maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kikkeliskokkelis

Huijuij, nyt tuli jännät paikat. Torstaina pitäisi mennä perehtymään työhön. En kerro työstä vielä sen enempää ennenkuin olen kokeillut sitä, onko minusta edes siihen. Mutta kaikki peukkujen pitämiset otetaan vastaan! 

Tänään oli postikortti päivä! 



Harrastan siis postcrossingia. Jos et tiedä, mitä postcrossing on, suosittelen tutustamaan. Tästä pääset postcrossing sivuille. Valitettavasti sivut ovat englanniksi, mutta jos vähääkään osaa kieltä ymmärtää kyllä mistä on kyse. Kyseessä on niin kansainvälinen postikorttirinki, aina kun lähetät kortin saat jostainpäin maailmaa myös itsellesi kortin. Liittyminen ei maksa mitään, sinun tarvitsee hankkia itse vain kortit ja postimerkit. Mukava harrastus jos esim. on kiinnostunut muiden maiden kulttuureista, haluaa kehittää kielitaitojaan tai muuten vain haluaa piristystä postin sekaan (eihän kukaan jaksa pelkkiä laskuja vastaanottaa.. ;)). Harrastus ei mielestäni ole hirveän kallis sillä kortit voi lähettää kakkosluokassa ja postikorteissa voi säästää tilaamalla ne täältä

Kirjoitin tänään muutaman kortin saatujen korttien rekistöröinnin lisäksi. Kirjoittamani kortit menevät Puolaan, Ranskaan ja Kiinaan. Laitoin yhden kortin kuoressa ja kuoreen mukaan pari teepussia, tyyppi kertoi olevansa kiinnostunut erilaisista teemauista ja ajattelin ilahduttaa häntä.



Hassuteltiin ukkokullan kanssa yhtenä päivänä. Tai no, niinhän me tehdään aina. Koko ajan. 



Poitsujen mielipiteet ainaisista hassutteluista. 

Nyt vuorossa..

.. ja hieman supernaturalin kasi tuottista! 

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

A niinkuin Apatia

Viime päivät ovat menneet vauhdilla. Tuntuu, että jokaiselle päivälle on ollut jotain menoja. Olen muuten nyt papereita vaille merkonomi. Viime päivät olen tuumaillut yhtä duunia, olen päättänyt kokeilevani sitä, vaikka se jännittävältä kuulostaakin. Ajatukset ovat hajanaisia. Ette varmaan huomaa sitä tekstistäni. Asioita sieltä sun täältä. Katsotaan miten tämä tulee jatkumaan. 

Höpöstelin joku päivä sitten ukkokullalle, että meillähän rupeaa olemaan kohta suht. normaali elämä. Ehkä kenties olemme kumpikin kohta töissä. Ukko harrastaa ja sosialisoi. Ukko seuraa painoansa ja suunnittelemme pimennysverhojen ostoa. Heräämme aamuisin reippaasti ennen puoltapäivää ja laitamme nukkumaan puolenyön aikaan. Ukko käy ystäviensä kanssa lenkkeilemässä. Minä mietin, pitäisikö ukolle ostaa lisää urheilukampetta. Mietin vaatteita itselleni, mutta hylkään avaamani linkin samantien vaatekaupan sivuilta. Enhän minä käy missään, kotonako noita pidän. Enhän minä edes varmaan mahdu mihinkään. 

Haahuilen. Käyn toisilla sivuilla ja annan tämän olla auki taustalla. Ehdin tilaamaan ukolle monen kympin edestä urheilutakin, housut ja shortsit, alusvaatteita ja sukkia sekä paidan. Takki oli alennuksessa. Parempi ne on nyt ostaa kuin sitten marista, että kamppeet on pyykissä eikä ole mitään kampetta treeneihin tai lenkille.  

Tekisi mieli käydä klikkailemassa jotain mukavaa itselle ebaysta. Kiellän itseäni, en minä mitään tällä hetkellä tarvitse. 

Olen iloinen, että ukko on niin innoissaan harrastuksistaan ja hänellä on kavereita. Ei minua haittaa olla yksin kotona. Joskus mietin pitäisikö minullakin olla ystäviä. Tai onhan minulla pari kaveria, mutta en jaksa heidän kanssaan viettää aikaa. Oma vikani. Mietin jämähdänkö kokonaan neljän seinän sisään. No, voinhan lähteä yksinkin ulkoilemaan. 

Sisällä paleltaa. Aikaisemmin ulkona paistoi aurinko. Sitten satoi. Räntää tai vettä, mitä lie. Mahakin kurnii, en tahdo syödä. Eilenkin söin ihan liikaa. Sekin on omaa syytäni, että maha on kuin rantapallo. 

Harmaa kissamme nukkuu vieressäni tuolilla. Sillä on mennyt tänään hermo oranssiin paholaiseen. Se oranssi paholainen köllöttelee tällä hetkellä ikkunalaudalla ja valppaana seuraa, mitä ulkona tapahtuu. Se on sille mieluisaa puuhaa. 

Mikä on minulle mieluisaa puuhaa? Kait tämä koneella kököttäminen. Tupakominen ja syöminen. Kuvien ottaminen kunhan aikaiseksi saa. Ukon kanssa puuhastelu. Postikorttien lähettäminen. Kynsien lakkaus. Onhan näitä, moni vaan on niin viitseliäisyydestä kiinni. 

Pitäisi saada jostain virtaa. Pitäisi hymyillä enemmän. Pitäisi höpsiä ja keskustella syvällisiä. Pitäisi kirjoittaa paperille. Pitäisi itkeä ja ottaa rennosti. 

Oranssi paholainen hyppäsi syliini. Se ei olekaan niin kovis mitä antaa ymmärtää. Se leipoo pehmyttä ihoa jalassani ja lutkuttaa kankaan ihan märäksi. Se onkin ihan vauva. 

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Täh häh

Kysynpähän vaan, mutta missä menee se raja mikä on julkaisukelpoista esim. facebookkiin. Tietty jokaisen oma asia, mitä siellä julkaisee ja miksi julkaisee, mutta siis mitä sviidua? Honasin just yhdellä tutulla kuvan, missä hän istuu vessassa pöntöllä ja nakertaa jotain hiton keksiä. Onko tyyppi päästään ihan vihannes vai onko normaalia julkaista itsestään jotain hemmetin vessakuvia? Tähänkö maailma ja facebookkaus on menossa? Siis oikeesti, ei jumalauta. Täytyypä itsekkin tässä kun vessaan mennessä huikata ukolle, että ottaa kameran ja tulee ottamaan musta uuden foton lärvikirjaa! 

Oikeesti. Ihmiset on vitun outoja. 

Nojoo, asiasta toiseen. Tänään kävin suorittamassa koululla näytön liittyen työharjoitteluun jonka sain hyväksiluettua. Enään puuttuu näytön arviointi & keskustelu niin sitten tämä likka olis papereita vailla merkonomi! Opettaja arvioi paperirumbassa menevän joku kaks viikkoa. 

Näyttö oli sinänsä ihan iisipiisi, mutta tiedän kusseeni siinä muutaman asian. Toivotaan, että se kuitenkin napsahtaa läpi. 

Täytyykin nyt jatkaa ihmisten ihmettelyä ja painua pikku hiljaa ottamaan unta palloon! 

Onnellisuus: Kissat

Saanen esitellä tässä postauksessa teille meidän poitsut, Perkeleen ja Bablon. Nää kisut on mulle enemmän kuin pelkkiä lemmikkejä, nää on osa perhettä, kuin lapsia mulle ja ukolle. 

Perkele, Pöppis, Poppana, Pöppänä, Pöpsendaaleri

Silloin kun aloimme ukkokullan kanssa seurusteleemaan päätimme ottaa heti yhteisen kissan. Kissaa lähdettiin hakemaan ukkokullan kotoa maalta, sinne oli vasta pentue jos toinenkin syntynyt. Valkkasimme mukaan kaksi pienen pientä kisulia, epäilemättä vielä virallista luovutusikää nuorempia. Pennu osasivat kuitenkin jo syödä kiinteää ruokaa ja emoa ei näkynyt mailla halmeilla. Meillä ei ollu mukana kuljetuskoppaa tai muuta vastaavaakaan laatikkoa joten kisulit tulivat autossa syliini. Toinen pikkuisista oli oranssi rähmäsilmä kun toinen taas vilperin oloinen tummemman värityksen omaava pentu. Heti auton lähedettyä liikkeelle vilperi ninjaili itensä sylistäni ja säntäsi löytämästään raosta auton sisuksiin. Rähmäsilmä katseli koko matkan rauhallisen oloisena silmät suurina meitä ja maisemia. Ajoimme heti ensimmäisenä minun vanhempieni luo tarkistamaan saisiko vilperiä pois suosiolla auton sisältä. Oranssi rähmäsilmä vietiin sisälle ja äitini menetti sille samantien sydämensä. Pikkuiselle etsittiin kannellinen pahvilaatikko minne se laitettiin odottamaan matkan jatkumista. Äitini syötti rähmäsilmälle pieniä palasia makkaraa joita se taisi vähän nakertaa. Vilperiä ei näkynyt saatika kuulunut mistään, ei auttanut kuin lähteä ukon siskon ja hänen miehensä luo purkamaan autoa. Pahvilaatikosta kurkisteleva rähmäsilmä nostettiin autoon ja lähdettiin matkaan. Pian vilperi saatiin ulos kojetaulun takaa, voi reppanaa mitä traumoja se mahtoi reissusta saada. 

Illan vietimme lattialla kissojen kanssa ja tutustelimme paikkoihin. Rähmäsilmä oli pelokas, mutta antoi meidän koskea ja söi hyvillä mielin. Rähmäsilmä oppi myös heti, missä laatikko on ja mitä siellä tehdään. Vilperin kanssa hommista ei tullut mitään. Veimme sen myöhemmin takaisin maalle muiden kissojen joukkoon. 

Rähmäsilmä oli jo pienenä hyvin utelias ja yritteliän tekemään tihutöitä. Nimeä emme meinanneet millään keksiä, pähkäilimme ties millaisten aatelisnimien ja nemon välillä. Lopulta päädyimme nimeen Perkele, sillä se oli aina ensimmäinen sana mikä suusta pääsi kun rähmäsilmälle puhui tai sitä piti komentaa. 

Tuolloin ukko asui rauhallisella paikalla joten soimme Perkeleelle vapauden käydä pihalla. Yleensä se palasi hyvin nopeasti takaisin syömään ja nukkumaan sisälle. Se myös tykkäsi leikkiä paljon meidän kanssamme. 

Jossain vaiheessa äitini kiinnostui kissasta niin paljon, että keksimme rueta kuljettamaan sitä äidilleni hoitoon. Perkele viihtyi hyvin kuljetusboksissa ja pysyi rauhallisena. Siitä oli myös mieluisaa käydä "mummolassa" kylässä. Mummulla oli aina Perkeleen varalle herkkuja ja hauskoja leikkejä. 

Pikku hiljaa Perkele nimestä rupesi muodostumaan nätimpiä lempinimejä, niistä käytetyimpiä tänäkin päivänä ovat Pöppis, Poppana, Pöpsendaaleri, Pöppänä. 

Mitenniin utelias?

Juuri ennen minun ja ukkokullan yhteenmuuttoa Pöppänä ei enään reissultaan tullut takaisin. 

Olimme surunmurtamia ja toivoimme joka päivä, että saisimme kissamme takaisin. Laitoimme ilmoituksia kauppojen seinille, nettiin ja ilmoittimme myös paikalliseen kenneliin. Kävimme joka päivä 1-2 kertaa etsimässä Pöppistä pari kilometrin säteellä vanhasta asunnosta. Meillä oli mukanamme Pöppiksen mielileluja ja herkkuja. Huutelimme, kutsuimme, katselimme silmätarkkana.. Ihan turhaan. Kuukausien etsinnän jälkeen luovutimme ja julistimme Pöppänän kuolleeksi mielissämme. 

Jossain välissä päätimme, että olemme päässeet ylin Pöppiksen "kuolemasta". Aloimme etsiä uutta kissaa niin hiljaiseen asuntoomme. Löysinkin ilmoituksen Facebookista ja otin pentujen antajaan heti yhteyttä. Pian saimme vastauksen, että yksi pentu on jäljellä. Varovasti hän kysyi, että haittaako meitä jos pentu on "vammainen". Hän kertoi, että pennulla on jokaisessa tassussa yksi varvas liikaa, se ei ollut mielestämme mikään este pennun ottamiselle. Aloimme ostaa pennulle tarvikkeita valmiiksi ja odottelimme luovutuspäivää. 

Viikkojen päästä luovuttaja soitti ja kertoi olevansa tulossa tuomaan pentua. Menin pihalle vastaan ja jähmetyin kun luovuttaja nousi autosta pahvilaatikon kanssa. Pienen pienessä laatikossa oli pieni harmaa pentu. Ihastuin heti ja jonkilaisessa siitä johtuvasta onnen shokista änkytin luovuttajalle ties mitä ja yritin tarjota rahaa edes bensakulujen korvaamiseksi. Pian luovuttaja lähti ja minä kannoin pienen pahvilaatikon sisälle kotiimme. 

Bablo, Biblo, Biblonen, Peukkukatti,Bibluska,Bibelo

Pikkuruinen Bablo (äitini keksi nimen jo ennenkuin saimme Bablon.) oli heti alusta asti todella luottavainen meitä kohtaan. Olimme ihastuksissamme tuosta pienestä peukkukatista. Varhain totutimme Bablon kulkemaan valjaissa pihalla ja se lieneekin yksi sen lempipuuhista. 

Muutaman kuukauden kuluttua Bablon tulon jälkeen saimme soiton paikallisesta kennelistä. Olin ihmeissäni kun kennelin omistaja arveli heillä olevan meidän kissamme. Lähdimme samana iltana vanhiempieni kuskaamana katsomaan kenneliin löytökissaa. Näimme heti, että kissa on Pöppis. Pöppis oli muuttunut 8 kk reissun aikana melkoiseksi möhköpalloksi, se oli kuitenkin täysin terve eikä turkissakaan ollut mitään vikaa. Iloiten toimme Pöppiksen kotiin. 

Bablo oli ihmeissään tulokkaasta. Pöppis reppana ei saanut hetken rauhaa kun pikkuinen Bablo tassutteli koko ajan perässä töllistellen outoa möhköpalloa. 

Muutamassa päivässä pojista tuli hyviä kavereita ja nykyään ne ovat erottomattomat. 


<3


Poitsujen lempipuuhat taitavat olla syöminen, nukkuminen ja meidän kiusaaminen. Bablosta erityisen hauskaa on vetää ja noutaa valkoista narua. Bablo poika on myös hyvin vaativa pihalle pääsyn suhteen. Se kyllä huomaa jos minä olen menossa esim. käymään tupakalla. Voi sitä huudon määrää ja niitä silmiä. Pöppis tykkää kovasti jahdata namuja ja laaserin punaista täplää. 

Pöppiksestä isi on paras! Pöppis saattaa varoittamatta hypätä ukon syliin ja olla siellä tyytyväisenä niin kauan kuin ukko vain pitelee. Minun syliini se saattaa hypätä joskus, mutta paljon harvemmin. Bablo on enemmän minuun leimautunut, se tulee melkeinpä joka yö kainalooni nukkumaan ja tykkää pusutella. 

Pöppis on meidän jätemylly, se varmaan söis kaiken mitä sille antas. Bablo on taas meidän nirsoperse, ei kelpaa jos on purkkiruokaa eikä kelpaa jos on halvinta pussiruokaa. 

Pöppis yrittää aina Babloa raiskata, mutta ruokakupilla Bablo on se joka määrää! 

Mainittakoon myös, että yläselästäni niskan seudulta löytyy tatuoituna Bablon silmät. Pöppis tatska on suunnitteilla.


Nää tassukkaat saavat päivittäin nauramaan ja suuttumaan, nää pitää järjen päässä ja stressin poissa, elämä ois kurjaa ilman poitsuja. <3 

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Onnellisuus : Rakkaus

Päätin postailla osissa asioista joista olen onnellinen tai tilanteista jotka tekevät minut onnelliseksi. Uskon tämän muistuttavan minua ja kannustaa olemaan positiivisempi (minäkö..) ja onnellisempi niistä pienistäkin asioista. Voi olla, että tämä projekti jatkuu ikuisuuden sillä kun asioita ajattelee hieman pidemmälle hoksaa, ettei niitä onnen tuntemuksia herättäviä asioita/tilanteita ole vain "muutama" vaan useita. Eikä niitä kaikkia onnellisuus asioita ole tässä ja nyt, niitä tulee varmasti lisää, mitä edemmäs elämässä menee. 

Ensimmäisenä mieleeni onnellisuudesta tulee oma ukkokulta. Varoitan siis etukäteen, karua ja ällöpyllysiirappilälly tekstiä tulossa! 

Oli vuosi 2009, opiskelin Kalajoella vaatetusta. Asuin viikot asuntolassa parin kaverin kanssa. Paras ystäväni oli vasta muuttanut monien satojen kilometrien päähän. Oloni oli yksinäinen ja masentunut. Viikot menivät siinä, että yritin herätä aamuisin kouluun. Ala kyllä kiinnosti kuten kiinnostaa edelleen. En ollut vain siinä kunnossa, että olisin jaksanut mitään opiskella. Viikonlopuiksi palasin kotiin sillä asuntolassa ei saanut viettää viikonloppua ilman erittäin hyvää syytä. Siihen aikaan alkoholia kului paljon. Putket olivat pitkiä. Melkein joka ilta mietin kuolemaa. Toisinaan tartuin veitseen. Joskus napsin lääkkeitä viinan kaveriksi. Siihen aikaan vuodatin paljon tuskaani paperille. Enimmäkseen runoja. 

Asuntolassa minulla ei ollut tietokonetta, vietin kaiken aikani parin kaverini kanssa jotka olivat siihen aikaan pariskunta ja halusivat viettää aikaa kaksistaankin. 

Viikonloppuisin kotona ollessani käytin ahkerasti nettiä, mesetin ja pyörin irc-galleriassa krapuloissani. Illat menivät kavereiden kanssa aina ryypätessä ja kiertäen lähikuntia. 

Eräänä päivänä kirjautuessani irc-galleriaan olin saanut kommentin henkilöltä jotka olin toisinaan käynyt kyyläämässä. M454- nimimerkillä varustettu outous kyseli olemmeko jossain joskus tavanneet vai olenko muuten vain tutun näköinen. Siitä kaikki lähti. M454 oli vasta eronnut ja vietti suurimman osan ajastaan koneella tai juoden, tai sekä että. Kommentteja rupesi satelemaan edes ja takaisin, pian siirrymme meseen jatkoille ja hyvin pian vaihdoimme puhelinnumerot. Keskustelimme niitä näitä, tykkäsin henkilöstä heti. M454 yritti soittaa minulle monesti, enkä minä raasu uskaltanut vastata. Vetosin flunssaan ja ties mihin. M454 laittoi minulle hempeitä viestejä. Pian päätimme tavata, koska asuimmehan samalla paikkakunnalla ja juttelu netissä oli ollut miellyttävää. 

Jännitin tapaamista tosi paljon. Pelkäsin, että M454 juoksee karkuun minut nähdessään. Olinhan silloin reippaasti ylipainoinen ja meikkasin rumasti. Olin ruma sotanorsu. Pyysin kaverini tueksi tapaamiseen, en olisi varmaan ilman häntä uskaltautunut paikalle. Niin, enkä varmaan ilman sitä alkoholiakaan. Tapasimme grillillä. M454:lla oli päällään pitkä musta nahkatakki. Paljon niittejä. New Rock kopiot jalassaan. Hän siemaili taskumatista juomaa. Vaihdoimme grilillä muutaman sanan, taisin polttaa tupakan tai kaksi kaverini kanssa. Pian päätimme siirtyä kaverini kämpille viettämään iltaa. 

Ilta eteni ihan leppoisasti, alkoholia virtasi ja huomasin M454:n katsovan kaverini perään koko ajan. (jonka hän kyllä jälkeenpäin onkin myöntänyt todeksi). Jossain välissä meinasin jo poistua paikalta, mutta jäin silti. En muista paljon illasta mitään. Päädyimme kuitenkin harrastamaan seksiä kaverini lattialle kun kaverini oli sammuneena sängyllään. Hiukseni olivat ihan kaljassa ja M454:lta lensi kulmakorustaan pallo. Etsimme palloa  lattialla kontaten ja puhelimesta näyttäen valoa. Emme uskaltaneet sytyttää valoja, ettei kaveri heräisi. Pallo löytyi. M454 halusi viereeni nukkumaan yöksi. Miksihän emme lähteneet hänen kämpilleen vaan änkeydyimme kaverini viereen hänen parisänkyynsä nukkumaan. 

Aamulla kaverini heräsi ihmeissään. Minäkin heräsin ihmeissäni, sillä olin ihan varma, että koko M454 oli ollut unta. Melkein heti herättyään M454 lähti kämpilleen. Sovimme tapaavamme uudestaan illalla. Illalla menin hänen luokseen ensimmäistä kertaa ja lähdin vasta pois seuraavana päivänä. 

Siitä lähti käyntiin monen kuukauden seksisuhde, palloilu ja hengailu. Minä tiesin heti, että haluan jotain vakavempaa, mutta M454 tahtoi olla omillaan ja katsella tarjontaa. Seurasin vierestä kun M454 vilkuilu muita ja kävi välillä myös naapurissaan hommissa. Jossain välissä M454 sanoi minulle, ettei aio rueta seurustelemaan kanssani ennenkuin olen laihduttanut 10 kg. Usein hän kiusasi minua ylipainostani ja muista kroppani epäkohdista. 

Jossain välissä M454 tutustui netin välityksellä johonkin naiseen joka asui 100 km päässä. M454 kertoi, että voisi rueta seurustelamaan naisen kanssa vaikkei ole ikinä edes häntä tavannut. Rakastin M454:a silloin jo niin paljon, että minulle oli tärkeintä vain hänen onnellisuus ja hyvinvointi. Järjestin hänelle kyydin, mahdollisuuden tavata nainen 100 km:n päässä toisella paikkakunnalla. Olin paskana, mutta en jaksanut välittää itsestäni. Olin mukana, kun M454:n piti tavata nainen. Nainen ei kuitenkaan uskaltautunut tulla tapaamiseen vedoten ties mihin ongelmiin. Asia jäi siihen. 

Jatkoimme M454:n kanssa normaalisti. Yritin laihduttaa, jotta M454 pitäisi minusta. Laihduinkin, jätin aterioita syömättä ja urheilin kuin hullu. Nopeasti paino rupesikin laskemaan. Pahimmillaan painoni oli kait jotain 95-96 kg luokkaa. 

Pidin monet kerrat M454:sta huolta ja välitin aidosti. Kerroin hänelle, että rakastan häntä. Sanoin, että haluan hänet itselleni. Sain siihen aina vastauksen, ettei toista voi omistaa. 

Oli taas eräs kerta kun M454 toikkaroi päissään. Oli lähtenyt kaveriensa kanssa muistaakseni vappua viettämään. M454:lle tuli kavereita yökuntiin asti. Kävi niin, että M454 oli jo alkuillasta heikolla hapella ja minä menin pitämään hänestä huolta hänen kämpilleen kun hänen vieraansa vielä jatkoivat illan viettoa muualla. Olin silloin alaikäinen ja vanhempani olivat minulle äkäisiä sairaslomasta ja koulun keskeytyksestä. He määräsivät, että yölliset riekkumiset saavat jäädä. En voinut jäädä siis koko yöksi pitämään huolta toisesta. Lauleskelin ja silittelin M454:n päätä hänen nukkuessaan humalaa pois. Kirjoitin hänelle lappusen, jossa vakuutin rakkautta häneen ja pahoittelut etten voinut jäädä hänen luokseen. Odotin, että M454:n vieraat tulivat hulinoista, he lupasivat katsoa M454:n perään mikäli tämä heräisi riehumaan tai voisi oikein pahoin. Lähdin kotiin. 

Aamuyöllä sain puhelun M454:lta. Hän ilmoitti olevansa tulossa kotiini, hän halusi viereeni nukkumaan. Koitin estellä häntä sillä mietin, että vanhempani eivät ilahtuisi asiasta. M454 ilmoitti, että hän joko pääsee viereeni tai heittäytyy sillalta alas. M454 siis tuli meille. Keskustelimme hyvin pitkään. M454 oli kovin humalassa vielä ja höpötti, että muut naiset eivät merkkaa hänelle mitään. Hän sanoi, että minä selkeästi välitän hänestä oikeasti. Lopulta hän sanoi rakastavansa minua. 

Yön jälkeen toivon kipinä heräsi, tajusin että ehkä meistä vielä tulee jotain. Pitkään jatkoimme kuitenkin vanhaan tyyliin. 

Tuli taas eräs ilta jolloin M454 toikkaroi kännissä, hän oli ollu viettämässä kaverinsa synttäreitä. Pelastin M454:n pikku-ukoilta. Hoivasin ja hellin. Laitoin ruokaa ja pyyhin kasvoja kostealla pyyhkeellä. Jäin viereen nukkumaan. Aamulla M454 oli surullinen toikkaroinnistaan eikä ymmärtänyt, miten jaksan hänen peräänsä katsoa. Silloin hän kysyi ensimmäistä kertaa tosissaan haluaisinko olla hänen virallinen tyttöystävä. 7.6.2009 virallistimme suhteemme. Se oli elämäni yksi onnellisimmista päivistä. 






Pian seurustelun aloittamisen jälkeen kummankin juomiset rupesivat vähenemään. Aloimme laittamaan elämiämme yhdessä kuntoon. Yhdistimme elämämme yhdeksi, yhteiseksi elämäksi. Olimme pelastavia enkeleitä toisillemme. Ajan kanssa sain karistettua ruhostani ainakin 30 kg pois. Rupesimme yhdessä harrastamaan ja tekemään asioita. Asuin käytännössä mussuni luona. Huomasimme, että meillä on paljon yhteistä. Pystymme puhumaan toisillemme kaikesta ja olemaan juuri sellaisia omia itsejämme kuin olemme. Otimme myös yhteisen kissan, Perkeleen, ensimmäisenä yhteisenä juhannuksenamme.  



