tiistai 26. maaliskuuta 2013

Viikonlopun turinoita

Ah. Viikonloppu.

Perjantain jännitys oli ihan turhaa. Kun menin koululle palauttamaan opinnäytetyötäni ei ohjaava opettaja ollutkaan paikalla. Sain kuitenkin tehtyä viimeiset tehtävät kirjanpitokurssilta ja kävin jutustelemassa kuraattorin kanssa niitä näitä.

Eilen olin erityisen ahkera. Laittelin normaalia parempaa aamupalaa ja siivosin. Iltasella saunoimme ukkosen kanssa ja kävimme tunnin mittaisella kävelyllä.

Tähän sunnuntai aamuun on riittänyt ihmettelyä. Viime yönä joku oli jättäytynyt junan alle ja jokainen jakaa tapahtuneesta uutislinkkiä lärvikirjaan. Tottahan toki tapaus järkyttää kun näin pienellä paikkakunnalla olemme, mutta mielestäni linkkiä jaetaan väärästä syystä. Ihmiset janoavat saada tietää kuka junan alle hypännyt oli. Hetken oltuani lärvikirjassa eräs kaverini kysyi minulta sätin välityksellä tiedänkö minä kuka hypännyt oli. Vastasin hänelle etten tiedä. Arvailin, että ehkä joku känniääliö. Hetken päästä kaveri ilmoittaa kuka henkilö oli. Mitä vittua? En minä kysynyt häneltä kuka henkilö on ollut ja mitä vittua henkilö minulta kysyy tiedänkö kuka hyppyri oli jos sen itse jo tietää. Ihmiset ovat typeriä. Totesin kaverilleni etten tunne henkilöä eikä täten uutinen kosketa tai kiinnosta minua laisinkaan. Jutustelu loppui siihen.

Mielestäni riittää, että kuolleen ihmisen lähipiiri tietää tapahtuneesta. Anaalista se, että ihmiset jakavat tietoja ja nimeä ihmiseltä toiselle unohtaen asian järkyttävän laidan ja unohtaen kuinka pahalta kuolleen henkilön lähipiiristä tuntuu. On minusta melko paskamaista juoruta minkä kerkiää itsensä tappaneesta Paavosta ja kyylätä hänen vielä olemassa olevaa lärvikirja profiilia. Ei ihmisiä kiinnosta kuinka suuri suru läheiset valtaa.

Minusta olisi kaikista parasta antaa menneelle ihmiselle rauha.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti