tiistai 28. toukokuuta 2013

Ei ole ketään kelle soittaa


Tiistai. Keittiössä pauhaa Viikate. Sain juuri tiskit tiskattua ja pöydät pyyhittyä. Melkoinen suoritus. Ukko on taas harrastelemassa ja minä mietin kuumeisesti tekemistä. Päädyin siis tänne jorisemaan omiani. 


Olen tänään jumpannut ja laulanut, katsonut salattuja elämiä ja tankannut kahvia. On mukavaa kun ei ole kiire minnekkään. On mukava olla vain kotona ja omistaa aikaa itselleen. 


Sunnuntaina kävimme ukkokullan kanssa parin tunnin ajan kuvailemassa ja nauttimassa hyvästä säästä. Olisimme viipyneet varmaan pitempääkin jos sääsket eivät olisi käyneet kimppuumme. 


Eilen eräs ystäväni kävi luonani , kiitos seurasta mikäli tätä satut lukemaan ! Toisinaan on mukava nähdä ihmisiä, mutta useinmiten viihdyn parhaiten omissa oloissani. 


Tänään sain toisaalta helpottavaa, mutta tavallaan ikävää postia. Ensi kuussa tuleekin olemaan ainakin yksi erityisen jännittävä päivä. Täytyy valmistautua siihen hyvissä ajoin. 


Mitä muuta haluaisinkaan kertoa tällä erää? 

En ilmeisesti mitään. Jatkakaa harjoituksia. 

Ps. Otsikko on hieman typerä, sillä ei haittaa vaikkei ole ketään kelle soittaa, enhän minä edes kykene puhumaan puhelimessa muiden kuin ukon ja äidin kanssa. :D Iskeytyi niin hyvästi vaan pallopäähäni pätkiä Viikatteen sanoituksista. 

2 kommenttia:

  1. Kuvat ainakin onnistuivat hyvin :) siinähän sitä harrastusta sinullakin on. Eipähän luulisi että itseäsi pääsisit telomaan, ellet johonkin puskaan mene pää edellä kuvamaan :D

    VastaaPoista