sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

A niinkuin Apatia

Viime päivät ovat menneet vauhdilla. Tuntuu, että jokaiselle päivälle on ollut jotain menoja. Olen muuten nyt papereita vaille merkonomi. Viime päivät olen tuumaillut yhtä duunia, olen päättänyt kokeilevani sitä, vaikka se jännittävältä kuulostaakin. Ajatukset ovat hajanaisia. Ette varmaan huomaa sitä tekstistäni. Asioita sieltä sun täältä. Katsotaan miten tämä tulee jatkumaan. 

Höpöstelin joku päivä sitten ukkokullalle, että meillähän rupeaa olemaan kohta suht. normaali elämä. Ehkä kenties olemme kumpikin kohta töissä. Ukko harrastaa ja sosialisoi. Ukko seuraa painoansa ja suunnittelemme pimennysverhojen ostoa. Heräämme aamuisin reippaasti ennen puoltapäivää ja laitamme nukkumaan puolenyön aikaan. Ukko käy ystäviensä kanssa lenkkeilemässä. Minä mietin, pitäisikö ukolle ostaa lisää urheilukampetta. Mietin vaatteita itselleni, mutta hylkään avaamani linkin samantien vaatekaupan sivuilta. Enhän minä käy missään, kotonako noita pidän. Enhän minä edes varmaan mahdu mihinkään. 

Haahuilen. Käyn toisilla sivuilla ja annan tämän olla auki taustalla. Ehdin tilaamaan ukolle monen kympin edestä urheilutakin, housut ja shortsit, alusvaatteita ja sukkia sekä paidan. Takki oli alennuksessa. Parempi ne on nyt ostaa kuin sitten marista, että kamppeet on pyykissä eikä ole mitään kampetta treeneihin tai lenkille.  

Tekisi mieli käydä klikkailemassa jotain mukavaa itselle ebaysta. Kiellän itseäni, en minä mitään tällä hetkellä tarvitse. 

Olen iloinen, että ukko on niin innoissaan harrastuksistaan ja hänellä on kavereita. Ei minua haittaa olla yksin kotona. Joskus mietin pitäisikö minullakin olla ystäviä. Tai onhan minulla pari kaveria, mutta en jaksa heidän kanssaan viettää aikaa. Oma vikani. Mietin jämähdänkö kokonaan neljän seinän sisään. No, voinhan lähteä yksinkin ulkoilemaan. 

Sisällä paleltaa. Aikaisemmin ulkona paistoi aurinko. Sitten satoi. Räntää tai vettä, mitä lie. Mahakin kurnii, en tahdo syödä. Eilenkin söin ihan liikaa. Sekin on omaa syytäni, että maha on kuin rantapallo. 

Harmaa kissamme nukkuu vieressäni tuolilla. Sillä on mennyt tänään hermo oranssiin paholaiseen. Se oranssi paholainen köllöttelee tällä hetkellä ikkunalaudalla ja valppaana seuraa, mitä ulkona tapahtuu. Se on sille mieluisaa puuhaa. 

Mikä on minulle mieluisaa puuhaa? Kait tämä koneella kököttäminen. Tupakominen ja syöminen. Kuvien ottaminen kunhan aikaiseksi saa. Ukon kanssa puuhastelu. Postikorttien lähettäminen. Kynsien lakkaus. Onhan näitä, moni vaan on niin viitseliäisyydestä kiinni. 

Pitäisi saada jostain virtaa. Pitäisi hymyillä enemmän. Pitäisi höpsiä ja keskustella syvällisiä. Pitäisi kirjoittaa paperille. Pitäisi itkeä ja ottaa rennosti. 

Oranssi paholainen hyppäsi syliini. Se ei olekaan niin kovis mitä antaa ymmärtää. Se leipoo pehmyttä ihoa jalassani ja lutkuttaa kankaan ihan märäksi. Se onkin ihan vauva. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti