänä olo oli niin painon kuin muidenkin asioiden takia tukala. Niinä hetkinä jolloin saatoin olla hetken jopa selvänä krapuloissani, ajattelin vaan, että pää on pakko saada turraksi. En uskalla edes ajatella, paljonko painoni on ollut korkeimmillaan. Lääkkeitä ja viinaa, ajattelin paljon kuolemaa. Saatoin juovuspäissäni kököttää vuorena asuntola huoneeni lattialla ja katsoa itseäni käsipeilistä. Vihasin niin itseäni. Vihasin kaikkea. Monet kerrat halusin luovuttaa. Miksi en luovuttanut? Ehkä olin pelkuri tai sitten minut pelasti nykyinen ukkoni. Ehkäpä asioilla oli jokin tarkoitus. 

Tässä luultavasti olen aika lähellä sitä mitä olin suurimmillani. 



Pikku hiljaa ukkooni tutustuessa aloin miettimään oikeasti voivani vaikuttaa ulkonäkööni. Pian rupesinkin laihduttamaan ja laihduinkin. Se miten laihdutin, ei varmasti ole terveellisimistä päästä. Rääkkäsin itseäni liikunnalla enkä ilonnuinnut kilojen tippumisesta vaan ruoskin itseäni liikkeelle "huonojen" tuloksien vuoksi. Skippasin aterioita ja kävin päivässä useita kertoja lenkillä. Ajoin kuntopyörää, nostelin puntteja ja tein vatsalihaksia väkisin, vaikka en aina olisi jaksanut ja vaikka koin monesti hirveää heikotusta syömättömyydestä. Vähensin alkoholin käyttöä ja kiloja rupesi tippumaan enemmän. Paljon kahvia ja tupakkaa, ilman niitä en varmasti olisi jaksanut. Päästessäni alle 70 kilon aloin jo hölläämään. 


Ensimmäinen kuva laihdutuksen aikana missä näkyy muutakin kuin naamani. 

Nykyään painoni jojoilee 60-68 välillä, tällä hetkellä varmaan 65 kg tienoilla. Nykyään yritän syödä terveellisesti ja liikkua tasaisesti. Kauppis aikoina kaiken stressin ja lohtusyömisen keskellä kävin päälle 70 kilon ja sieltä ollaan tultu pois. Voin kertoa, että pienikin lihominen tai turvotus pelottaa ihan helvetisti. Pelkään, että olen pian takaisin samassa kunnossa kuin ennen. Vaikka tankki ajoista on jo kulunut muutama vuosi, tunnen itseni vieläkin sellaiseksi. Toivon, että jonain päivänä voin peilistä katsoessani todeta, että en ole lihava. Toki onnellinen olen ollut ja olen siitä, että esimerkiksi portaita noustessa ei tarvitse tuntea kipua joka paikassa tai tuntea kuolevansa siihen, ettei henkiä piisaa. 



Näin jälkeenpäin ajatellen, olen ihan varmasti koko nuoruusajan kärsinyt ahmimishäiriöstä. Ahmimista oli jatkuvasti enkä tuntenut kylläisyyttä. Söin vain syömisen ilosta ja tunteisiini. Ja sen ahminnan jälkeen vasta olikin paska olo. Söin myös enimmäkseen salaa, sillä häpesin niitä määriä mitkä vedin napaani yhdeltä istumalta. Huomaan vielä tänäkin päivänä turvautuvani ahmimaan ruokaa ja herkkuja jos minulla on oikein huono päivä. Yritän kuitenkin aina tiedostaa sen ja jarrutella sen etenemistä. Toisinaan annan itselleni luvan mättää herkkuja suuriakin määriä, mutta silloin tunnen kyllä milloin ei enään mahdu mahaan sipsin sipsiäkään ja lopetan mättämisen siihen. 

Tähän väliin voisinkin mainita viime postauksessa mainitsemani netanttilan tilauksen. 


RossiRaineri.  Tämän avulla toivon saavani pidettyä painoni alhaalla ja toivon mukaan pääsisin vielä alemmas. Toivon, että tämän avulla saisin apua ja mielenrauhaa läskihysteeriaani. Toivon, että motivaationi riittäisi muutamien kilojen karistukseen ja kiinteytykseen. Uskon, että voisin olla silloin onnellisempi. 

Pahoittelen mahdollisesti sekavaa tekstiä, aihetta ei ollut helppo purkaa ulos. Pyörittelin pitkän aikaa päässäni tulenko tätä tänne kirjoittamaan. Jotenkin sain itseni innostumaan sillä, että tämän kirjoittaminen ja julkaiseminen voisi helpottaa omaa oloani ja ehkä joku voi löytää tästä sitä jotain. Mitä jotain? En tiedä. Ehkä samaistumista tai ehkä jollain olisi oma tarinansa kerrottavana. 

Ja lopuksi, jos jotain huonoa pitää tuosta laihduttamisesta keksiä niin olkoot se sitten T I S S I T! Mutta kaitpa tuo oli jostain luovuttava, eipähän oo tiellä tai tuu selkä kipiäksi. ;) 

tiistai 26. marraskuuta 2013

Maanantai


Joskus ennen kukon pierua keittiöstä alkoi kuulua kamala kimeä piipitys. Yritin herättää ukkoa takomalla nyrkkiä hänen selkäänkä. Vihdoin ja viimein kuului mitätähhäh-muminaa ja tokaisu, että kissojen hiirileluhan se siellä vikisee. PASKANMARIJAT. Pian ukko lähti viipottamaan ja tsekkaamaan tilanteen kun piipityksestä ei tullut loppua. Jep, hiirihän se siellä perse edellä Bablon suussa venkoili. Pitkän makustelun jälkeen Bablo sai hiiren päästettyä tuskistaan ja ukko pääsi hiiren hävittämään. Huh. Takaisin nukkumaan. 


Ja tulihan tuota tirsotettua. Ketutti kun nukkumiset meni niin myöhäseen. Koko aamu meni ihan hukkaan. 


Yritin mönkiä sängystä alas vaan Bablo oli tien tukkeena. Hetken paijailun jälkeen pääsin vihdoin pystöön ja hiljentämään ruokaa huutavan Pöppiksen. 



Kipin kapin ruuan tekoon kun tuli nukuttua niin pitkään. Aamukahvin sijasta teetä kiireen keskellä. 


Ruoka uuniin ja tiskien kimppuun. 


Makaroonilaatikko valmistuu juuri sopivasti, ehdin antamaan sitä ukolle töihin mukaan. 


Välitsekkausta peilistä kuin peikolta sitä näyttää kun ei ole ehtinyt itseään laittamaan. 


Järkyttyminen ajan laukkaamisesta. Aika lähteä tsekkaamaan posti. 


Kiinalaisia, mainoksia ja pari mystistä pikku kirjettä. 


Pikku kuorista paljastuu ufoshot jutskuja. 


Rainerin kanssa ajanviettoa. Hikipossu suihkuun mars mars. 


Suihkun jälkeen ihmistäytymistä. 


Huutonetti jutskuja ja päpäkkiä. 


Kampetta päälle, mittarissa kymppi pakkasta. Aika lähteä valumaan kierrätyskeskukseen tsekkaamaan kamppeet ja kauppaan tekemään mummolle ostokset. 


Huh, vihdoin kotona vähän ennen ysiä. Pikainen kynsienlakkaus sillä välin kun ukko viettää 20 minuuttia Rainerin kanssa. 


Puuron keittoa sillä välin kun ukko käy suihkussa. 


Puuroa lautaselle ja lautasen kanssa sohvalle, parin jakson verran rauhoittumista. 


Rentoilun jälkeen sovittelemaan kierrätyskeskuksen löytöjä. Melkein kaikki sopivatkin, pari paitaa joutaa mammalle sovitettavaksi. 