Hieman ennenkuin 2 vuotta seurustelua tuli täyteen menimme kihloihin. 15.4.2011 haimme halvat ja yksinkertaiset hopea rinkulat. Yksinkertaiset ja nätit. 

Puhuimme jo varhaisessa vaiheessa paljon sitoutumisesta ja tulevaisuudesta. 



Kesäkuussa 2011 muutimme virallisesti yhteen kaksioon jonka löysimme "suhteilla". :) Niihin aikoihin kissamme Perkele meni hukkaan. Huoli ja murhe kissasta joka on meille kuin lapsi rasitti suhdettamme. Pitkään etsimme sitä kunnes luovutimme ja julistimme omissa mielissämme sen kuolleeksi. Hommasimme uuteen asuntoon uuden kissan, Bablon. Ostimme itse kaikki kalusteet säästöillämme ja teimme kämpästä meille mieluisen pesän. Pidimme tuparitkin. 





Tammikuussa 2012 koimme onnenhetket kun kissamme Perkele löytyi ja saimme sen meille takaisin. Sinä päivänä meistä tuli kunnon kokonainen perhe. <3 

Mitä kauemmin olemme olleet yhdessä, sitä enemmän tuntuu, että yhteen me kuulummekin. Emme ole kokonaisia erillään. Olemme toisillemme rakas, paras ystävä, vihamieskin varmaan jne. :D Meille riittää kun meillä on toisemme. Me teemme toisemme onnellisiksi. Meidän alku oli kyllä sellaista paskassa rämpimistä, mutta se kannatti! Pian meillä on 4 v päivä, toisinaan tuntuu, että niin VÄHÄN aikaako me olemme olleet yhdessä. Miltähän mahtaa tuntua, kun vuosia on mittarissa kymmeniä? 



Mussu, tiedän sinun lukevan tämän. Kiitos, että olet olemassa. Olet minun aarre ja tärkeintä koko maailmassa. Ei ole minua ilman sinua. Yhdessä pystymme mihin vain. Sinä teet minut maailman onnellisimmaksi naiseksi. <3 Minun oma pefukaahu, maailman seksikkäin urokseni. <3 Rakastan sinua! 




keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Timsu

Kahvi on kuumaa. Syön samalla pannaria. Tai söin. Ahmatoin juuri viimeisen palan kitusiini. 

Pää on tänään ihan kukkupöö. Aikaiset aamut eivät ole mun juttu. Tänään piti nousta ennen kukon pierua, aamulla oli aika Ylivieskan Pitbulliin Petrin kätösiin. 

Tatuloinnista tuli parempi kuin osasin kuvitellakkaan, mun tatuoija tietää aina mitä mä haluan. 

Kämmenselän tatskaaminen ei ollutkaan niin kivuliasta mitä kuvittelin. Ajattelin etukäteen sen vastaavan jalkapöytää. Jalkapöydän kukkaset sattu ihan vitusti. Kyllä mun kämmenselästä löytyi mukavia hermopisteitä, lähinnä vitutti kun niitä tikattiin. Parasta koko hommassa oli, että pystyin koko ajan seuraamaan Petrin työtä. On ihan sikamakeeta nähdä kun neula uppoo ihoon jättäen sinne mustetta. 

Varattiin mulle uus aika heinäkuun loppuun. Tekastaa isompi kuva tuohon mun tyhjyyttä ammottavaan kätöseen ja ruetaan miettiin mitä kaikkea muuta sinne vois laittaa. Onneks mulla on paljon ideoita. <3 Rahapussi ei tykkää. 




Sain käteeni tällaisen seksikkään kumihanskan. Naureskeltiinkin bullissa, että onhan toi sentään muodikkaan värinen ettei hävetä käyä kaupasa. ;) Harmi ettei pojilla ollut tällähetkellä tavanomaisia mustia kumppareita, sellanen hanska olis ollu aika kinky! 



Tällainen paljastui kumpparin alta. Pientä turvotusta ja mustelmaa havaittavissa. Ei se mitään, tänään pestään ja rasvaillaan, iltasella tai viimeistään huomen aamulla opsite kalavo kuvan päälle ja sitten vaan odotellaan, että paraneepi. 

Voiko näitä olla ikinä liikaa ? <3 


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Pinkkejä hattaroita pimeyteen

Jokseenkin vmäisiä ja negatiivisia asioita olen nyt kirjoitellut ja niissä hautonut. Lasketaanpa välistä niitä hattaramaisia pinkkejä muumipilviä pimeyteen. 

Ensi viikko tuo mukanaan muutamia positiivisia asioita (katsotaan sitten jälkeenpäin onko ne nyt loppusissaan niin positiivisia olleet..). 

Maanantaina eli huomenna mulla ja ukkokullalla on 2v kihlapäivvä. Harmi ettei ole rahaa mennä ulos syömään tai tehdä muutenkaan mitään erikoista. Voisin vaikka veikata, että muistetaan tiistaina ukkokullan kanssa "Ainiin, eilen oli kihlapäivä, hupsista saatana, mennään ensi vuonna sitten ravitenliin ja elokuvviin ja.." niin ees pois päin.

Tiistaina voisi tulla vaikka jotain  kivaa postia. 

Keskiviikkona aamusta tatuointi aika, jee! Sitä onkin taas odotettu. <3 

Torstaina illasta saapuu paketillinen kosmetiikkaa. 

Perjantaina pitäisi tulla rahaa joten kauppapäivä. Ehkä jotain hyvää viikonlopuksi, kuten salaattia tms. 

Lauantaina & Sunnuntaina pelaillaan ja ollaan vaan, sehän on positiivista? 

Tulevalta viikolta odotan tietty paljon postia! Kengät, vaatteita, roinaa, supernaturalin seiskakausi.. 

Meinasin tänne loppuun tulevan viikon katsauksen jälkeen lisätä kuvia muutamista lempparijutuista ja kertoilla niistä, mutta päädyin kuitenkin hylkäämään ne erilliseen postaukseensa jonnekkin sumuiseen tulevaisuuteen. Miksikö? Siksi, että poksahdan kohta liian positiivisuuden myötä vaalenapunaiseksi vaahtokarkiksi. Vähän kerrallaan, pieniä määriä positiivisuuden murusia ettei aivan ällöksi mee. 


lauantai 13. huhtikuuta 2013

Asiat jotka..

