maanantai 28. lokakuuta 2013

Röhnis pöhnis ja silleen!

Vettä sataa ja kello juoksee, päätän nyt hetken omistaa tälle päivitykselle, sitten täytyykin vilkaista tämän päiväiset salkkarit ja pelailla poksulia eteenpäin. 

Mitä viime päivinä olen tehnyt tai mitä minulle kuuluu? Eikai paljon mitään, mutta jotain kuitenkin.

Yhtenä iltana innostuin räpeltämään niittejä paitoihin. Tai no pariin paitaan, suunnittelin niitä kyllä vaikka ja mihin, mutta ei niitä sormin jaksa väännellä kovin montaa paikalleen. Kuinkas kävikään kun niittein somistettu toppi lähti pyykkiin? Pesukoneessa kilisi, jesh. Onneksi niittejä ei irronnut kuin yksi ja onneksi niitä on minulla vielä kasapäin lisää. Niin ja onneksi se karannut niitti löytyi pyykkäristä, ettei mennyt johonkin mystiseen paikkaan ja pistänyt koko konetta jumiin. 

Viikolla näin tupakan verran veljeä ♥ pitkästä aikaa, harmi ettei aikaa ollut enempää vaihtaa kuulumisia. Menee taas hirmuisesti aikaa ennenkuin nähdään uudestaan. 

Eräänä aamuna olin fiksu. Tai koomassa. Mietinkin pitkin päivää, että miten vaaleanpunainen luomiväri on niin punaista. Selvishän se sitten myöhemmin. Olin sekoittanut huulipunakynän ja luomivärikynän keskenään, koomassa vedellyt sitä punaa sitten luomille. Ei siinä, käyhän se niinkin, mutta ehkäpä se värivalinta ei ollut ihan huippu hyvä, ainakaan näille silmille. Tulipahan sekin testattua. 

Viikonloppu meni seuratessa sivusta ukon pelaamista ja alkoholin maistelua.





Jos pelijutut & alkomahooli arviot kiinnostavat, niin klikkaahan TÄTÄ.

Katsoin viikonloppuna myös ihan liikaa Suomen Hell's Kitcheniä. Yleensä vastustan kaikkia tuon tyyppisiä sarjoja ja ensimmäisen jakson katsottuani en tiennyt itkeäkkö vai nauraakko vaiko kuollakko myötähäpeään. Jatkoin silti katsomista, vain siksi, että ihmisten käyttätyminen paineen alla ryhmässä on mielenkiintoista seurattavaa. Olen saanut päähäni niin paljon pohdittavaa sarjan myötä, että varmaan vielä halkean siitä kaikesta pohdittavasta.



Liikaa on tullut myös tankattua kahvia, tuota lämpöisää ja koukuttavaa juomaa. Tosin minun kahvini tuppaa melkeen aina jäähtymäään kun en ehdi sitä heti juomaan. Lempparimotista kahvi maistuu parhaimmalle. ♥




Viikonloppuna otin myös ihan liikaa peiliteinikuveja. Ja kiitti bloggeri ku paskot kuvien laadun niin ettei kaikkia voi ees julkasta. ♥ 

Viikonloppuna sai myös todeta, että materialismionnellisuus on perseestä. Ihan tosi. Mutta kyllä se on rakkautta odottaa paketteja saapuviksi. ♥ 




Pöppis on paras. ♥ 


Tänään postilaatikkoon tupsahti ebay postia pitkästä aikaa! On ne aika vekkulit. Pitää keräillä lisää näitä naamareita ja käyttää niitä sisustukseen, paikkakin on valmiina keksittynä. 

Miltä tämän viiko kalenteri näyttää? Huomenna täytyy käydä avaamassa pääkoppaa terapiassa ja torstaina on tarkoitus nähdä ystävää kahvittelun merkeissä. Katsotaan mitä kaikkea muuta viikko tuo tullessaan. 