Hetkeksi vielä Civilizationin pariin ja sen kanssa vierähtääkin taas yli 12:sta..  


Mummo antoi meille kellon. ♥ Pakko ihastelut ennen sänkyyn kömpimistä.


Vihdoin, joskus yhden jälkeen nuksuli hommia. 

Mun elämä on aika tylsää. 

torstai 21. marraskuuta 2013

NY MEIKATAAN!

Niin monet kerrat olen katsellut juutuupista videoita joissa poikaystävä pääsee meikkaamaan oman eukkonsa ja jokainen kerta olen nauranut aikalailla kuset pöksyihin. Ehkä hauskinta on se, että monet miehet kuvittelevat meikkaamisen olevan helppoa eikä ole homma tai mikään loihtia erikoisempia sotamaalauksia lärsään. Epävarmuus meikeistä ja niiden käyttötarkoituksista, haparoivat kädet, keskittyneet ilmeet.. Yhtä naurua!

Jokunen aika sitten minulla oli äänestys jonka tulokset määräsi minut tekemään tatskapostauksen ja videon ukkelin kanssa. Tatulointipostaus valmistuikin muutamia päiviä sitten ja tässäpä tulee video!

Tässä vaiheessa kannattaakin nostaa se perse ylös penkistä ja tehdä pientä taukojumppaa, käydä mutka vessassa ja jääkaapilla. Sitten vaan mukavasti takaisin perse penkkiin, äänet isolle ja tuhlaamaan 30 minuuttia päivästään turhan paskan katsomiseen.

(videon on valitettavasti kahdessa osassa kun ei tuuppi sitä suostunut kokonaisena lataamaan..)



Ihan kiva ettei lopputulos ollut sen parempin, kyllä se eukkoa söisi jos ukko osaisi loihtia paremman meikin kuin itse. :D 

Kuinka monta "virhettä" hoksaatte? ;) 

UUUUUUUUUHHH! 

TÄSTÄ pääset ukkokullan blogiin. 

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Uutta, muuta ja sellaista ( öli öli )

Oli pakko tulla ölisemään tänne jotain turhaa ja tyhjänpäiväistä. Käpy käryää ja silleen, kiitos juutuupin. Ollaan ukkosen yritetty saada ladattua sinne videota jonka tänne lupasin. Ladattiin se kokonaisuutenaan sinne jo maanantaina vaan kuinkas kävikään. Koko päivä hukkaan. Prkl. Lataus kusi jotenkin eikä video näkynyt sellaisena kuin piti + se ei ollut latautunut loppuun asti. Tänään video on taas laitettu latautumaan uudestaan, tällä hetkellä siitä taitaa puuttua enään 30 %, mutta katsotaan onnistuuko se nytkään. Kaikista helpointa olisi kun sen voisi ladat suoraan tähän, mutta sekään ei onnistu. Aina virhe. Pari kertaa olen onnistunut saamaan videon laitettua suoraan tähän kun olen laittanut sen huonommalla laadulla, mutta nyt se ei onnistu enään niinkään. Ttu.


Mutta menkäämme iloisempiin aiheisiin. Eilen saapui odottamani henkkamaukan paksuli, ukkoseni kävi sen sateesta huolimatta noutamassa ja toi samalla mukanaan yhden ystäväisemme jota emme ole hetkeen nähneet. Alunperin oli tarkoitus ostaa vain ukkoselle uusia vaatteita kun niin hyvässä alennuksessa olivat vaan kuinkas siinä käy kun minä pääsen sivuja selailemaan.. Tilasin aika läjän kamppeita itsellenikin, vaan melkeen kaikki lähtivät palautukseen. En ymmärrä miksi kaikkien naisten vaatteiden pitää olla nykyään ihan telttoja? Kiukutti kun kaikki kivat neuleet ja paidat näyttivät karseilta päällä vaan sen roikkuvuuden ja telttamaisuuden vuoksi. Mutta vaatteisiin, jotka saivat jäädä asustelemaan sekaiseen vaatekaappiini:



Seepra leggarit! Halusin joskus teininä seepratin pöksylit, mutta en ikinä niitä saanut. Pari kuukautta sitten tilasin henkkamaukan akkojen puolelta seeprattimet, eivätkä ne istuneet vyötäröltä, koska vammalantioluut. Bongasin lastenpuolelta nämä ihanaiset leggarit, jotka taatusti venyy ja paukkuu! Eivätpähän ahdista tai purista mistään. ;)


Koska fanitutus. Nuo kuulokkeet saa mut repeilemään, mutta mitäs pienistä. Tässä tais printti olla pimeässä hohtava.Tämäkin lapsukaisten puolelta.




BÄTMÄÄÄÄN. Tämänkin fanitutus. En oo ikinä raskinu ostaa logopaitaa mistään, mutta henkkamaukan lastenpuolelta ostos ei tullut kalliiksi. Tässä on myös supervekkuli huppu! On vaan hirveä opettelu pitää vetkoketju kokonaan kiinni, kun yleensä pidän vetkaripaitoja tuohon logon alareunaan asti avoinna. Rönttäpetteri mikä lie, aina hihat käärittynä ja vetskat auki. 


Epäilin aluksi suuresti tätä paitaa, mutta pakkohan se oli kokeiluun ottaa tuon printin vuoksi! Rakastuin tähän heti kun päälleni sain, pehmeä, lämpöinen ja just passeli. ♥ 

Siinäpä ne, ei varmaan auta kuin jatkossakin katsoa suoraan vaan mukeloitte vaatteita. Puolet vaatekaapin kamppeista varmaan ovatkin lapsuusten osastoilta. Mikäs siinä, lapsuuksille tehdyt vaatteet miellyttää monesti omaa silmää ja ovat aikuisten kamppeita halvempia. 

Kierrätyskeskuksestakin kävin jokunen aika sitten tekemässä löytöjä. Välillä tuntuu, ettei kannattaisi sinne edes mennä kun aina jotain löytyy. Onneksi sieltä kaikki lähtee halvalla. 


Nämä näpsäkät kenkulit lähtivät perilla eurolla mukaani. Tykästyin hirmuna näihin, vaikka eivät nuo loppusissaan mitenkään erikoiset ole. 


Perus popottimia ei voi koskaan olla liikaa. Joka kesä kulutan tämmöisistä pohjat puhki. Onpahan ensi kesälle jo popot valmiina. ( näissä oli vielä hintalappukin paikallaan ja lähtivä mukaani 2 eurolla..:D ) 







Mitäpä muuta? Civiä on pelattu ukkosen kanssa, viime matsin kusin kokonaan vaan nyt ajattelin tehdä päin vastoin. ;) Itsepäisyyspäivän tienoilla saankin erään ystäväisen kyläilemään luokseni, saas nähdä jaksanko tekaista hakaristitorttuja tai vaikkapa ripsipiirakkaa tarjolle. HAHA. Joo. 



Toissapäivänä olin sairaan nopee tai sitten kummitus. Todellisuudessa tutustutin ukkosta kamerani ominaisuuksiin lähemmin. :D 


Saatoinpa tänään tuhlata lisää rahaa. Muutama satanen sinne tai tänne, toivottavasti uusi paras ystäväni saapuu pian. ;) Tästä bestiksestä myöhemmin lisää. 

Kiinalaisiakin pitäisi pian tipahdella postilaatikkoon. Ja uusi Zelda. Ja varmaan jotain muutakin mukavaa ja vähemmän mukavaa. 

Joo. Eiköhän tässä ollut sekalaista ölinää ihan tarpeeksi jo. Menen vahtaamaan, olisiko viteon lattaus valmis. Sitten tupakkaa ja ukon kanssa pelailua. 


gif, just smile, sheldon, smile, the big bang theory


Palataan!