perjantai 19. huhtikuuta 2013

Onnellisuus : Rakkaus

Päätin postailla osissa asioista joista olen onnellinen tai tilanteista jotka tekevät minut onnelliseksi. Uskon tämän muistuttavan minua ja kannustaa olemaan positiivisempi (minäkö..) ja onnellisempi niistä pienistäkin asioista. Voi olla, että tämä projekti jatkuu ikuisuuden sillä kun asioita ajattelee hieman pidemmälle hoksaa, ettei niitä onnen tuntemuksia herättäviä asioita/tilanteita ole vain "muutama" vaan useita. Eikä niitä kaikkia onnellisuus asioita ole tässä ja nyt, niitä tulee varmasti lisää, mitä edemmäs elämässä menee. 

Ensimmäisenä mieleeni onnellisuudesta tulee oma ukkokulta. Varoitan siis etukäteen, karua ja ällöpyllysiirappilälly tekstiä tulossa! 

Oli vuosi 2009, opiskelin Kalajoella vaatetusta. Asuin viikot asuntolassa parin kaverin kanssa. Paras ystäväni oli vasta muuttanut monien satojen kilometrien päähän. Oloni oli yksinäinen ja masentunut. Viikot menivät siinä, että yritin herätä aamuisin kouluun. Ala kyllä kiinnosti kuten kiinnostaa edelleen. En ollut vain siinä kunnossa, että olisin jaksanut mitään opiskella. Viikonlopuiksi palasin kotiin sillä asuntolassa ei saanut viettää viikonloppua ilman erittäin hyvää syytä. Siihen aikaan alkoholia kului paljon. Putket olivat pitkiä. Melkein joka ilta mietin kuolemaa. Toisinaan tartuin veitseen. Joskus napsin lääkkeitä viinan kaveriksi. Siihen aikaan vuodatin paljon tuskaani paperille. Enimmäkseen runoja. 

Asuntolassa minulla ei ollut tietokonetta, vietin kaiken aikani parin kaverini kanssa jotka olivat siihen aikaan pariskunta ja halusivat viettää aikaa kaksistaankin. 

Viikonloppuisin kotona ollessani käytin ahkerasti nettiä, mesetin ja pyörin irc-galleriassa krapuloissani. Illat menivät kavereiden kanssa aina ryypätessä ja kiertäen lähikuntia. 

Eräänä päivänä kirjautuessani irc-galleriaan olin saanut kommentin henkilöltä jotka olin toisinaan käynyt kyyläämässä. M454- nimimerkillä varustettu outous kyseli olemmeko jossain joskus tavanneet vai olenko muuten vain tutun näköinen. Siitä kaikki lähti. M454 oli vasta eronnut ja vietti suurimman osan ajastaan koneella tai juoden, tai sekä että. Kommentteja rupesi satelemaan edes ja takaisin, pian siirrymme meseen jatkoille ja hyvin pian vaihdoimme puhelinnumerot. Keskustelimme niitä näitä, tykkäsin henkilöstä heti. M454 yritti soittaa minulle monesti, enkä minä raasu uskaltanut vastata. Vetosin flunssaan ja ties mihin. M454 laittoi minulle hempeitä viestejä. Pian päätimme tavata, koska asuimmehan samalla paikkakunnalla ja juttelu netissä oli ollut miellyttävää. 

Jännitin tapaamista tosi paljon. Pelkäsin, että M454 juoksee karkuun minut nähdessään. Olinhan silloin reippaasti ylipainoinen ja meikkasin rumasti. Olin ruma sotanorsu. Pyysin kaverini tueksi tapaamiseen, en olisi varmaan ilman häntä uskaltautunut paikalle. Niin, enkä varmaan ilman sitä alkoholiakaan. Tapasimme grillillä. M454:lla oli päällään pitkä musta nahkatakki. Paljon niittejä. New Rock kopiot jalassaan. Hän siemaili taskumatista juomaa. Vaihdoimme grilillä muutaman sanan, taisin polttaa tupakan tai kaksi kaverini kanssa. Pian päätimme siirtyä kaverini kämpille viettämään iltaa. 

