lauantai 13. huhtikuuta 2013

Olen kauris

Päivästä toiseen mietin, olenko kaunis. Tai edes söpö. Tai nätti. 

Pelkään katsoa peiliin, sieltä katsoo takaisin Ursula. Tunnistan sen Ursulan kuitenkin itsekseni raudan määrästä ja ruskeista silmistä. Toivon aina, että se kuvajainen olisikin jokin peilin väliin piiloutunut öykky. 

Tulen surulliseksi jokaisesta luomesta. Niitä tuntuu koko ajan tulevan vain lisää. Sanon niitä rusinoiksi. Ne ovat ruskeita ja epämielyttäviä. Yäk. Luomia tosin voisi poistattaa, mutta olisiko naamani muusta ihosta puhumattakaan yhtä suurta arpea sen jälkeen? 

Naama on löysä ja jotenkin venähtänyt. Leuan alla roikkuu heltta. Pitäisiköhän alkaa tekemään naama jumppaa vai mahtaako tälle enään mitään? 

Huomaan myös ihossani tupakoinnin aiheuttamia harmeja. Tai voihan olla, että tuurillani vaikken olisi ikinä tuohon syöpäkääryleeseen koskenutkaan, olisi ihoni kuitenkin yhtä ryppyinen. Täytyy kait alkaa käyttämään ryppyvoidetta. 

Nenä on liian pitkä ja sen varressa on jokin kuoppakyömy. Nuorempana kaverit sanoivat, että minulla on pikkuinen nöpönokka. Oliko se vittuilua vai onko nenäni venähtänyt vuosien aikana? 

Silmien värissä ei ole valittamista muuten kuin että ruskean sävy on väärä. Silmätkin ovat typerän malliset ja pingispallomaiset. Yh. 

Huulet ovat eriparia, varmasti! Alahuuli on typerän näköinen. Olisi kiva, jos huulet olisivat täyteläiset. 

Kokovartalopeilistä näkyykin vielä karmeampi totuus. Makkara tuolla ja tuolla. Minussa ei ole mitään siroa eikä sopusuhtaista. Olen kuin hyllyvä kävelevä tynnyri. 

En ymmärrä edes, miten tuo ukkokulta kehtaa kanssani käydä edes kaupassa. 

Vaatteetkin ovat yleensä kamalia tai eivät sovi päälleni nätisti. Tuksu tässä kruunaa koko kamaluuden.

Löysin itsestäni jotain kaunistakin, mutten ole varma tekevätkö ne minusta kaunista, siksi tyydynkin olemaan vain kauris. 

Lakkaan kynteni säännöllisesti, ne ovat yleensä ihan nätit. 

Tatuoinnit jotka minulla ovat ja tulevat olemaan, ovat kauniita ja hyvin tärkeitä minulle. 

Lävistykset muokkaavat naamaani hieman siedettävämmäksi ja näytän lähinnä jostain karanneelta vammaiselta ilman niitä. 

Löysin tiedostoista pari vanhaa kuvaa, joissa olen mielestäni jokseenkin siedettävän näköinen, mutta epäröin silti niiden julkaisemista. 

Pivvu kolva

Kirkas rupsu
Olisi ihanaa tunta itsensä kauniiksi. Tai ainakin luulen niin. Ehkä joku päivä pääsen vielä siihen pisteeseen. Havittelen kuitenkin ensin pistettä jolloin voin sanoa olevani ihan okei. Seuraavana etappina nätti tai söpö. En tiedä kumpi on kauniimpi noista kahdesta, mutta suuri ero niillä kuitenkin on kauniiseen verrattuna. Lapset ovat yleensä söpöjä ja kenelle tahansa voi ylistää nätteyttä. Kauniiseen on rutkasti matkaa, mutta yritetään. 




Loppuun vielä kuva ajalta jolloin luultavasti olin söpö. Mihin se on kadonnut?





3 kommenttia:

  1. Kulta sinä olet ihan höpsö. Jos et omasta mielestäsi ole kaunis niin ainakin minun mielestäni sinä olet kaunein nainen päällämaan ^_^. Ettei vain sinulla olisi pahoja vääristymiä kun katsot peiliin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://www.youtube.com/watch?v=VIwpQjEfSl0

      Poista
    2. Ei ole, sinä tarvit uudet lasit tai sitten sinulla on huono maku. ^_^

      Poista