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Onnellisuus : Asiat jotka tekevät iloiseksi

Tänään imuroidessani muistui mieleeni, että onnellisuusprojekti ei ole saanut täällä blogin puolella jatkoa vähään aikaan. Samantien päässäni rupesi kuhisemaan ne asiat jotka tekevät minut iloiseksi. Piileehän niissäkin onni, toisissa ilostuksissa vain hetkellinen ja toisissa on jotain, mikä jää. Joten ilostukset sopivat teemaan, mennään siis sillä. 

Elikkäs.. 

  • se kun tuntematon vanhempi henkilö juttelee iloisesti ilman tuomitsevia katseita ulkonäköni vuoksi. Tai eivät ne katseet ja tutkiskelut pahuutta ole, utelias saa olla. Sekin riittää, että on mainitsematta mitään negatiivista ulkonäkööni liittyen tai on kyselemättä ja arvostelematta tai kertomatta kuinka monet lävistykseni ja tatuointini vaikeuttavat työn saantia ja tekevät minusta ruman. Toisinaan tuntuu, etteivät ihmiset "uskalla" katsoa minuun päin ja jos katsovatkin, niin sitten töllätään suu auki. Lapset tykkäävät osoitella ja kuiskia keskenään, se on ihan okei, koska lapset. Uskon ja luulen, että isommilla paikkakunnilla musteella höystetyt rautalehmät ja -sonnit eivät ole niin outous asia, mutta täällä ne tuntuvat aina vaan olevan. Kiitos siis kaikille niille ihmisille, jotka ovat uskaltautuneet käymään normaalia keskustelua kanssani vaikkapa säästä tai jonkin hassun tilanteen seurauksena vitsaillen. Viimeksi näin kävi viime viikolla kierrätyskeskuksen pihassa erään tuntemattoman naishenkilön johdosta ja se jos mikä teki iloiseksi! Voin kertoa, että hymyilyttää vieläkin. 
  • pidän siitä, että ihmiset kertovat mitä oikeasti kuuluu. Tuntuipa jokin asia kuinka mitättömältä tahansa voit olla huoleti, minua kiinnostaa ja teet minut iloiseksi kertomalla sen. Inhoan sitä tunnetta kun kysyn toiselta kuulumisia ja saan vastaukseksi enmtn-tyyppisen mongerruksen. Tiedän, saatan sanoa monesti itsekkin, ettei minulle ihmeitä kuulu, mutta innostun kyllä kertomaan omat kuulumiseni jos sinäkin kerrot. En kysyisi, ellei minua oikeasti kiinnostaisi!
  • kirjeet ja kortit. Yleensäkkin etanaposti. Kaikki on nykyään liian sähköistä. Arvostan sitä, että laskut tulevat postilaatikkoon kirjeinä, sähköpostiin tulleet laskut tuppaavat hukkumaan ja vaikka ne laittaisikin heti maksuun, stressaan niiden perään kuitenkin. 
  • kommentit saavat hymyn huulille.
  • nukkuva kisu. Paremminkin kisut, yhdessä. Ei ole varmaan mitään hellyyttävämpää. Kun meidän poitsut tirsottaa yhdessä voisin vain käydä makaamaan niiden viereen ja viettää siinä koko päivän. 
  • kun saa jotain pientä pyytämättä. Pidän kyllä enemmän lahjojen antamisesta kuin saamisesta, mutta esimerkiksi tänään ukolta saadessani muumitikkarin ilostuin valtavasti. Ei väliä onko se tikkari tai energiajuoma, jokin itsetehty piirros kirjoituksella vai tiskaaminen pyytämättä. Pieni ele voikin olla päivän suurin juttu! 
  • hyvä asiakaspalvelu. Arvostan sitä todella paljon. Suorastaan vituttaa jos myyjä ei tervehdi eikä ilmoita  mitä ostokset tekevät yhteensä. Pieni hymy ja tervehdys, summan kertominen ja kiitos. Tulen muistamaan sen ja iloitsen siitä varmasti pitempäänkin. 
  • jos et ole isäni, äitini, isovanhempani, sisarukseni tai ukkoni, iloitsen varmasti jos muistat syntymäpäiväni ja onnittelet. Se on iso asia ja lämmittää sisältä mukavasti. Olen muistaakseni ottanut lärvikirjasta pois syntymäpäiväni näytön kyllästyttyäni siihen, että porukka muistaa sen vain siksi, että lärvikirja niin lukee. 

Ja tokihan hirmuisesti muitakin asioita on, mutta nämä nyt olivat niitä mainittavia ja mitkä nyt päähän jäivät imuroinnin aikana käydystä pähkäilystä mieleeni. Luulenpa jos listaisin kaikki pienimmätkin asiat tähän niin Erkkikään ei tätä jaksaisi loppuun saakka lukea. Lupaan päivittää tähän myöhemmin lisää juttuja mikäli niitä mieleeni pälkähtää. 

Jotenkin pelotan itseäni toisinaan, asuuko minussa negatiivisuuden örrimörrissä yltiöpositiivinen ällötys joka pieree halinalleja ja sateenkaaria?

Josko nyt ei sentään. 

P.s. aivot ei toimi, oikoluin tekstin varmaan miljoona kertaa ja löysin joka ikinen kerta jonkin virheen. Pahoittelen, mikäli niitä löytyy edelleen ja vaikeuttaa lukemista. :B 

tiistai 22. lokakuuta 2013

K u v a p o s t a u s


... jotain huonekaluja ...




... koristeita ...



... peleistä mitä omistat tai mitä pelaat tällähetkellä ...


... lakatut kynnet ...






...  leluista/figuureista ...


... tärkein esine jonka oot saanut joltain ...


... tärkein asia jonka olet itse ostanut tai löytänyt ...


... turhin esine jonka olet saanut muttet ole kehdannut heittää pois ...


... turhin esine jonka olet vain säilyytänyt kun olet itse ostanut tai löytänyt ...


... nuoruudenmuisto ...

Ps. Ellu, älä tapa mua, en sentää tehny niin kusisia et oisin tarkenut meijän pärstöihin.. ;3 

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Koska keharius






Toivon todellakin, että näitä ei sikiä lisää, sillä eihän näitä nyt voi olla jakamatta netin ihmeelliseen muailmaan.

Nauttikaa ja kokekaa myötähäpeää!

Ps. piti laittaa huonommalla laadulla jotta bloggeri suostui tämän tänne suoraan lataamaan.. .__.

torstai 17. lokakuuta 2013

En varmasti ikinä..


... osta saatika käytä legginssejä
... jätä opintoja kesken
... syö tai tykkää homejuustosta
... tykästy pinkkiin väriin.
... pue päälleni mitään leopardia
... havittele itselleni blondia tuksulia
... laita mitään metsästä tuotua elläintä ruuvaksi
... käytä vaaleanpunaista huulipunaa
... maista tai tykkää punaviinistä tai viskistä
... suostu ottamaan tai hankkimaan itselleni älypuhelinta

Ja lista on loputon. Pyörittelin eilen nukkumaan mennessäni mielessä näitä vannomuksia mitä olen kovaan ääneen julistanut. Moni tuttu varmasti hoksaakin kuinka asiat ovat menneet toisin. Mietin, miksi aluksi niin kammottavilta inhotuksilta kuulostaneet asiat ovat voineet tulla niin omaksi suosikiksi. Hassua, että tietyllä tavalla kaava toistuu myös toisinpäin.

Niin ne leggarit ovat nytkin jalassa, opinnot jäivät aikoinaan Kalajoella kesken ja ystävistä rakkain sai minut  homejuuston pauloihin. Pinksuu ja lepardii (tosin perus rusehtava/kellertävä lepardi ei iske), tuksulin vaalennus urakka kesken ja viime vuonna keittelin jänestä padassa (toiste en sitä tosin tee, haha, nii vissii). Tämän hetken suosikki puna on juurikin se vaaleanpunainen puikko ja päälle hieman vaaleaa huulikiiltoa, kuolisin onnesta jos saisin pullollisen punkkua tahi viskiä ja nytkin näprään niin kovin tärkeää hupelinta kourissani. 


Asiasta toiseen, eilen tuli ihan mukava pläjäys pelejä postissa. Siinäpä se aika sitten meneeki niitä pelatessa. Pokemonia kerkesin eilen pelaamaan ensimmäiseen saliin asti ja tarkoitus olisi rueta pian jatkamaan eteenpäin. Tosin ensin pitäisi imuroida ja jynssätä paikkoja, ässehdin varmaan tässä koneen ääressä juurinkin lykätäkseni koko operaatiota. Jos sitten huomenna jynssäilisi. Ehkä. Tai nyt. 

Lauantaina lähdetään ystäväisen ja ukkokullan kanssa piipahtamaan Ylivieskassa hakemassa ukkoselle uusi tatska. Tatskasta voisin sen verran sanoa, että sen on tarkoitus olla meidän rakkaustatska, kunhan saan oman osani siitä jossain välissä iholleni. Tarkoitus olisi varailla aikaa ukolle isompaa projektia varten jonka jälkeen on jo minun vuorosi saada välistä lisää väriä nahkaani. Toki joudun tässä odottelemaan pitkään omaa aikaani, mutta mihinpä tässä kiire olisi. Sävelet on selvät tatuointien suhteen ja onhan tässä vaikka koko elämä aikaa niitä toteutella. 


Ja asiasta kolmanteen, tiedättekö sen tunteen kun kauppojen hyllyille ilmestyy metritolkulla joulukalentereita, suklaita ja marmelaadeja? Olin varmaan eilen melkoinen näky kun kauppaan astuessani bongasin nämä uudet tulokkaat heti. Ihastelin ja ahmin silmilläni konvehteja. Höpötin ukolle kuinka kivaa niitä olisi ostaa. En ollut ainut, harmi vaan että muut tuikkiva silmäiset ihastelijat olivat vaahtosammuttimen kokoisia ja vaativat kimakalla äänellä vanhempiaan ostamaan niitä. x) 

Joulukarkkishokista toivuttuani rupesin miettimään joko se joulu on kohta ovella. Mitä helvettiä, ovatko herkut tulleet hyllyille aiemminkin jo lokakuun puolivälissä? Hirveän aikaista. Taidan odotella joulun jälkeisiä alennuksia ja mahdollisia lahjakonvehteja. Vaikka olisivathan ne ihania naposteltavia kynttilöitä poltellessa ja leffaa katsoessa. 

Kauppareissun aikana rupesi satamaan taivaan täydeltä lunta, oli niin kaunista ja se fiilis minkä se toi mukanaan. ♥ Tänän aamuna maa oli ihan valkea, voi, toivottavasti nämä lumet eivät lähde pois. ♥ 


Nyt tai ei koskaan! On tartuttavat imuriin ja tehtävä tästä sikolätistä puhtoinen. Sitten pääsenkin pokemonin kimppuun. ♥ 

Ps. yritän lähitulevaisuudessa tarttua ja tekaista sen odottelevan kuvapostauksen pois alta. 
Pps. mahdollisesti tulossa lisää pellehermannimatskua. 

tiistai 15. lokakuuta 2013

Poksuhullu



Muistan olleeni ala-asteella kun piirrettyjen sekaan ilmaantui aivan uusi ohjelma. Olin myyty, heti ensimmäisen jakson nähtyäni. Pian piti saada kaikkea fanikrääsää, avainnauhaa, lasia, kortteja, pehmoja.. Sinä jouluna sain joululahjaksi pyyhkeen, GameBoy Colorin + pelin jnejne. Myös muilta ikäisiltäni löytyi kaikenlaista krääsää, johonkin asti. Jossain välissä "villitys" meni ohitse muilta ja asia oli lähinnä naurettava. Ryhmäpainostuksen alla oli hillittävä itseään. Julisteet saivat lähteä seiniltä, avainnauha vaihtui avaimenperään eikä hälinää aiheesta ollut enään. En kuitenkaan koskaan lopettanut fanittamista, kätkin sen vain piiloon muiden ajatusten sekaan ja iltaisin nukkumaan mennessä pelasin peliä aina vaan uudestaan. 

Vuosia myöhemmin olin ihan varma, että olen kasvanut asian yli vaan kuinkas kävikään.. Täällä minä malttamaton sormet syyhyten odottelen vasta julkaistua Pokemon X - peliä 3DS:lle. Enään kukaan ei ole nauramassa eikä kiusaamassa. Enään ei tarvitse välittää vaikka jonkun mielestä olisin kakara. 

Voin kertoa, että jälkeenpäin vituttaa kun on antanut muiden vaikuttaa itseensä. Vituttaa, kuinka julmia lapset voivat olla toisilleen. Nuoruus on mielestäni elämän rankinta aikaa, ainakin se tuntuu siltä tähän mennessä. Toivottavasti nykyään lapset & nuoret ovat fiksumpia ja jokainen voisi olla juuri sellainen kuin haluaa olla. Minä en saanut olla, ainakaan rauhassa, sellainen kuin olisin tahtonut olla. 

Tänä iltana kääriydyn hyvillä mielin Pikachu pyyhkeeseeni saunan jälkeen ja selaan ebaysta läpi kaikki Pokemon krääsät mitä vaan löydän! Ja huomenna, huomenna minä odotan malttamattomasti saapumisilmoitusta pelistäni. ♥ 


Lemppari poksu piänenä. ♥ 

perjantai 11. lokakuuta 2013

Koska Pelle Hermanni


Ja siksi, että elämä ei oo liian vakavaa. Tällaista sontaa syntyy kun kuvaa itsestään muutaman videon ja kaikki mennöö läskiksi. Nähkää myös, kuinka loistan editoinnin kanssa, jeshh! 

Katellaan, jos joskus saan aikaseksi jonku oikeen videon.. :D 

Ps. ai vittu, että tuo laatu kusee, mutta menkööt.

HUUTAKAA BUU!

Takana rupeaa olemaan kiireinen & sosiaalisopuli viikko. Tokihan tässä viikonloppu vielä on ja edessä saattaa olla vielä monenlaisia käänteitä, vaikka kuinka uhoaisin viettäväni rauhaisan viikonlopun nauttien vain oman pienen perheeni seurasta. Toivon kyllä viikonlopun olevan sellainen kuin suunnittelen. Sosiaalisopuli rooli ei vaan istu meikäläiselle. Tai istuu, miten sen ottaa. 

Nautin kyllä ystäväisien ja erinnäisten ökkimönkiäisten näkemisestä, kunhan niin ei tapahdu jokapäivä. Tarvitsen omaa tilaa ja omaa rauhaa. Parasta on vain olla kotona erakkona ukkokullan ja kissien kanssa. Enhän silloin kylläkään ole yksin, mutta ukkokullan kanssa ollessa ei tarvitse olla kokoajan äänessä saatika kehittää jotain tekemistä. Kommunikoimme keskenämme tosin aika paljon, lähes kokoajan yhdessä ollessamme, mutta sehän on ihan erillaista kuin viettää hetki jonkun muun kanssa. 

Näin peräkkäisinä päivinä ihmisiä ja olin muutenkin suht.koht. lennossa sekä hoitelin asioita. Se kostautui eilen. Miten sosiaalisopulointi voikin viedä ihmisestä mehut? En jaksanut tehdä mitään. Ei huvittanut. Kaikki tuntui vaivalloiselta. En kyennet edes nukkumaan yrittäessäni ottaa saatanalliset päikkärit sohvallamme päivällä. Aloitin pelin, lopetin sen. Yritin loihtia lärsääni erilaisen meikin, epäonnistuin ja luovutin. Ajattelin lakata kynnet, en jaksanut. Tiskaus ja muut kotityöt tuntuivat raskailta, mutta sain ne sentään suoritettua. Poltin paljon puolikkaita sätkiä. Odottelin ajan kulumista, kulumista siihen pisteeseen, että voin luikahtaa vällyjen väliin yöunille. Vihdoin sen aika koitti, niin pitkän ja matelevan päivän jälkeen. 

Tänään olen ollut melkoisen virkku. Olen käynyt jo ulkoilemassa, nauttinut aamukahvista ja polttanut syöpäkääryleeni. Olen saanut jotain aikaseksi ja aion saada lisää. Aion mennä ukkokultaa vastaan töistä päivällä. Tänään en antaudu jumitukselle. 

Hetkisen päästä ajattelin paneutua ensimmäiseen asiaan missä aion edetä. Kuvailin viikko sitten videoita huonolla menestyksellä. En tiedä oliko hirveämpää esiintyä kameralle vai katsoa itseään pärpättämässä turhuuksia. Oli kuitenkin hauska kokeilla jotain uutta, sillä enhän ole pahemmin itseäni varmaan ikinä äänitellyt tai kuvannut (Ellu, jos luet tätä niin hullumummosiivoja tms videoita ei lasketa). Itse pärpätykset menivät prinkkalaan ainakin omasta mielestäni, mutta luulen saavani jotain einiinhehkeää-matskua kasaan kunhan vähän leikkelen ja liittelen pätkiä yhteen. Haastavintahan tässä on, etten ole käyttänyt mitään editointiohjelmia hetkeen, joten alku menee Vegas Pro:hon tutustuessa. Jää nähtäväksi, saanko jotain kasaan ja julkaistavaksi! 

Jotta pääsen käsiksi hommaan on lopetettava jauhanta tähän. 

Kuunnelkaa musiikkia ja käykäähän ehdottelemassa asioita kuvattavaksi viimesimpään julkaistuun tekstiin, jotta pääsen joskus kuvapostauksen kasaamaan. Mikäli postaus ei kerää sen kummemmin kommentteja, skippaan varmaan koko homman. Mutta niin, musiikkia! 


lauantai 5. lokakuuta 2013

Kuvapostaus

Niin, koska kaikki muutkin niin minäkin! 

Eli nakkokaahan kommenttia asioista mitä haluatte minun kuvaavan, oli se sitten vessaharja tahi asunnon suurin villakoira. :p 

Palataan asiaa sitten kun ja jos kommentteja ilmaantuu muksuli määrä. 


perjantai 4. lokakuuta 2013

Hei Leena!

Laittelin tuossa yhtenä päivänä henkkamaukan asiakaspalveluun sähköpostia omalla nimelläni. Vastaus alkoi näin: "Hei Leena! Kiitos yhteydenotostasi." Mikä vitun Leena? Hauskuuksia arkeen. 

Kävin tänään taas kahden viikon tauon jälkeen terapiassa. Suunnittelmiin kuuluu tällä hetkellä saada helpotusta pelkoihin ja pakkotoimintoihin. Vaikka ajatus niiden kohtaamisesta ja käsittelemisestä pelottaa sekä lisää ahdistusta, aion ne joku päivä vielä selättää. Pyysin terapeutiltani tähän mennessä puhtaaksi kirjoitetut kertomukset itsestäni. Kotona papereita lukiessani nauroin, kauhistelin ja kiukustuin. Jep, parempi olisi ollut jättää kertomukset pyytämättä. 

Asiasta toiseen, oon yrittänyt kukistaa mustaa väriä tuksusta hittoon. Hitaasti, mutta varmasti. Musta tuntu, että eihän nää nyt oo vaalentunut oikeastaan yhtään, mutta kun kuvia kaivelin kapulasta niin johan huomaa ero joka vaalennus kerran jälkeen! 


Lähtötilanne. Alkuperäistilanne ei kyllä täysin musta ollut vaan olin sotkenut tukkaan mustan jatkoksi muka violetin värin. Suattaapa olla pieni rusehtava juurikasvukin. 


Tuksu ensimmäisen värinpoiston jälkeen. 


Ja sitten toinen poisto. 


Taas hieman vaaleampi. 


Tämän hetkinen tilanne. Huomatkaa ihku värjäyspaita! ♥ 

Vielä olisi matkaa tasaiseen tulokseen, mutta olkoot nyt hetken. Jahka saan tämän hetkisen tuksulioperaation päätökseen alkaakin mietintämyssyssä poreilla. Ehkäpä laitan ulkomailta tilaukseen muutaman hiusväripurnukan lähiaikoina. 

Ja nyt kun tyhjensin kapulasta muutenkin nuo kuvat pihalle niin täytyyhän tänne muutama hassuli kuva jakaa! 












Kas näin, pidemmittä puheitta, muksulia viikonloppua kaikille! ♥