sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Halloween


"Halloween on anglosaksisissa maissa pyhäinpäivän aattona lokakuun viimeisenä päivänä 31.10. vietettävä juhlapäivä, alkuaan muinaisten kelttien talven alkamisen päivä, jolloin vainajahenkien uskottiin liikkuvan. Nimi on lyhenne englannin sanoista ”All Hallows' Eve” eli pyhäinpäivän aatto.

Halloweeniä on vietetty Euroopassa vanhastaan kelttiläisen perinteen vaikuttamissa anglosaksisissa maissa, kuten Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Esimerkiksi Suomessa juhla tunnetaan kuitenkin ennen muuta amerikkalaisessa muodossaan. Yhdysvaltoihin juhlan toivat irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset, ja se on nykyisin Yhdysvalloissa joulun jälkeen suosituin juhla." 

"Halloween pohjautuu kelttiläisten kulttuurien syksyllä, maanviljelyskauden lopussa vietettyyn vanhan uuden vuoden ja sadonkorjuun juhlaan samhainiin. Kelttien uskomusten mukaan tämän maailman ja yliluonnollisen maailman väliset rajat katosivat luonnon kuihtuessa ja kuollessa, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Sen vuoksi juhlan aikana poltettiin kokkotulia asutusten ympäristössä, koska tulien uskottiin antavan suojaa henkien hyökkäyksiä vastaan."

"Suomessa vastaava juhla oli kekri. Vainajille tarjottiin juhlaruokaa ja heidän odotettiin kylpevän saunassa. ”Sieluinpäivän iltana eli kekri-iltana naapurit kutsuivat toisiaan vieraiksi, lihaa syötiin ja viinaa juotiin ja yönvalvojaisia piettiin. Painittiin ja veisata völlötettiin.”"

Näin wikipedia kertoo. 

Jostain syystä tänä vuonna Halloween houkuttelee aikaisempia vuosia enemmän. Toki siitä olen aina pitänyt, mutta nyt haluaisin juhlia sitä kunnolla. Pari vuotta sitten olimme ukkokullan ystävien luona ryypiskelemässä juuri halloweenin aikoihin ja sen kunniaksi pukeuduimme. Harmi ettei kukaan muu ottanut illanviettoa siltä kantilta ja tunsimme itsemme lähinnä hölmöiksi. 

Haluaisin järjestää kunnolliset halloween partyt luonamme. Tahtoisin leipoa teemaan sopivia leivonnaisia ja koristella asuntomme seiteillä ja kurpitsalyhdyillä. Tahtoisin, että ihmiset pukeutuisivat noidiksi ja muiksi kauhistuksiksi. Tahtoisin teemaan sopivaa ajanvietettä illalle. 

Tätä vimmaa ei helpottanut yhtään kun uhallakin menin klikkailemaan ebaysta esiin kaikkea halloween aiheista krääsää. 

Erivärisiä hämppiseittejä
ilmapalloja
muovinen kurpitsalyhtytsydeemihärdelli

Ledi kurpitsoja

naamioita

.. noitahattuja, luurankoja, pämppyyri hampeja, lepakoita, pukuja, haamuja jne jne. 

Tahtosin katsoa halloween aiheisia leffoja, polttaa kynttilöitä, lukea ja askarrella. Ehkäpä rupeankin värkkäämään jonkinlaiset kurpitsaiset kynnet itselleni lievittämään tätä halloween syyhytystä. :) 



lauantai 28. syyskuuta 2013

Kierrätyskeskuksen löytöjä

Kuten tuossa aiemmin mainitsit, tein löytöjä kierrätyskeskuksesta. Oikeastaan kiitos kuuluu ukkokullalleni joka löydöt bongasi ja ilmoitti niistä minulle. :3 

Maksoin näistä 0,5-1 €/kpl joten paljoa ei tullut köyhdyttyä. Osa on selkeästi enemmän elämää nähneitä ja osa vähemmän, jokainen on silti vielä käyttökuntoinen. En vaan voinut vastustaa näitä! Kuka olikaan nämä kierrätykseen luovuttanut on kyllä ihana ihminen! 

Tässäpä näitä sitten on: 
(pahoittelen huonoja kuvia, en saanut päivänvaloa tarpeeksi sisälle.. :c) 



Mitä mieltä te olette? Teinkö löytöjä vai tuhlasinko hiluni paskaan? 


Rustailua

Rakas päiväkirja.  Hyvä blogini ja sen ökkimönkiäiset. 

Kuluneen viikon aikana olen pelännyt, saanut jotain aikaiseksi, iloinnut ja haaveillut. Olen myös nolannut itseni omalla pihalla ja tehnyt löytöjä ukkokullan työpaikalta. 