Ilta eteni ihan leppoisasti, alkoholia virtasi ja huomasin M454:n katsovan kaverini perään koko ajan. (jonka hän kyllä jälkeenpäin onkin myöntänyt todeksi). Jossain välissä meinasin jo poistua paikalta, mutta jäin silti. En muista paljon illasta mitään. Päädyimme kuitenkin harrastamaan seksiä kaverini lattialle kun kaverini oli sammuneena sängyllään. Hiukseni olivat ihan kaljassa ja M454:lta lensi kulmakorustaan pallo. Etsimme palloa  lattialla kontaten ja puhelimesta näyttäen valoa. Emme uskaltaneet sytyttää valoja, ettei kaveri heräisi. Pallo löytyi. M454 halusi viereeni nukkumaan yöksi. Miksihän emme lähteneet hänen kämpilleen vaan änkeydyimme kaverini viereen hänen parisänkyynsä nukkumaan. 

Aamulla kaverini heräsi ihmeissään. Minäkin heräsin ihmeissäni, sillä olin ihan varma, että koko M454 oli ollut unta. Melkein heti herättyään M454 lähti kämpilleen. Sovimme tapaavamme uudestaan illalla. Illalla menin hänen luokseen ensimmäistä kertaa ja lähdin vasta pois seuraavana päivänä. 

Siitä lähti käyntiin monen kuukauden seksisuhde, palloilu ja hengailu. Minä tiesin heti, että haluan jotain vakavempaa, mutta M454 tahtoi olla omillaan ja katsella tarjontaa. Seurasin vierestä kun M454 vilkuilu muita ja kävi välillä myös naapurissaan hommissa. Jossain välissä M454 sanoi minulle, ettei aio rueta seurustelemaan kanssani ennenkuin olen laihduttanut 10 kg. Usein hän kiusasi minua ylipainostani ja muista kroppani epäkohdista. 

Jossain välissä M454 tutustui netin välityksellä johonkin naiseen joka asui 100 km päässä. M454 kertoi, että voisi rueta seurustelamaan naisen kanssa vaikkei ole ikinä edes häntä tavannut. Rakastin M454:a silloin jo niin paljon, että minulle oli tärkeintä vain hänen onnellisuus ja hyvinvointi. Järjestin hänelle kyydin, mahdollisuuden tavata nainen 100 km:n päässä toisella paikkakunnalla. Olin paskana, mutta en jaksanut välittää itsestäni. Olin mukana, kun M454:n piti tavata nainen. Nainen ei kuitenkaan uskaltautunut tulla tapaamiseen vedoten ties mihin ongelmiin. Asia jäi siihen. 

Jatkoimme M454:n kanssa normaalisti. Yritin laihduttaa, jotta M454 pitäisi minusta. Laihduinkin, jätin aterioita syömättä ja urheilin kuin hullu. Nopeasti paino rupesikin laskemaan. Pahimmillaan painoni oli kait jotain 95-96 kg luokkaa. 

Pidin monet kerrat M454:sta huolta ja välitin aidosti. Kerroin hänelle, että rakastan häntä. Sanoin, että haluan hänet itselleni. Sain siihen aina vastauksen, ettei toista voi omistaa. 

Oli taas eräs kerta kun M454 toikkaroi päissään. Oli lähtenyt kaveriensa kanssa muistaakseni vappua viettämään. M454:lle tuli kavereita yökuntiin asti. Kävi niin, että M454 oli jo alkuillasta heikolla hapella ja minä menin pitämään hänestä huolta hänen kämpilleen kun hänen vieraansa vielä jatkoivat illan viettoa muualla. Olin silloin alaikäinen ja vanhempani olivat minulle äkäisiä sairaslomasta ja koulun keskeytyksestä. He määräsivät, että yölliset riekkumiset saavat jäädä. En voinut jäädä siis koko yöksi pitämään huolta toisesta. Lauleskelin ja silittelin M454:n päätä hänen nukkuessaan humalaa pois. Kirjoitin hänelle lappusen, jossa vakuutin rakkautta häneen ja pahoittelut etten voinut jäädä hänen luokseen. Odotin, että M454:n vieraat tulivat hulinoista, he lupasivat katsoa M454:n perään mikäli tämä heräisi riehumaan tai voisi oikein pahoin. Lähdin kotiin. 

Aamuyöllä sain puhelun M454:lta. Hän ilmoitti olevansa tulossa kotiini, hän halusi viereeni nukkumaan. Koitin estellä häntä sillä mietin, että vanhempani eivät ilahtuisi asiasta. M454 ilmoitti, että hän joko pääsee viereeni tai heittäytyy sillalta alas. M454 siis tuli meille. Keskustelimme hyvin pitkään. M454 oli kovin humalassa vielä ja höpötti, että muut naiset eivät merkkaa hänelle mitään. Hän sanoi, että minä selkeästi välitän hänestä oikeasti. Lopulta hän sanoi rakastavansa minua. 

Yön jälkeen toivon kipinä heräsi, tajusin että ehkä meistä vielä tulee jotain. Pitkään jatkoimme kuitenkin vanhaan tyyliin. 

Tuli taas eräs ilta jolloin M454 toikkaroi kännissä, hän oli ollu viettämässä kaverinsa synttäreitä. Pelastin M454:n pikku-ukoilta. Hoivasin ja hellin. Laitoin ruokaa ja pyyhin kasvoja kostealla pyyhkeellä. Jäin viereen nukkumaan. Aamulla M454 oli surullinen toikkaroinnistaan eikä ymmärtänyt, miten jaksan hänen peräänsä katsoa. Silloin hän kysyi ensimmäistä kertaa tosissaan haluaisinko olla hänen virallinen tyttöystävä. 7.6.2009 virallistimme suhteemme. Se oli elämäni yksi onnellisimmista päivistä. 






Pian seurustelun aloittamisen jälkeen kummankin juomiset rupesivat vähenemään. Aloimme laittamaan elämiämme yhdessä kuntoon. Yhdistimme elämämme yhdeksi, yhteiseksi elämäksi. Olimme pelastavia enkeleitä toisillemme. Ajan kanssa sain karistettua ruhostani ainakin 30 kg pois. Rupesimme yhdessä harrastamaan ja tekemään asioita. Asuin käytännössä mussuni luona. Huomasimme, että meillä on paljon yhteistä. Pystymme puhumaan toisillemme kaikesta ja olemaan juuri sellaisia omia itsejämme kuin olemme. Otimme myös yhteisen kissan, Perkeleen, ensimmäisenä yhteisenä juhannuksenamme.  



Hieman ennenkuin 2 vuotta seurustelua tuli täyteen menimme kihloihin. 15.4.2011 haimme halvat ja yksinkertaiset hopea rinkulat. Yksinkertaiset ja nätit. 

Puhuimme jo varhaisessa vaiheessa paljon sitoutumisesta ja tulevaisuudesta. 



Kesäkuussa 2011 muutimme virallisesti yhteen kaksioon jonka löysimme "suhteilla". :) Niihin aikoihin kissamme Perkele meni hukkaan. Huoli ja murhe kissasta joka on meille kuin lapsi rasitti suhdettamme. Pitkään etsimme sitä kunnes luovutimme ja julistimme omissa mielissämme sen kuolleeksi. Hommasimme uuteen asuntoon uuden kissan, Bablon. Ostimme itse kaikki kalusteet säästöillämme ja teimme kämpästä meille mieluisen pesän. Pidimme tuparitkin. 





