tiistai 17. syyskuuta 2013

Sekalaista ölinää

Tiedättekö miltä tuntuu herätä keskellä yötä siihen, että kissa tuijottaa teitä vihaisesti ja lätkii tassulla teitä poskeenne? Kun avaatte silmänne ja annatte kissalle pusun otsaan se rauhoittuu ja menee kerälle asettuen viereenne nukkumaan. Jep, sellainen se meidän Bablo on. Olin ilmeisesti unohtanut antaa sille suukon ennenkuin menin nukkumaan. Vauva mikä vauva. 

Näin joku aikaa sitten ystävää jonka kanssa teimme sovinnon ja korjasimme välimme pitkän ajan jälkeen (lue tarkemmin täältä). Jännitin tapaamista yllättävän paljon, mutta kun näin henkilön tallustavan pihaamme, minut valtasi tuttu tunne. Kaikki oli mielestäni ihan niinkuin ennen, juteltavaa riitti ja nautin tapaamisesta todella paljon. Muistin taas miksi viihdyn hänen seurassaan ja miten helppoa on puhua asioista joista ei välttämättä voi muiden kanssa puhua. Tapaammekin taas huomenna, että terveisiä vaan Sinulle jos satut tätä lukemaan, mulla on pari juttua mielessä, ellen niitä ehdi huomiseen mennessä unohtaa. ;)

On ollut mukavaa kun päivärytmit ovat kohdillaan, kiitos ukkokullan työn. On mukava mennä ajoissa nukkumaan ja herätä aamulla virkeänä. Ei päivätkään mene hukkaan kun niitä ei kuluta nukkumalla. Tsemppaamista vaan olisi ajan käytön kanssa, edelleenkin tämä on ongelmani. 

Viikonloppuna nautiskelimme pitkästä aikaa punaviiniä. Vitutuspäissään se oli perjantaina alkosta haettava, mutta korkkaaminen jäikin lauantaille. Parempi näin, perjantaina olisi voinut tyhjetä koko baarikaappi kun alkoholin makuun olisi päässyt. Oli mukavaa olla vain kaksistaan ja nautiskella hyvästä viinistä. Nukuin pitkästä aikaa putkeen koko yön ja sunnuntai aamuna olin niin rentoutunut ja levännyt etten muista milloin viimeksi olisi ollut niin hyvä olo. 

Eilen kokeilin jotain uutta. Ostimme ukkokullan kanssa tuikkumallisen fondue setin kierrätyskeskuksesta ja haimme kaupasta värkit sitä varten. En pitänyt mitenkään erityisen paljon juustofonduesta kun taas ukkokulta sen suurena ystävänä oli niin onnellinen siitä. Pidin sitä kivana uutena kokemuksena vaikken niin hirveästi sille syttynytkään, ehkäpä se olisi parempaa itse alusta loppuun tehtynä. Seuraavalla kerralla kokeilemme sulattaa erilaisia suklaita ja dippailemme sinne hetelmiä. 

Eilen fondueta syödessämme sain tuntemuksen jota olen jo odottanutkin. Oliko se sitten se tuikku vai mikä sen saikaan aikaan. Sanoin ukolle ruokailessamme, että ihan kuin olisi Joulu. Kyllä, olen niin jouluihminen kuin olla ja voi. En niinkään piittaa siitä materiasta vaan sen lämpimästä hengestä ja kauneudesta. Mennessämme ruokailun jälkeen pihalla tupakoimaan, toivoin ovesta ulos astuessani maan olevan valkoinen. 

Voi kun sataisi jo lunta  

2 kommenttia:

  1. aaaa ihana Bablo! :3 <3 Ihme ja kumma mäkin kyllä vähän odotan jo joulua ja lunta.. :D Jouluna on semmonen omanlainen ihana fiilis ja saa possuttaa kinkkua ja suklaata ja kaikkea hyvää! Namnam! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks ookki, onkoha kellää yhtä vauvvaa kissaa ku meillä.. :D Jouluna kyllä tullee iha liia kanssa possutettua kaikkia niitä herkkuja, mutta on se sen arvosta. ♥ Tekis kyllä hulluna mieli ny jo mässätä kaikkia porkkanalaatikoita sun muita vaa täytynee malttaa.. :D

      Poista