.. vituttavat. Tehdään pieni listaus lauantain kunniaksi! 

a) Teinit. Kyllä, tiedän etten ollut itse teininä mikään mallikelpoinen kansalainen. Oon kyllä satavarma, että omaan teini aikaan porukka ei ollut sellaista kuin nykyään. Mikä vitun juttu se on, että vaahtosammuttimen kokoset nappulat menee kirjastoon hengaamaan, riehumaan ja kiroilemaan? Entä miks hitossa pitää ajaa pyörillä autotiellä koko tien leveänä lönttinä? Mitä se on, että syljetään sisällä? Ajetaan mopoilla ja niillä vitun mopoautoilla päin persettä. Miksi listausta voisi jatkaa loputtomiin. 

b) Paskat koiran omistajat. Okei, ette te ehkä oo paskoja, ehkä vaan laiskoja ja ajattelemattomia. Se että kusetat ja paskotutat koiras toisen postilaatikon juureen on kuule tosi kiva juttu. Vielä kivempi juttu on se, että et siivoa niitä koiras jätöksiä. Mikä se on niin vaikeeta ottaa sitä hemmetin paskaa sinne vitun pussiin ja viedä roskikseen? Siivoaahan kissa ihmisetkin kissojensa jätökset laatikosta ja eihän ny ihminen itekkää pasko minne sattu ja jätä sitä siihen. Toinen juttu ihmetyttää myös, että miksei sitä koiraa voi pitää kytkettynä? Lakikihan määrää, että koiran pitää olla taajamassa ja toisten alueilla kytkettynä. Tähän aikaan vuodesta myös metikössä koiran täytyy olla kiinni tai heti kytkettävissä tilanteen vaatiessa. Tietty vedotaan siihen ettei se pikku muffe kellekkään tee mitään, mutta aina on mahdollisuus siihen, että muffeliini säikähtää tai ottaa ja lähtee vaistojensa perässä seuraamaan jotain tai hyökkää jonkun uuden asian kimppuun tms. 

c) Kuuntelemattomat ihmiset. Mikä on niin vaikeaa kuunnella loppuun asti keskeyttämättä toista? Miksi pitää alkaa puhua päälle? Tai miksi pitää sulkea ne korvaliinit kokonaan ja olla, niinkuin ei kuuliskaan. Eikö voisi kuunnella ihan kohteliaisuuttaan? Miksei ihmisillä ole nykyään käytöstapoja ollenkaan? 

d) Kirppistelyt. Miksi vitussa nykyään ihmiset roudaavat tavaraa kirpparille tai laitattavat nettiin myyntiin rikastumisen toivossa? Ymmärrän, jos myyt jotain täysin käyttämätöntä ja uutta tuotetta ja haluat saada siitä omasi takaisin. Mut miksi vitussa pyydät vanhoista onlyn farkuista kymppejä joissa ainoina vikoina ovat kuluneet lahkeet, reikä polven kohdalla, ratkennut vyölenkki ja tuulella käyvä vetoketju. Oon aina luullut kirppistelyn tarkoituksen olevan hankkiutua ylimääräisestä kamasta eroon pientä korvausta vastaan. 

e) Postcrossing tyypit jotka eivät kirjoita korttiin mitään. Tai ne jotka eivät kirjoita mitään viestiä saadessaan multa kortin ja rekistöröivät kortin. Olisi kiva saada jokin pieni lause tai sana, vaikkei kortti olisi mitenkään mieluinen. 

Tässäpä tällä hetkellä eniten ketuttavat asiat mielenpäältä. :) 

Nyt punkku jäähtymään illaksi ja sauna piälle! 





Olen kauris

Päivästä toiseen mietin, olenko kaunis. Tai edes söpö. Tai nätti. 

Pelkään katsoa peiliin, sieltä katsoo takaisin Ursula. Tunnistan sen Ursulan kuitenkin itsekseni raudan määrästä ja ruskeista silmistä. Toivon aina, että se kuvajainen olisikin jokin peilin väliin piiloutunut öykky. 

Tulen surulliseksi jokaisesta luomesta. Niitä tuntuu koko ajan tulevan vain lisää. Sanon niitä rusinoiksi. Ne ovat ruskeita ja epämielyttäviä. Yäk. Luomia tosin voisi poistattaa, mutta olisiko naamani muusta ihosta puhumattakaan yhtä suurta arpea sen jälkeen? 

Naama on löysä ja jotenkin venähtänyt. Leuan alla roikkuu heltta. Pitäisiköhän alkaa tekemään naama jumppaa vai mahtaako tälle enään mitään? 

Huomaan myös ihossani tupakoinnin aiheuttamia harmeja. Tai voihan olla, että tuurillani vaikken olisi ikinä tuohon syöpäkääryleeseen koskenutkaan, olisi ihoni kuitenkin yhtä ryppyinen. Täytyy kait alkaa käyttämään ryppyvoidetta. 

Nenä on liian pitkä ja sen varressa on jokin kuoppakyömy. Nuorempana kaverit sanoivat, että minulla on pikkuinen nöpönokka. Oliko se vittuilua vai onko nenäni venähtänyt vuosien aikana? 

Silmien värissä ei ole valittamista muuten kuin että ruskean sävy on väärä. Silmätkin ovat typerän malliset ja pingispallomaiset. Yh. 

Huulet ovat eriparia, varmasti! Alahuuli on typerän näköinen. Olisi kiva, jos huulet olisivat täyteläiset. 

Kokovartalopeilistä näkyykin vielä karmeampi totuus. Makkara tuolla ja tuolla. Minussa ei ole mitään siroa eikä sopusuhtaista. Olen kuin hyllyvä kävelevä tynnyri. 

En ymmärrä edes, miten tuo ukkokulta kehtaa kanssani käydä edes kaupassa. 

Vaatteetkin ovat yleensä kamalia tai eivät sovi päälleni nätisti. Tuksu tässä kruunaa koko kamaluuden.

Löysin itsestäni jotain kaunistakin, mutten ole varma tekevätkö ne minusta kaunista, siksi tyydynkin olemaan vain kauris. 

Lakkaan kynteni säännöllisesti, ne ovat yleensä ihan nätit. 

Tatuoinnit jotka minulla ovat ja tulevat olemaan, ovat kauniita ja hyvin tärkeitä minulle. 

Lävistykset muokkaavat naamaani hieman siedettävämmäksi ja näytän lähinnä jostain karanneelta vammaiselta ilman niitä. 

Löysin tiedostoista pari vanhaa kuvaa, joissa olen mielestäni jokseenkin siedettävän näköinen, mutta epäröin silti niiden julkaisemista. 

Pivvu kolva

Kirkas rupsu
Olisi ihanaa tunta itsensä kauniiksi. Tai ainakin luulen niin. Ehkä joku päivä pääsen vielä siihen pisteeseen. Havittelen kuitenkin ensin pistettä jolloin voin sanoa olevani ihan okei. Seuraavana etappina nätti tai söpö. En tiedä kumpi on kauniimpi noista kahdesta, mutta suuri ero niillä kuitenkin on kauniiseen verrattuna. Lapset ovat yleensä söpöjä ja kenelle tahansa voi ylistää nätteyttä. Kauniiseen on rutkasti matkaa, mutta yritetään. 