Tammikuussa 2012 koimme onnenhetket kun kissamme Perkele löytyi ja saimme sen meille takaisin. Sinä päivänä meistä tuli kunnon kokonainen perhe. <3 

Mitä kauemmin olemme olleet yhdessä, sitä enemmän tuntuu, että yhteen me kuulummekin. Emme ole kokonaisia erillään. Olemme toisillemme rakas, paras ystävä, vihamieskin varmaan jne. :D Meille riittää kun meillä on toisemme. Me teemme toisemme onnellisiksi. Meidän alku oli kyllä sellaista paskassa rämpimistä, mutta se kannatti! Pian meillä on 4 v päivä, toisinaan tuntuu, että niin VÄHÄN aikaako me olemme olleet yhdessä. Miltähän mahtaa tuntua, kun vuosia on mittarissa kymmeniä? 



Mussu, tiedän sinun lukevan tämän. Kiitos, että olet olemassa. Olet minun aarre ja tärkeintä koko maailmassa. Ei ole minua ilman sinua. Yhdessä pystymme mihin vain. Sinä teet minut maailman onnellisimmaksi naiseksi. <3 Minun oma pefukaahu, maailman seksikkäin urokseni. <3 Rakastan sinua! 




4 kommenttia:

  1. Oletpas sinä hassu rakkaani :) se onkin yksi niistä monesta asiasta mistä sinussa pidän. Olenpas ollut melkoinen kusipää suhteemme alkutaipaleella, itselläni ei juurikaan muistikuvia ole tuolta ajalta. Jotain säätöä joidenkin naisten kanssa, törpöttelyä suurimmaksi osaksi ajasta ja masennuslääkkeiden popsimista. Sinä sait minut ehjäksi rakkaani. En ehkä vieläkään ole täysin inhimillinen ihminen, enkä aina osaa sinua ymmärtää, mutta päiväpäivältä rakastan sinua enemmän ja pyrin olemaan parempi ihminen. Sinun vuoksesi rakkaani suollan vaikka runoja, vaikka ne ovat nyt vähemmälle jääneet, sillä en osaa kirjoittaa paperille sitä mitä tunnen. "Muistatko aikaa vai yhtä päivää, kun kohdattiin? Silmäsi saivat tuskaisen sieluni unohduksiin. Sydänten siivet kantoivat pilviin, kun rakastuttiin. Auringon laskiessa sinne tahtoisin takaisin." ♥:lla M454

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kylläpä sinä vedät minut sanattomaksi.. <3 Purrnau.

      Poista
  2. Awww. :) Järkytyin kyllä aluksi kun et kelvannut sellaisena kuin olit ja olis pitänyt laihduttaa. :O Kyllä mää ymmärrän että ylipaino ei hirveästi ketään imartele. :D Onneksi sun luonne kuitenkin voitti! Ja ilmeisesti sitten sait laihdutettuakin, mutta ainakin kelpasit sitäkin ennen kun kerran aloitte seurustelemaan. :D Monilla kyllä se juomisen väheneminenki tiputtaa kiloja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sitä taitaa järkyttyä kaikki, minäkin yhä edelleen. :D Kyllä tuo ukko on nykyään asiasta pahoillaan ja vakuuttelee, että kelpaisin mää vaikka painaisin niin paljon etten pääsis sängystä ylös. Mutta ainakin se toimi hyvänä motivaattorina, sainkin loppusissaan kiloja veke 30 kg ja rapiat! Eihän se ylipainoa tosiaan oo kovin imartelevaa, eikä varsinkaan oo tervettä jos kiloja on ihan hälyyttävän paljon liikaa. Kyllä mä oon ilonen, että nykyään jaksan nousta portaita niin etten hengästy. :D

      On ihan järkkyä kuinka paljon alkoholissa on kaloreita! Joskus on laskettu kostean illan jälkeen jolloin on saattanut mennä yli kymmenen siideriä ja päälle väkeviä, että kuin hirveesti niistä kertyy kaloreita. En pinnistelemälläkään muista millaisia lukuja saatiin enkä jaksa laiskana tehä pikalaskua, mutta muistan et ei niitä kaloreita sais syömälläkään tosta vaan.. :D Nykyään ei huvita juoda senkää takia ku hirvittää just ne kalorit!

      Kiitos paljon kommentistasi! :)

      Poista