tiistai 9. huhtikuuta 2013

Se tunne kun..

.. kukaan ei kuuntele. 

En koe olevani mielenkiintoinen ihminen, enkä koe itseäni hyväksi puhujaksi. En koe omaavani kiinnostavia mielipiteitä. En ole hyvä keksimään puheenaiheita. Mutta silloin kun puhun, toivoisin ettei suun avaaminen olisi turhaa. Turhaahan se on, jos kukaan ei kuuntele tai "kuuntelija"vastaa kysyväänkin lauseeseen jollain tyhjällä sanalla kuten "Jaa." tai epämääräisellä muminalla ja huokailulla tai mikä pahinta, ei vastaa mitään ja lähtee puhumaan jostain omasta asiastaan. 

Toisinaan mieleni tekisi hiljentyä kokonaan. Tällöin toisen henkilön ei tarvisi odottaa, että lopetan puhumisen vaan saisi ihan vapaasti höpistä ummet ja lammet omista asioistaa. 

Kun kohtaan ihmisiä internetin ihmeellisessä maailmassa, kaupassa tai kodissamme olen huomannut, että kukaan ei kysy mitä kuuluu. Minä kysyn ja vastaus on yleensä toteaminen siitä, että hyvin menee tai epämääräistä mutinaa, " Eipä mittään ihimeitä, sitä sammaa ku ylleensä"- lausahdus esiintyy usein. Kysyn kuulumisia siksi, että haluan oikeasti tietää kuulumiset, en kohteliaisuuttani. Toivoisin joskus, että joku olisi oikeasti myös kiinnostunut minun kuulumisistani. En muista milloin kukaan olisi kysynyt, mitä minulle kuuluu. Silloinkin kun joku näin on tehnyt, olen kertonut ettei minulle kuulu ihmeitä ja jatkanut kertoen jotain pieniä asioita viime päivistä, murusia joista toinen halutessaan voisi kysyä. Yleisin vastaus jonka olen saanut kertoessani kuulumiseni on ollut "Juu juu." tai jotain muuta vastaavaa. 

Ihmisillä kyllä riittää kerrottavaa itsestään ja läheisistää sekä erityisesti joistain muista henkilöistä. Ei tämäkään nyt hirveän paha asia ole, mieluusti kyllä kuuntelen jos jollain on kerrottavaa, mutta joskus toivoisin että minuakin kuunneltaisiin yhtälailla. 

Näiden asioiden tiimoilta päädyn pohtimaan, olenko minä niin ikävä ja kamala ihminen. Eikö minussa ole mitään mielenkiintoista vai mikä minussa on vikana. Vai onko ne vähäiset ihmiset ympärilläni kusipäitä? Ansaitsisinko parempia kavereita? Vai olisiko helpompi erakoitua kokonaan? Sekin olisi mainio vaihtoehto. 

Ei kyllä minussa itsessäni täytyy olla jotain vikaa sillä edes omalla ukkokullallani ei riitä mielenkiintoa kuunnella juttujani. 

2 kommenttia:

  1. Minä itse uskon että kusipäisiä kavereita. On siis se vastaus. Erakoidutaan yhdessä :)

    VastaaPoista