Tällä viikolla olen jättänyt joka ilta tupakan välistä. Hurraa, se ei ole tehnyt tiukkaa ja aamulla on ollut mukava herätä ilman kissanpaskan makua kurkunperällä. En vain tiedä onko syy tupakan skippaamiseen hyvä. En ole uskaltautunut iltaisin pihalle fobian takia. Pelkään, että pimeässä pihalla ollessani tapaan sammakon. Kyllä sammakon tai jopa sammakkoja. Pelkään sammakoita tällä hetkellä ylikaiken. Pussailisin mieluummin kalaa suoraan suulle, joka on toinen pelkoni, kuin kohtaisin sammakkoa. Olen vetänyt jalkaani tupakalle mennessäni päivisin New Rockit sandaalien sijaan. Olen koko ajan valmiudessa säntäämään juoksuun tai potkaisemaan mahdollisen iljetyksen kauemmaksi. Olen ollut jopa valmiina ottamaan pihaharjan käteeni, jolla voisin ajaa otuksen pois. Tarkkailen silmä kovana ympäristöäni, säikähdä jokaista rapsahdusta lähelläni, sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa sekä kylmä hiki valuu pitkin selkääni. Olen turvassa kun pääsen sisälle. Ulkona olen turvassa vain jos pysyn liikkeellä pomppien paikallani tai liikkuen edes ja takaisin. Tiedän, minun pitäisi uhmata pelkoani ja mennä pihalle iltaisin vaikka kuinka pelottaisi. Pitäisi pysyä tyynenä ja vakuutella, että se pieni ällötys minua tapa. 

Nolasin itseni lievästi eräänä iltana saunasta tullessamme. Rivarimme sauna sijaitsee juuri meidän asuntomme vieressä, mutta silti parin askeleen matka sinne kylmässä ja kosteassa pimeydessä tuntuu mahdottoman pitkältä. Pompin paikoillani päästäen kummallisia ääniä, välillä vuorotellen jalkona nostellen kauhunilme kasvoillani pyyhkeet sylissäni sillä välin kun ukko avasi asuntomme ovea. Heti oven avautuessa singahdin sisään ja hoputin ukon laittamaan oven kiinni ettei sammakoita pääse sisälle. Oven mennessä kiinni hengähdin helpotuksesta. Ukkokulta katsoo minua hymyille ja kertoo, että vastapäinen naapuri oli juuri tupakalla ja saattoi varmaan ihmetellä pomppimistani. Kirosin ja nolostuin. Ihan niinkui muuten ei olisi vaivaanuttavaa olla samaan aikaan naapurin kanssa tupakalla. Joka kerta tuntuu, että pitäisi sanoa jotain. Ehkä hänkin ajattelee samoin tai on ajatellut. Nyt se ajattelee, että mikähän hullu tuokin on. Jeshh. Ihan sama, täytyy varmistaa ettei osuta samaan aikaan tupakalle ettei moisia tarvi miettiä. 


kuva täältä

Viime sunnuntaina leivoin piparitaikinaa pakasteeseen ukkokultaa varten kun se hassuliini siitä niin paljon pitää. 


Viikolla olen siivonnut kaikki keittiönkaapit jääkaappia myöten, uuni kaipaisi vielä puhditusta. Jokseenkin se jynssääminen rupesi tuntumaa kuin joulusiivousta tekisi. Edessä olisi vielä makkarin kaappien siivousta ja samalla uusien vaatteiden ja kierrätyslöytöjen kuvausta. 

Melkein viikon jokaisena päivänä olen jaksanut taas laittaa itseäni enemmän, toivottavasti niin tulee myös jatkumaan. 




Olen myös laittanut tarpeettomia asioita myyntiin ja saanut niistä rahaa kuin myös tehnyt lisää tilaa (lue: tilaa uusille tavaroille). 

Olen saanut ihanilta ihmisiltä facebookissa kaveripyyntöjä, niiltä joille en itse ole uskaltanut pyyntöä laittaa. 

Eihän tämä nyt hassumpi viikko ole ollut? 

torstai 19. syyskuuta 2013

Vanhuuksia

Mawin innoittamana päätin kerätä tänne nähtäväksi muutaman vanhan kuvan. Kuinkas kävikään, kuvia kertyi vähän enemmän kuin tarpeeksi. Osa kuvista on jopa siltä ajalta kun olin yläasteella, eikä varmaan ole vaikea päätellä mitkä ovat niitä vanhuuksien vanhuuksia. Siispä en näitä mitenkään sen kummemmin järjestele. 

Tässäpä niitä tulee, kärsikää: 




























































Onnittelen, mikäli jaksoit rullailla tänne asti. ;3 

Miks musta tuntuu, että oon nykyään ihan rupsahtaneen mummon näkönen?