Loppuun vielä kuva ajalta jolloin luultavasti olin söpö. Mihin se on kadonnut?





perjantai 12. huhtikuuta 2013

Tylsyyttä

Pylly mimmonen viikko on ollut. Melkein joka päivä oon töskännyt jotain tai muuten vain kaikki mennyt päin hanuria. 

Alkuviikosta en hurjasti edes muista, mutta luultavasti tösköilyä mahtui sinnekkin. 

Keskiviikkona lakkasin mun kynnet kahteen kertaa ja epäonnistuin kummallakin kerralla. Tyydyin siis olemaan nakupetterinä eli ilman lakkoja. 

Torstaina ihmettelin jo mihin mun H&M paketti on jäänyt kuppaamaan. Menin sivuilta omista tiedoista tsekkaamaan saisko sieltä jotain vihiä paketin olin paikasta ja saihan sieltä! Selvisi, että paketti oli saapunut jo tiistaina siwaan eikä saapumisilmoitusta ollut lähetetty ollenkaan puhelimeen. Kiva kun nuo systeemit aina pelaa niin hienosti! Petyin kun paketissa ei ollutkaan oikein mitään mulle (tai no oli mut ei sitä vaatetta mitä eniten odotin), lähinnä vaan ukolle reenipökät + paita. 


Tilasin omaksi ilokseni tuollaisia söpöjä servettejä. Harmi ettei niitä ollut vaalenapunaisella pohjalla, ne olis sopinut hienosti meidän keittiöön. Söpöjä nuokin eikä tarvitse enään kokea kauhunhetkiä kun vieraita saapuu eikä ole servettejä parempaan kattaukseen! 

Kuplamuovipussukan uumenissa on valkoinen glitterilakka. En voinut olla ottamatta sitä. Halpa ja litteriä! Laadultaan vaikutti aika kököltä, paksun oloista ja vaikeasti levitettävää. Joutuu töpöttämään, että litteriä jää kynteen. Mut eiköhän tälläkin jotain saa aikaseksi! 



Ihanaa olla niin väsyneen näköinen ja kiva kun ukko on niin hyvä ottaan kuvia, oviki nätisti vinkkurassa! Pääasiana siis tuo huppupyyhe! Just parhaan värinen ja nuo korvat! Eikä haitannut yhtään, että oli vielä alessakin. ;) Mitäs pienistä vaikka onkin lastenpyyhe, tää menee hyvin tukkapyyhkeenä! 

Pyyhehassuttelun jälkeen aloinkin taas lakkaus puuhiin. Ja vituiks män. Lohdutin itseäni vaahtokarkeilla. 

Tätä kirjoitusta raapustaessa rupesin miettimään, että ehkä tää viikko ei nyt niin lopen kakka ollutkaan.. :D Tai sitten en vaan enään muista kuin kakka se oikeasti olikaan! 

Tänään ei varmaan erikoisia olekaan tapahtunut, sain kynteni vihdoin kuntoon, söin läskisti.. 

Ensi viikolla pitäisi postin tuoda mulle ja ukolle kaikkia kivaa, mm. huutiksesta new rockit, seppälästä perus kamppeita, ebaysta roinaa, kenties H&M toinen paketti jne. 


Tässä kuvanen vielä meidän poitsuista! Harmaa katti johon on tarkennettu on meidän liikavarpit omistava Bablo ja takana sameana näkyvä karvinen on meidän Perkele. Minun rakkaudet. <3 

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Se tunne kun..

.. kukaan ei kuuntele. 

En koe olevani mielenkiintoinen ihminen, enkä koe itseäni hyväksi puhujaksi. En koe omaavani kiinnostavia mielipiteitä. En ole hyvä keksimään puheenaiheita. Mutta silloin kun puhun, toivoisin ettei suun avaaminen olisi turhaa. Turhaahan se on, jos kukaan ei kuuntele tai "kuuntelija"vastaa kysyväänkin lauseeseen jollain tyhjällä sanalla kuten "Jaa." tai epämääräisellä muminalla ja huokailulla tai mikä pahinta, ei vastaa mitään ja lähtee puhumaan jostain omasta asiastaan. 

Toisinaan mieleni tekisi hiljentyä kokonaan. Tällöin toisen henkilön ei tarvisi odottaa, että lopetan puhumisen vaan saisi ihan vapaasti höpistä ummet ja lammet omista asioistaa. 

Kun kohtaan ihmisiä internetin ihmeellisessä maailmassa, kaupassa tai kodissamme olen huomannut, että kukaan ei kysy mitä kuuluu. Minä kysyn ja vastaus on yleensä toteaminen siitä, että hyvin menee tai epämääräistä mutinaa, " Eipä mittään ihimeitä, sitä sammaa ku ylleensä"- lausahdus esiintyy usein. Kysyn kuulumisia siksi, että haluan oikeasti tietää kuulumiset, en kohteliaisuuttani. Toivoisin joskus, että joku olisi oikeasti myös kiinnostunut minun kuulumisistani. En muista milloin kukaan olisi kysynyt, mitä minulle kuuluu. Silloinkin kun joku näin on tehnyt, olen kertonut ettei minulle kuulu ihmeitä ja jatkanut kertoen jotain pieniä asioita viime päivistä, murusia joista toinen halutessaan voisi kysyä. Yleisin vastaus jonka olen saanut kertoessani kuulumiseni on ollut "Juu juu." tai jotain muuta vastaavaa. 

Ihmisillä kyllä riittää kerrottavaa itsestään ja läheisistää sekä erityisesti joistain muista henkilöistä. Ei tämäkään nyt hirveän paha asia ole, mieluusti kyllä kuuntelen jos jollain on kerrottavaa, mutta joskus toivoisin että minuakin kuunneltaisiin yhtälailla. 

Näiden asioiden tiimoilta päädyn pohtimaan, olenko minä niin ikävä ja kamala ihminen. Eikö minussa ole mitään mielenkiintoista vai mikä minussa on vikana. Vai onko ne vähäiset ihmiset ympärilläni kusipäitä? Ansaitsisinko parempia kavereita? Vai olisiko helpompi erakoitua kokonaan? Sekin olisi mainio vaihtoehto. 

Ei kyllä minussa itsessäni täytyy olla jotain vikaa sillä edes omalla ukkokullallani ei riitä mielenkiintoa kuunnella juttujani. 

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Tuunausta ja viikonlopun kuulumisia

Tänään kahvi maistu harvinaisen paskalta. Se voi olla omaa syytäni kun olen antanut sen kitkeröityä termarissa. Paskaa tai ei, juon sen kuitenkin. 

Alkuviikosta matkahuolto kuljetti siwaan kauan haluamani laukun. Täydellinen arkilaukku ja teemaltaan mitä mieluisin. <3 

Hell Bunnyn Mummy laukku Cybershopista 16,00 € 

Perjantai iltana isoveljeni vieraili meillä pelailemassa. D&D : The Legend Of Drizzt meni putkeen mitä nyt säännöt olivat pitemmä tauon jälkeen hieman hukassa. Veljeni lähti joskus kymmenen aikaan porukoille ja rupesimme ukkokultasen kanssa pelaamaan Armaa. Yöllä käydessämme ulkona jakoihimme sujahti suloinen pitkäkarvainen valkoturkkinen kisuli. Kissalla ei ollut pantaa ja turkki näytti rähjäiseltä. Huolestuimme kovasti kissasta ja mietimme mitä sille teemme. Kello oli sen verran paljon, ettemme viitsineet soittaa paikalliseen kenneliin jonne löytöeläimiä voi toimittaa. Kummallakaan ei ollut kännykkää taskussa joten otimme kissan käymään sisällä saadaksemme siitä kuvan. Meidän omat kissat olivat aivan kauhuissaan. " Mikä tuo on? Miks se tulee tänne". Nappasimme kisusta kuvan ja veimme sen sähinän saattelemana takaisin ulos. Emme voineet ottaa sitä meille yöksi. Toivotimme kissalle onnea kotimatkaa varten. Laitoimme lärvikirjaan ilmoituksen paikkakunnan nettikirpulle kissasta. Ennen nukkumaan menoa innostuin kikkailemaan niittejä tennareihin ja tupakkikenkiin. 

Näin helposti kengät saavat uutta ilmettä

Lauantai aamuna ilmoitukseen oli vastannut vanha kaverini ja ilmoitti, että kissa oon päässyt karkaamaan naapuristamme missä kissa on ollut hoidossa. Kävimme päivällä etsimässä kissaa pihalta ja ilmoitin naapureillekkin kissasta. Mietin koko päivän kissaa ja kirosin, miksen ottanut sitä uhallakin meille yöksi. Päivällä innostuin tuunailemaan tupakkikenkäni loppuun. 

Pari niittiä ja hiluja, paljon kivemman näköiset kuin ennen!

Nää kiiltelee kivasti auringonvalossa! 


Iltasella pelailtiin ja saunottiin. Syötiin hyvin ja läskisti. Katsottiin simpsoneita ja pelattiin lisää. Jossain vaiheessa yöllä tupakilla käydessä surkuttelin kissan perään ja mitä silloin tapahtui! Vastapäisen rivarin nurkalle ilmestyi pari kiiluvia silmiä. Kutsuimme ukkokullan kanssa kissaa kilpaa luoksemme. Valkoinen pörröpallo kiirehti luoksemme. Silittettelimme ja kehuimme kisulia hienoksi. Iloitsimme, että se löytyi. Kissa toimitettiin hoitajalleen naapuriin. Loppu yön olimme suunpielet korvissa, oli ihanaa kun kissa löytyi. 

Taas ennen nukkumaanmenoa innostuin tuunailemaan. Leikkasin ukon maastotakista hihat veke ja kirosin, ettei meiltä löytynyt hiekkapaperia eikä raastinrautaa. Olisin halunnut kuluttaa kankaanpintaa ja tehdä hihansuista repaleiset. Vieläpä tuota kerkeää. Nakkasin "uuteen" liiviin parit niitit kaveriksi. Tällä hetkellä liivi näyttää keskeneräiseltä, joten tuunailen sen loppuun jahka ehdin ja kykenen ennenkuin siitä tänne mitään julkaisen. :) 

Tänään onkin normaali pyykkäyspäivä. Sunnuntait ovat mukavan leppoisia päiviä sitä varten. Tiedossa on pelailua ja jonkinsortin äpöstelyä. 



maanantai 1. huhtikuuta 2013

Päästäinen, kaljaa ja muuta paskaa.

Hihhei. 

Pääsiäinen hellittää. Ei me kyllä sitä mitenkään erikoisemmin edes juhlittu saatika sitä tiedostettu. Vituttaa vaan tämä monen päivän posti tauko. Viikonloput on muutenkin ittessää tylsiä ja tuskallisia kun posti eikä rahat kulje. Toivottavasti huomenna postilaatikko räjähtää. <3 Miten niin materialisti. Palatakseni vielä pääsiäiseen, meillä kävi tai ainakin yritti käydä virpojia. Mietittiin ukkosen kanssa tovi, onko suurempi pettymys lapsosille se, että ovi avataan ja kerrotaan ettei ole mitään antaa vai se ettei avaa ollenkaan. Noloa ehkä, virpojat ja niiden mukana ollut aikuinen kurkistelivat keittiön ikkunasta sisään ja tietty bongasivat minut. Ei kyllä olisi hirveänä hyödyttänyt piileskelläkkään sillä keittiön mankasta pauhasi smetana ja se varmasti jo itsessään paljasti, että kotosalla ollaan. Lopputulos oli siis se, että odottelimme henkeämme pidätellen pikku ihmisten kaikkovan oveltamme ja tämän tapahduttua henkäisimme helpotuksesta. Kyllä, olemme kamalia ihmisiä. En kuitenkaan usko, että pikkuiset trullit olisivat innostuneet esim. palasesta vessapaperia tai kahvipaketin jämistä. Virpojathan odottavat pannu ojossa rahaa tai karkkia, mieluiten kumpaakin. 

Lauantai iltana oli ohjelmassa ukon olut testi. Testi tehtiin täysin sokkotestinä ja tulokset olivat mielenkiintoisia. Käkätin pääni sisällä kun kuskasin ukolleni hänen mieli oluttaa lasisessa tuopissa ja ukko haukkui tämän kaljan melkeinpä lyttyyn. Laimea maku ja vaahtoava, sotkuinen kalja. Yllättäen ukon entinen inhokki listan olut oli kaikista mielyttävin. Ehkä aikaisemmin mielikuvat ovat harhauttaneet hänen mieltään. Kallis olut = paras olut. Halpa olut = paska olut. Lukekaa koko juttu tästä kaikkine mielipiteineen ja tuloksineen. 

Asiasta toiseen, rakas ystävä kävi lauantaina pikavisiitillä ja samanlaisen reissun teki tänään. Sain tuliaisia Thaimaasta ja Turkista. Pikkuinen purnukka joka sisälsi rannekorun Thaikuista ja Jack Daniels teeppari ja kortti Turkista. Voi kuinka voikaan ihminen ilahtua! Muuten vaan tuliaisina sainkin pakkauksen liukkaria ja sormivibran, mahtavaa! :D Kiitti Ellu & Maro. <3 

Loppuun iloinen video jotta unehtuu nämä kamaluus tekstit!